Nyt mä taas muistin, miksi en käy kahvihuoneessa kahvilla

Samaa mieltä, mä oon töitä tekemässä enkä seurustelemassa. Ja kaverini ja ystäväni saan valita ihan itse.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, mä oon töitä tekemässä enkä seurustelemassa. Ja kaverini ja ystäväni saan valita ihan itse.

t.ap

Minäkin olen usein samaa mieltä itseni kanssa. 

Eipä tuo kai mitään haittaa, jos et kahvihuoneessa jutustele, mutta toivottavasti osaat muuten keskustella vaikkapa työhön liittyvistä asioista. Mieheni työpaikalla on eräs sosiaalisesti palikka, joka on osalle porukkaa tunnettu siitä, että hänen ei ole kuultu koskaan sanovan mitään. Lähimmät työkaverinsa ovat yrittäneet pyytää usein lounaalle yhdessä, mutta koskaan hän ei ole tullut. Ongelmallista on se että hän ei myöskään osaa pyytää neuvoja, kun tarvisi eivätkä muut ole oikein kartalla, että kuinka hänen työnsä edistyvät. Hänestä ei myöskään oikein ole mihinkään yhteistyöhön muiden kanssa, koska ei osaa kommunikoida.

Meillä ongelma on se että ihmiset haluavat korostaa itseään ja haluavat puhua työasioista, jopa ruokatunnillakin!

Ensinnäkin ruokapuolituntisesta ei makseta palkkaa, eli se on meidän omaa aikaa, niin haluaisin mieluummin jutella niitä näitä kuin kuunnella työjuttuja että paljonko kukakin joutuu tekemään ja että mistä suurista asioista ovat vastuussa, ja että kuinka mahtavia ja päteviä ovat ja että miten pääsevät nakittamaan muita.

Tyypillistä on tämä että kun pääsen lounasravintolan pöytään ja ajattelen rentoutua edes hetken niin samaan pöytään hyökkää joku työkaveri joka alkaa heti jauhaa että "Hei A, meilasin sulle 5 minuuttia sitten niin oletko ehtinyt katsoa sitä meiliä vielä?". Joo 5 minuuttia sitten tulin lounasravintolan ovesta sisään niin ihan varmasti olen ehtinyt katsoa meilin ja vastatakin siihen! Argghh!

Kerron aina kahvipöydässä, miten persereikää kutittaa. Sitten vähän kaivan sitä ja näytän tuotoksen kaikille pöydän äärellä, samalla murjaisen vitsin: "Vai ei täällä muka tehdä tuottavaa työtä!". Se vitsi ei vanhene koskaan!

Vaikuttaako tuollainen negatiivisesti, jos tulee vaikka yt-neuvottelut tai mietitään, että keitä vakinaistetaan? Joutuuko erakot helpommin ulos?

Eihän siitä ruuastaan nauti mitään, jos pitää pölpöttää jonninjoutavuuksia merkityksettömien ihmisten kanssa. Yleensäkin nautin syödä yksin ja rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä ruuastaan nauti mitään, jos pitää pölpöttää jonninjoutavuuksia merkityksettömien ihmisten kanssa. Yleensäkin nautin syödä yksin ja rauhassa.

Samoin. Käyn tosin välillä parin työkaverin kanssa lounaalla, mutta ärsyttää käydä työpaikan lounasravintolassa, koska siellä on 80 % mahdollisuus sille, että samaan pöytään tunkee muitakin ihmisiä, joiden juttuja en ollenkaan jaksaisi kuunnella, koska ne pilaa lounastauon totaalisesti.

Juurikin noin.

Jep.. mä tykitän noille pikkulasten vanhempien tarinoille pikku-Veetin päiväkotiretkistä kertomalla mun kissan edesottamuksista 😄 Niitä varmaan kiinnostaa yhtä paljon mun jutut ku mua niiden. Ärsyttää kun mä yritän esittää kiinnostunutta niiden ipanasta mutta kukaan ei esitä jatkokysymyksiä tai kommentteja mun kissasta. Tekopyhää!

Olisit onnellinen että teillä hölistään vaan joutavia, meillä kaikkien tauot pilaa yksi työkaveri jolla on suuri tarve korostaa itseään ja omaa ylivertaisuuttaan ja joka keskustelun kääntää itseensä. Lisäksi vuosikausia haki säälipisteitä kääntämällä joka aiheen siihen kuinka rankkaa on sairaan miehensä kanssa ja nyt kun mies kuoli, siihen kuinka jäi leskeksi. Koitan löytää lohtua siitä, että henkilö on vain työkaveri eikä esim anoppi.

No ompa ongelma, hui! Ruokatunti on mukava viettää työkavereiden seurassa, höpötellä kaikkea maan ja taivaan väliltä:)

Täytyy kyllä olla jotenkin rajoittunut ihminen, jos tähän ei pysty. No, nykyisin en kyllä ihmettele enää mitään!

Työpaikkaruokaloissa ja opiskelupaikkojen ruokaloissa tapahtuu todella iso osa ihmisten verkostoitumista, joka saattaa parhaimmillaan johtaa parempipalkkaiseen työhön tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ole venettä mullakaan, mutta Bukowskin tuotantoa voisin kyllä analysoida vaikka koko päivän. Ja tuskin musta isoa tyttöä tulee, kun oon mies.

t.ap

Mistä sinä haluaisit puhua? Siitä, kuinka jännämiehen pumppaavat pakarat yläpuolellasi kiihottavat sinua oluttölkin kylmän kyljen lisäksi?

Siitä, kuinka KAIKKI sinua nuoremmat naiset himoitsevat sinua?

:D

Mulla oli kerran työkaveri, joka ei koskaan puhunut omista asioistaan eikä ollut kiinnostunut muiden asioista. Eikä siinä mitään ihmeellistä ollut, hän tosin ei tehnyt numeroa tuosta asiasta, oli vain hiljaa sellainen kuin oli.

Tein viime viikolla kardinaalimunauksen aloittamalla kahvitauolla mielestäni leppoisan jutustelun sm-liigan pudotuspeleistä ja paikalliskamppailujen hengestä. Mistä minä olisin voinut juuri paikkakunnalle muuttaneena tietää, että ilves-tappara-rintamalinjat on täällä näin pyhiä