Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Tää tapahtu parhaalle ystävälleni. Oltiin jossain bileissä ja yks yhteinen tuttavamme tuli jo selvästi muutaman otettuaan yhtäkkiä selittämään ystävälleni ystäväni isoisästä. Ystäväni jopa säikähti vähän, koska ei ollut kuulemma koskaan puhunut jo edesmenneestä isoisästään tälle kaverille ja hän puhui kuin olis tuntenut ystäväni isoisän. Sanoi vielä lopuksi, että isoisä rakastaa ystävääni kovasti ja lähetti haleja. Omituinen sattuma kaiken kaikkiaan, eikä tää meidän kaveri edes muistanut tätä jälkeen päin.

Vierailija kirjoitti:

Tää tapahtu parhaalle ystävälleni. Oltiin jossain bileissä ja yks yhteinen tuttavamme tuli jo selvästi muutaman otettuaan yhtäkkiä selittämään ystävälleni ystäväni isoisästä. Ystäväni jopa säikähti vähän, koska ei ollut kuulemma koskaan puhunut jo edesmenneestä isoisästään tälle kaverille ja hän puhui kuin olis tuntenut ystäväni isoisän. Sanoi vielä lopuksi, että isoisä rakastaa ystävääni kovasti ja lähetti haleja. Omituinen sattuma kaiken kaikkiaan, eikä tää meidän kaveri edes muistanut tätä jälkeen päin.

Kaveri pelleillyt teiän kaa.

Minun ja työkaverini välillä on ihan uskomattomia sattumia. :D Työkaveri on monesti sanonut, että meidän "kohtalot" ovat linkittyneet toisiinsa.

Tässä muutama:

- Nimeni on mallia Anne-Mari, työkaverin edesmenneen äidin nimi oli Marianne

- Työkaverini on asunut samassa talossa kuin missä asun nyt (omakotitalo siis)

- Molemmat harrastamme käsitöitä ja kumpikin on säilyttänyt käsityötarvikkeita samassa kohtaa taloa (ei siis mikään askarteluhuone tms., vaan esim. tietty kohta makuuhuoneesta)

- Työkaverini on syntynyt samassa sairaalassa samana päivänä ja samana vuonna kuin äitini

- Meidän kummankin aviomiehen nimi on sama (ei ihan perus Mikko vaan ulkomaalaisperäinen nimi)

- Takkahuone oli maalattu valkoiseksi kun muutimme tänne ja mulla oli koko ajan sellainen tunne, että yhden tietyn seinän ei tule olla valkoinen, joten maalasin sen eräällä erikoisemmalla värillä. Työkaveri tuli käymään ja sanoi, että seinä oli alunperinkin tämän päällemaalaamani värin värinen... :D

On myös muita sattumia varsinkin numeroiden kanssa, mutta tulisi liian pitkä lista jos alkaisin kaiken kirjaamaan ylös.

Ensimmäisestä työpäivästä lähtien me ollaan oltu kuin paita ja peppu, vaikka ikäeroa on reilu 30 vuotta. Jotenkin tuntuu, että olisi tuntenut kyseisen ihmisen jo ikuisuuden ajan. :)

No tämä ei ole mikään kokemus, mutta äidiltäni kuoli tapaturmaisesti sisko(tästä aikaa yli 20 vuotta). Outoa tästä tekee sen, että minulla on tasan sama syntymäpäivä kuin tällä kuolleella siskolla. Voihan se olla sattumaa, mutta mikä todennäköisyys?

Olin yksin kotona. Kävin hakemassa yläkerran vessasta hiusharjani ja haistoin siellä pierun, vaikken käynyt siellä ennen sitä! Eikä se haissut edes minun pierultani! Iiik!

Tein juttusarjaa lehteen kummittelutapauksista alueellani.

Eräs haastateltava, joka asui maalla, jäi mieleeni. Hän oli ns. selvännäkijä, ja kertoi kuinka hänen lapsensa pystyvät aistimaan kuolleiden henkiä talossa. Talo oli siis erittäin vanha.

Tilalla oli myös vanha lato/piharakennus, josta kuului iltaisin hevosen hirnuntaa. Myöhemmin he löysivät rakennuksen vintiltä puisen keinuhevosen.

Juttusarjaa oli jännittävä tehdä, kun tarinoihin pääsi oikein uppoutumaan.

Mä laitoin toissayönä mun naiselleni terveisiä telepaattisesti iltarukouksen jälkeen. Parin minuutin kuluttua tuli peukalonpään kokoinen sydän takaisin sydämmeeni. Lämmitti ja uni tuli heti. :)

Exän kanssa asuttiin rivitalon päätyasunnossa ja hän lähti yöllä 3 aikaan töihin, heräsin siihen kun hän meni häärimään keittiöön. En saanut heti unta uudelleen ja kuulin ku ex lähti ovesta ulos. Koitin jatkaa nukkumista ku yhtäkkiä kuulen kun terassin ovi klonksahti kiinni (oli jäänyt yöksi auki kun oltiin grillattu aikasemmin). Samassa meidän super arka koira juos makkarin ovelle hirveen huudon kera ja tuijotti hetken terassille kunnes ryömi sängyn alle jatkamaan sitä ärinää. Luulin että mies unohti avaimet ja tuli hakemaan niitä. Mitää ei kuitenkaa kuulunu joten soitin hänelle ja kysyin asiasta, mies vastas että kyllä hän on jo hyvän matkan päässä menossa töihin. Siinä vaiheessa mä menin niin kamalaan paniikkii et en uskaltanu liikkua, en puhua en melkeen ees hengittää. Sain kuiskattua puhelimee et soittaa veljelleen että tulee nyt heti tänne meille takaovesta että täällä on joku.

Niin kauan olin pakoillani linja auki että miehen veli tuli meille (hänkin oli lähössä töihin että ei turhaan herätetty, rekkakuskeja siis). Talo tarkistettiin ja ketää ei näkyny missää.

Mietin jälkeenpäin että kun terassin oven vieressä heti oli ovi makkariin, jota ei juuri koskaan käytetty ja oon ajatellu, että lymyilikö siellä koko päivän/yön joku vai kävikö joku vaa kokeilemassa ovea ja säikähti kun koira rupes huutamaa? Noh, tiedän ainaki miten käyttäydyn paniikin vallatessa :D

Tuli paha trippi kerran LSD:stä, näin mätäneviä ruumiita ja muuta pelottavaa.

Sitten taas taikasienistä tuli kerran niin mahtava trippi, että näin, koin ja ymmärsin koko maailmankaikkeuden.

Nämä nuorena ja villinä ulkomailla koettu, nykyään olen ihan tavallinen mamma enkä tee mitään laitonta :)

Olin maaseudulla. Oli elokuun pimeä yö. Järventakana mökillä kännijengi ryyppäsi. Yöllä heräsin siihen kun oveen hakattiin. Menin kysymään tuuletusikkunasta kuka ja mitä asiaa. Outo mies sanoi: ei tarvitse avata, mutta soita heti poliisit, toiset jahtaa häntä pyssyjen kanssa ja tappaa jos saa kiinni. Älä sytytä valoja ettei ne tule tänne. Hän menee nyt piiloon(mies oli siis joku järventakaa känniporukasta).....Kontin talon läpi kiinteälle puhelimelle, silloin ei ollut vielä kännyköitä....taskulampun löysin jostain...sen avulla soitin poliisille ja lupasivat tulla heti (yli 100 km päästä....) Siinä sitten katselin pimeyteen ja välillä näin kun taskulamppujen valot risteilivät pihalla...mm. tiesillan alla, vanhassa isossa riihessä. Reilu tunti meni, niin poliisit ajoi pihaan, kysyivät lisätietoja, lähtivät etsimään känniväkeä sekä pyssyjä....poliisit käskivät pysyä sisällä....lisää taskulampun valoja ja koiran haukuntaa....meni joku aika kuulin kun pyssyt ammuttiin tyhjiksi, ilmeisesti poliisien toimesta. Lopuksi poliisit tuli sanomaan että tilanne ohi.

Kun mummon arkku laskettiin hautaan, sateinen päivä kirkastui ja haudan viereisessä puussa alkoi lintu livertää.

Viime kesänä, olohuoneemme ikkunaan lensi pieni lintu. Se kävi siinä monta kertaa sen yhden päivän aikana, eikä säikähtänyt vaikka lapseni juoksivat ikkunaan sitä katsomaan. Se vain tuijotti sisälle meidän tekemisiämme, samoin se kävi keittiön ja lasteni makuuhuoneen ikkunoilla.

Olen tämän ennenkin kirjoittanut mutta menköön. Sattuma kai mutta niin iso että tuntui hassulta. Olin talon yläkerrassa ja luin kirjaa. Yhtäkkiä täysin out of the blue lopetin lukemisen ja sanoin itsekseni "me, myself and I". Saman tien alakerrasta kuului hämmästynyt ääni että mitä sanoit. Mies oli lukenut alakerrassa, poissa näköyhteydessä tietsikan ruudulta just tuon saman biisin nimen. Ja kun se biisi on tosi harvinainen ja silloin oli jo pari vuotta siitä kun kipale soi hetken radiossa ja kun mies ei ole musasta yhtään kiinnostunut 😃.

Olin n. neljävuotias, kun isäpuoleni syöksyi makuuhuoneesta kimppuuni. En tiedä mitä yritti tehdä, mutta äitini sai estettyä. Pissat vaan valui säikähdyksestä ja muistan tuon kuin eilisen. Äitini vei miehen loitommas, minne, en tiedä, mutta yhtäkkiä tulvi huoneeseen jostain valtavan kirkas valo ja neljä enkeliä käveli neliön muodossa kantaen lakanaa, jokainen yhdestä kulmasta, astellen edestäni ja häviten ovesta. Jokainen hymyili ja katsoi minua. (Enkeleistä en ollut koskaan kuullut, eikä tällaisia satuja ollut minulle luettu)

Aivan mieletön turvallisuudentunne valtasi mielen, ja tuo tilanne oli täysin käsittämätön. Siitä ei koskaan puhuttu, enkä äidiltäni mitään kysynyt.

 En nukkunut, enkä kuvitellut, istuin pitkään sängyssä, kunnes äiti vaihtoi lakanat ja näin pissaiset housuni aamulla pyykkihuoneessa.

Mies kuoli pari vk tämän jälkeen.

Tutustuin ihanaan mieheen lomalla. Hän ajelutti minua ympäri kaupunkia ja kävimme syömässä hyvissä ruokapaikoissa. Meillä oli täsmälleen sama hullu huumorintaju ja nauroimme koko ajan vedet silmissä toistemme jutuille. Illalla, kun piti jo lähteä nukkumaan, olimme ajamassa majapaikkaani kohden hän ajoi pidempää kautta ja halusi näyttää huorakadun. Hän pysäytti transun kohdalla ja kysyi mitä maksaa. Sitten ajoimme pois hillittömästi nauraen. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut niin pähkähullun hauskaa. Jälkeenpäin aloin ajattelemaan, että mitä hittoa, vaikka tilanteen ollessa akuutti koko jutussa ei ollut mitään outoa.

Olen kuullut selkeitä askeleita portaikossa, jonka vieressä aikoinaan nukuin. Muistan yhden tietyn kerran kun menin jopa kysymään oven ulkopuolelle kuka siellä on. Kaikki nukkuivat. Toinen: näin alle kouluikäisenä unia, missä katsoin itseäni nukkumassa. Yhdessä unessa olin huoneessa siskoni vieressä eri pedeillä. Ala-asteen loppupuolella menimme ulkomaille perheen kanssa. Päivä kului, tehtiin kaikkea kivaa. Illalla kaikkien iltapuuhien jälkeen menin viimeisenä sänkyyn. Maatessani aseti toisen jalkani koukkuun, ja muistin. Näin flashbackin unestani ja kyyneleet tuli silmiin säikähdyksestä. Koitin siskolle selittää mutta ei se nyt tietenkään tajunnut :D Häiritsee vieläkin, lapsena unet mitä näin oli usein toistuvia, joitain painajaisia näin kymmeniä, miltei satoja kertoja. Yksi niistä toistuvista oli uni mitä en voinut käsittää enkä selittää. Siinä oli tasaista valkoista mikä rauhoitti, ja epätasaista, joka oli kun rytättyä paperia ja lumisadetta ruudusta. Siinä ei tosiaan muuta ollut kuin visuaalinen ärsyke. Se vaihtui tasaisen ja epätasaisen välillä, fiilikset sen mukaan. Paniikkia ja rauhaa. Varmaan 4-12 vuotiaana tuota painajaista näin, vuosia siis. Mursin selkäni pahasti alle vuosi sitten, negatiivisia tunteita pyöri tietty paljon silloin päässä. Olin vahvoilla kipulääkkeillä tuolloin ja kesken seksin, aloin näkemään samaa kuin painajaisessani, silmät auki tai kiinni. Näin sitä pitkään, minuutteja ja hämmennyin. Mutta asia myös selkeytyi minulle. Minulle se hämmentävä uni sai viimein tarkoituksen. Ihmettelen vaan miksi jo silloin, saa kyllä kyseenalaistamaan kaiken. Why?

^

Jonkin läsnäoloa olen myös useasti tuntenut, enimmäkseen lapsuudenkodissani, ja myöhemmin edesmennenneen mummoni kodissa. Näin kerran jopa fyysisesti ison korin liikkuvan n. 10 senttiä paikoiltaan tupakalla ollessani kallelteen vaikka paikoillaan olin jo minuutteja istunut. Itse olen agnostikko, mutta todellakin toivoisin ja haluaisin että jotain muutakin olisi kun vain tämä elämä! Henkimaailmaan uskon, mutta en tiedä mistään mitään.. Vanhempieni pihalla on asuttava mökki minkä pihalta usein kuulen ääniä, kävelyä enimmäkseen. Ne yleensä pelottaa minua, vaikka tuskin siellä ketään olisi.. Kävelyiden kuuleminen portailla oli arkipäivää tietyissä huoneissa ollessa. Siinä mielessä minun on varma olla varma jostain henkimaailmasta. Olen aika realisti, ja se masentaa ajatellessa nykyistä ja seuraavaa elämää. Silti uskovaiselle edesmenneelle mummolle välillä kädet ristissä puhun

Vierailija kirjoitti:

Sekavan puukkomiehen kohtaaminen öisellä kujalla. Silloin pelotti.

Itse kohtasin lapsena myös jonkin sortin puukkohippasilla olevan veijarin. Onneksi vain tyytyi esittelemään kapistustaan. 

Mummuni oli vakavasti sairas, yli 90-vuotias. Itse olin tuolloin 4-vuotias. Sanoin äidilleni "Ensi yönä Ellen pääsee taivaaseen" ja sinä yönä mummi kuoli. Saattoi toki olla lapsen höpinöitä, mutta kuitenkin...

Noista syntymäpäivistä, sotuista ja PIN-koodeista tuli mieleen, kun sain vuosia sitten uuden pankkikortin ja tunnusluvun siihen. Mulla on ihan uskomattoman huono muisti ja joudun jatkuvasti kehittelemään itselleni muistisääntöjä salasanojen muistamiseksi. Uusi tunnusluku oli tyyliin 5983, ja ajattelin, että -59 on äitini syntymävuosi ja kun en lopulle muuta sääntöä keksinyt, niin ajattelin, että veljeni syntymävuosi miinus yksi. Tapasin viikon päästä nykyisen mieheni, jonka syntymävuosi osui sitten "oikeaan" vuoteen, eli hän oli syntynyt vuonna -83. :)