Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Hitsi ku menee kylmät väreet ku näitä lukee. :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut samassa asunnossa jo useita vuosia. Eräänä syksynä keskellä yötä heräsin juoksuaskeleisiin. Kuulosti siltä kuin joku juoksisi makuuhuoneeni ikkunan ohi. Katsoin kelloa ja se oli 3:03. Jostain olen kuullut, että juuri tuona aikana verho meidän maailman ja henkimaailman välissä olisi ohuimmillaan. Joten tottakai pelästyin hirveästi.
Näitä samoja juoksuaskeleita on kuulunut aina silloin tällöin jo useita vuosia, aina samaan aikaan. Voitte kuvitella kuinka pelottavaa se välillä on. Kissanikin reagoivat ääneen. Talvisin olen tarkistanut näkyykö lumessa jälkiä, mutta koskaan ei näy mitään.
En tiedä onko se eläin vai ihminen vai mikä. Muuten voisi ollakin, mutta ääni kuuluu aina samana kellonaikana, joten luulen että kyse on jostain muusta.
Tää keissi oli jälkikäteen vähän creepy.
Eräässä vanhassa talossa, jossa oli eristeenä sanomalehteä ja purua ja seinät oli aaltopahvia, oli kuollut sen vanha asukas. Siinä oli myös uudempi talo samalla tontilla parin metrin päässä. Talot myytiin "pakettina", vanhempani ostivat sen ja itse välillä täysi-ikäisenä siellä olin yökylässä koiria vahtimassa, jos vanhemmat oli jossain. Nukuin eräs talvi vanhan talon alakerran makuuhuoneessa koirien kanssa. Aamuyöstä heräsin koirien ölinään ja murahteluihin. Kuulin, kun ulko-ovi aukesi ja askeleet tulivat eteisestä keittiöön, joka on makkarin vieressä. Kuului selkeät askeleet miten ne menivät ensin tiskipöydän äärelle, siitä makuuhuoneen oven vieressä olevalle leivinuunille ja sitten takaisin eteiseen. Koska koirat metelöivät, ajattelin että isäni tuli leivarin lämpöjä tarkistamaan enkä reagoinut muuten kuin koirat hyssyttämällä hiljaiseksi.
Aamulla kävin uudemmalla puolella kysymässä mitä isä kävi kolistelemassa aamulla, sanoi että eihän hän ole edes ulkona vielä käynyt. Silloin iski kylmät väreet jälkikäteen. Kerroin tapauksessa ja isän kanssa katsottiin, että eihän lumessakaan ole kuin minun omat jäljet.. sitten sanoikin, että vastaavaa käy silloin tällöin eikä hänkään voi kuvitella ääniä, koska koirat myös reagoi niihin ääniin. Ehkä mummeli palasi aina silloin tällöin kotiin vähän äänekkäämmin? Naapureiden mukaan oli perinteisesti reippaan askeleen omaava touhukas mummo, joka lähti kirjaimellisesti saappaat jalassa.
Mulla oli intensiivinen etäsuhde, vaikka harvoin nähtiin. Kerran se taas viestitti, että olisi kiva nähdä Helsingissä.
Oli keskiyö ja vastasin viestiin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan.."
Sitten aukaisin television, sieltä tuli se TV:n testikuva ja taustamusiikkina alkoi samalla soida, mikäpä muukaan, kuin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, pian räntää sataa taas.." Leevi and the Leavingsin biisihän se oli.
Tässä muutama:
- Ukkini hautajaiset 1970-luvulla. Sää muuttui hetkessä huonoksi ja sinä hetkenä kun avasimme kirkon piha-alueen portin, iski salama. Toisen kerran salamoi, kun avasimme kirkon oven. Kirkossa istuneet ihmiset kääntyivät katsomaan meidän saapumista. Heti hautajaisten jälkeen sää kirkastui.
Emme olleet missään tekemisissä ukkini kanssa, kun tämä ei hyväksynyt eläessään omaa lastaan, saati sitten lastenlapsiaan. Itse olin lapsena vakuuttunut siitä, että ukki raivostui taivaassa meidän tulosta hautajaisiin ja yritti iskeä meitä salamoilla.
- Kohtaaminen Jammun kanssa juuri ennen kuin oli kaapannut ja tappanut ne kaksi tyttöä. Yritti houkutella asuntoonsa, kun olin kaverin luona heidän pihallaan. Kaverin sai houkuteltua mukaansa, mua ei. Hitto kun pelotti, jos kaverille olisi tapahtut jotain. Ei kuulemma ollut Jammu tehnyt mitään.
Mua oli kotona varoitettu ikinä lähtemästä vieraiden matkaan, vaikka millä houkuteltaisiin. Oltiin tosin asuttu Saksassa, jossa tällainen valistus oli normaalia. Suomessa kaverit pitivät mua suunnilleen tärähtäneenä, kun olin näinkin pelokas.
- Olen nähnyt lapsena murhan/tapon. Katselin ikkunasta ulos ja sattumalta samaan aikaan näin, kun joku lävisti toisen ihmisen keihäänheitto-keihäällä. Heitti sen keihään toisesta ihmisestä läpi. Pelotti liikkua sen jälkeen samassa korttelissa.
-Olen nähnyt ihmisen hyppäävän 5-kerroksisen kerrostalon katolta ja päätyvän maahan epäluonnolliseen asentoon raajojen sojottaessa mikä mihinkin suuntaan. Tuo hyppääjä oli ainakin vielä silloin hengissä, kun soitin ambulanssin paikalle. En tiedä, menehtyikö vammoihinsa mutta todella pahalta näytti.
- Teini-ikäisenä bussia odotellessa pysäkille tuli joku aineista sekaisin oleva mies puukko kädessä uhoamaan. Otin jalat alleni ja lähdin juoksemaan. Tää ukko lähti perään mutta sain eksytettyä. Mahtaisinkohan olla hengissäkään, jos toi olisi saanut mut kiinni...
Joo. Olen asunut/liikkunut mielenkiintoisilla hoodeilla. Nämä kaikki em. tapahtuneet olleet eri paikoissa.
- Yksi pelottava hetki elämässäni on ollut myös hetki ennen elvytystäni. Se pieni hetki, jolloin ehti miettiä etten ehkä selviäkään elossa, ennen kuin sydän pysähtyi. Oma kuolema ei sinänsä pelota, huoli lasten ja miehen hädästä kyllä.
----
Ei niinkään selittämättömiä tai yliluonnollisia juttuja tuota ekaa lukuunottamatta, mutta pelottavia kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuli vielä mieleen.
Olin vakavasti sairas ja näin unta, jossa edesmenneet isäni ja mummini olivat jossain taivaassa/paratiisissa. Kysyin unessa heiltä, tulenko kuolemaan tähän sairauteen? Isäni ja mummini hymyilivät mulle ja nyökkäsivät.
Ahdisti monta päivää tuon unen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En periaatteessa usko mihinkään enneuniin tai ylipäänsä mihinkään yliluonnolliseen mutta seuraava tapaus on jäänyt mietityttämään.
Pari vuotta sitten ihmettelin kummalisia unia. Unet etenivät suurin piirtein samalla kaavalla; olin unessa pellolla tai lentokentällä ja katsoin kun lentokone putoaa alas. Näitä unia näin parin kuukauden ajan. Muutama viikko viimeisimmän unen jälkeen isäni kuoli yllättäen 50-vuotiaana.
Sama uni toistui viime kesänä; näin unen, missä lentokone putoaa ja seuraavana päivänä kuulin läheisen kuolemasta. Sittemmin olen todella alkanut pelkäämään lentokoneen putoamisunia.
Olen muutaman kerran "nähnyt" äitini, kauppareissuilla,
Noina kertoina olen joutunut kokoamaan itseni kun olen itkuun purskahtanut ja meinannut mennä halaamaan.
Olen siis joutunut todistelemaan itselleni että ei ole äitini, kerran lähdin jopa perään kävelemään.
Äitini kuollut 12vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun asuin vielä vanhempieni luona meillä oli kaksi koiraa. Toinen niistä oli todella arka, ei missään nimessä vihainen, mutta pelokas ja melko epäsosiaalinen. Tykkäsi kyllä rapsutuksista mutta vain hetken ajan, ja vetäytyi aina sitten omiin oloihinsa. Koira oli kuitenkin myös kova hössöttämään ja melko kömpelö, ja monesti puski ihmisiä kuin kissat.
Kerran ollessamme lenkillä vastaan tuli äiti kehitysvammaisen poikansa kanssa. Äiti kysyi saiko koiraa silittää, ja annoin luvan samalla vetäen koiran hihnaa lyhyemmäksi jotta se ei pääsisi puskemaan poikaa kumoon. Mutta mitä vielä, koirani käveli rauhallisesti pojan luo ja painoi hellästi päänsä pojan jalkaa vasten katsoen poikaa suoraan silmiin. Koirani antoi pojan silittää itseään hätkähtämättä. Jotenkin siinä hetkessä tuli sellainen vahva yhteyden tunne, että heillä kahdella hieman erilaisella ja vähän väärinymmäretyllä oli aivan erityinen tunneside.
Nyt koira on jo lopetettu, rauha hänen hellälle sielulleen. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei oo yliluonnollista, mutta säikähdin tosi paljon.
Ennen pikkuveljen yo-juhlia oltiin perheen lasten kesken kotona yötä. Vanhemmat jäi mökille yöksi, koska juhlat järjestettiin siellä ja tarjoilut piti saada kuntoon. Mä ja sisko mentiin nukkumaan ennen kuin veljet tulivat kotiin jostain juhlista. Heräsin sillon siihen kun ovi kävi ja ajattelin et okei nyt ne tuli kotiin. Oudoksi yö muuttui, kun parin tunnin päästä ovi kävi uudelleen ja meidän koira alkoi haukkumaan täysillä. Ihmettelin et kuka nyt tuli. Päättelin että varmaan toinen veljistä, koska yleensä se tuppas jäädä muutenki juhlimaan pidemmän kautta ja meidän koira aina haukkuu sitä. Jatkoin uniani tyytyväisenä koiran lopetettua haukkumisen.
No aamulla sitten kysyin tältä toiselta veljeltä et sä tulit vissiin myöhemmin kotiin. Hän naurahti et ei, tuli tän toisen veljen kanssa samaan aikaan. Kuulemma molemmat veljistä yöllä kuullu haukunnan, mutta oli nukahtanut sitte uudelleen. Joku tuntematon oli siis käynyt sisällä, olin niin helpottunut etten mennyt yöllä katsomaan kuka tuli. Ilman koiraa ties miten ois yö päättynyt.
Toinen juttu mitä mulle on tapahtunut on, että aina jos myöhäisen illan/yön aikana tapahtuu terrori-isku niin mä en vaan saa unta. Esim. Nizzan terroriteko oli tällainen. Yleensä noina öinä mulla on sellanen fiilis, että kaikki ei oo ok ja ajattelen onkohan isovanhemmille käynyt jotain. Sitten aamulla kun katson uutisia niin joku isku tapahtunut. Mun isoäiti puolestaan näkee enneunia, joten en tiedä onko tällänen aistiminen kulkeutunut mulle geeneissä :'X
Kun olin lapsi meillä oli koira joka nukkui eteisessä. Se sitten välillä heilutti häntää ja paukutti sillä ovea. Kun koira oli lopetettu jo ja olin olkkarissa niin kuulin tuon tutun paukutuksen. Menin katsomaan eteiseen mutta eihän siellä tietty ketään tai mitään ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavinta oli unihalvaus. Heräsin, enkä pystynyt liikkumaan ja huoneen keskellä oli tosi iso musta hahmo. Siis ihan epäinhimillisen iso. Ja se oli ihan pikimusta, ei ollu mitään kasvoja havaittavissa, pelkkä iso hahmo. Tuijotin vaan sitä ihan kauhuissani ja yhtäkkiä se alko katoamaan, se muuttu ikäänkuin pikseleiksi ja katos yks pikseli kerrallaan...
- Olin joku 7v kun meinasin hukkua. Muistan vieläkin sen, miten juoksin rantaan ja hyppäsin. Ei osunutkaan jalat pohjaan ja en osannut uida. Muistan, miten painuin veden alle ja jotenkin pääsin ylös. En tiedä, miten pääsin rantaan. Jälkikäteen sain vielä huudot palkaksi. En muista, että rannalla ollut isäni olisi koittanut auttaa.
- Uniafasia-kohtaukset, joissa vieressä nukkuva puolisoni muuttuu kasvoiltaan ovat kanssa kammottavia. Milloin vieressä on täysin outo ihminen (yleensä vanhus) tai sitten mätänevä ruumis, jonka silmistä tulee käärmeitä. Aina yhtä piristävää.
Tämä on vain uni, mutta olin kauhusta kankea herätessäni...
Unessani seikkailin mieheni kanssa junassa joka kulki vettä pitkin, oli "intialaistyyppinen", vaunujen yli hyppi delfiinejä ja matkustajina oli niin vieraita kuin tuttujakin. Olin päätynyt vaunuun vahingossa, kun eksyin yläasteen luokkakokoukseeni ja olin todella vaivaantunut unessa, koska en ollut meikannut ja mulla oli sen verran lyhyet housut jalassa, että ajamattomat jalkani näkyivät. Unessa outoa oli se, ettei kukaan ns. puhunut, mutta kuulin kyllä heidän puhuvan. Suut eivät liikkuneet, eikä kellään ollut omaa ääntä vaan kaikki puhuivat (ja samalla eivät puhuneet) samalla äänellä.
Kuljimme miehen kanssa junan vaunusta toiseen ja yritimme löytää jotain, millä saisin sääreni peitettyä. Löysimme viimein vaunun, joka oli tarkoitettu englanninkielen harjoitteluun. Vaunun nurkassa lasikuvun sisällä oli pelottavan näköinen nukke.
Joku kikkaratukkainen pikkutyttö haastoi minut ja mieheni kalastuskilpailuun. Jos pyydystäisimme enemmän kalaa, niin hän lahjoittaisi minulle pitkävartiset villasukat, joilla saisin sääreni peitettyä. :D
Kalastimme todella pitkään ja yllättäen juna alkoi uppoamaan. Aiemmin se oli liikkunut kevyesti veden päällä, mutta nyt se upposi kuin kivi ja tunsin unessa tukehtuvani.
Unen kamalin kohta tulee nyt tässä: kun tunsin, että happi loppuu keuhkoista ja kuolen nyt aivan varmasti, niin "kuva" zoomautuu vaunun nurkassa olleen creepyn nuken kasvoihin, kuulen syvällä äänellä sanottuna "Oh God have mercy". Samalla hetkellä fasaani rääkäisee oikeassa elämässä ja herättää jaloissa nukkuvan koirani, joka haukahtaa muutaman kerran ja säikähdän niin paljon, että viillän vahingossa terävän keskisormen kynnellä naamaani. :|
Kyllä sydän hakkasi hetken heräämisen jälkeen. :D Ei pitäisi katsoa Ghost Adventuresia ennen nukkumaanmenoa.
Mulla on myös ollut muutama unihalvaus. Niiden jälkeen ei ihan heti nukuta...
En usko yliluonnolliseen ja olen ateisti, mutta kerran ole matkustanut linja-autolla, jota ei ole ollut vuosikymmeniin olemassakaan, reitillä jota aikanaan ajoivat. Koulussa kaikki ihmettelivät millä bussilla pääsin kun myöhästyin kasin linkusta matkaa 85 km amikselle. Linkku oli ikivanha ja kyydissä lapsia paljon. Minun ei tarvinut maksaa, vaikka bussikorttini ei käynytkään. Mukava kuski vei koulun pihalle asti ja luokkalaiset näkivät ikkunasta kun hyppäsin bussista.
Sovittiin samalta suunnalta kulkevien tyttöjen kanssa, että aletaan kulkea sillä bussilla aina ysin päivinä, koska meidän normaali linkku kulki vain kasiksi ja kympiksi. Eipä se linkku ikinä enää tullut, eikä netistä löytynyt juuri mitään tietoa. Tästä on pian 10v, mutta ikuieestituon päivän muistan.
Äitini kuolemasta pari viikkoa näin unta että olin sukulaisnaisen kanssa kahvilassa. Äitini ja kuollut kummitätini tekivät kahvilassa töitä iloisen ja puuhakkaan näköisenä. Tämä sukulaisnainen kuoli yllättäen noin kuukauden päästä unen näkemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.
Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.
Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.
tyypillinen TIA kohtaus, eli aivoverenkiertohäiriö. Olisi heti pitänyt mennä ensiapuun soittaa 112 ja liuotushoidot aloittaa. Näkö palautuukin yleensä itsestän muutamassa minuutissa. Ennakoi yleensä tulevaa isoa aivohalvausta tai sydäriä. Mene nyt edes hoitoon, marevanit siihen.
No jopas! Kiitos tästä tiedosta :) Ompa erikoinen juttu. Tosiaan tuon yhden kerran vaan minulla on "räjähtänyt päässä" (:D), mutta kuulostaa juurikin tuolta!