perhe-elämä ei ollutkaan mua varten

Vierailija

Tulin yh:ksi 20-vuotiaana ja kaikki sanoi, että onneksi olkoon, olet niin fiksu tyttö ja kaikki menee varmasti hyvin. En tiedä mitä itse kuvittelin, uskoin kai sitten vaan. Totuus on, että elämä ei ole sen jälkeen tuntunut hyvältä eikä mun omalta. Inhoan melkein kaikkia lapsiperhejuttuja - ulkoilua, vahtimista, rutiineja, sitä että pitää jonkin verran olla tekemisissä muiden lapsiperheiden kanssa. En Ile sellainen ihminen, että mulla riittäisi jaksaminen olla lapsen kanssa, opiskella ja tehdä kotityöt koko ajan. Mikään ei ole ollut helppoa sen jälkeen, kun sain lapsen. En jaksa kavereita, kun suuri osa eenergiasta menee lapsen juttuihin. sillä on jatkuvasti asiaa. Illalla jaksan olla vain rauhassa. Saan joskus lapsen mummolleen, että saan "omaa aikaa" ja saankin silloin hiljaisuutta - mutta ei mulla ole mitään omaa elämää mihin hypätä siksi aikaa! voinhan käydä salilla tai jotain kivaa, mutta mitä sitten? Takaisin ankeuteen. Jotkut ihmiset tuntuvat luovIvan helposti elämän eri osa-alueet yhdistellen, mutta mä en pysty. Tuntuu että valitsin väärin ja nyt olen vankilassa, joka on mun elämä.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Mulla oli samoin, mutta nyt kun lapset ovat omatoimisia teinejä, joiden kanssa voi keskustella asiallisesti, elämä on ihanaa. Aika se auttaa tähänkin, ei mikään muu.

Vierailija

Kurjaa. Itsellä oli samanlaisia tuntemuksia, kun jäin lapsen kanssa yksin. Olen myös parikymppinen. Aloin ihan päivittäin katua lapsen hankkimista ja miettimään, millaista elämä olisi ilman lasta jne :/ Mutta sitten oivalsin, että ei se miettiminen mitään auta. Ihan oikeasti. Se on turhaa. Tilanne on mikä on eikä se muuksi muutu, ja pitää vain opetella nauttimaan siitä ja kiinnittää huomiota omaan asenteeseen. En tiedä toimiiko tämä kaikilla, mutta itseäni tuo auttoi.

Vierailija

Mitä sit haluat elämältä? Sulla on lapsi, se sanelee paljon. Kirjotuksestasi ymmärsin ettet ole ns. äiti tyyppiä. Voit antaa lapsesi sijoitukseen tai adoptioon. En tarkoita että olisit huono äiti. Itse annoin 9 vuotiaan sijoitukseen. En vaan jaksanut enää monen vuoden uhmaa. Lapseni on nyt 20 vuotias ja sanoo että sijaisperhe hyvä paikka kasvaa aikuiseksi. Meillä kävi hyvä tuuri sijaisperheen suhteen. Jos päädyt samaan ratkaisuun niin toivottavasti saatte yhtä ihanan perheen.

Vierailija

Olen kyllä monesti miettinyt, että olisiko meille hyvä edes tukiperhe tai joku... mutta mulla ei ole mitään ongelmaa,että käyttäisin päihteitä tai olisin varsinaisesti huono kasvattaja. En vaan jaksais tätä. En tajua, mitä iloa muut kokevat siitä, että saa päivät pitkät komentaa, ohjata, neuvoa ja pitää seuraa. Enkä oikein voi mitään näille fiiliksille. Oon miettinyt, että ehkä tarvisin vaan enemmän itselle aikaa niin jaksais. Pelkään vaan sossun kynsiin ja tukiperhe on kauhea tai muuta. Haluan kumminkin ihan oikeasti lapsen parasta. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä monesti miettinyt, että olisiko meille hyvä edes tukiperhe tai joku... mutta mulla ei ole mitään ongelmaa,että käyttäisin päihteitä tai olisin varsinaisesti huono kasvattaja. En vaan jaksais tätä. En tajua, mitä iloa muut kokevat siitä, että saa päivät pitkät komentaa, ohjata, neuvoa ja pitää seuraa. Enkä oikein voi mitään näille fiiliksille. Oon miettinyt, että ehkä tarvisin vaan enemmän itselle aikaa niin jaksais. Pelkään vaan sossun kynsiin ja tukiperhe on kauhea tai muuta. Haluan kumminkin ihan oikeasti lapsen parasta. Ap

"En tajua, mitä iloa muut kokevat siitä, että saa päivät pitkät komentaa, ohjata, neuvoa ja pitää seuraa. "

Hyvin kiteytetty, ihan samat fiilikset. Samoin kun otsikosta.

Vierailija

Kuhan oot sille lapselle hyvä äiti. Etkä esim juokse ryyppäämässä ja heivaa kakaraa milloin kenenkin hoteisiin, kun oma vapaus on niin tärkeää. :/

Vierailija

Lohduttaudu sillä että kun olet +30 ja (mielestäni) ihan menevässä iässä vielä, niin lapsesi on yhä enenevässä määrin kavereidensa kanssa ja saat nauttia elämästä, eikä "kello tikitä" tekemättömien lasten suhteen.

Vierailija

Sinun tilanteessa tukiperhe voisi oikeasti olla hyvä ratkaisu. Uskon, että tukiperheen voi saada sinunkin tilanteessa. Oletko puhunut neuvolassa asiasta? He osaavat kertoa, että mitä kannattaa tehdä (ainakin jos on hyvä neuvolatäti sinulla).

Vierailija

Kiitos ap tästä aloituksesta, luulin että olen ainoa jolla ollut vaikeaa.

Tosin kyllä ajan kanssa helpottaa. Itselläni esikoinen täyttää pian 8 vuotta ja hänen kanssaan on jo oikein mukava jutella. Raskainta oli se, kun lapsi oli alle kouluikäinen eli aika monta vuotta kuitenkin. En vain meinannut jaksaa, kun töistä tuli kotiin ja heti alkoi "Äiti, kato, miten mä hypin hienosti" ym Vihasin yli kaiken puistoilua (vihaan edelleen) ja juuri sitä sosiaalisuutta, mikä väistämättä liittyy lapsiperhe-elämään.

Vierailija

Mulla vähän samoja fiiliksiä vaikka lapsi oli vuosia odotettu ja toivottu onnenpotku. Lisäksi olen edelleen onnellisesti yhdessä lapsen isän kanssa. Olen vain jotenkin pettynyt tähän nykyiseen elämääni. Tiedän että se ei todellakaan ole lapsen syy, enkä lapsen odottanut mitenkään 'parantavan ' elämäni laatua tai että lapsi ei ole sitä varten että se toisi minulle itsekästä mielihyvää. Silti jotenkin luulin tulevani enemmän sinuiksi itseni kanssa, pääsisin suurten kysymysten vastauksiin, elämäni merkitys selviäisi TAI JOTAIN. Oloni on kuitenkin vähän tuollainen kuin sinulla. En saa mitään sykähdyksiä ja ahaa-elämyksiä kun katselen lapseni kasvavan ja oppivan. Lähinnä olen vain väsynyt ja pääni lyö tyhjää.

Vierailija

Mun eka ajatus on että "hyi mitä ihmisiä", mutta kai jokainen saa kokea asiat omalla tavallaan. Toivottavasti saatte elämänne kuntoon, ei kenenkään pitäisi tuntea elämänsä epämielekkääksi.

Vierailija

Ap, sun olo kohenee. Tulin itsekin suht nuorena äidiksi, kun 24-vuotiaana esikoiseni sain. Lapsi kasvaa ja äiti siinä mukana. Hanki se tukiperhe, niin saat olla välillä rauhassa ja omien ajatusten kanssa. On varmasti raskasta olla perheen ainoa aikuinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä että kun olet +30 ja (mielestäni) ihan menevässä iässä vielä, niin lapsesi on yhä enenevässä määrin kavereidensa kanssa ja saat nauttia elämästä, eikä "kello tikitä" tekemättömien lasten suhteen.

Tod. näk. tuollainen nainen on siinä vaiheessa taas löytänyt uuden ihanan miehen, jonka kanssa taas tulee toinen vahinko- tai tahallinen lapsi. Ei noi opi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat