Koirien ulkoiluttajat! Miksi pysähdytte paikalleen koiranne kanssa, kun olen tulossa oman koirani kanssa??

Joskus muinoin, kun mulla oli vielä koira, muistan tämän tapauksen:

Itselläni oli siis narttu jolla juoksut ja erään kerran olin lähdössä ulos. Siellä satoi kaatamalla vettä ja mulla oli kiire eräisiin juhliin, joten tarkoitus oli tehdä nopea lenkki. Ulos mennessäni naapurin vähän vanhempi mies seisoi siellä tiibetinspanielinsa kanssa, litimärkänä. Olivat kuulemma odottaneet meitä sateessa n.tunnin verran, koska hänen pikku rekkunsa on niin rakastunut meidän juoksuiseen narttuun. Olisi haunnut, että koiransa saisi rauhassa nuuhkia mun koiraa. Tokaisin että nyt on vähän kiire ja juoksin metsään. Metsäpolulla nämä tulivat vastaan, olivat oikaisseet että saavat meidät kiinni. Ja se äijä ei meinannut millään käsittää, etten todellakaan halua kiimaisen koirani lähelle yhtään urosta haistelemaan, ja että mulla ihan tosissaan oli kiire! Kuka hemmetti vartoo toista yli tunnin pihalla, kaatosateessa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti ja sen räksyttäjä kirjoitti:

Ohhoh. No anteeksi nyt kaikille, joita meidänkin toimintamme ärsyttää. Koirani (kyllä, on pieni) pelästyy helposti, jos äkkiseltään ilmestyy isompi koira näkökenttään ja alkaa haukkua. Jos mahdollista, niin jään paikalleen, koska haukkuminen loppuu, jos koira saa rauhassa arvioida tilannetta ja todeta, ettei toinen koira käyttäydy uhkaavasti. Toki haukkuminen edelleen jatkuu, jos toinen koira lähestyy nopeasti (tai todellakin on uhkaava) eikä meilläkään ole mahdollisuutta aina siirtyä kauemmas. Sitten vaan mennään ohi mahd nopeaan, mutta haluaisin kuitenkin antaa koiralle mahdollisuuden prosessoida tilannetta ja huomata, ettei aina tarvitse pelätä.

Ja ennenkuin joku alkaa kitistä huonosta sosiaalistamisesta niin tiedoksi, että koira on sosiaalistettu mahdollisimman hyvin. Se sai pentuna runsaasti positiivisia kokemuksia kaiken kokoisista koirista, ihmisistä ja paikoista. Koira oli ns. kaikkien kaveri ja olin suunnitellut lähteä mukaan Kennelliiton kaverikoiratoimintaankin koiran aikustuttua. Puolivuotiaana koira joutui kuitenkin pahaan onnettomuuteen, josta toipunen kesti pitkään. Valitettavasti tämä tuskallinen ja traumaattinen kokemus johti siihen, että koirasta tuli hyvin arka. Ikävää, jos ei toisilta koiraihmisiltäkään löydy ymmärrystä.

Tulihan tämmöinen tolvanakin tänne paikalle. Viesti sinulle: mene helvetti sen koirasi kanssa OHI! Tuo "annan koirani arvioida tilanteen" tekee vain enemmän hallaa. Sinun pitää arvioida se tilanne, ei koirasi. Vai onko koirasi sinun pomosi?

Et taida sinä tolvana paljon tietää koirista. Pelokas koira tarvitsee nimenomaan AIKAA rauhoittua. Mikään ei muutu siitä, että raahaan pelkäävän koiran pakolla ohi toisesta. Ei se pelko sillä poistu. Sen sijaan kun koira saa hetken katsoa tilannetta, niin päästään usein ohi nätisti ilman mitään haukkuja. 

Ei sen koiran kuuluisi itse yksinään katsoa ja arvioida tilannetta että mitäs tässä tehdään, jätät vastuun päättämisestä ja lauman johdossa olemisesta sille.

Mutta koko tekstisi kiertääkin sitä tosi asiaa että annat koirasi itse päättää ja olla pomo aivan kuin se olisi joku ihminen ja itsenäinen olento, pikku vihje; se kuolisi nälkään eikä pääsisi ulos ellei sen pomo hoitaisi asiaa, tai no kerron nyt vielä että koiralla on "baari" ja se hoitaa tämänkin asian itse.

Pelokas koira tarvitsee tukea ja apua ja olisi entistä tärkeämpää ettei laumanjohtaja hylkää sitä, se myös tietää että olet loppujen lopuksi sitä isompi, kovempi ja määräät.

Nyt kun se joutuu itse liian isoihin saappaisiin aiheuttaa sekin tolkuttomasti epävarmuutta ja turvattomuutta joka johtaa pelokkaaksi tulkittavaan käytökseen.

Et taida itse loppujen lopuksi tietää koirista kovinkaan paljon, inhimillistät niitä ja luulet paljon toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti ja sen räksyttäjä kirjoitti:

Ohhoh. No anteeksi nyt kaikille, joita meidänkin toimintamme ärsyttää. Koirani (kyllä, on pieni) pelästyy helposti, jos äkkiseltään ilmestyy isompi koira näkökenttään ja alkaa haukkua. Jos mahdollista, niin jään paikalleen, koska haukkuminen loppuu, jos koira saa rauhassa arvioida tilannetta ja todeta, ettei toinen koira käyttäydy uhkaavasti. Toki haukkuminen edelleen jatkuu, jos toinen koira lähestyy nopeasti (tai todellakin on uhkaava) eikä meilläkään ole mahdollisuutta aina siirtyä kauemmas. Sitten vaan mennään ohi mahd nopeaan, mutta haluaisin kuitenkin antaa koiralle mahdollisuuden prosessoida tilannetta ja huomata, ettei aina tarvitse pelätä.

Ja ennenkuin joku alkaa kitistä huonosta sosiaalistamisesta niin tiedoksi, että koira on sosiaalistettu mahdollisimman hyvin. Se sai pentuna runsaasti positiivisia kokemuksia kaiken kokoisista koirista, ihmisistä ja paikoista. Koira oli ns. kaikkien kaveri ja olin suunnitellut lähteä mukaan Kennelliiton kaverikoiratoimintaankin koiran aikustuttua. Puolivuotiaana koira joutui kuitenkin pahaan onnettomuuteen, josta toipunen kesti pitkään. Valitettavasti tämä tuskallinen ja traumaattinen kokemus johti siihen, että koirasta tuli hyvin arka. Ikävää, jos ei toisilta koiraihmisiltäkään löydy ymmärrystä.

Tulihan tämmöinen tolvanakin tänne paikalle. Viesti sinulle: mene helvetti sen koirasi kanssa OHI! Tuo "annan koirani arvioida tilanteen" tekee vain enemmän hallaa. Sinun pitää arvioida se tilanne, ei koirasi. Vai onko koirasi sinun pomosi?

Et taida sinä tolvana paljon tietää koirista. Pelokas koira tarvitsee nimenomaan AIKAA rauhoittua. Mikään ei muutu siitä, että raahaan pelkäävän koiran pakolla ohi toisesta. Ei se pelko sillä poistu. Sen sijaan kun koira saa hetken katsoa tilannetta, niin päästään usein ohi nätisti ilman mitään haukkuja. 

Näin juuri, jos sitä koiransa kanssa pysähtyy tiensivuun, niin kenen ongelma se oikein on? Jos iso koira omistajineen ei siitä pysty menemään ilman raivokohtausta niin kyllä ongelma on sitten siellä päässä, missä on se 30-50 kg lihaskimppudogi.

Heillä on vielä enemmän ongelmia mutta ette tekään täydellisesti tilanteesta selviä.

wt-mamma kirjoitti:

Joskus muinoin, kun mulla oli vielä koira, muistan tämän tapauksen:

Itselläni oli siis narttu jolla juoksut ja erään kerran olin lähdössä ulos. Siellä satoi kaatamalla vettä ja mulla oli kiire eräisiin juhliin, joten tarkoitus oli tehdä nopea lenkki. Ulos mennessäni naapurin vähän vanhempi mies seisoi siellä tiibetinspanielinsa kanssa, litimärkänä. Olivat kuulemma odottaneet meitä sateessa n.tunnin verran, koska hänen pikku rekkunsa on niin rakastunut meidän juoksuiseen narttuun. Olisi haunnut, että koiransa saisi rauhassa nuuhkia mun koiraa. Tokaisin että nyt on vähän kiire ja juoksin metsään. Metsäpolulla nämä tulivat vastaan, olivat oikaisseet että saavat meidät kiinni. Ja se äijä ei meinannut millään käsittää, etten todellakaan halua kiimaisen koirani lähelle yhtään urosta haistelemaan, ja että mulla ihan tosissaan oli kiire! Kuka hemmetti vartoo toista yli tunnin pihalla, kaatosateessa?!

Henkilö joka inhimillistää koiraansa todella rankasti eikä ymmärrä niistä mitään, pitää lapsena mutta oikeastaan on niin harhainen että ennemmin aikuisena ihmisenä, vai kuka odottaa tunnin sateessa siksi että lapsi haluaa jotain? Ei kukaan, koska he ymmärtävät että lapsi on lapsi ja aikuinen määrää mikä on parasta.

Toki sedällä voi olla itsekkäitäkin motiiveja ja neljästä tilanteessa olleesta otuksesta olikin kahdella kiimaa! ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti ja sen räksyttäjä kirjoitti:

Ohhoh. No anteeksi nyt kaikille, joita meidänkin toimintamme ärsyttää. Koirani (kyllä, on pieni) pelästyy helposti, jos äkkiseltään ilmestyy isompi koira näkökenttään ja alkaa haukkua. Jos mahdollista, niin jään paikalleen, koska haukkuminen loppuu, jos koira saa rauhassa arvioida tilannetta ja todeta, ettei toinen koira käyttäydy uhkaavasti. Toki haukkuminen edelleen jatkuu, jos toinen koira lähestyy nopeasti (tai todellakin on uhkaava) eikä meilläkään ole mahdollisuutta aina siirtyä kauemmas. Sitten vaan mennään ohi mahd nopeaan, mutta haluaisin kuitenkin antaa koiralle mahdollisuuden prosessoida tilannetta ja huomata, ettei aina tarvitse pelätä.

Ja ennenkuin joku alkaa kitistä huonosta sosiaalistamisesta niin tiedoksi, että koira on sosiaalistettu mahdollisimman hyvin. Se sai pentuna runsaasti positiivisia kokemuksia kaiken kokoisista koirista, ihmisistä ja paikoista. Koira oli ns. kaikkien kaveri ja olin suunnitellut lähteä mukaan Kennelliiton kaverikoiratoimintaankin koiran aikustuttua. Puolivuotiaana koira joutui kuitenkin pahaan onnettomuuteen, josta toipunen kesti pitkään. Valitettavasti tämä tuskallinen ja traumaattinen kokemus johti siihen, että koirasta tuli hyvin arka. Ikävää, jos ei toisilta koiraihmisiltäkään löydy ymmärrystä.

Tulihan tämmöinen tolvanakin tänne paikalle. Viesti sinulle: mene helvetti sen koirasi kanssa OHI! Tuo "annan koirani arvioida tilanteen" tekee vain enemmän hallaa. Sinun pitää arvioida se tilanne, ei koirasi. Vai onko koirasi sinun pomosi?

Et taida sinä tolvana paljon tietää koirista. Pelokas koira tarvitsee nimenomaan AIKAA rauhoittua. Mikään ei muutu siitä, että raahaan pelkäävän koiran pakolla ohi toisesta. Ei se pelko sillä poistu. Sen sijaan kun koira saa hetken katsoa tilannetta, niin päästään usein ohi nätisti ilman mitään haukkuja. 

Ei sen koiran kuuluisi itse yksinään katsoa ja arvioida tilannetta että mitäs tässä tehdään, jätät vastuun päättämisestä ja lauman johdossa olemisesta sille.

Mutta koko tekstisi kiertääkin sitä tosi asiaa että annat koirasi itse päättää ja olla pomo aivan kuin se olisi joku ihminen ja itsenäinen olento, pikku vihje; se kuolisi nälkään eikä pääsisi ulos ellei sen pomo hoitaisi asiaa, tai no kerron nyt vielä että koiralla on "baari" ja se hoitaa tämänkin asian itse.

Pelokas koira tarvitsee tukea ja apua ja olisi entistä tärkeämpää ettei laumanjohtaja hylkää sitä, se myös tietää että olet loppujen lopuksi sitä isompi, kovempi ja määräät.

Nyt kun se joutuu itse liian isoihin saappaisiin aiheuttaa sekin tolkuttomasti epävarmuutta ja turvattomuutta joka johtaa pelokkaaksi tulkittavaan käytökseen.

Et taida itse loppujen lopuksi tietää koirista kovinkaan paljon, inhimillistät niitä ja luulet paljon toki.

Mitä ihmettä horiset? Mistä päätelleen koira nyt joutuu hoitamaan tilanteen yksin? Toistetaan - jos tilanteen mukaan on mahdollista, niin annan koiralle aikaa rauhoittua ennenkuin jatkamme matkaa. Puhun sille rauhallisella äänellä. Kun koira on rauhallinen, menemme eteenpäin ja teemme ohituksen nätisti. Tämä on juuri sitä apua mitä koira tarvitsee. 

Mikä sinun ehdotuksesi on? Ilmeisesti voimankäyttö. Sepä paljon auttaakin.

Onko isojen koirien omistajilla vaikeuksia pitää koiransa kurissa, kun eivät pysty kävelemään ohi haukkuvan koiran? Sillä pienen räkyttävän koiran omistajalla ei sensiaan taida olla minkäänlaisia vaikeuksia saada sitä omaa pikkupiskiä pysymään paikoillaan ja odottaa, että iso koira menee ohi. Iso koira täytyy kouluttaa niin hyvin, että se ei provosoidu toisen koiran rähinästä. Koska tulee todella pahaa jälkeä, kun isoa koiraa ei saada pysymään komennuksessa ja herran nuhteessa.  Onhan näitä nähty, ei ole kauaakaan, kun uutisoitiin, että pikkukoira pääsi hengestään ison koiran hyökkäyksessä. Pikkukoira ei varmaan ketään saa hengiltä, vaikka uhitteleekin, mutta iso koira saa ja siksi se on vaarallisempi.

T:pienen, ei räkytävän koiran omistaja (uskokaa tai älkää, mutta ei ne kaikki pikkukoiratkaan räkytä ja jotkut niistä osaa jopa totella)

Mäkin menen tonne ajoradalle pönöttämään hevosen kanssa poikittain niin ettei autot ohi pääse ja ollaan koko päivä siinä kun mitäpä se kenellekään kuuluu missä me seisoskellaan :D

Vastine numerolle 76 :D

Pönötä sinä vaan, mutta älä ole kenenkään tiellä kumminkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti ja sen räksyttäjä kirjoitti:

Ohhoh. No anteeksi nyt kaikille, joita meidänkin toimintamme ärsyttää. Koirani (kyllä, on pieni) pelästyy helposti, jos äkkiseltään ilmestyy isompi koira näkökenttään ja alkaa haukkua. Jos mahdollista, niin jään paikalleen, koska haukkuminen loppuu, jos koira saa rauhassa arvioida tilannetta ja todeta, ettei toinen koira käyttäydy uhkaavasti. Toki haukkuminen edelleen jatkuu, jos toinen koira lähestyy nopeasti (tai todellakin on uhkaava) eikä meilläkään ole mahdollisuutta aina siirtyä kauemmas. Sitten vaan mennään ohi mahd nopeaan, mutta haluaisin kuitenkin antaa koiralle mahdollisuuden prosessoida tilannetta ja huomata, ettei aina tarvitse pelätä.

Ja ennenkuin joku alkaa kitistä huonosta sosiaalistamisesta niin tiedoksi, että koira on sosiaalistettu mahdollisimman hyvin. Se sai pentuna runsaasti positiivisia kokemuksia kaiken kokoisista koirista, ihmisistä ja paikoista. Koira oli ns. kaikkien kaveri ja olin suunnitellut lähteä mukaan Kennelliiton kaverikoiratoimintaankin koiran aikustuttua. Puolivuotiaana koira joutui kuitenkin pahaan onnettomuuteen, josta toipunen kesti pitkään. Valitettavasti tämä tuskallinen ja traumaattinen kokemus johti siihen, että koirasta tuli hyvin arka. Ikävää, jos ei toisilta koiraihmisiltäkään löydy ymmärrystä.

Tulihan tämmöinen tolvanakin tänne paikalle. Viesti sinulle: mene helvetti sen koirasi kanssa OHI! Tuo "annan koirani arvioida tilanteen" tekee vain enemmän hallaa. Sinun pitää arvioida se tilanne, ei koirasi. Vai onko koirasi sinun pomosi?

Et taida sinä tolvana paljon tietää koirista. Pelokas koira tarvitsee nimenomaan AIKAA rauhoittua. Mikään ei muutu siitä, että raahaan pelkäävän koiran pakolla ohi toisesta. Ei se pelko sillä poistu. Sen sijaan kun koira saa hetken katsoa tilannetta, niin päästään usein ohi nätisti ilman mitään haukkuja. 

Ei sen koiran kuuluisi itse yksinään katsoa ja arvioida tilannetta että mitäs tässä tehdään, jätät vastuun päättämisestä ja lauman johdossa olemisesta sille.

Mutta koko tekstisi kiertääkin sitä tosi asiaa että annat koirasi itse päättää ja olla pomo aivan kuin se olisi joku ihminen ja itsenäinen olento, pikku vihje; se kuolisi nälkään eikä pääsisi ulos ellei sen pomo hoitaisi asiaa, tai no kerron nyt vielä että koiralla on "baari" ja se hoitaa tämänkin asian itse.

Pelokas koira tarvitsee tukea ja apua ja olisi entistä tärkeämpää ettei laumanjohtaja hylkää sitä, se myös tietää että olet loppujen lopuksi sitä isompi, kovempi ja määräät.

Nyt kun se joutuu itse liian isoihin saappaisiin aiheuttaa sekin tolkuttomasti epävarmuutta ja turvattomuutta joka johtaa pelokkaaksi tulkittavaan käytökseen.

Et taida itse loppujen lopuksi tietää koirista kovinkaan paljon, inhimillistät niitä ja luulet paljon toki.

Mitä ihmettä horiset? Mistä päätelleen koira nyt joutuu hoitamaan tilanteen yksin? Toistetaan - jos tilanteen mukaan on mahdollista, niin annan koiralle aikaa rauhoittua ennenkuin jatkamme matkaa. Puhun sille rauhallisella äänellä. Kun koira on rauhallinen, menemme eteenpäin ja teemme ohituksen nätisti. Tämä on juuri sitä apua mitä koira tarvitsee. 

Mikä sinun ehdotuksesi on? Ilmeisesti voimankäyttö. Sepä paljon auttaakin.

Kyllä se koira on tottunut ohitustilanteisiin ja siksi rauhoittuu, varmasti tunteekin ne toiset koirat hajun perusteella, kyllä se jo osaa hoitaa tuon tilanteen olet ihan oikeassa.

Fakta vain on se että siinä ohitustilanteessa sinun roolisi on seistä ja höpöttää koiralle kunnes se on valmis ja sitten menette, tosin jos aina toimit näin se onkin signaali koiralle että kaikki on ok.

Entä jos tulee täysin uusi tilanne, vaikka vieras vapaana oleva koira täysin tuntemattomalla alueella, onko koirasi valmis etenemään sinun odotettua ja höpistyä sille yhtä nopeasti kuin siellä koti lenkkipolulla jossa vastaan tulija on hajultaan tuttu?

Jos lähes kaikki koiran kanssa tekemäsi toiminta jossa tutustutte toisiinne ja harjoittelette "yhteistä kieltä" ovat nuo lenkit niin ei siinä paljoa ole tehtävissä opitun tyylin vaihtoehdoksi.

Vaihtoehdot siis ovat opetella uusi ohitustapa joka vaatii työtä ja koulutusta, sen koulutuksen kautta ette perjaatteessa pelkästään opi uutta ohitus tapaa vaan suhteenne, kommunikaationne ja luottamuksenne paranee ja tällöin on ylipäätään mahdollista sinun kertoa koiralle mitä sen haluat tekevän niin että se ymmärtää.

Jos joka päivä käytät puolituntia opettaaksesi koiralle sivulle käskyn ja vierellä kulkemisen koira oppii ymmärtämään sinulta pyynnön sivulle ja voit käyttää sitä työkaluna ohitus tilanteessa, silloin pienellä työskentelyllä koira tulee pyytäessä viereesi ja seuraa sinua sivulla jolloin olet tilanteen herra ja aivan itsekseen olette oppineet eri ohitustavan.

Tästä taas ei ole pitkä matka siihen että te molemmat ymmärrätte ettei toisista koirista tarvitse välittää yhtään ellei se ole vapaana ja tule luokse jolloin ei ole mahdollista sivuuttaa sitä, silloinkin sinun tulee olla lauman johtajana tilanteen herra ja ajaa vieras koira pois oman laumasi luottaessa että hoidat homman, tällöin koirasi on 97% luotettava ja voit kulkea sen kanssa ilman hihnaa (koira on henkisessä hihnassa, paljon vahvempi) nuokin kolme virheprosenttia johtuvat uusista tilanteista ja toisten tekemisistä.

Mutta tämä meneekin jo koiran kanssa harrastamisen puolelle eikä tälläistä saavuta ilman työntekoa koiran kanssa, sinun aikasi on varmasti rajallista ja teidän on ihan hyvä jatkaa tuttua seisoskelua ja rauhallista höpinää ja muminaa josta koirasi ei tajua mitään muuta kuin sen että tilanne on turvallinen koska aina reagoit niin. Sen kerran kun joku vieras pääsee iholle ja koirasi ei voi enää luottaa sinun mumina reagtion vakuutuksesta turvallisuuteen se ei enää rauhoitu ettekä pääse eteenpäin koska koira on epävarma.

Jaksat jankata tuosta fyysisellä voimalla pakottamisesta, sekin on vaihtoehto mutta siihen ei itseasiassa tarvita voimaa. Sinun täytyy vain fyysisesti viedä koiraltasi tilaa ja pakottaa se eteenpäin, voit havainnollistaa tempun toimivuutta nyt heti lähestymällä koiraasi kolmen sentin askeleilla kunnes jalkasi melkein koskee sitä, jos se ei väistä sinun ottaessa siltä tilaa se ei pidä sinua yhtään minään ja kokee olevansa sinun yläpuolella.

Normaali koiran nukkuessa oven edessä se kimpoaa paikaltaan ylös vaikka 2v taapero pyyhältäisi sen fyysiseen tilaan, jos ei kimpoa tai reaktio perustuu pelkoon on pureman mahdollisuus olemassa.

t: erillaisia työ- ja harrastuskoiria elämänsä kouluttanut ihminen jonka kaikki neljä koiraa kulkevat aina vapaana ja väistävät teidän koiria minun selkäni taakse "piiloon"

Oonko mä nyt vallan tyhmä, mutta eikö se ole aika surkeaa kouluttamista, jos koira ei kertakaikkiaan pysty ohittamaan pysähtynyttä koiraa? Voihan se ohitettava koira olla vaikka tarpeillaan tai nuuskimassa jotain ja siksi ulkoiluttajakin on pysähtynyt. Tai täällä aina välillä näkee koiranulkoiluttajia (vanhuksia) jotka on pysähtyneet istumaan penkille. Komentaako ap nämäkin mummelit ja papat liikkeelle, koska hänen koiransa ei pysty ohittamaan pysähtynyttä koiraa missään tilanteessa?

Mulla on tällainen pieni ja kamala koira, oikeen fifi, eli Bichon Frise. Ei ikinä ole ollut ongelmaa ohittaa yhtäkään koiraa, viime viikkoon saakka. Huomaan, että syystä tai toisesta joku koira "villiinnyttää" enemmän kuin toinen. Tässä naapurustossa on yksi koira, jonka kanssa näillä kahdella tuntuu aina olevan vähän sellaista haukahtamista ja pyrkimystä kontaktiin, napit vastakkain. Sitten on taas koiria, joiden kanssa ohittaminen menee täysin viilipyttymäisen rauhallisesti. Koiramme on nyt 4-vuotias ja ensimmäistä kertaa tapahtui viime viikonloppuna se, että vastaan kävellyt koira (ihan tuntematon, ei mikään lähinaapuri) hyökkäsi koiran kimppuun ja yritti purra. Ulkoiluttajan reaktion nähtyäni kerta ei varmasti ollut ensimmäinen. Tässäkin tilanteessa kuljimme ihan nätisti ohi, minä vastaantulevan ja oman koirani välissä. Mikään ei viitannut siihen, että koira hyökkää. Olin kyllä aika järkyttynyt.

Mutta tuntuu täysin uskomattomalta tilanne, jossa koira vie omistajaa niin totalisesti, ettei tämä saa koiraa kulkemaan pysähtyneen koiran ohi.

Omani reagoi vahvasti räksyttämiseen. Se ei vain luota lamppuharjoihin. Luulee että päälle käydään. Koska sen päälle on lamppuharjakoira käynyt :(

Ja tämä on kumminkin lamppuharjaa isompi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti ja sen räksyttäjä kirjoitti:

Ohhoh. No anteeksi nyt kaikille, joita meidänkin toimintamme ärsyttää. Koirani (kyllä, on pieni) pelästyy helposti, jos äkkiseltään ilmestyy isompi koira näkökenttään ja alkaa haukkua. Jos mahdollista, niin jään paikalleen, koska haukkuminen loppuu, jos koira saa rauhassa arvioida tilannetta ja todeta, ettei toinen koira käyttäydy uhkaavasti. Toki haukkuminen edelleen jatkuu, jos toinen koira lähestyy nopeasti (tai todellakin on uhkaava) eikä meilläkään ole mahdollisuutta aina siirtyä kauemmas. Sitten vaan mennään ohi mahd nopeaan, mutta haluaisin kuitenkin antaa koiralle mahdollisuuden prosessoida tilannetta ja huomata, ettei aina tarvitse pelätä.

Ja ennenkuin joku alkaa kitistä huonosta sosiaalistamisesta niin tiedoksi, että koira on sosiaalistettu mahdollisimman hyvin. Se sai pentuna runsaasti positiivisia kokemuksia kaiken kokoisista koirista, ihmisistä ja paikoista. Koira oli ns. kaikkien kaveri ja olin suunnitellut lähteä mukaan Kennelliiton kaverikoiratoimintaankin koiran aikustuttua. Puolivuotiaana koira joutui kuitenkin pahaan onnettomuuteen, josta toipunen kesti pitkään. Valitettavasti tämä tuskallinen ja traumaattinen kokemus johti siihen, että koirasta tuli hyvin arka. Ikävää, jos ei toisilta koiraihmisiltäkään löydy ymmärrystä.

Tulihan tämmöinen tolvanakin tänne paikalle. Viesti sinulle: mene helvetti sen koirasi kanssa OHI! Tuo "annan koirani arvioida tilanteen" tekee vain enemmän hallaa. Sinun pitää arvioida se tilanne, ei koirasi. Vai onko koirasi sinun pomosi?

Et taida sinä tolvana paljon tietää koirista. Pelokas koira tarvitsee nimenomaan AIKAA rauhoittua. Mikään ei muutu siitä, että raahaan pelkäävän koiran pakolla ohi toisesta. Ei se pelko sillä poistu. Sen sijaan kun koira saa hetken katsoa tilannetta, niin päästään usein ohi nätisti ilman mitään haukkuja. 

Ei sen koiran kuuluisi itse yksinään katsoa ja arvioida tilannetta että mitäs tässä tehdään, jätät vastuun päättämisestä ja lauman johdossa olemisesta sille.

Mutta koko tekstisi kiertääkin sitä tosi asiaa että annat koirasi itse päättää ja olla pomo aivan kuin se olisi joku ihminen ja itsenäinen olento, pikku vihje; se kuolisi nälkään eikä pääsisi ulos ellei sen pomo hoitaisi asiaa, tai no kerron nyt vielä että koiralla on "baari" ja se hoitaa tämänkin asian itse.

Pelokas koira tarvitsee tukea ja apua ja olisi entistä tärkeämpää ettei laumanjohtaja hylkää sitä, se myös tietää että olet loppujen lopuksi sitä isompi, kovempi ja määräät.

Nyt kun se joutuu itse liian isoihin saappaisiin aiheuttaa sekin tolkuttomasti epävarmuutta ja turvattomuutta joka johtaa pelokkaaksi tulkittavaan käytökseen.

Et taida itse loppujen lopuksi tietää koirista kovinkaan paljon, inhimillistät niitä ja luulet paljon toki.

Mitä ihmettä horiset? Mistä päätelleen koira nyt joutuu hoitamaan tilanteen yksin? Toistetaan - jos tilanteen mukaan on mahdollista, niin annan koiralle aikaa rauhoittua ennenkuin jatkamme matkaa. Puhun sille rauhallisella äänellä. Kun koira on rauhallinen, menemme eteenpäin ja teemme ohituksen nätisti. Tämä on juuri sitä apua mitä koira tarvitsee. 

Mikä sinun ehdotuksesi on? Ilmeisesti voimankäyttö. Sepä paljon auttaakin.

Kyllä se koira on tottunut ohitustilanteisiin ja siksi rauhoittuu, varmasti tunteekin ne toiset koirat hajun perusteella, kyllä se jo osaa hoitaa tuon tilanteen olet ihan oikeassa.

Fakta vain on se että siinä ohitustilanteessa sinun roolisi on seistä ja höpöttää koiralle kunnes se on valmis ja sitten menette, tosin jos aina toimit näin se onkin signaali koiralle että kaikki on ok.

Entä jos tulee täysin uusi tilanne, vaikka vieras vapaana oleva koira täysin tuntemattomalla alueella, onko koirasi valmis etenemään sinun odotettua ja höpistyä sille yhtä nopeasti kuin siellä koti lenkkipolulla jossa vastaan tulija on hajultaan tuttu?

Jos lähes kaikki koiran kanssa tekemäsi toiminta jossa tutustutte toisiinne ja harjoittelette "yhteistä kieltä" ovat nuo lenkit niin ei siinä paljoa ole tehtävissä opitun tyylin vaihtoehdoksi.

Vaihtoehdot siis ovat opetella uusi ohitustapa joka vaatii työtä ja koulutusta, sen koulutuksen kautta ette perjaatteessa pelkästään opi uutta ohitus tapaa vaan suhteenne, kommunikaationne ja luottamuksenne paranee ja tällöin on ylipäätään mahdollista sinun kertoa koiralle mitä sen haluat tekevän niin että se ymmärtää.

Jos joka päivä käytät puolituntia opettaaksesi koiralle sivulle käskyn ja vierellä kulkemisen koira oppii ymmärtämään sinulta pyynnön sivulle ja voit käyttää sitä työkaluna ohitus tilanteessa, silloin pienellä työskentelyllä koira tulee pyytäessä viereesi ja seuraa sinua sivulla jolloin olet tilanteen herra ja aivan itsekseen olette oppineet eri ohitustavan.

Tästä taas ei ole pitkä matka siihen että te molemmat ymmärrätte ettei toisista koirista tarvitse välittää yhtään ellei se ole vapaana ja tule luokse jolloin ei ole mahdollista sivuuttaa sitä, silloinkin sinun tulee olla lauman johtajana tilanteen herra ja ajaa vieras koira pois oman laumasi luottaessa että hoidat homman, tällöin koirasi on 97% luotettava ja voit kulkea sen kanssa ilman hihnaa (koira on henkisessä hihnassa, paljon vahvempi) nuokin kolme virheprosenttia johtuvat uusista tilanteista ja toisten tekemisistä.

Mutta tämä meneekin jo koiran kanssa harrastamisen puolelle eikä tälläistä saavuta ilman työntekoa koiran kanssa, sinun aikasi on varmasti rajallista ja teidän on ihan hyvä jatkaa tuttua seisoskelua ja rauhallista höpinää ja muminaa josta koirasi ei tajua mitään muuta kuin sen että tilanne on turvallinen koska aina reagoit niin. Sen kerran kun joku vieras pääsee iholle ja koirasi ei voi enää luottaa sinun mumina reagtion vakuutuksesta turvallisuuteen se ei enää rauhoitu ettekä pääse eteenpäin koska koira on epävarma.

Jaksat jankata tuosta fyysisellä voimalla pakottamisesta, sekin on vaihtoehto mutta siihen ei itseasiassa tarvita voimaa. Sinun täytyy vain fyysisesti viedä koiraltasi tilaa ja pakottaa se eteenpäin, voit havainnollistaa tempun toimivuutta nyt heti lähestymällä koiraasi kolmen sentin askeleilla kunnes jalkasi melkein koskee sitä, jos se ei väistä sinun ottaessa siltä tilaa se ei pidä sinua yhtään minään ja kokee olevansa sinun yläpuolella.

Normaali koiran nukkuessa oven edessä se kimpoaa paikaltaan ylös vaikka 2v taapero pyyhältäisi sen fyysiseen tilaan, jos ei kimpoa tai reaktio perustuu pelkoon on pureman mahdollisuus olemassa.

t: erillaisia työ- ja harrastuskoiria elämänsä kouluttanut ihminen jonka kaikki neljä koiraa kulkevat aina vapaana ja väistävät teidän koiria minun selkäni taakse "piiloon"

Voi luoja. Et vissiin tule tätä nyt millään ymmärtämään. Koira ei ole tottunut ohituksiin. Kerroin jo aiemmin, että alkaa peloissaan haukkua, jos yllättäen tulee koira näköpiiriin. Jos vaan väkisin vien suoraa ohi, niin haukkuu ja yrittää napata toista kuonosta. Jos koiran saa rauhoittumaan ja menemään nätisti ohi pienen hetken odottelulla, niin siinä ei pitäisi kenenkään nähdä mitään vikaa. Se odottelu on minun valintani. Ei koiran. 

Vierailija kirjoitti:

Oonko mä nyt vallan tyhmä, mutta eikö se ole aika surkeaa kouluttamista, jos koira ei kertakaikkiaan pysty ohittamaan pysähtynyttä koiraa? Voihan se ohitettava koira olla vaikka tarpeillaan tai nuuskimassa jotain ja siksi ulkoiluttajakin on pysähtynyt. Tai täällä aina välillä näkee koiranulkoiluttajia (vanhuksia) jotka on pysähtyneet istumaan penkille. Komentaako ap nämäkin mummelit ja papat liikkeelle, koska hänen koiransa ei pysty ohittamaan pysähtynyttä koiraa missään tilanteessa?

Mulla on tällainen pieni ja kamala koira, oikeen fifi, eli Bichon Frise. Ei ikinä ole ollut ongelmaa ohittaa yhtäkään koiraa, viime viikkoon saakka. Huomaan, että syystä tai toisesta joku koira "villiinnyttää" enemmän kuin toinen. Tässä naapurustossa on yksi koira, jonka kanssa näillä kahdella tuntuu aina olevan vähän sellaista haukahtamista ja pyrkimystä kontaktiin, napit vastakkain. Sitten on taas koiria, joiden kanssa ohittaminen menee täysin viilipyttymäisen rauhallisesti. Koiramme on nyt 4-vuotias ja ensimmäistä kertaa tapahtui viime viikonloppuna se, että vastaan kävellyt koira (ihan tuntematon, ei mikään lähinaapuri) hyökkäsi koiran kimppuun ja yritti purra. Ulkoiluttajan reaktion nähtyäni kerta ei varmasti ollut ensimmäinen. Tässäkin tilanteessa kuljimme ihan nätisti ohi, minä vastaantulevan ja oman koirani välissä. Mikään ei viitannut siihen, että koira hyökkää. Olin kyllä aika järkyttynyt.

Mutta tuntuu täysin uskomattomalta tilanne, jossa koira vie omistajaa niin totalisesti, ettei tämä saa koiraa kulkemaan pysähtyneen koiran ohi.

Tuossa hyökkäystilanteessa sinun koirasi mielestä paras reaktio sinulta on karjaisu ja lyhyt syöksy/vastahyökkäys vierasta koiraa päin, fyysinen reaktio on paljon ääntä tärkeämpi vaikka varmasti toinen koira pitääkin vain enemmän ääntä kuin itse fyysistä hyökkäystä.

Tuollainen toiminta kertoo kaikille tilanteessa oleville koirille että olet valmis taisteluun ja voin luvata, yksikään päästään normaali koira ei lähde kokeilemaan matsia kanssasi ellei sitä ole koulutettu siihen (poliisin, armeijan koirat)

Eli lyhyesti sanottuna silloin olet koko korttelin kovin koira ja taatusti sopiva yksilö heidän johtajaksi, et jätä pulaan ja jos homma on hanskassa kaikilla tavoilla koirasi kanssa se luottaa sinuun niin paljon ettei siltä edes tule yritystä toimia tilanteessa, jos nyt alkuunkaan edes on sellainen koira joka taistelisi eikä alistuisi/pakenisi, kunnon fifit harvemmin ovat sellaisia ja ainoastaan pelko saa ne uhittelemaan.

Se hyökkäävän osapuolen koira taaseen on myös epävarma ja pelkää koska sen omistaja ei ota tilannetta sen kanssa haltuun vaan se joutuu kohtaamaan vieraat laumat itse ja yksin ja se reagoi todennäköisesti pelon ja/tai epävarmuuden takia agressiolla.

Kun itse kuljen tuolla ja huomaan että vieras koira tulee elekieleltään johtajan elkein ihmisensä kanssa tiellä vastaan muutan oman elekieleni sen verran uhkaavaksi että se keskittyy minuun eikä koiriini, jos silti se silti rähjää suuntaamme otan aika huomaamattoman ja lyhyen sivuaskeleen sinnepäin ja komennan omani kauemmas.

Yllätyshyökkäyksiä harvemmin jos koskaan tulee ja sillon heilautan jalkaa toista koiraa kohti ja vähän mylväisen ^.^

Ihmiset aika usein tulkitsevat tämän potkaisun yritykseksi vaikka se on vain hyvin vahva ja väkivaltainen fyysisen tilan ottaminen, toisen koiran huomatessa että omani eivät välitä siitä ja ainoastaan minä reagoin sen toimintaan se ymmärtää että jos sillä on meille asiaa se joutuu tulla kertomaan sen minulle, voin luvata että yksikään täysipäinen koira ei sitä tee.

Nyt on jo parituntia verijälki haihtunut sateessa joten lopetan nämä pitkät monologini palstalle joiden tarkoitus on vain valottaa kertoa minun toimintatavoistani.

Minä yleensä pysähdyn koirani kanssa siksi, koska opetan sitä makupalojen avulla ohittamaan toiset koirat nätisti. Olen huomannut, että pysähtymällä koirani keskittyy paremmin minuun, eikä toiseen koiraan. Jos jatkan vaan matkaa niin koira tuntuu innostuvan enempi toisesta koirasta.

Siinä on myös sellainen ongelma, että jos me vain kävelemme koirani kanssa, niin koirani meinaa kävellä mun eteen ja olen muutamia kertoja meinannut kompastua koiraani. Siinä kävellessä pitäs sitten keskittyä kahteen asiaan, siihen etten törmää koiraani ja saisin pidettyä koiran sivulla, sekä siihen, että koira ei ala räyhäämään sille vastaan tulevalle koiralle.

En ole ikinä ajatellutkaan, että tälläinen voisi olla toisille joku ongelma. Minä keskityn koirien ohitustilanteissa 100% omaan koiraani ja jos koirani kanssa pysähtyminen näissä ohitustilanteissa on meille mieluisampi vaihtoehto ja koirani näin ollen keskittyy makupaloihin ja minuun, eikä toiseen koiraan, niin sitten pysähdyn. 

Pikkuhiljaa olen alkanut opettamaan että kävellään kokoajan samalla kun annan makupaloja ja toinen koira menee ohi. Välillä se onnistuu ja välillä ei. Mutta tähän pyrimme kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Minä yleensä pysähdyn koirani kanssa siksi, koska opetan sitä makupalojen avulla ohittamaan toiset koirat nätisti. Olen huomannut, että pysähtymällä koirani keskittyy paremmin minuun, eikä toiseen koiraan. Jos jatkan vaan matkaa niin koira tuntuu innostuvan enempi toisesta koirasta.

Siinä on myös sellainen ongelma, että jos me vain kävelemme koirani kanssa, niin koirani meinaa kävellä mun eteen ja olen muutamia kertoja meinannut kompastua koiraani. Siinä kävellessä pitäs sitten keskittyä kahteen asiaan, siihen etten törmää koiraani ja saisin pidettyä koiran sivulla, sekä siihen, että koira ei ala räyhäämään sille vastaan tulevalle koiralle.

En ole ikinä ajatellutkaan, että tälläinen voisi olla toisille joku ongelma. Minä keskityn koirien ohitustilanteissa 100% omaan koiraani ja jos koirani kanssa pysähtyminen näissä ohitustilanteissa on meille mieluisampi vaihtoehto ja koirani näin ollen keskittyy makupaloihin ja minuun, eikä toiseen koiraan, niin sitten pysähdyn. 

Pikkuhiljaa olen alkanut opettamaan että kävellään kokoajan samalla kun annan makupaloja ja toinen koira menee ohi. Välillä se onnistuu ja välillä ei. Mutta tähän pyrimme kokoajan.

Haluaisin välttää turhia kärjistyksiä ja väärinkäsityksiä. En tarkoittanut aloituksessani sinunlaisia, jotka selvästi opettaa koiraa siinä tilanteessa, ja nameilla yrittää saada koiransa huomion pois minun koirasta. Tarkoitin niitä, jotka jostain muusta syystä pysähtyy ja jää paikalleen keskelle kävelytietä. Joiden koira ottaa vaanimisasennon ja alkaa räksyttää tai murisemaan minun koirani suuntaan. Ei mitään leikkiin kutsua vaan asettuu makuulleen siihen vaanimaan tai sitten hyppii ja riehuu aggressiivisena remmissä meihin päin. Ja omistaja ei tee MITÄÄN muuta kuin seisoo tumput suorana paikallaan. Eikä väistä sivuun keskeltä tietä vaikka pyydän. Ei yritä kiinnittää koiransa huomiota muualle. Ei yritä viedä koiraansa mihinkään sivuun. Ei yritä lähteä siitä liikkeelle, vaikka näkee, että minä joudun myös pysähtymään, koska he tukkivat tien. Ap.

Aloittaja ei hallitse koiraansa ollenkaan, ei ole sosiaalistanut sitä kunnolla, koska hänen omien sanojensa mukaan hänen koiransa tulkitsee paikallaan räksyttävän koiran HYÖKKÄYSTILANTEEKSI!! Juuri näitä isoja koiriahan ei juuri pitäisi olla olemassakaaan osaamattomissa näpeissä, koska kunnolla koulutettu iso koira menee vain ohi aiheuttamatta vaaratilannetta. Juuri tämän takia järkevät ihmiset ymmärtävät mihin heidän resurssinsa Lue: viitseliäisyys, aika, talous ja aivokapasiteetti riittää, jos kyseessä on iso koira. Pikkukoiran sentään voi pelkällä jalan siirrolla siirtää muualle, jos se päälle tulee, mutta isoihin koiriin ei tehoa mikään muu kuin kunnon koulutus, jota kokoajan pidetään yllä.

Aloittajaa lainaten: "Koiranne haukkuu ja räksyttää, ettekä liiku mihinkään. En pääse teidän ohi oman koirani kanssa, koska jos yritän ohittaa paikallaan räksyttävän koiran ihan läheltä, tulkitsee oma koirani sen hyökkäystilanteeksi."

Iso koira iso koira tätä. Ketkäs täällä yleistää näitä isojen koirien omistajia osaamattomiksi? No, pienten koirien omistajat tietysti. He tuntuvat olevan maailman napoja kaikkialla. On he ja heidän täydelliset pienet räksyttimensä heidän täydellisessä maailmassaan.

Tehän jähmetytte kuin suolapatsaat kun isompi koira ärähtää teidän räksyttimienne räksytystä aikansa kuunneltuaan ja ette osaa tehdä mitään että räksyttimenne olisivat hiljaa. Alan pitää nippusiteitä mukana ja tarjota niitä teille kun vastaan tulette. Toljotatte ja pönötätte kuin idiootit tien poskessa kun iso pelottava paha koira tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadulla saapi seistä ihan niin kauan kuin huvittaa.  Turha ottaa ongelmaa kenenkään toisen seisomisesta.

Jos sinä pysähdyt koirasi kanssa, minäkin joudun pysähtymään koirani kanssa. Jos sinä liikut, mekin liikumme reippaasti ohi. Tottakai saat seistä ihan niin kauan kuin huvittaa, mutta me joudumme seisomaan niin kauan kuin sinä seisot. Aiotko seistä siinä vielä kolmen tunnin kuluttua? Toki saat, ei se laitonta ole. Entä kun pimeä alkaa jo tulla? Niin, on se edelleen laillista seistä siinä.

Mulle on ihan sama mitä teet. Seiso ihan vapaasti niin kauan kuin haluat.

Me pysähdytään siks kun ap:n koira on niin iso ja mahtava munanjatke et kateellisena hämmennytään. Mun pieni rottakoira jähmettyy kauhusta ja miettii, että miten niin iso ja mahtava munanjatke voi edes olla todellinen. Mä katson kateellisena myös ap:n taitoja alistaa koira tahtoonsa ihan kaikessa ihan vaan jonkun älyttömän oman epävarmuutensa kanssa. Kun ei missään muussa pärjää, niin on nyt sitten edes iso koiran hankkinut egonsa jatkeeksi.

Tosissaan, ei meitä normaaleja ihmisiä yksi koiran pysähtyminen haittaa. Me normaalit ihmiset saatetaan sanoa sille pysähtyjälle, että ootpas sä hassu kun jäit oikein odottamaan. Rapsutetaan vähän, annetaan koirien haistaa toisiaan tai olla haistamatta, jos ne sillä päällä on. Jos jommankumman koira ärähtää, sanotaan hups ja muistutetaan sen ärähtäjän omistajaa, että ihan normaalia koirien välienselvittelyä se on, ettei sille jäisi paha mieli. Toivotetaan hyvät päivänjatkot ja jatketaan lenkkiä hyvällä mielellä, ihan ilman mitään tarvetta tulla nettiin itkemään siitä, ettei pärjää oman koiransa kanssa.

Katsos kun meillä kaikilla muilla on sen kokoinen koira, että pärjäänme sen kanssa, niin ei tule tällaisia ongelmia eikä tarvitse joka lenkin jälkeen kiukutella. Kyllä se sun koirakin huomaa, että kiuluttelet, ja lopulta stressaantuu sekin. Kaikki vaan sen takia, että ap:lla on paska itsetunto.

Ja muuten ainoat ongelmat mitä mulla on muiden koiranomistajien kanssa, jos sitä nyt edes ongelmaksi voi luokitella, on just nämä ap:t, jotka ottaa liian ison koiran ja kävelee puol tuntia lenkillä 10 metrin perässä kun ei uskalla mennä ohi. Mulla on pieni koira, joka ei kävele mahdottomia matkoja, mutta helposti sen kanssa useamman tunnin ulkoilee kun se tykkää haistella ja tutkia. Nää ap:t sitte laahustaa perässä sen energisen koiran kanssa, joka haluais kävellä kunnolla, ja ap sitten odottaa, että niiden surkeiden koulutustaitojen ja paskojen koiranhankintaperusteiden vuoksi mä joko menisin sadan metrin päähän ojaan tai repisin mun koiralta pään irti, että ei vaan oltais sen tiellä. Mee vittu ite sinne ojaas jos ei 2 metriä riitä ohittamiseen. Tai älä hanki egonkasvatuskoiraa, jonka kanssa et pärjää.

Yleensäkin hyvä elämänohje ap:lle vois olla, et on helpompi tehdä muutoksia omassa elämässä kun odottaa, et kaikki muut muuttuis.

Mikä ilo siitä koirasta sitten on jos kävelyttäminenkin on näin vaikeaa?

Oma koirani pelkää remmiräyhääjiä, jos tiellä kohtaamme tällaisen koiran, olen lähemmäksi päästyämme nostanut koiran kainaloon ja kävellyt ohi. En tajua miksi räyhääjät jäävät aina paikalleen ja minun pitää hiippailla heidän ohi.