LAPSIVAPAA viikko... nyt oikeesti hei aikuiset ihmiset!!

aikuiset ensin, eikös vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa eroperheissä nykyään tehdään niin, että lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla. Sinänsä joo varmaan ihan ok-systeemi, mutta... Ei ole kiva lukea sos.mediasta joka viikkoisia tuuletuksia, että "Jee nyt alkoi lapsivapaa viikko ja mä meen ja tuun miten huvittaa ja bailaan ja käyn salilla ja tää on niin laatuaikaa..." Siis haloo?? Mun mielestä sitä pitäis tuulettaa, että "Mun LAPSIVIIKKO alkoi, ihanaa! Vähänkö me leikitään ja ulkoillaan ja tää on niin ihanaa!!" Miltäköhän lapsista tuntuu isompana lukea, että äidillä on ollut mahtavaa aina kun oli LAPSIVAPAA viikko?

Muutenkin olen sitä mieltä, että et sä voi ottaa sun lapsista mitään LAPSIVAPAATA viikkoa, vaan kyllä ne lapset on yhteisiä, vaikka olisivat toisen huoltajan luona, eli jos vaikka toinen huoltaja sairastuu, niin totta hemmetissä terveenä oleva vanhempi ottaa lapset luokseen, vaikka ei olisi hänen viikkonsa. Tiedän perheen, jossa omasta LAPSIVAPAASTA pidetään niin tiukasti kiinni, että ei auteta ex-puolisoa lapsenvahtiasioissa, vaan hänen on hommattava joku muu sukulainen olemaan lasten kanssa jos jotain äkillistä ja pakollista menoa ilmaantuu.

Jotenkin tuntuu, että näiltä LAPSIVAPAATA hehkuttavilta vanhemmilta on hukassa vanhemman vastuu omista lapsistaan. Et sä voi vaan lakata olemasta äiti tai isä joka toinen viikko.

Mä en tiedä millaisten linssien läpi sä oikein luet näitä juttuja, mutta usea mun tuntema lapsivapaata viikkoa nauttiva äiti on ollut ennen näitä järjestelyitä se, joka on ollut lapsissa kiinni 24/7 täysin omalla kustannuksellaan kun äijä liitää ties missä. Jos on ollut jotain yhteisiä pariskunnan menoja ja lapsi/lapset ovat tulleet kipeäksi, se on ollut mies kun on lähtenyt naisen jäädessä kotiin. Samalla taloutta on pyörittänyt nainen ja siivonnut jopa miehenkin jäljet. Näissä suhteissa tuskin on seksiä ehditty ihmeemmin harrastaa ja tuskin on ehditty salille kuin kerran kuussa. Kerrankin kun on omaa aikaa, se todellakin käytetään itseensä, että jaksaa taas olla vanhempi. Sitä paitsi ei se vanhemmuus katoa, mutta ei se silti tarkoita sitä että noina viikko-viikko- vuoroina pitäisi joustaa oman ajan käyttönsä takia ellei ole sairaalahoitoa vaativa vaiva. Mä ymmärrän ton joustamattomuuden hyvin, koska muuten saisi taipua jatkuvasti ja se on yleensä se toinen joka sitä vaatii. Mä olisin äitinä yhtä jämäkkä tossa kuin nämä kuvaamasi naiset. 

Itse ajattelen täysin päinvastaisella tavalla. Eihän ydinperheessäkään vanhemmalla ole mitään 50% omaa aikaa, mistä pidetään kiinni. Ihan hullua jos joku vanhempi kuvittelee että viikko-viikko systeemissä hän on ansainnut itselleen joka toisen viikon omaa aikaa, mistä pitää kynsinhampain kiinni. Tämä on juuri sitä ajattelutyyliä, missä vanhemmuus loppuu heti kun exän takavalot vilkuttaa. 

No mutta, ennen ero tarkoitti yleensä naiselle enemmän vastuunkantoa. Nykyisin se ilmeisesti tarkoittaa sitä että saa joka toisen viikon elää vapaana kuin taivaanlintu. Onpas kätevää, ei ihme kun erot on niin suosittuja nykyään. 

No jos on sovittu että molemmat vanhemmat vastaavat tasavertaisesti lapsista, niin silloin on ihan oikeus odottaa että sopimuksen toinen osapuoli pitää sopimuksesta kiinni ettei tilanne lipsahda siihen että mies alkaa luistaa isäviikoistaan. Sitä kynsinhampain kiinnipitämistä en mäkään ymmärrä, toki joustaisin jos esim. miehelle sattuisi isäviikolla joku pakottava meno.

Olen huomaavinani viestistäsi että naiselle kuuluu sun mielestä enemmän vastuuta lapsista ja nainen on itsekäs jos vaatii miestä kantamaan vähintään yhtä suuren vastuun.  Toivottavasti ymmärsin väärin, mutta jos en, niin olisi mielenkiintoista tietää miksi ajattelet noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo viikko-viikko-systeemi kuinka vahingollinen lapsille? Onko tutkittu mitenkään, mitä vaikutuksia sillä on pienelle keskeneräiselle ihmiselle, kun ei ole tavallaan yhtä kotia? On vain reppureissaamista viikosta toiseen eri ihmisten luona. Kuulostaa stressaavalta ja surulliselta.

Kuinka moni aikuinen suostuisi tuollaiseen?

Mä asun puolet ajasta lasteni kanssa heidän kotonaan ja puolet ajasta miesystäväni luona hänen kotonaan. Hyvin sujuu.

Entä sitten kun sinulla ei ole miesystävää, vaihdat lennosta uuteen miesystävään? Olitko katsonut miesystävän jo valmiiksi ennen eroa?

Ihmeen paljon yläpeukkuja tällainen pahantahtoinen spekulointi on kerännyt, aivan kuin oltaisiin palattu ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin. "Siis mitä, että äidillä on uusi miesystävä, ihme lunttu, ei varmaan ole kovin hyvä äiti ikinä ollutkaan, varmaan miestäkin vaihtaa kuin sukkaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo viikko-viikko-systeemi kuinka vahingollinen lapsille? Onko tutkittu mitenkään, mitä vaikutuksia sillä on pienelle keskeneräiselle ihmiselle, kun ei ole tavallaan yhtä kotia? On vain reppureissaamista viikosta toiseen eri ihmisten luona. Kuulostaa stressaavalta ja surulliselta.

Kuinka moni aikuinen suostuisi tuollaiseen?

Mä asun puolet ajasta lasteni kanssa heidän kotonaan ja puolet ajasta miesystäväni luona hänen kotonaan. Hyvin sujuu.

Entä sitten kun sinulla ei ole miesystävää, vaihdat lennosta uuteen miesystävään? Olitko katsonut miesystävän jo valmiiksi ennen eroa?

Ihmeen paljon yläpeukkuja tällainen pahantahtoinen spekulointi on kerännyt, aivan kuin oltaisiin palattu ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin. "Siis mitä, että äidillä on uusi miesystävä, ihme lunttu, ei varmaan ole kovin hyvä äiti ikinä ollutkaan, varmaan miestäkin vaihtaa kuin sukkaa".

Mun mielestä se oli asiallinen kysymys aiheesta jossa ei ole selkeästi ajateltu viittä minuuttia pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Meillä oli isäviikonloput, mihin meidät väkisin rahdattiin vaikka ei yhtään haluttu. Pieneen kaksioon yhtäkkiä piti muuttaa joka toinen viikonloppu, kauas kavereista. Nukuttiin lattialla. Isä yritti parhaansa mutta olihan se ankeeta. Olin jo sen verran iso että tajusin miten äidillä oli omat menot ja halusi sitä omaa aikaa sillä välin kun oltiin isän luona.

Ymmärrän sen oman ajan tarpeen nyt kun olen itsekkin aikuinen ja äiti. Se oli hänelle silloin varmaan henkireikä. Mutta siitä huolimatta se jätti meidän suhteeseen pienen särön, edelleen minulla on sellaista ajattelua etten esim aina kehtaa ehdottaa tapaamista. Kun ajattelen että äidillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin meidän tapaaminen tai ehkä haluaa levätä. Ei siinä välttämättä totuusperää ole, mutta silti.

Päätin että jos itse joskus eroan, lapset saa täysin vapaasti päättää missä asuvat tai ovat milloinkin. Mulla on aina ovi auki kumpaankin suuntaan, niinkuin KODISSA kuuluukin olla. Pakko ei ole mennä pois mihinkään.

Jalo ja kaunis ajatus. Mutta miten voit ikinä suunnitella edes salille menemistä, jos sun pitää olla passissa lapsia varten? Jos siis oikeasti tarkoitat, että milloin vain, sun täytyy olla aina valmis. Ei uutta parisuhdetta. Ei ystävien kanssa suunnitelmia. Ei matkoja. Ei muuta kuin odottamista. Käy se tietty niinkin.

Mitä vatun salillakäymisiä? Minä urheilin silloin, kun pystyin vknloppuaaumuisin, kaverisynttäreiden aikana tms. Lenkkarit/rullikset jalkaan ja menoksi. Mikä helvetti tämä saliasia on. Näin kavereita - ehkä lapsi oli mukana - ehkä ei. Matkustin lapsen kanssa. Ikävöin joka hetkeä, kun hän oli isällään. Minulla on erittäin hyvä suhde nyt jo aikuiseen poikaani. Ja olen aivan hemmetin ylpeä epäitsekkyydestäni. En koe menettäneeni mitään ja myöhemmin löytyi uusi suhdekin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kamalaa jos joutuisin olemaan erossa lapsestani joka toinen viikko. Sydäntä raastaa ajatuskin.. tai että jos näkisi lasta vain tyyliin kahdesti kuussa viikonloppuisin. En ymmärrä miten joku vanhempi kestää sen. Varsinkin nämä isät (jotkut äiditkin, mutta yleensä isät) joille yleensä määrätään niin että saavat lapsensa luokseen vain joka toinen viikonloppu..

Jos eroaisimme miehen kanssa, niin olisihan se kova paikka ainakin minulle jos joutuisin olemaan lapsesta paljon erossa.

Jos joskus ero tulee, niin toivon että välit ovat sen verran hyvät että voimme asua lähekkäin ja lapsi saisi olla molempien luona niin paljon miten itse tahtoo..

Minusta on ihan sama miltä siitä vanhemmasta tuntuu. Lapsi on syytön syntymäänsä ja syytön vanhempiensa eroon, joten hänen ei tulisi saada sitä taakkaa hartioilleen. Usein se tosin on silti lasten hartioilla, jotta vanhemmilla olisi helpompaa.

Niin se tosin menee monessa muussakin asiassa, vanhemmat laittaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle, selittelee sitä vaikka millä ja kenties ei halua edes myöntää sitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kamalaa jos joutuisin olemaan erossa lapsestani joka toinen viikko. Sydäntä raastaa ajatuskin.. tai että jos näkisi lasta vain tyyliin kahdesti kuussa viikonloppuisin. En ymmärrä miten joku vanhempi kestää sen. Varsinkin nämä isät (jotkut äiditkin, mutta yleensä isät) joille yleensä määrätään niin että saavat lapsensa luokseen vain joka toinen viikonloppu..

Jos eroaisimme miehen kanssa, niin olisihan se kova paikka ainakin minulle jos joutuisin olemaan lapsesta paljon erossa.

Jos joskus ero tulee, niin toivon että välit ovat sen verran hyvät että voimme asua lähekkäin ja lapsi saisi olla molempien luona niin paljon miten itse tahtoo..

Minusta on ihan sama miltä siitä vanhemmasta tuntuu. Lapsi on syytön syntymäänsä ja syytön vanhempiensa eroon, joten hänen ei tulisi saada sitä taakkaa hartioilleen. Usein se tosin on silti lasten hartioilla, jotta vanhemmilla olisi helpompaa.

Niin se tosin menee monessa muussakin asiassa, vanhemmat laittaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle, selittelee sitä vaikka millä ja kenties ei halua edes myöntää sitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa.

Ja lisään vielä että vastuun sälyttäminen lapsen hartioille tässä asiassa on myös erittäin huono juttu. Sen verran tunnen eroperheiden (nyt jo aikuisia) lapsia ja kaikki kokivat tuon psyykkisesti erittäin raskaaksi, että vanhemmat antoivat lapsensa valita kumman luona ovat ja kuinka paljon. Lapselle tulee kuitenkin syyllisyydentunteita jos haluaa olla mieluummin toisen vanhemman luona ja melkoisessa ristiaallokossa on muutenkin.

Kyllä nuo on tilanteita, missä vanhempien pitää ottaa se vastuu ja tehdä ne päätökset lapsen puolesta, mutta tehdä mahdollisimman selkeä päätös, viikko-viikko systeemi on tosi rankka eism. 2-5 vuotiaalle lapselle ja vielä rankempi lapselle joka tarvitsee muutenkin jo erityistukea arjessa.

Itse en ole eronnut, mutta ystäväni on hyvin surullinen aina kun joutuu lapsensa antamaan isälle. Luottaa ja on hyvissä väleissä hänen kanssaan, mutta lapsen jakamisesta on ollut kyllä hyvin ahdistunut.

Tilanne ei ole helpottanut vaikka erosta jo pari vuotta vaan edelleen ystävä ottaa todella raskaasti isäviikot.

En voisi kuvitellakkaan että pystyisin jakamaan lapsia.

Mutta on varmasti niitä toisiakin ääripäitä, ap.n kuvailemiakin tapauksia olemassa.

Ideaali tilanne jos kumpikin vanhempi sitä mieltä että tämä on ok. Hoidetaan lapset omalla viikolla ja toinen viikko nautitaan elämästä täysin rinnoin . Tehdään ruokaa jos huvittaa tai ei tehä, käydään jumpassa, kuntosalilla, tavataan ystäviä, käydään leffassa ehkä parilla lasillisella joskus. Isälläkin on oikeus tavata lapsiaan. Meillä ei ollut vuoroviikkoja, isänsä tapasi viikonloppuina ja välillä arkena, välillä joka toinen vl ja kesälomilla kuukausi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo viikko-viikko-systeemi kuinka vahingollinen lapsille? Onko tutkittu mitenkään, mitä vaikutuksia sillä on pienelle keskeneräiselle ihmiselle, kun ei ole tavallaan yhtä kotia? On vain reppureissaamista viikosta toiseen eri ihmisten luona. Kuulostaa stressaavalta ja surulliselta.

Kuinka moni aikuinen suostuisi tuollaiseen?

Mä asun puolet ajasta lasteni kanssa heidän kotonaan ja puolet ajasta miesystäväni luona hänen kotonaan. Hyvin sujuu.

Entä sitten kun sinulla ei ole miesystävää, vaihdat lennosta uuteen miesystävään? Olitko katsonut miesystävän jo valmiiksi ennen eroa?

Meillä oli alkuun exän kanssa vuokrayksiö, jossa oltiin lapsettomat ajat. Nyt molemmilla on uudet kumppanit :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo viikko-viikko-systeemi kuinka vahingollinen lapsille? Onko tutkittu mitenkään, mitä vaikutuksia sillä on pienelle keskeneräiselle ihmiselle, kun ei ole tavallaan yhtä kotia? On vain reppureissaamista viikosta toiseen eri ihmisten luona. Kuulostaa stressaavalta ja surulliselta.

Kuinka moni aikuinen suostuisi tuollaiseen?

Mä asun puolet ajasta lasteni kanssa heidän kotonaan ja puolet ajasta miesystäväni luona hänen kotonaan. Hyvin sujuu.

Entä sitten kun sinulla ei ole miesystävää, vaihdat lennosta uuteen miesystävään? Olitko katsonut miesystävän jo valmiiksi ennen eroa?

Niin ja olipa outo kysymys. Entäpä jos minulla ei ole miesystävää? En mä sentään jatkuvasti miestä vaihda, vaikka eronnut lasteni isästä olenkin! Olen eron jälkeen seurustellut tasan yhden miehen kanssa ja suhde jatkunut jo vuosia. Ei ole ajatuksena erota. Kiitos huolenpidosta.

No HYYYII kuka haluu olla jonku lapsen kaa??!!??

Siis mä en ainakaan ikinä jaxais niinq jotai viikkoo :(

Six annoin mun 7 lasta sossuille hoitoon, hihh :))))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa eroperheissä nykyään tehdään niin, että lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla. Sinänsä joo varmaan ihan ok-systeemi, mutta... Ei ole kiva lukea sos.mediasta joka viikkoisia tuuletuksia, että "Jee nyt alkoi lapsivapaa viikko ja mä meen ja tuun miten huvittaa ja bailaan ja käyn salilla ja tää on niin laatuaikaa..." Siis haloo?? Mun mielestä sitä pitäis tuulettaa, että "Mun LAPSIVIIKKO alkoi, ihanaa! Vähänkö me leikitään ja ulkoillaan ja tää on niin ihanaa!!" Miltäköhän lapsista tuntuu isompana lukea, että äidillä on ollut mahtavaa aina kun oli LAPSIVAPAA viikko?

Muutenkin olen sitä mieltä, että et sä voi ottaa sun lapsista mitään LAPSIVAPAATA viikkoa, vaan kyllä ne lapset on yhteisiä, vaikka olisivat toisen huoltajan luona, eli jos vaikka toinen huoltaja sairastuu, niin totta hemmetissä terveenä oleva vanhempi ottaa lapset luokseen, vaikka ei olisi hänen viikkonsa. Tiedän perheen, jossa omasta LAPSIVAPAASTA pidetään niin tiukasti kiinni, että ei auteta ex-puolisoa lapsenvahtiasioissa, vaan hänen on hommattava joku muu sukulainen olemaan lasten kanssa jos jotain äkillistä ja pakollista menoa ilmaantuu.

Jotenkin tuntuu, että näiltä LAPSIVAPAATA hehkuttavilta vanhemmilta on hukassa vanhemman vastuu omista lapsistaan. Et sä voi vaan lakata olemasta äiti tai isä joka toinen viikko.

Taidat itse olla lapsivapaan tarpeessa. Kun itse olin yh, ni kyllä se oli rankkaa kaikesta huolehtia yksin ja se lapsivapaa viikko tai viikonloppu tuli todella tarpeeseen. Minä rakastan lapsiani, olen heidän lähivanhempansa ollut ja koko arkeni pyörii heidän ehdoillaan. Mut kun ovat isällään, viikonkin tai lomilla kaks, ei tule yhtään ikävä. Nautin yli kaiken omasta elämästäni ja kerään voimia. Soitellaan ja laitetaan viestejä tarpeen mukaan, mutta mulla on kyllä myös ihan oma elämä. Ja lapsen toinen vanhempi ei muuten ole mikään päivystävä lastenvahti, vaan hänellä saa olla ihan omat menonsa jaelämänsä. Että ihan asennevammaista hevonpaskaa ap tuo sun tekstisi. Mun lapset ovat jo yläkoulussa ja hienosti menee niin koulussa, ystävien kanssa kuin muutenkin, vaikken olekaan marttyyrinä nyyhkinyt heidän kyljessään 24/7

Mutta on se lapsille vähän ikävää, kun toinen vanhempi ei hoida, jos toisella olisi menoa. Että molemmat vanhemmat ovat kyvyttömiä aika ajoin ottamaan heistä vastuuta.

Se toinen vanhempi saattaa olla töissä.. Iltamenot se isä voi suunnitella lapsivapaalle viikolle, kuten äitikin.

Meilläkin tehtiin niin, että lyhyempää päivää töissä kun oli lapset, korvattiin tunnit kun lapset oli taas toisen luona. Tällöin hoidettiin myös muut asiat. Lapsiviikolla keskityttiin lapsiin.

Edelleen en ymmärrä tuota joidenkin äitien uhriutumista. "Saa tavata isäänsä". Isä on vanhempi siinä missä äitikin. Joka toinen viikonloppu isän luona oli itselleni raskas, koska suhde isään muuttui sen takia etäiseksi. En tuntenut oloani siellä kotoisaksi.

Tietenkin lapset saavat hakea tarvitsemansa lelut ja tavarat, sekä esim. lääkärit ja muut jaettiin huoltajien kesken. Aina sai soittaa ja viestejä laitettiin kun lapset isällään. Mutta vanhemmat piti kiinni vuoroviikoista, lapset eivät voineet juosta kodista kotiin hetken mielijohteiden mukaan. Juurikin työkuvioiden ym. takia. Ja siksi että halusin edetä miesystävän kanssa rauhallisesti ja tutustuttaa heidät toisilleen ajan kanssa. En niin, että lapsi säntää yhtäkkiä ovesta ja yllättää tuntemattoman miehen kotoa.

Ööö..... nyt kyllä pakko kysyä, että onko ap täysi-ikäinen ja onko hänellä lainkaan itsellään lapsia? Kuulostaa aika lapselliselta ja mustavalkoiselta tuo aloitus, anteeksi nyt vaan.

Minusta se on aika herttaisen yhdentekevää, mitä ihmiset Faceen kirjoittavat. Jokainen vanhempi, myös me ydinperheessä elävät, tarvitsevat joskus vapaata omaa aikaa, ja toisaalta lapset ovat rakkaita, ja heitä kaivataan. Joskus tuuletetaan viikolle tiedossa olevia vapaailtoja, joskus taas yhteistä leipomishetkeä lasten kanssa. Mitä milloinkin.

Joten yksittäisistä kommenteista on aika hitsin tyhmää mennä syvälukemaan jotakin isompaa asenneongelmaa, ap! Kyllä ne asenteet näkyvät jostain aivan muusta kuin FB-postauksista.

Toki tuo on omituista, jos ei yhtään ole yya-meininkiä eronneiden vanhempien kesken. Jos noin joustamaton on, se kääntyy kyllä omaksi vahingoksi jossakin vaiheessa. Mutta kaipa silloin on ero kaikin puolin ollut riitaisa, ja tuo lasten hoito sairaustapauksessa ei ole suinkaan ainoa skisma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa eroperheissä nykyään tehdään niin, että lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla. Sinänsä joo varmaan ihan ok-systeemi, mutta... Ei ole kiva lukea sos.mediasta joka viikkoisia tuuletuksia, että "Jee nyt alkoi lapsivapaa viikko ja mä meen ja tuun miten huvittaa ja bailaan ja käyn salilla ja tää on niin laatuaikaa..." Siis haloo?? Mun mielestä sitä pitäis tuulettaa, että "Mun LAPSIVIIKKO alkoi, ihanaa! Vähänkö me leikitään ja ulkoillaan ja tää on niin ihanaa!!" Miltäköhän lapsista tuntuu isompana lukea, että äidillä on ollut mahtavaa aina kun oli LAPSIVAPAA viikko?

Muutenkin olen sitä mieltä, että et sä voi ottaa sun lapsista mitään LAPSIVAPAATA viikkoa, vaan kyllä ne lapset on yhteisiä, vaikka olisivat toisen huoltajan luona, eli jos vaikka toinen huoltaja sairastuu, niin totta hemmetissä terveenä oleva vanhempi ottaa lapset luokseen, vaikka ei olisi hänen viikkonsa. Tiedän perheen, jossa omasta LAPSIVAPAASTA pidetään niin tiukasti kiinni, että ei auteta ex-puolisoa lapsenvahtiasioissa, vaan hänen on hommattava joku muu sukulainen olemaan lasten kanssa jos jotain äkillistä ja pakollista menoa ilmaantuu.

Jotenkin tuntuu, että näiltä LAPSIVAPAATA hehkuttavilta vanhemmilta on hukassa vanhemman vastuu omista lapsistaan. Et sä voi vaan lakata olemasta äiti tai isä joka toinen viikko.

Taidat itse olla lapsivapaan tarpeessa. Kun itse olin yh, ni kyllä se oli rankkaa kaikesta huolehtia yksin ja se lapsivapaa viikko tai viikonloppu tuli todella tarpeeseen. Minä rakastan lapsiani, olen heidän lähivanhempansa ollut ja koko arkeni pyörii heidän ehdoillaan. Mut kun ovat isällään, viikonkin tai lomilla kaks, ei tule yhtään ikävä. Nautin yli kaiken omasta elämästäni ja kerään voimia. Soitellaan ja laitetaan viestejä tarpeen mukaan, mutta mulla on kyllä myös ihan oma elämä. Ja lapsen toinen vanhempi ei muuten ole mikään päivystävä lastenvahti, vaan hänellä saa olla ihan omat menonsa jaelämänsä. Että ihan asennevammaista hevonpaskaa ap tuo sun tekstisi. Mun lapset ovat jo yläkoulussa ja hienosti menee niin koulussa, ystävien kanssa kuin muutenkin, vaikken olekaan marttyyrinä nyyhkinyt heidän kyljessään 24/7

Mutta on se lapsille vähän ikävää, kun toinen vanhempi ei hoida, jos toisella olisi menoa. Että molemmat vanhemmat ovat kyvyttömiä aika ajoin ottamaan heistä vastuuta.

"Kyvytön" ei varmaankaan, mutta minusta on myös täysin oikein, että vastuista ei luistella millä tahansa syyllä. Jos on vuoro, hoidetaan asiat niin, että vastuut hoidetaan.

Itse en jaksa postata someen mitään kun ihmiset ottaa kaiken kiveen hakattuna totuutena. Kerran voivottelin että vitsi kun ei jaksais kouluun lähteä orastavan flunssan takia  (aikuisopiskelija) ja työkaverit kävi sitten pomolle laulamassa että motivaatiopulani on ilmeinen. Vastaava kävi kun fiilistelin perjantaina perjantaita, että vihdoin pääsee vähän hengähtää, taas pääsi pomon puhutteluun että kun työkaverit kyseenalaistaa motivaatiota. Tosiasiassa olin ihan uupunut äitini hautajaisjärjestelyistä ja viikonloppuna oli tarkoitus edes yrittää saada hetki aikaa ristiriitaisille ajatuksilleen.

Jep, varmasti kaikki joilla on ehjä perhe ovat ihan mielettömän kateellisia niille jolla perhe romahti syystä tai toisesta ja heillä on tätä ihanaa lapsivapaata! Ota nyt jo pää pois sieltä perseestä. Ei lapsista kuulu olla "vapaalla", se ei ole normaalia. (Eri asia on viedä lapset vaikka tunniksi pariksi hoitoon jotta pääsee vaikka miehen kanssa touhuamaan jotain yhteistä) Valitettavasti joillakin ei ole mahdollisuutta tavata lapsiaan joka päivä, ja se on harmi. Mutta se että leuhkii "lapsivapaalla" niin on mielestäni vaan erityisen tyhmyyden merkki.

Hups, tän piti siis olla vastaus sille yhdelle joka väläytti sitä kuuluisaa kateuskorttia!

quote=Vierailija]Jep, varmasti kaikki joilla on ehjä perhe ovat ihan mielettömän kateellisia niille jolla perhe romahti syystä tai toisesta ja heillä on tätä ihanaa lapsivapaata! Ota nyt jo pää pois sieltä perseestä. Ei lapsista kuulu olla "vapaalla", se ei ole normaalia. (Eri asia on viedä lapset vaikka tunniksi pariksi hoitoon jotta pääsee vaikka miehen kanssa touhuamaan jotain yhteistä) Valitettavasti joillakin ei ole mahdollisuutta tavata lapsiaan joka päivä, ja se on harmi. Mutta se että leuhkii "lapsivapaalla" niin on mielestäni vaan erityisen tyhmyyden merkki.[/quote]

Vierailija kirjoitti:

aikuiset ensin, eikös vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa eroperheissä nykyään tehdään niin, että lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla. Sinänsä joo varmaan ihan ok-systeemi, mutta... Ei ole kiva lukea sos.mediasta joka viikkoisia tuuletuksia, että "Jee nyt alkoi lapsivapaa viikko ja mä meen ja tuun miten huvittaa ja bailaan ja käyn salilla ja tää on niin laatuaikaa..." Siis haloo?? Mun mielestä sitä pitäis tuulettaa, että "Mun LAPSIVIIKKO alkoi, ihanaa! Vähänkö me leikitään ja ulkoillaan ja tää on niin ihanaa!!" Miltäköhän lapsista tuntuu isompana lukea, että äidillä on ollut mahtavaa aina kun oli LAPSIVAPAA viikko?

Muutenkin olen sitä mieltä, että et sä voi ottaa sun lapsista mitään LAPSIVAPAATA viikkoa, vaan kyllä ne lapset on yhteisiä, vaikka olisivat toisen huoltajan luona, eli jos vaikka toinen huoltaja sairastuu, niin totta hemmetissä terveenä oleva vanhempi ottaa lapset luokseen, vaikka ei olisi hänen viikkonsa. Tiedän perheen, jossa omasta LAPSIVAPAASTA pidetään niin tiukasti kiinni, että ei auteta ex-puolisoa lapsenvahtiasioissa, vaan hänen on hommattava joku muu sukulainen olemaan lasten kanssa jos jotain äkillistä ja pakollista menoa ilmaantuu.

Jotenkin tuntuu, että näiltä LAPSIVAPAATA hehkuttavilta vanhemmilta on hukassa vanhemman vastuu omista lapsistaan. Et sä voi vaan lakata olemasta äiti tai isä joka toinen viikko.

Mä en tiedä millaisten linssien läpi sä oikein luet näitä juttuja, mutta usea mun tuntema lapsivapaata viikkoa nauttiva äiti on ollut ennen näitä järjestelyitä se, joka on ollut lapsissa kiinni 24/7 täysin omalla kustannuksellaan kun äijä liitää ties missä. Jos on ollut jotain yhteisiä pariskunnan menoja ja lapsi/lapset ovat tulleet kipeäksi, se on ollut mies kun on lähtenyt naisen jäädessä kotiin. Samalla taloutta on pyörittänyt nainen ja siivonnut jopa miehenkin jäljet. Näissä suhteissa tuskin on seksiä ehditty ihmeemmin harrastaa ja tuskin on ehditty salille kuin kerran kuussa. Kerrankin kun on omaa aikaa, se todellakin käytetään itseensä, että jaksaa taas olla vanhempi. Sitä paitsi ei se vanhemmuus katoa, mutta ei se silti tarkoita sitä että noina viikko-viikko- vuoroina pitäisi joustaa oman ajan käyttönsä takia ellei ole sairaalahoitoa vaativa vaiva. Mä ymmärrän ton joustamattomuuden hyvin, koska muuten saisi taipua jatkuvasti ja se on yleensä se toinen joka sitä vaatii. Mä olisin äitinä yhtä jämäkkä tossa kuin nämä kuvaamasi naiset. 

Itse ajattelen täysin päinvastaisella tavalla. Eihän ydinperheessäkään vanhemmalla ole mitään 50% omaa aikaa, mistä pidetään kiinni. Ihan hullua jos joku vanhempi kuvittelee että viikko-viikko systeemissä hän on ansainnut itselleen joka toisen viikon omaa aikaa, mistä pitää kynsinhampain kiinni. Tämä on juuri sitä ajattelutyyliä, missä vanhemmuus loppuu heti kun exän takavalot vilkuttaa. 

No mutta, ennen ero tarkoitti yleensä naiselle enemmän vastuunkantoa. Nykyisin se ilmeisesti tarkoittaa sitä että saa joka toisen viikon elää vapaana kuin taivaanlintu. Onpas kätevää, ei ihme kun erot on niin suosittuja nykyään. 

No jos on sovittu että molemmat vanhemmat vastaavat tasavertaisesti lapsista, niin silloin on ihan oikeus odottaa että sopimuksen toinen osapuoli pitää sopimuksesta kiinni ettei tilanne lipsahda siihen että mies alkaa luistaa isäviikoistaan. Sitä kynsinhampain kiinnipitämistä en mäkään ymmärrä, toki joustaisin jos esim. miehelle sattuisi isäviikolla joku pakottava meno.

Olen huomaavinani viestistäsi että naiselle kuuluu sun mielestä enemmän vastuuta lapsista ja nainen on itsekäs jos vaatii miestä kantamaan vähintään yhtä suuren vastuun.  Toivottavasti ymmärsin väärin, mutta jos en, niin olisi mielenkiintoista tietää miksi ajattelet noin?

No itse en pakottaisi lapsia menemään isälle esim joka toinen viikko jos a. he eivät itse halua b. isällä ei ole mitään sitä vastaan. Äitinä olen valmis kantamaan lapsistani 100% vastuun jos tarve. Minusta on itsekästä pitää kiinni esim. jostain omista viikoista, jos ja kun lapset tutkimustenkin mukaan sellaisista kärsivät.

Eikä se isänkään osa ole helppo jos lapset haluaa asua äidillään. Äiti joutuu ottamaan hoitovastuun, isä joutuu tyytymään etävanhemman rooliin. Toki osat voi olla myös toisinpäin. Mutta ero on aina vanhempien vika, lapsen ei siitä pitäisi joutua ottamaan taakkaa harteilleen seuraavaksi 10 vuodeksi kun vanhemmat taas jatkaa elämäänsä ja ottaa pullat rusinasta.

Erityisen ällöttävä minusta oli tuo viesti, missä äiti kertoo ettei halua lasten pelmahtavan paikalle milloin tahansa, koska haluaa tutustua rauhassa uuteen miesystäväänsä. Kuvaa hyvin tätä itsekkyyttä. Vanhemmat jatkaa elämäänsä ja lapset reissaa reppu selässä...

Vierailija kirjoitti:

Minä en lähde baariin, vaan ostan pakin kaljaa ja irtiksiä ja katson kauhuleffoja keskellä päivää herkkuja mättäen. Kuuntelen ilman kuulokkeita musiikia, jota en kuuntelisi lasten kuullen . Nukun pitkään ja nautin, kun kukaan ei huuda kuudelta lauantaiaamuna muroja ja muumeja!

Kuulostaa hauskalta! Jotain tällaista itsekin tekisin jos joskus olisi pidemmän aikaa lapsivapaata.

T. Ydinperheen äiti