Lue keskustelun säännöt.
Huoli lähi(wt)sukulaisten lapsista
01.04.2017 |
Olen sukuni ainut akateeminen, yliopistoon päässyt ihminen. Lähisukulaiseni ovat ns. amiksia. Emme ole juuri paljoakaan tekemisissä keskenämme, koska väliimme on muodostunut kulttuurinen kuilu. Meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Olen itse lapseton, ja sellaisena haluan pysyä. Amistaustaiset sukulaiseni ovat lisääntyneet nuorena ja paljon. Harvoissa kanssakäymisissämme sukulaiset korostavat suureen ääneen älykkyyttäni, sillä olenhan ainut yliopistoon asti päässyt. Yliopisto on heille kuin avaruusasema; yhtä tuntematon ja vaikeasti päästävä.
Puheet yliluonnollisesta älykkyydestä joudun joka kerta keskeyttämään, sillä kouluttautuminen tarvitsee lähinnä työtä ja ahkeruutta. Puheeni menevät kuuroille korville, koska he tuntuvat oikeuttavan omaa kouluttautumattomuuttaan sillä, etteivät ole neroja. Samaa he syöttävät lapsilleen. Jos heidän lapsi saa hyvän numeron peruskoulussa, niin he alkavat puhua kuinka se oma lapsi on niin älykäs. Tästä olen turhautumiseen asti yrittänyt varoittaa heitä, että lapsen koulumenestystä ei saisi kiinnittää hänen identiteettiinsä älykkyydestä, vaan siihen, että lapsi on nähnyt tarpeeksi vaivaa opiskeluun. Eivät wt-sukulaiset tunnu tätä eroa ymmärtävän.
Sukulaisten vanhimmat lapset ovat jo aloittaneet ammattikoulu-uransa, joka on heille se normi, mihin heidän vanhempansa ovat heidät pystyneet johdattamaan. Pelkäämpä, että sukulaiseni ovat loputtomassa wt-kierteessä läpi sukupolvien.
Kommentit (33)
Luuletko siis että heidän lapsensa ovat menneet amikseen ihan vain siksi koska vanhemmatkin ovat amiksia eivätkä esim siksi että ovat olleet kiinnostuneita kyseistä aloista? Et taida mikään kovin järkevä olla.. mutta huono lukio vs amis-provohan tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko verranneet palkkoja? Duunarit saattavat paremmin kuin korkeammin koulutetut.
Jess tästä alkaa ehkä päivän paras F5-keskustelu.
Enpä olekaan ennen nähnyt noin pahoin keltaisen nesteen kyllästämää viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko siis että heidän lapsensa ovat menneet amikseen ihan vain siksi koska vanhemmatkin ovat amiksia eivätkä esim siksi että ovat olleet kiinnostuneita kyseistä aloista? Et taida mikään kovin järkevä olla.. mutta huono lukio vs amis-provohan tämä on.
En luule. Kyse on monista vaikuttimista, joita matala sosioekonominen perhe aiheuttaa. Esim. vanhempien asenteet, tiedot (tiedon puute), kiinnostukset, arvostukset, uskomukset yms. kyllä periytyvät lapseen kasvatuksen aikana.
Ei se ole sattumaa, että amistaustaisten vanhempien lapsista tulee todennäköisemmin myös amiksia. Vaikka vanhempi yrittäisi järkeillä, että lapsi olisi saatava hyvälle opintielle, niin vanhemman negatiiviset tausta-asenteet (mm. herraviha) korkeammin koulutettuja kohtaan periytyy lapselle tavalla tai toisella. Asenteet periytyvät ja tarttuvat usein huomaamatta, esim. tunnepitoisina ilmaisuina jotakin "jokapaikan dosenttia" kohtaan.
AP
Ap tietysti provosoi wt-kommentteineen, mutta on ihan tutkittu juttu, että koulutus periytyy. Tässä muutama artikkeli, joissa asiaa on käsitelty viitteet myös tutkimuksiin):
http://www.talouselama.fi/uutiset/aidin-alhainen-koulutus-periytyy-laps…
http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?&contentID=1408917524811&page_name=Koy…
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002918615.html
Omassakin elämässä olen tuon havainnut. Oma sukuni on työläistaustaista, ja todella monelle on taottu alusta asti päähän, että koulu on turhaa, kouluun ei tarvitse panostaa, koulu ei ole miehekästä. Ihmekös sitten, että hyvällä tuurilla saadaan joku ammattikoulutus käytyä himaa ripoen, kun kotoa on jo opittu että ei kannata. Ero mieheni sukuun on uskomaton: siellä on pidetty lähes itsestäänselvyytenä, että kouluun panostetaan kunnolla ja jokainen menee yliopistoon. Ero itsetunnossa ja siinä miten älykkäänä ihmiset itseään pitävät on valtavan suuri. En kuitenkaan usko, että ero älyssä oikeasti on mitenkään merkittävä. Oman sukuni jäsenet vain pitävät itseään vähän tyhminä, vaikka ovat ihan keskimääräisiä taviksia. Lukihäiriö, jota ei entisaikoina osattu hoitaa, tietenkin pahentaa tilannetta.
On muuten ikävä katsoa itselle tärkeää ihmistä, joka on kamalan onneton jossain varastomiehenä tai siivoojana, mutta joka ei uskalla lähteä opiskelemaan koska luulee että ei pärjäisi (ja joka alkaa olla jo sen verran vanhakin, että ei välttämättä kannata). Ja samaan aikaan sitten tämä "tyhmä" lukee monimutkaisia teoksia politiikasta ja seuraa innolla maailman menoa, ja esimerkiksi voittaa jokaisen Trivial Pursuit -pelin sen "älykkäämmän" puolen sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yhtälailla korkeakoulutetun lapsella on sitten paineet opiskella tietty virka vaikka voisi oma unelma olla matalammalla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko siis että heidän lapsensa ovat menneet amikseen ihan vain siksi koska vanhemmatkin ovat amiksia eivätkä esim siksi että ovat olleet kiinnostuneita kyseistä aloista? Et taida mikään kovin järkevä olla.. mutta huono lukio vs amis-provohan tämä on.
En luule. Kyse on monista vaikuttimista, joita matala sosioekonominen perhe aiheuttaa. Esim. vanhempien asenteet, tiedot (tiedon puute), kiinnostukset, arvostukset, uskomukset yms. kyllä periytyvät lapseen kasvatuksen aikana.
Ei se ole sattumaa, että amistaustaisten vanhempien lapsista tulee todennäköisemmin myös amiksia. Vaikka vanhempi yrittäisi järkeillä, että lapsi olisi saatava hyvälle opintielle, niin vanhemman negatiiviset tausta-asenteet (mm. herraviha) korkeammin koulutettuja kohtaan periytyy lapselle tavalla tai toisella. Asenteet periytyvät ja tarttuvat usein huomaamatta, esim. tunnepitoisina ilmaisuina jotakin "jokapaikan dosenttia" kohtaan.
AP
Amislaisten lapsista tulee amiksia. Ja mitä sun lapsista tulee? Ainiin, niistä ei tule muutakuin ällöttävää kuukautisverta pönttöön.
Akateemiset, itsekkäät paperinpyörittelijät kuolee sukupuuttoon. Töitä pelkäämättömät amikset jatkaa porskutustaan. Luonto on semmonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko siis että heidän lapsensa ovat menneet amikseen ihan vain siksi koska vanhemmatkin ovat amiksia eivätkä esim siksi että ovat olleet kiinnostuneita kyseistä aloista? Et taida mikään kovin järkevä olla.. mutta huono lukio vs amis-provohan tämä on.
En luule. Kyse on monista vaikuttimista, joita matala sosioekonominen perhe aiheuttaa. Esim. vanhempien asenteet, tiedot (tiedon puute), kiinnostukset, arvostukset, uskomukset yms. kyllä periytyvät lapseen kasvatuksen aikana.
Ei se ole sattumaa, että amistaustaisten vanhempien lapsista tulee todennäköisemmin myös amiksia. Vaikka vanhempi yrittäisi järkeillä, että lapsi olisi saatava hyvälle opintielle, niin vanhemman negatiiviset tausta-asenteet (mm. herraviha) korkeammin koulutettuja kohtaan periytyy lapselle tavalla tai toisella. Asenteet periytyvät ja tarttuvat usein huomaamatta, esim. tunnepitoisina ilmaisuina jotakin "jokapaikan dosenttia" kohtaan.
AP
Enpä usko että lapseni saavat kärsiä herravihasta ja negatiivisista asenteista korkeastikoulutettuja kohtaan. Yliopisto ei ole meidän puheissamme mikään avaruusasema tai ihmeellinen saavutus,vaan koulutus siinä missä muutkin.
T. Amis-äiti jonka omat vanhemmat akateemisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla korkeakoulutetun lapsella on sitten paineet opiskella tietty virka vaikka voisi oma unelma olla matalammalla alalla.
Mutta sieltä "ylhäältä" on helpompi vaihtaa "alaspäin", kun siinä vaiheessa jo tietää, että jos haluaa vaikka lähihoitajaksi, niin opiskelemalla se onnistuu. Tiedän tällaisiakin tapauksia, esimerkiksi eräs tuttu valtiotieteiden maisteri totesi, että vakitöitä ei vaan löydy, ja luki itsensä lähihoitajaksi. Nyt töitä tulee ovista ja ikkunoista, ja koska taustalla on myös akateeminen tutkinto, tarjottiin hänelle hyvin nopeasti pomon paikkaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko siis että heidän lapsensa ovat menneet amikseen ihan vain siksi koska vanhemmatkin ovat amiksia eivätkä esim siksi että ovat olleet kiinnostuneita kyseistä aloista? Et taida mikään kovin järkevä olla.. mutta huono lukio vs amis-provohan tämä on.
En luule. Kyse on monista vaikuttimista, joita matala sosioekonominen perhe aiheuttaa. Esim. vanhempien asenteet, tiedot (tiedon puute), kiinnostukset, arvostukset, uskomukset yms. kyllä periytyvät lapseen kasvatuksen aikana.
Ei se ole sattumaa, että amistaustaisten vanhempien lapsista tulee todennäköisemmin myös amiksia. Vaikka vanhempi yrittäisi järkeillä, että lapsi olisi saatava hyvälle opintielle, niin vanhemman negatiiviset tausta-asenteet (mm. herraviha) korkeammin koulutettuja kohtaan periytyy lapselle tavalla tai toisella. Asenteet periytyvät ja tarttuvat usein huomaamatta, esim. tunnepitoisina ilmaisuina jotakin "jokapaikan dosenttia" kohtaan.
AP
Amislaisten lapsista tulee amiksia. Ja mitä sun lapsista tulee? Ainiin, niistä ei tule muutakuin ällöttävää kuukautisverta pönttöön.
Akateemiset, itsekkäät paperinpyörittelijät kuolee sukupuuttoon. Töitä pelkäämättömät amikset jatkaa porskutustaan. Luonto on semmonen.
Olen muuten mies. En maininnut asiaa, koska en olettanut asialla olevan merkitystä.
Mutta kiitos, kun annoit esimerkin juuri sellaisista asenteista, vihasta ja käytöksestä, mikä ikävä kyllä periytyy vanhemmilta lapsille.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sukuni ainut akateeminen, yliopistoon päässyt ihminen. Lähisukulaiseni ovat ns. amiksia. Emme ole juuri paljoakaan tekemisissä keskenämme, koska väliimme on muodostunut kulttuurinen kuilu. Meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Olen itse lapseton, ja sellaisena haluan pysyä. Amistaustaiset sukulaiseni ovat lisääntyneet nuorena ja paljon. Harvoissa kanssakäymisissämme sukulaiset korostavat suureen ääneen älykkyyttäni, sillä olenhan ainut yliopistoon asti päässyt. Yliopisto on heille kuin avaruusasema; yhtä tuntematon ja vaikeasti päästävä.
Puheet yliluonnollisesta älykkyydestä joudun joka kerta keskeyttämään, sillä kouluttautuminen tarvitsee lähinnä työtä ja ahkeruutta. Puheeni menevät kuuroille korville, koska he tuntuvat oikeuttavan omaa kouluttautumattomuuttaan sillä, etteivät ole neroja. Samaa he syöttävät lapsilleen. Jos heidän lapsi saa hyvän numeron peruskoulussa, niin he alkavat puhua kuinka se oma lapsi on niin älykäs. Tästä olen turhautumiseen asti yrittänyt varoittaa heitä, että lapsen koulumenestystä ei saisi kiinnittää hänen identiteettiinsä älykkyydestä, vaan siihen, että lapsi on nähnyt tarpeeksi vaivaa opiskeluun. Eivät wt-sukulaiset tunnu tätä eroa ymmärtävän.
Sukulaisten vanhimmat lapset ovat jo aloittaneet ammattikoulu-uransa, joka on heille se normi, mihin heidän vanhempansa ovat heidät pystyneet johdattamaan. Pelkäämpä, että sukulaiseni ovat loputtomassa wt-kierteessä läpi sukupolvien.
Mutta kun jonkun on tehtävä ne duunarinkin hommat, niin tämä maailma toimii. Miksi väheksyt duunareita? Ei kaikki voi vaan työkseen puhua tai näpytellä konetta, jonkun en ne fyysisetkin hommat tehtävä. Miksei sinun sukusi?
Minä olen puuseppä ja ylpeä ammatistani. Veli on varastoduunari ja vanhin veli perusti firman muutama vuosi sitten, jotakin tekemistä tietokoneiden kanssa. On itse opiskellut ja tehnyt alan töitä jo 15vuotta ennen firmaa, mutta ammattia ei lukenut.
Äiti on arkkitehti ja isä lääkäri. Kyllä ovat ihan aidosti meistä ylpeitä ja syytä ollakin.
Aika alentuvasti sieltä yliopistostasi perhettäsi katselet, että en ihmettele miksette kauheesti ole tekemisissä...
Ehkä kyse ei ole mistään herravihasta tai uskottelusta, että ei pärjättäisi. Kyse on siitä, että ihmiset seuraavat tuttua asiaa. Lapset tietävät, millaista elämä on, kun valitsee samansuuntaisesti kuin vanhemmat. Useinhan opettajien lapsista tulee opettajia, sairaanhoitajien lapsista hoitajia. Se on tuttua ja turvallista arkea ja helppo valinta, sitä tekee moni ihan huomaamattaan.
Varmasti sellaiset lapset, joiden vanhemmat ovat muuttaneet opiskelupaikan ja työpaikan perässä, uskaltavat paremmin itsekin toteuttaa haaveensa lähtemisestä muualle opiskelemaan. Jos taas koko suku elää siinä samassa kunnassa tai kaupungissa, jossa on vain amiksia, jotka jo kaikki sukulaisetkin ovat käyneet (ja osa menestyy hyvin ja vauraasti), on helppo tehdä samoin ja jäädä kotimaisemiin.
Jos ap on tosissaan, niin kyseessähän on oikein kunnon kusipää.
Onko oikeasti kaikki kunnialliset ammattikoulun käyneet työhön menneet ihmiset sinusta valkoista ihmis-saastaa?
Onhan amikset tyhmiä ja vähä- älyisiä.
Kaikilta ammattikoulun käyneiltä pitäisi ommella pimppa kiinni kuten somaleilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla korkeakoulutetun lapsella on sitten paineet opiskella tietty virka vaikka voisi oma unelma olla matalammalla alalla.
Mutta sieltä "ylhäältä" on helpompi vaihtaa "alaspäin", kun siinä vaiheessa jo tietää, että jos haluaa vaikka lähihoitajaksi, niin opiskelemalla se onnistuu. Tiedän tällaisiakin tapauksia, esimerkiksi eräs tuttu valtiotieteiden maisteri totesi, että vakitöitä ei vaan löydy, ja luki itsensä lähihoitajaksi. Nyt töitä tulee ovista ja ikkunoista, ja koska taustalla on myös akateeminen tutkinto, tarjottiin hänelle hyvin nopeasti pomon paikkaa...
Hah... on varmasti joo. Ne suvun ja perheen oletukset ja pettymys.
WT lisääntyy