5vee ei osaa sanoa K-kirjainta
Eli, tyttö 5-vuotta ei osaa sanoa K:ta. K muuttuu puheessa T-kirjaimeksi, esimerkiksi 'Kana' on tytölle 'Tana' jne. Kuitenkin, jos tyttö sanoo "Missä se tuula on?" (tarkoittaa kuulaa), ja minä vastaan vaikkapa "Niin, mihinköhän se tuula meni." Tyttö huomauttaa heti napakasti että EI TUULA, VAAN TUULA. Eli kuulee virheen toiseen puheessa muttei omassaan? Mitä mieltä / kokemuksia, pitäisikö puheterapiaan suunnata? Kuitenkin jo 5-vuotias. :O
Kommentit (27)
Normitapaus, koska kirjaimia ei sanota.
Vierailija kirjoitti:
Normitapaus, koska kirjaimia ei sanota.
Hahaha. Olet upea ja nokkela.
Onhan tuo kiusallista.
Jos esim. vessanhädän yllättäessä sanoo haluavansa tattia ja miespuolinen hoitaja ottaa tämän kirjaimellisesti.
Kyllä hän varmasti huomaa sen omassa puheessaan, turhautuu vain kun ei ymmärretä. Älä ainakaan tee siitä numeroa. Puheterapiaan kyllä yrittäisin saada silti.
Teet muuten törkeästi jos omassa puheessasi matkit tytön sanomista "Mihinhän tuula meni? :D" Itse muistan samankaltaisen tilanteen lapsuudestani kun en osannut ärrää sanoa ja eräs aikuinen sitten matki puhettani ja naureskeli. Eipä palvellut ketään se. Opin aikanani ihan itsenäisesti kyllä sen sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän varmasti huomaa sen omassa puheessaan, turhautuu vain kun ei ymmärretä. Älä ainakaan tee siitä numeroa. Puheterapiaan kyllä yrittäisin saada silti.
Kiitos. :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normitapaus, koska kirjaimia ei sanota.
Hahaha. Olet upea ja nokkela.
No, enpä oikeastaan. Kun on puheesta ja kielestä kysymys, niin pitäisi saada ihmisille menemään perille, ettei silloin ole kysymys kirjaimista.
Tuo nyt on normaalia vielä tuon ikäisillä, mutta kyllä veisin puheterapeutille.
Päiväkodissa voi tulla seuraava tilanne:
-Miehillä on aina titteli
-Ei... ei miehillä aina ole titteliä tai ammattiakaan.
-MIEHILLÄ ON TITTELI!
Vierailija kirjoitti:
Teet muuten törkeästi jos omassa puheessasi matkit tytön sanomista "Mihinhän tuula meni? :D" Itse muistan samankaltaisen tilanteen lapsuudestani kun en osannut ärrää sanoa ja eräs aikuinen sitten matki puhettani ja naureskeli. Eipä palvellut ketään se. Opin aikanani ihan itsenäisesti kyllä sen sanomaan.
Joo tästä saattoi saada sen kuvan että piinaan tyttöä matkimalla puheen virheitä. :D En kuitenkaan tuota harrasta ilkeilymielessä, joskus vaan lipsahtaa. Täytyy kitkeä pois.
Joo, ei missään nimessä pidä matkia tai tehdä numeroa. :( Mua ahdistaa aina, kun vanhemmat matkivat ärrävikaani. En koskaan oppinut ärrää, olen 16. Vielä on toivoa, eikä pieni vika elämää pilaa :) Jospa pääsisitte puheterapiaan.
Miltä tuntuu, kun lapsesi on puhe vammainen?
:-D? kirjoitti:
Miltä tuntuu, kun lapsesi on puhe vammainen?
Eipä se sitä lasta pahenna vaikka olisikin, mutta hänen omaksi parhaakseen olisi kiva jos saa korjattua. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei missään nimessä pidä matkia tai tehdä numeroa. :( Mua ahdistaa aina, kun vanhemmat matkivat ärrävikaani. En koskaan oppinut ärrää, olen 16. Vielä on toivoa, eikä pieni vika elämää pilaa :) Jospa pääsisitte puheterapiaan.
Tuo on kyllä varmasti ikävää. :( Minullakin on ystäviä (26-v) jotka eivät ärrää sano, eikä ole heidänkään elämä pilalla sen takia. Kiitos kivasta viestistä. :)
Älkää nyt ainakaan kissalle antako nimeä Vikku, jos sellainen perheeseen tulee.
Tuo voi kyllä korjaantua itsestäänkin, mutta parempi kai hankkiutua puheterapiaan kuitenkin.
Lähetä postissa Japaniin. Pakko oppia ja saa uuden kodin orpokodissa Kiotossa.
Vierailija kirjoitti:
Lähetä postissa Japaniin. Pakko oppia ja saa uuden kodin orpokodissa Kiotossa.
miinuksena vain saattaa unohtaa R:n
Up