Krista Kosonen kritisoi suomalaisten nyrpeänä suhtautumista lapsiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä alkaa mulkoilla pikkulasten kanssa liikkeellä olevia mammoja.

Kun kerran virallinen nykymeininki on, että mammalla on oikeus tehdä mitä tahansa lapsiystävällisyyden varjolla, niin tuo taitaa olla ainut tapa yrittää esittää paheksuntaa.

Mulkoile mamma ja ma-tu päivässä!

Osa vanhemmista ei edes komenna täysin räävittömästi käyttäytyvää jälkikasvuaan julkisilla paikoilla. Sitten kun itse puutut, että nyt loppuu tuo riehuminen, ollaan niin loukkaantuneita. Se oli sen vanhemman tehtävä, vaan ei hoitanut.

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Olen samaa mieltä siitä, että Suomi on ikävä maa siinä mielessä, että täällä ajatellaan kaikista todella negatiivisesti. Haukutaan, kiusataan ja mollataan. Jos joku on vahingossa tiellä, mulkoillaan ja ajatellaan, että se tahallaan ja ilkeyttään vaan töröttää tuossa. Kaikki tulkitaan äärinegatiivisen kautta ja virheiden tekeminen on suurin synti ikinä.

MUTTA...tässä lapsiasiassa poiketen moneen muuhun maahan: täällä yhä suurempi määrä lapsista kasvaa sellaisessa perheilmapiirissä, jossa ketään ei tarvitse kunnioittaa ja arvostaa. Jo tarhaikäiset haistattelee ja kiroilee, yläluokilla huudetaan ja häiriköidään tunnilla, lapset käyttäytyvät kuin Euroopan omistajat. Ei mitään nöyryyttä tai kunnioitusta ketään kohtaan. Opettajien työkenttä on ihan kamala, sama varhaiskasvatuksessa. Lapsia ei enää kasvateta. Siitä tämä vihamielisyys lapsia kohtaan johtuu. Tyhmistä vanhemmista, jotka eivät kunnioita muita ja opettavat saman lapsilleen.

T. Lapsirakas täti-ihminen

Siellä etelämmässä kannattaa olla varovainen, ettei joku niistä hauskoista sedistä pidä lapsestasi vähän liikaa...

Nämä Krista Kosos- ja Riku Rantala-tyyppiset avautumiset on kyllä huvittavia. "Kaikki suomalaiset vihaa lapsia."

Kun kyseessä on se että JOTKUT suomalaiset ovat suhtautuneet KRISTAN tai RIKUN lapsiin ynseästi, kun nämä ovat käyttäytyneet huonosti.

LOL.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset aikuiset on niin huonovointisia, empatiakyvyttömiä, ja heikkoitsetuntoisia hedonisteja nykyään. Nämä aivottomat pönkittää omaa oloaan sillä, että hyökkäilee ja kohdistaa oman henkilökohtaisen tunneköyhyytensä yhteiskunnan heikoimpia ja pienimpiä osallisia kohtaan.

Se viha on sinussa, typerä ihminen, eikä sitä aiheuta yksikään lapsi. Oikeasti olet ehkä itsekin lapsen tasolla tai ehkä vihaat omaa lapsuuttasi.

Joku osasi pukea ajatukseni sanoiksi täydellisesti.

En ole itse törmännyt mihinkään negatiivisuuteen. Aina olen apua saanut (ihan pyytämättäkin). Jne. On käyty kirkoissa ja ravintoloissa.

Mutta paljon olen nähnyt sellaisia tilanteita, joissa on enemmän kuin aiheellista huomauttaa. Esim. jos lapsi levittää toisten kirpparitavarat pitkin käytäviä tai potkii taukoamatta lentokoneessa edessä istuvan penkkiä. Se ei ole lapsivastaisuutta, vaikka monet vanhemmat loukkaantuvat, kun asiasta sanotaan.

Itse olisin varmasti lähtenyt sydäntalvella vauvan kanssa mieheni mukaan.

Liki kaikki tähän ketjuun vastanneet olisivat olleet pari kuukautta mieluummin Suomessa ja vielä ilman pienen vauvan isää. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.

Suomi ei ole lapsivihamielinen maa.

Suomi on lastenpalvontamaa!

Menisi Ranskaan. Siellä lasten oletetaan käyttäytyvän kuin pienet aikuiset tai kuin pienet sotilaat, ja jos kiukuttelevat tai pitävät ylimääräistä ääntä niin saavat turpiin joko omilta vanhemmilta tai vierailta vanhemmilta! Lapsia ei huolita mukaan edes ruokamarkettiin häiritsemään (kotona saavat osallistua ruuanlaittoon pienestä pitäen, huom). Suomessa markettiin lähtee useimmiten koko perhe viihtymään ja siellä pidetään elämää kuin huvipuistossa konsanaan.

Yllättävän monissa ranskalaisissa ravintoloissa on ovessa kyltit jotka kieltävät lapset, metrot tai raitsikat kieltää lastenvaunut.

Jos Suomeen ilmestyisi samanlaisia lapsikieltokylttejä ravintoloiden oviin mitä ulkomailla on, niin raivohullut suomimammat flashmobbaisi suonekkaat utareet kiinni ravintolan ikkunassa pentujaan imettäen koska ottaisivat asian henkilökohtaisesti vaikka kaupungissa olisi tuhat muuta ravintolaa johon lapset voisi mennä! :D

Eli te jotka inisette jostain olemattomasta suomalaisesta lapsivihasta, niin menkää ensin vaikka Pariisin katsastamaan tilanne, niin sitten voitte tulla tänne valittamaan OIKEASTA lapsivihamielisyydestä!

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Olen samaa mieltä siitä, että Suomi on ikävä maa siinä mielessä, että täällä ajatellaan kaikista todella negatiivisesti. Haukutaan, kiusataan ja mollataan. Jos joku on vahingossa tiellä, mulkoillaan ja ajatellaan, että se tahallaan ja ilkeyttään vaan töröttää tuossa. Kaikki tulkitaan äärinegatiivisen kautta ja virheiden tekeminen on suurin synti ikinä.

MUTTA...tässä lapsiasiassa poiketen moneen muuhun maahan: täällä yhä suurempi määrä lapsista kasvaa sellaisessa perheilmapiirissä, jossa ketään ei tarvitse kunnioittaa ja arvostaa. Jo tarhaikäiset haistattelee ja kiroilee, yläluokilla huudetaan ja häiriköidään tunnilla, lapset käyttäytyvät kuin Euroopan omistajat. Ei mitään nöyryyttä tai kunnioitusta ketään kohtaan. Opettajien työkenttä on ihan kamala, sama varhaiskasvatuksessa. Lapsia ei enää kasvateta. Siitä tämä vihamielisyys lapsia kohtaan johtuu. Tyhmistä vanhemmista, jotka eivät kunnioita muita ja opettavat saman lapsilleen.

T. Lapsirakas täti-ihminen

Tämä!

Mulla on reuma ja olen välillä aivan saatanallisen kipeä. Kaupan kassajonossa noin neljä vuotias poika rynkytti minikärryjään polvitaipeisiin. Kielsin (ihan nätisti) törmäilemästä jalkoihin. Tämä kielto oli pojan isälle liikaa. Hän hyökkäsi kohti. Leuka uhmakkaasti pystyssä, tiukassa etukenossa ja kädet puristettuina nyrkkiin. Tuli melkein kiinni kasvoihini ja käski mun pitää huolen omista asioistani. Hetken olin varma, että käy käsiksi. Oikeasti, lähes puoli metriä itseäni pidempi mies.

Lapsen oikeus rajattomuuteen oli siis suurempi, kuin minun oikeuteni fyysiseen koskemattomuuteen. Olen jo valmiiksi pahoillani ko. lapsen tulevien opettajien jne. puolesta. Ei tule olemaan helppoa.

Minusta lapset Suomessa käyttäytyvät hyvin. Vauvat tietysti itkevät jos ovat itkeäkseen, mutta jo taaperot osaavat käyttäytyä hyvin ja vanhemmat myös opastavat ja neuvovat koko ajan. Minusta on kiva, että täällä Helsingissä on paljon ihan suomalaisia vaaleita lapsia joilla on fiksut vanhemmat, se tietää hyvää kaupungin tulevaisuudelle.

Taisi tulla Kristalle järkytyksenä, että kukaan ei kaivannutkaan Suomessa jenkkien mammaloman aikana.

Ymmärtäähän tuon, että jollain tavalla pitää itsestään tärkeä tehdä.

Ura laskussa.

Joku saisi pakottaa nuo ählyt jonnekin käytöskouluun, miten istutaan ja ollaan hiljaa. Puhe pidetään pienemmällä tasolla, eikä sinne puhelimeen tarvitse huutaa. Opetusmetodina vaikka tunnin suomalainen jälki-istunto kerrallaan. Kädet pidetään pulpetilla, ei venkoilla ja ollaan hiljaa.

Pitäähän sen valmistella töihinpaluuta ja tulevia duuniproggiksia. Puhutaan sitten lenskassa huutavasta jälkikasvusta naistenlehdessä. Saa vähän latte-rahaa samalla haastiksesta.

No suomalaiset nyt suhtautuvat nyrpeästi kaikkeen ja kaikkiin. Ei ole kotikasvatukseen kuulunut hyvät käytöstavat.

Olen hieman yli kolmikymppinen lapseton, mutta erittäin lapsirakas nainen, joka on asunut teini-ikäisenä vuosia Keski-Euroopassa ja matkustellut paljon sen jälkeenkin. On totta, että esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa lapsiin kiinnitetään enemmän huomiota ja tuntemattomatkin aikuiset ottavat heihin (ja ylipäänsä kaiken ikäisiin kanssaihmisiin) helpommin kontaktia.  Tämä tuntuu varmasti monista lomalla olevista suomalaisista vanhemmista mukavalta, ja sitä se minunkin mielestäni on.  

Se mitä moni ei ehkä tule huomanneeksi lyhyen lomansa aikana on, että erityisesti tässäkin ketjussa mainitussa Ranskassa ja muualla Keski-Euroopassa  julkisilla paikoilla kuulee melko usein vanhempien ohjaavan jo 2-3 -vuotiaita lapsiaan esimerkiksi näin: "lopeta, häiritset muita ihmisiä". Tätä lausetta en ole kuullut julkisissa kulkuvälineissä tai muuallakaan suomalaisten vanhempien suusta yhden ainoata kertaa. Lapset siis patsi huomioidaan, myös opetetaan huomioimaan toiset ihmiset jo aivan pienestä pitäen. 

Mieleen on myös jäänyt eräs tyynen rauhallisesti kadulla raivosta tasajalkaa pomppivaa uhmaikäistä  ohjannut ranskalaisäiti, joka totesi lapselleen toistamiseen lempeästi "se (kiukku) menee ohi". Äiti siis a.) kesti itse sen, että hänen lapsellaan on hetki kurjaa ja b.) opetti samalla myös lasta käsittelemään omaa harmiaan. Yllättävän usein Suomessa törmää tilanteeseen, jossa pieneen kiukuttelijaan suhtaudutaan kuin ilmaan ja annetaan huutaa itsensä käheäksi muista ihmisistä välittämättä samalla kun itse räplätään puhelinta. Minua ei haittaa lainkaan se, että uhmaikäinen tai vanhempi lapsi kiukuttelee, vaan hyväksyn sen normaalina osana lapsen kehitystä ja omaa arkeani. Sen sijaan minua häiritsee se, että vanhempi ei edes yritä rauhoittaa 20-30 min. putkeen ruuhkabussissa kiukkuavaa lastaan. Aika kurjaa, jos itsellä on esimerkiksi työpäivä takan ja alkava migreeni. Toki tällaiset tapaukset ovat vähemmistö, mutta yllättävän usein näihin törmää kuitenkin.

Olen itsekin monesti ihmetellyt näitä suomalaisia ja miksei myös somalivanhempia, jotka viilipyttynä katsovat vierestä, kun lapsi vetää jotakin varttitunnin showta ostoskeskuksen lattialla huutaen. Korkeintaan jotakin tasoa "voisitko kulta olla hiljempaa?" Se on perinteinen niskaperseote ja takaisin autoon. Tuon ikäinen ei hillitse vielä aina raivokohtauksiaan. Silloin se on aikuisen tehtävä laittaa rajat. Sitä kutsutaan turvalliseksi lapsuudeksi. Vielä enemmän niitä lapsia pelottaa, jos vanhemmatkaan eivät tuota osaa tai tee.

Usein hätkähdyttää, miten lasten pettymyksensietokykyä eivät nykyvanhemmat osaa sietää ja opettaa. Ei tule tikkaria, ei. Sitten ihmetellään, kun lapset ovat lyhytjänteisiä, odottavat kaikkien toiveiden toteutuvan heti ja yrittävät hyppyyttää aikuisia. Tämän saman vapaan kasvatuksen saaneet vanhemmat sitten ovat ammattikasvattajien riesana ja sabotoivat työtä.

Meidän perintö sisällissodasta on todella kylmä ja oikeistolainen.

Lapset sallitaan vain niillä perheillä joilla on varaa niihin ja kaikkea luonnollista käytöstä halveksutaan, koska luonnollisuus ei perustu tuottavuuteen.

Meidän maamme historia ei koskaan toipunut vaan sulkeutumalla kehitti itselleen äärettömiä luonnehäiriöitä joihin menestyksemme ja nopea tuhomme perustuu.

Oikeastaan äärimarxisismi ja sen hyväksyminen Euroopan viimeisenä ja toimivimpana sosialistisena maana voisi olla oikea resepti, mutta siten että sen hoitavat vain suomalaiset itse ja suomalaiseksi pääsemiseen tarvitaan joku myyttinen riitti.

Suomalaiset eivät oikein sisäistä sitä tosiseikkaa että meidän oikeistosiivetkin toimittavat sosialistista politiikkaa. Ja se iänikuinen taistelu sen hyväksymisestä ja sen saamisesta äärimmäiseen toimintaan, vielä parempaan ikuiseen kuin Neuvostoliitto ikinä edes kykeni unelmoimaan.

Meidän kansa tottelee ihan mitä tahansa ja ilmiantaa jopa naapurinsa pienen rikkeen vuoksi ja meidän kansa häpeää työttömyyttä ja tekee työtä jopa työttömyyskorvauksella ilmaiseksi ja nielee sen kun HERRAT KERRAN SANOO NIIN.

Meidän pitää saada sosialismi toimimaan ja siten että meidät muistetaan parempana valtiona kuin Pohjois-Korea. Sehän on vain mätäpaise joka ei edes toteuta oikeaa sosialismia kuten me sen tekisimme jos muu maailma ei halveksuisi meitä siten että joudumme heidän takiaan ryyppäämään ja tappaamaan itseämme.

Punalippu liehumaan ja aamulla töihin 25h. Työ vapauttaa ja työ on uskontomme. Jeesus on paska ja mutteria väännämme kunnes kuolemme.

Iskä vaan kirjoitti:

 Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Voi hyvänen aika, olisiko se nyt iso vaiva sinulta katsoa vähän eteesi? Vaikka oletkin sattunut lisääntymään, voit silti itsekin yrittää harrastaa ihan normaalia kohteliaisuutta.