Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe pienessä asunnossa
30.03.2017 |
Suomessa elää vahvana ihanne omakotitalosta ja omista huoneista. Monelle ajatuskin voi olla ahdistava.
Maailmalla kuitenkin on leviämässä minimalistinen suuntaus ja tavaroista luopuminen ja kekseliäs tilankäyttö kompaktissa kaupunki(keskusta)asunnossa on joissakin piireissä jopa trendikästä.
Asuimme kolme vuotta metropolissa, missä lähes 20 miljoonaa asukasta. Vuokrat olivat pilvissä ja asuinalue kannatti valita todella tarkkaan turvallisuussyistä.
Meidän asunto oli hieman vajaa 50 neliöinen kaksio. Pohja oli hyvä ja asunto tuntui avaralta. Kertaakaan en edes haaveillut isommasta. Lapsilla oli tilavassa makuuhuoneessa kerrossänky ja lelut, me vanhemmat nukuimme olohuoneessa.
Onko täällä muita lapsiperheitä pienissä neliöissä? Etenkin kiinnostaisi kuulla kommentteja niiltä, jotka ovat vapaaehtoisesti tehneet tämän ratkaisun. Keskusta-asunnon hinnalla kun voi saada hulppeankin omakotitalon.
Löytyykö? :)
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain hyviä vinkkejä miten lapset saisi arvostamaan omalla rahalla maksettua, mutta pientä asuntoa? Mun miehen lapset aina nurisee kuinka meillä on kaksiossa ahdasta ja ankeaa. Lasten äiti asuu siis kelan/sossun kustantamana vuokralla todella isossa asunnossa ja me maksetaan oma asuminen, mutta kaksiota isompaan ei ole nyt varaa.
Heräilepä harhoistasi. Todella harvalle kela tai sossu kustantaa asumisen(koko vuokran). Asumistukea on mahdollista saada jos on pienituloinen,samaan olet itsekin oikeutettu. Asunnon kokorajat on tarkasti määritelty ja laskettu. Suurinosa ihmisistä saa asumistukea muutaman satkun ja maksaa loput itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisihenkinen perhe kolmiossa. Hyvin mahtuu.
Yksin mahtuu vielä paremmin.
Millaista Punavuoressa oli asua lapsen näkökulmasta?
Mua vetää puoleensa Punavuoren jugendtalot, mutta olen ollut pikkaisen huolissani, onko tuo alue liiankin urbaani lapsiperheelle. Koulumatka liikenteen seassa myös mietityttää. :)
Äitini asui lapsuutensa Kampissa ja Kluuvissa ja hän teki päätöksen kasvattaa lapsensa pientaloalueella. Keskustaan hän ei ole halunnut enää lapsuutensa jälkeen.
Mä taas rakastin mummolavierailuita Kamppiin. Ullakkoasunto oli jännittävä ja aina löytyi mielenkiintoista puuhaa ympäristöstä. Leikkipuistoja en edes tajunnut kaivata. Välillä heräsin aamuyöllä humalaisten huuteluun kadulla, mutta jatkoin sitten unia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotoisin Helsingin Punavuoresta ja omassa lapsuudessani lähes kaikkien kavereitteni perheet (myös me) asuivat kaksioissa. Lapsi/lapset nukkuivat vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa tai sitten vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Nyt asun miehen ja kahden lapsen kanssa isohkossa kerrostalohuoneistossa, mutta on lasteni kavereissa sellaisiakin perheitä, joissa kolme lasta jakaa makuuhuoneen. Aika usein pienissä asunnoissa asuvat kuitenkin muuttavat isompaan, kun lapset tulevat teini-ikään.
Vierailija kirjoitti:
Viisihenkinen perhe kolmiossa. Hyvin mahtuu.
Yksin mahtuu vielä paremmin
Me asutaan about 75 neliön kerrostalokolmiossa sillain, että mun kaks broidia on yhdessä huoneessa, mulla on oma huone ainoana tyttönä ja mutsi nukkuu olkkarissa. Ihan hyvin ollaan nyt jo viitisen vuotta mahduttu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän viisihenkinen perhe asui pitkään kolmiossa, nykyään 4h+k (92m2) ja mun mielestä tilaa on yllinkyllin. Kodinhoitohuone on ainut jota kaipailen.
Meillä on minä, mies, 5v ja 3kk lapset ja asutaan 44m2 yksiössä. Ja välissä miehen 6v tyttö on meillä ja hyvin mahdutaan. Meillä on erillinen keittiö ja vaatehuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että teinit notkuvat kaupungilla jos kotona ei ole mitään omaa rauhaa vaan pitää asua kahden pikkusisaruksen ja vanhempien kanssa 50 neliössä. Kyllähän nuo "lapsille oma huone ja vanhemmat olohuoneessa"-ratkaisut toimivat jos on vauva ja alle 8-vuotias mutta olisin kyllä tuskastunut suunnattomasti teininä jos olisi pitänyt jakaa huone sisarusten kanssa. Jaoin isoveljeni kanssa huoneen noin 12-vuotiaaksi asti ja kyllä se tuskaa oli molemmille, niin teinipojalle kuin varhaisteinitytöllekin.
50 neliötä olisi kyllä pieni tuollaiselle perheelle, missä teinikin. Mutta kaikki eivät silti koe asioita, kuten sinä.
On myös kärjistettyä väittää, että kaupungilla notkuvat teinit ovat niitä, joilla pieni koti, kun ongelma on jossain ihan muualla.
Oma kokemukseni on, että oman huoneen saaminen etäännytti mut siskostani, vaikka aiemmin hän oli paras ystäväni. Ei ollut enää iltaista juttelua ja kuiskuttelua tai lämmittelyä saman peiton alla. Meidän piti pysyä omissa huoneissamme ja olla hiljaa. Surin tätä monta vuotta.
Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni isossa omakotitalossa ja en näe siinä itseisarvoa. Haasteilta emme välttyneet kuitenkaan, ne vain nyt kuuluu elämään. Kyse ei ole neliöistä, vaan perhesuhteista ja -dynamiikasta, sekä miten itse kukin kokee, miten juuri hänet huomoidaan.
Esim. vanhempiesi olisi pitänyt reagoida ja pyrkiä muuttamaan asuinolosuhteita, jos molemmat veljesi kanssa kärsitte tilanteesta ja olo oli tuskainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että teinit notkuvat kaupungilla jos kotona ei ole mitään omaa rauhaa vaan pitää asua kahden pikkusisaruksen ja vanhempien kanssa 50 neliössä. Kyllähän nuo "lapsille oma huone ja vanhemmat olohuoneessa"-ratkaisut toimivat jos on vauva ja alle 8-vuotias mutta olisin kyllä tuskastunut suunnattomasti teininä jos olisi pitänyt jakaa huone sisarusten kanssa. Jaoin isoveljeni kanssa huoneen noin 12-vuotiaaksi asti ja kyllä se tuskaa oli molemmille, niin teinipojalle kuin varhaisteinitytöllekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain hyviä vinkkejä miten lapset saisi arvostamaan omalla rahalla maksettua, mutta pientä asuntoa? Mun miehen lapset aina nurisee kuinka meillä on kaksiossa ahdasta ja ankeaa. Lasten äiti asuu siis kelan/sossun kustantamana vuokralla todella isossa asunnossa ja me maksetaan oma asuminen, mutta kaksiota isompaan ei ole nyt varaa.
Ja taas täällä on joku lapsiperheen rikkoja vikisemässä. Kuule ei ne arvosta sinua eikä sinun asuntoa vaikka olisi millainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää, miten ahtaasti asuvat ovat järjestäneet kotinsa niin, että kaikki olennainen mahtuu, eikä seinät kaadu päälle. :)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, miten ahtaasti asuvat ovat järjestäneet kotinsa niin, että kaikki olennainen mahtuu, eikä seinät kaadu päälle. :)
Luovutaan kaikesta epäolennaisesta, ja kun joku tavara/vaate käy tarpeettomaksi, laitetaan se kiertoon. Vaatteita on jokaisella riittävästi, mutta ei enempää. (Vaikka meillä on kyllä aika paljon ylimääräistä roinaa, mm. 1 ylimääräinen sänky.) Säilytystilaa on ostettu lisää: kaappi, lipastoja, hylly katon rajassa yms.
Kerrossängyt. 2 lasta/huone. 2 nuorinta meidän huoneessa, pienessä kerrossängyssä.
Pyykit kuivatetaan taloyhtiön pyykkituvalla. Oma pyykkikone tosin on, ja kuivausrumpukin mahtuisi.
Joku kysyi seksielämästä. Haastavaa on, mutta se ei johdu asukastiheydestä, vaan siitä, että teineillä ja nuoremmilla lapsilla on aika erilainen unirytmi. Eli meillä kaikki lapset ovat yhtäaikaa unessa vain n. 6-7 tuntia vuorokaudessa. Eli pitää herätä yöllä touhuamaan, ja sitten jatketaan unia.
89 m^2 / 8 ihmistä. Vielä vuosi sitten meitä oli tässä 9, eli alle 10 m^2/henkilö
Ai niin, meille tulee keväällä 1 viikon ajaksi ulkomaalainen vaihto-opiskelija. Siksi aikaa yksi omista lapsistamme muuttaa olohuoneeseen nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut viimeiset 35 vuotta Helsingin keskustassa (eri osoitteissa) ja ehkä noin viisi vuotta sitten havahduin siihen, että talossamme asuu useita lapsiperheitä. Vaikka miten kovasti mietin, en muista yhtään lapsiperhettä aikaisemmilta vuosilta mistään talosta jossa olen asunut.
toistaiseksi me asutaan pienessä kaksiossa mies + minä + vauva+ 2 kissaa ja neliöitä 46m2. etsinnässä on vähintään 3 huonetta ja 80m2. ahdasta on. kyllähän vauvan tavaratkin jonkin verran vievät tilaa.
Tästä on tehty ihan pro gradu-tutkimuskin. Aiemmin lapsiperheet muutti keskustasta lähiöihin, mutta nyt yhä useampi perhe jää keskustaan.
Me muutimme pois lasten synnyttyä, kuten melkein kaikki ystäväpiiristämme (rivitalo Espoossa on kova sana ;) mutta nyt hinku on takaisin kantakaupunkiin. Haluamme takaisin uniikkiin ympäristöön -wanhoissa taloissa on sitä jotakin. Muuttokuume on niin kova, että olemme valmiita uhraamaan neliöitäkin ja asua ahtaammin.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut viimeiset 35 vuotta Helsingin keskustassa (eri osoitteissa) ja ehkä noin viisi vuotta sitten havahduin siihen, että talossamme asuu useita lapsiperheitä. Vaikka miten kovasti mietin, en muista yhtään lapsiperhettä aikaisemmilta vuosilta mistään talosta jossa olen asunut.
Missä kaupunginosassa muuten asut?
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut viimeiset 35 vuotta Helsingin keskustassa (eri osoitteissa) ja ehkä noin viisi vuotta sitten havahduin siihen, että talossamme asuu useita lapsiperheitä. Vaikka miten kovasti mietin, en muista yhtään lapsiperhettä aikaisemmilta vuosilta mistään talosta jossa olen asunut.
Vierailija kirjoitti:
toistaiseksi me asutaan pienessä kaksiossa mies + minä + vauva+ 2 kissaa ja neliöitä 46m2. etsinnässä on vähintään 3 huonetta ja 80m2. ahdasta on. kyllähän vauvan tavaratkin jonkin verran vievät tilaa.
meillä aika samansuuntainen tilanne, tosin vain yksi kissa :D ollaan tosin mietitty vähän pienempää kolmiota kun ne on niin kalliita
täälläkin asustelee pariskunta ja taapero ja kissanpentu 2h / 46 neliössä . Haluttaisiin ostaa vähintäänkin rivitalo 3h. neliöitä ainakin 70. äippälomalla vaan on vähemmän rahaa niin kovasti mietitään viitsiikö ottaa lainaa ennen kuin palaan takaisin työhön
Viisihenkinen perhe kolmiossa. Hyvin mahtuu.