Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe pienessä asunnossa
30.03.2017 |
Suomessa elää vahvana ihanne omakotitalosta ja omista huoneista. Monelle ajatuskin voi olla ahdistava.
Maailmalla kuitenkin on leviämässä minimalistinen suuntaus ja tavaroista luopuminen ja kekseliäs tilankäyttö kompaktissa kaupunki(keskusta)asunnossa on joissakin piireissä jopa trendikästä.
Asuimme kolme vuotta metropolissa, missä lähes 20 miljoonaa asukasta. Vuokrat olivat pilvissä ja asuinalue kannatti valita todella tarkkaan turvallisuussyistä.
Meidän asunto oli hieman vajaa 50 neliöinen kaksio. Pohja oli hyvä ja asunto tuntui avaralta. Kertaakaan en edes haaveillut isommasta. Lapsilla oli tilavassa makuuhuoneessa kerrossänky ja lelut, me vanhemmat nukuimme olohuoneessa.
Onko täällä muita lapsiperheitä pienissä neliöissä? Etenkin kiinnostaisi kuulla kommentteja niiltä, jotka ovat vapaaehtoisesti tehneet tämän ratkaisun. Keskusta-asunnon hinnalla kun voi saada hulppeankin omakotitalon.
Löytyykö? :)
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Me muutimme juuri keskustaan. 2 aikuista ja 2 lasta 75 m2 kolmioon. Ihanaa! Kaikki palvelut lähellä, myös puistot ja ranta. Koulut ja työpaikat ihan vieressä, samoin kuin kauppa ja lähiravintola. Asuntolainaa ei senttiäkään, tilalla kohtuullinen vuokra. Rahaa jää elämiseenkin - kituutusvuosien jälkeen tämä tuntuu luksukselta! Eikä ole huolta sähkölaskuista, lämmityskuluista, asuntojen arvon kehityksestä, maailmanpolitiikan epävakaudesta ja sen vaikutuksesta asuntojen arvoihin, eikä siitä suuresta asuntolainasta tietenkään. Emme asu Helsingin keskustassa, joten asuntojen arvojen nouseminen tai edes säilyminen ei ole mitenkään takuuvarma asia -> asuntojen hinnat ovat laskeneet. Nyt on jotenkin helppo hengittää! Liian pitkään sitä tuli asuttua siten, että teki niinkuin lapsiperheiden "pitää" tehdä.
Suosittelen!
Minkä ikäiset lapset? Tykkäävätkö asua samassa huoneessa? Me muutetaan juuri pois lähiön keskusta-alueelta vuokrakämpästä aso-asuntoon pientaloalueelle jotta lapset saa omat huoneet. Isompi varsinkin häpeää 76 vuokrakolmiota eikä kehtaa kutsua kavereita kylään. Stadissa asuin pitkään mutta oli saasteista ja paljon juoppoja kulmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45 m2 minä ja lapsi 5v. Ahdasta on lähinnä siksi että säilytystilaa on huonosti ja vuosien varrella kertynyttä roinaa joista täytyisi reilusti karsia että mahtuu kunnolla kaappeihin. Sen jälkeen voisin jopa viihtyä. Tällainen asunto sopisi varmasti parhaiten jollekin opiskelijaparille. Avaruutta tuo kyllä suuret ikkunat etelään eikä ole mitään käytäviä hukkatilaa viemässä. Nukun olohuoneessa, sohvaa ei ole. Kaipaan kodinhoitohuonetta, eniten ärsyttää kun kylpyhuoneessa lojuu likapyykki ja samassa puhtaan pyykin kuivatus, eikä kaappitilaakaan juuri yhtään.
Asuimme ennen eroa leveästi modernissa uudessa talossa kaikilla herkuilla, vain vuoden, mutta kyllähän se hetken tuntui että seinät kaatuu päälle kun siihen oli jo tottunut.
Lapsella oli myös kivaa pihalla kavereiden kanssa, täällä ei ole ketään kavereita. Toivoo myös kovasti leikkimökkiä.. Joo ei taida onnistua:D
Vierailija kirjoitti:
45 m2 minä ja lapsi 5v. Ahdasta on lähinnä siksi että säilytystilaa on huonosti ja vuosien varrella kertynyttä roinaa joista täytyisi reilusti karsia että mahtuu kunnolla kaappeihin. Sen jälkeen voisin jopa viihtyä. Tällainen asunto sopisi varmasti parhaiten jollekin opiskelijaparille. Avaruutta tuo kyllä suuret ikkunat etelään eikä ole mitään käytäviä hukkatilaa viemässä. Nukun olohuoneessa, sohvaa ei ole. Kaipaan kodinhoitohuonetta, eniten ärsyttää kun kylpyhuoneessa lojuu likapyykki ja samassa puhtaan pyykin kuivatus, eikä kaappitilaakaan juuri yhtään.
Asuimme ennen eroa leveästi modernissa uudessa talossa kaikilla herkuilla, vain vuoden, mutta kyllähän se hetken tuntui että seinät kaatuu päälle kun siihen oli jo tottunut.
Lapsella oli myös kivaa pihalla kavereiden kanssa, täällä ei ole ketään kavereita. Toivoo myös kovasti leikkimökkiä.. Joo ei taida onnistua:D
Tapaako lapsi isää eli saako käyttää omakotitaloa? Mun lapsi ei pidä isän uudesta niin omakotitalon käyttö lapsen osalta vähälle. Siellä suositaan uuden vaimokkeen lasta.
En haluaisi asua kovin ahtaasti. Meillä on nyt 59 neliön kaksio, ja yksi vauvaikäinen lapsi. Kohta ollaan muuttamassa 68 neliön kaksioon. Tuntuu luksukselta. Vihdoinkin saa parisängyn sijoitettua niin ettei se ole seinässä kiinni, ja vauvan sänkykin mahtuu olemaan paremmin eikä törmäillä makkarissa joka kulmaan ja esteeseen. Nykyisessä 59 neliön kämpässä ei ole avaruutta, vaan kaikki huonekalut ahdettu toisiinsa kiinni ja siivoaminen on hankalaa. En sitten tiedä onko meillä vaan erityisen paljon huonekaluja.
Pohjaratkaisu ja asunnon valoisuus toki vaikuttaa paljon. Kun kiertelimme asuntonäytöissä, niin jotkut kolmiot vaikuttivat paljon pienemmiltä ja ahtailta kuin tämä kaksio. Johtui matalasta huonekorkeudesta, huonosta valaistuksesta ja huonosta pohjaratkaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45 m2 minä ja lapsi 5v. Ahdasta on lähinnä siksi että säilytystilaa on huonosti ja vuosien varrella kertynyttä roinaa joista täytyisi reilusti karsia että mahtuu kunnolla kaappeihin. Sen jälkeen voisin jopa viihtyä. Tällainen asunto sopisi varmasti parhaiten jollekin opiskelijaparille. Avaruutta tuo kyllä suuret ikkunat etelään eikä ole mitään käytäviä hukkatilaa viemässä. Nukun olohuoneessa, sohvaa ei ole. Kaipaan kodinhoitohuonetta, eniten ärsyttää kun kylpyhuoneessa lojuu likapyykki ja samassa puhtaan pyykin kuivatus, eikä kaappitilaakaan juuri yhtään.
Asuimme ennen eroa leveästi modernissa uudessa talossa kaikilla herkuilla, vain vuoden, mutta kyllähän se hetken tuntui että seinät kaatuu päälle kun siihen oli jo tottunut.
Lapsella oli myös kivaa pihalla kavereiden kanssa, täällä ei ole ketään kavereita. Toivoo myös kovasti leikkimökkiä.. Joo ei taida onnistua:DTapaako lapsi isää eli saako käyttää omakotitaloa? Mun lapsi ei pidä isän uudesta niin omakotitalon käyttö lapsen osalta vähälle. Siellä suositaan uuden vaimokkeen lasta.
Ei tapaa, ei ole taloakaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohja on oleellisen tärkeä, sitä ei voi sivuttaa.
Olemme pitkän aikaa etsineet meille "uutta" asuntoa ja toistaiseksi ei ole tärpännyt. Lähes kaikissa asunnoissa haasteena on ollut pienet ja ahtaat makuuhuoneet, vaikka neliöitä olisi reippaasti enemmän kuin meillä.
En halua saunaa, en halua kodinhoitohuonetta, en halua hehtaarikylppäriä (minne ei kuitenkaan tilavuudesta huolimatta mahdu muuta kuin pieni ja ahdas suihkunurkkaus -hyvästit siis ammeelle). En halua isoja kiinteitä kaapistoja jokaiseen makuuhuoneeseen koko seinän leveydeltä. Silti nämä on ahdettu lähes kaikkiin uudempiin asuntoihin.
Etsinnässä on tehoneliöinen perheasunto. Löytyykö näitä enää? 60-luvun kerrostaloasunnot ovat usein pohjansa puolesta vielä helmiä.
En osaa linkittää kännykällä, mutta jos kiinnostaa, katsokaa oikotieltä Kankurinkatu 5 ja Ruusulankatu 16 Helsingissä. Huikeaa, kuinka tilavalta voi reilu 60 neliöinen kaksio tuntua, kun pohja on sopiva, asunto valoisa ja huonekorkeus hulppea.
Sitten vertailun vuoksi reilu 60 neliöinen kaksio uudemmasta rakennuksesta: Nuotiotie 23 Espoosta.
Sänky olohuoneessa -tyyli sopii vanhoihin asuntoihin. Nykymuodin mukaisesti rakennetuissa eli keittiö samassa tilassa olohuoneen kanssa -taloissa omaa rauhaa ei ole ollenkaan. Kun olkkarin oven saa kiinni, sehän on käytännössä sama kuin makuuhuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko te ahtaaseen luukkuun änkevät lapsiperheet ajatella hieman muitakin, kiitos?
Itse asun 20 neliön yksiössä. Yläpuolellani asuu yksinhuoltajaäiti arviolta 4v lapsensa kanssa. Alapuolella asuu isä ja äiti vastasyntyneen vauvansa kanssa. Pitäisi varmaan tehdä lastensuojeluilmoitukset molemmista perheistä, ei tuollainen ole normaalia.
Haluaisin kovasti omaa rauhaa, ilman mitään lapsukaisten 24/7 itkua, kiljumista ja kolistelua. Sellaisen varmaan ymmärtäisi paremmin jossain isommissa "perheasunnoissa", mutta jättäkää yksiöt ja pienet kaksiot rauhaa rakastaville sinkuille, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, mies ja pieni lapsi, 82neliötä, ahdasta on :(
Kannattaa hakea apua tuohon hamstraamiseen.
Kunhan kettuilin! :D hyvin me tänne mahdutaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset 6 ja 7, samaa sukupuolta. Viimeiset 5 vuotta on ollut omat huoneet, osan aikaa nukkuivatkin niissä, mutta nyt viimeisen vuoden halunneet itse nukkua yhteisessä huoneessa. Ja aamulla yleensä löytyy koko porukka meidän makuuhuoneesta joka tapauksessa. :) Eli nyt yhteinen huone on heille riittävä, mutta tarve voi toki muuttua, kunhan tuosta hieman kasvavat.
Olen miettinyt kanssa tuota vuokralla asumisen "statusta", tai oikeastaan sen puuttumista. Muualla Euroopassa asutaan hyvinkin yleisesti vuokralla, mutta Suomessa se on jostain kumman syystä profiloitunut sellaisten ihmisten asumismuodoiksi, joilla ei ole varaa / mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa. Sama juttu noiden aso- yms. asuntojen kanssa. Haluan itse pyristellä eroon tällaisesta ajattelusta. Toki alueella on myös vaikutusta; vuokra-asunto huonomaineisella alueella ei ole hyvä juttu, mutta mielestäni keskustassa ihan ok.
Tämä Suomen vakiintunut tapa sijoittaa asuntoihin on mielestäni vääristynyt. No ok, se on hyvä asia pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa, jos puhutaan yksiöistä ja kaksioista. Muualla Suomessa / suuremmissa asunnoissa isommissakin kaupungeissa ei asunto ole enää ollenkaan niin varma sijoituskohde. Mieluummin itse laitan vuokra/asuntolainasta yli jääneen rahan itse säästöön, osan siitä voin kuluttaa matkusteluun ja muihin kokemuksiin.
Tämä siis vastauksena numerolle 62 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain hyviä vinkkejä miten lapset saisi arvostamaan omalla rahalla maksettua, mutta pientä asuntoa? Mun miehen lapset aina nurisee kuinka meillä on kaksiossa ahdasta ja ankeaa. Lasten äiti asuu siis kelan/sossun kustantamana vuokralla todella isossa asunnossa ja me maksetaan oma asuminen, mutta kaksiota isompaan ei ole nyt varaa.
Meillä on 59 neliön kaksio, 4 henkilöä. Isompaan haluttas mutta täällä helsingissä pitäs laittaa 200 000 lisää rahaa. Ei ole.
Mun vanhemmat asuu kahdestaan toisella puolen suomea 170m2 omakotitalossa. Pitää kuulemma olla tilaa, mutta heidän mielestään meidän ahtausen tunne johtuu siitä kun on liikaa tavaraa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee sitten molempiin suuntiin:
Meillä on tilava perheasunto ja meidän makuuhuoneen seinänaapurina on pikkuyksiössä asuva nuoripari. Jos heillä on juhlia, illanistujaisia tai mitään muuta aktiviteettiä, missä useampi ihminen juttelee, pelkkä puheäänikin tulee seinän läpi meidän puolelle ja pitää mua hereillä aamuyöhön asti.
En syytä naapureita, vaan huonoa äänieristystä. Jos tämä on ylitsepääsemätöntä, muutan muualle.
Onnea on täyspäiset, hyväntahtoiset naapurit.
Vinkkivitonen: uudemmissa asunnoissa on parempi äänieristys! Esim. Espoossa, Sellon viereistä kerrostaloa kehutaan huippuhyvästä äänieristyksestä.
Töölössä on just myös myynnissä kaksio, minne muusikko on teettänyt lisäeristykset.
Kyllä sinä vielä hiljaisen sopen löydät!
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko te ahtaaseen luukkuun änkevät lapsiperheet ajatella hieman muitakin, kiitos?
Itse asun 20 neliön yksiössä. Yläpuolellani asuu yksinhuoltajaäiti arviolta 4v lapsensa kanssa. Alapuolella asuu isä ja äiti vastasyntyneen vauvansa kanssa. Pitäisi varmaan tehdä lastensuojeluilmoitukset molemmista perheistä, ei tuollainen ole normaalia.
Haluaisin kovasti omaa rauhaa, ilman mitään lapsukaisten 24/7 itkua, kiljumista ja kolistelua. Sellaisen varmaan ymmärtäisi paremmin jossain isommissa "perheasunnoissa", mutta jättäkää yksiöt ja pienet kaksiot rauhaa rakastaville sinkuille, kiitos.
Mä olen kotoisin Helsingin Punavuoresta ja omassa lapsuudessani lähes kaikkien kavereitteni perheet (myös me) asuivat kaksioissa. Lapsi/lapset nukkuivat vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa tai sitten vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Nyt asun miehen ja kahden lapsen kanssa isohkossa kerrostalohuoneistossa, mutta on lasteni kavereissa sellaisiakin perheitä, joissa kolme lasta jakaa makuuhuoneen. Aika usein pienissä asunnoissa asuvat kuitenkin muuttavat isompaan, kun lapset tulevat teini-ikään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset olivat teinejä, kun he saivat päättää, hankitaanko isompi asunto vai matkustellaan ja säästetään heille opiskelurahat. Jälkimmäinen vaihtoehto oli mieluisampi ja se oli näin jälkeenpäinkin ajatellen kaikista hyvä päätös.
Voi miten mun sydäntä lämmitti lukea tätä. Todella hienoa, että kysyitte teinien mielipidettä. Hehän eivät kotona enää monta vuotta asu ja pääsivät valitsemaan itselleen mieluisamman vaihtoehdon.
Nauttikaa niistä viimeisistä matkoista teinien kanssa! Pian tulee aika, jolloin he viilettävät pitkin maailmaa kavereidensa kanssa ja voitte vain haikeudella muistella koko perheen yhteisiä reissuja.
Vierailija kirjoitti:
Sänky olohuoneessa -tyyli sopii vanhoihin asuntoihin. Nykymuodin mukaisesti rakennetuissa eli keittiö samassa tilassa olohuoneen kanssa -taloissa omaa rauhaa ei ole ollenkaan. Kun olkkarin oven saa kiinni, sehän on käytännössä sama kuin makuuhuone.
Meillä on 50-luvun kaksio, ja tässä on joka huoneessa ovi. Keittiössä ovi, makkarissa ovi, olohuoneessa ovi. Tosi näppärää! Vieras voi majoittua olohuoneeseen ja saa vähän omaa rauhaa ja yksityisyyttä kun ei ole suoraa näköyhteyttä muualle asuntoon.
76 neliötä ja 2 lasta. Kolmio. Meidän lapset on pieniä, joten tämä on meille järkevä valinta. Asumiskustannukset kohtuulliset, lapset punkkaa samassa huoneessa.
Mutta kun he kasvaa niin yksi makuuhuone lisää on meillekin ihan ehdoton. Mutta jokatapauksessa 100 neliöinen talo alkaisi olla jo siinä rajoilla onko liian suuri... 80-90 neliötä teinien kanssa olisi hyvä.
Äidin luona oli iso omakotitalo 1600 neliön puutarhalla. Isän luona yksiö tai kaksio. Meitä lapsia oli kolme.
Kertaakaan en valittanut isän luona ahtaudesta, pienestä asunnosta tms. Teimme paljon kivoja asioita yhdessä ja isä panosti leluihin, kirjoihin, piirustustarvikkeisiin yms. Asunnossa oli myös kylpyamme.
Ettei vain miehesi lapset valita siksi, että teillä on oikeasti tylsää? Miten olette huomioineet lapset? Onko heillä tunne, että vaikka kotinne on pieni, he ovat lämpimästi tervetulleita ja se on silloin myös heidän kotinsa?
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain hyviä vinkkejä miten lapset saisi arvostamaan omalla rahalla maksettua, mutta pientä asuntoa? Mun miehen lapset aina nurisee kuinka meillä on kaksiossa ahdasta ja ankeaa. Lasten äiti asuu siis kelan/sossun kustantamana vuokralla todella isossa asunnossa ja me maksetaan oma asuminen, mutta kaksiota isompaan ei ole nyt varaa.
Ennen vanhaan oli lapsia jos kuinka ja saattoi olla käytössä 30 neliötä ja uusia pantiin alulle. Nyt kuolee enemmän mitä syntyy. Nyt sinne makuusalonkeihin vällyjen väliin vipinää.