Lapsiperhe pienessä asunnossa

Asun 3-vuotiaan kanssa 60 neliöisessä kaksiossa. Tykkään tästä asunnosta, tilava ja valoisa.Isompaan muutetaan varmaan lapsen halutessa oman huoneen.

Siltasaaressa. 

Vierailija kirjoitti:

Missä kaupunginosassa muuten asut?

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut viimeiset 35 vuotta Helsingin keskustassa (eri osoitteissa) ja ehkä noin viisi vuotta sitten havahduin siihen, että talossamme asuu useita lapsiperheitä. Vaikka miten kovasti mietin, en muista yhtään lapsiperhettä aikaisemmilta vuosilta mistään talosta jossa olen asunut. 

Vierailija kirjoitti:

45 m2/4-5 hlöä (yksi lapsi vain viikonloppuja), hyvin mahdutaan ja lasten kavereita käy paljon.

Vaikea uskoa, että mahdutte hyvin. Meitä on 1-3, eli lapset välillä etävanhemmalla, ja onhan tämä ahdasta. Kiva kuulla toisilla olevan positiivisia kokemuksia näin pienistä asunnoista. Ehkä se on se oma asenne tässäkin?

Ei pelkästään asenne, vaan myös pohja.

Olen asunut 46 neliöisessä kaksiossa, joka tuntui avaralta. Hukkaneliöitä ei ollut yhtäkään: ulko-ovi avautui suoraan olohuoneeseen ja eteisen virkaa toimitti yksi kaappi seinää vasten. Kompaktiin kylppäriin mahtui pönttö, vastapäätä lavuaari ja seinää vasten pieni kylpyamme. Keittiössä oli pesukone. Makuuhuoneessa tilava liukuovikaapisto lattiasta kattoon, minne mahtui ihmeellisen paljon vaatteita ja tavaraa. Makuuhuoneeseen mahtui myös parisänky ja lapsen sänky.

Asunnon kruunasi ikkunat kolmeen ilmansuuntaan ja valo tulvi sisälle.

Kävin sitten katsomassa toista samankokoista asuntoa ja kämppä oli niin ahtaan oloinen ja hämärä, että käännyin lähes saman tien ovella. Esim. ulko-ovi aukesi suoraan pari metriä pitkään, kapeaan käytävään. Siinä ei mahtuisi edes takkeja säilyttämään. Olohuoneessa suurimman tilan vei keittiö, jolloin muut huonekalut ei meinannut mahtua. Makuuhuone leveillä pariovilla olohuoneessa kiinni, jolloin tuolle oviseinälle ei pystynyt laittamaan vaatekaappia tai huonekaluja.

Suurin juttu on pohja. Vasta sen jälkeen tulee tavaramäärän suuruus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 m2/4-5 hlöä (yksi lapsi vain viikonloppuja), hyvin mahdutaan ja lasten kavereita käy paljon.

Vaikea uskoa, että mahdutte hyvin. Meitä on 1-3, eli lapset välillä etävanhemmalla, ja onhan tämä ahdasta. Kiva kuulla toisilla olevan positiivisia kokemuksia näin pienistä asunnoista. Ehkä se on se oma asenne tässäkin?

Voi tuota itsepetoksen määrää. Hyvin mahdutaan, vaikka ahdasta on. Tässä on hyvä pohja. Aikuisten sänky olkkarissa. Kuinka sinne kehtaa vieraita kutsua? Jenkeissä on master bedroomit eikä niihin ole lapsilla mitään asiaa.

Huojentava keskustelu. :) Meillä mieheni kanssa ensiasunto ostettuna (61,5 neliöinen kolmio) ja toiveena on, että voisimme asua täällä hyvin pitkään. Jos joskus lapsia suodaan, on lapsille kuitenkin oma huone, jonka voivat jakaa varmaankin ensimmäiset 7 vuotta vaikka kerrossängyn avulla.

Säilytystilan määrä ja asunnon pohja tekevät kyllä paljon. Olen ollut 80 neliöisessä asunnossa, joka on huonon pohjansa takia tuntunut ahtaammalta kuin tämä meidän pikkukolmiomme.

74 neliötä ja asun kahden 1v poikani kanssa.



Pojalla täytyy olla oma huone ja itsekin haluan nukkua rauhassa makuuhuoneessa.

Meillä siis kerrostalo kolmio keskustan lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Voi tuota itsepetoksen määrää. Hyvin mahdutaan, vaikka ahdasta on. Tässä on hyvä pohja. Aikuisten sänky olkkarissa. Kuinka sinne kehtaa vieraita kutsua? Jenkeissä on master bedroomit eikä niihin ole lapsilla mitään asiaa.

menehän sinä vaan  niitä kaunareita katsomaan ja haaveilemaan. Onnekis on fiksujakin ihmisä, jotka tajuavat. ettei onni ole "masterbedroom"

Neliöt ei tosiaan kerro kaikkea, pohjan toimivuus on merkittävä mukavuustekijä.

Meillä oli ensin 57 neliön kolmio. Eteinen oli pitkä. Pitkän mallin vuoksi siihen ei istunut mitkään lipastot tms ja siinä oli muutama metri pelkkää hukkaneliötä. Keittiötupa oli kiva, mutta keittiö-osa oli olohuoneen ja eteisen välillä, se oli ahdas keittiönpöydän suhteen kun ohi piti mahtua kulkemaan. Makuuhuoneet oli pienet, toinen oli niin pieni ettei sinne mahtunut kuin parisänky (pinnis ja yöpöydät ei enää mahtuneet). Vaatehuonetta ei ollut mikä toi haasteita järjestyksen luomiseen (piti olla lipastoa siellä täällä ja ne vie lattia-alaa)

Seuraavaksi meillä oli 85 neliön kolmio. Iso keittiötupa ja parveke. Mutta hukkaneliöitä oli taas pitkässä eteisessä ja kodinhoitohuoneessa mikä oli täysin turha; sinne ei mahtunut liinavaatekaappia tai edes laskutilaa missä viikata kuivuneet pyykit. Pyykkitelinekkään ei sinne mahtunut. Kylppäri oli tarpeettoman suuri ja toinen wc meille turhake.

Nyt asutaan 67 neliön kolmiossa ja pohja on lähes täydellinen. Makuuhuoneet on tilavia, meidän vanhempien makkarin yhteydessä on iso vaatehuone, jossa säilytän lähes kaiken liinavaatteista meidän omiin vaatteisiin. Keittiötupa on juuri sopivan kokoinen, pöytä mahtuu kivasti ja iso sohva, kulku eteiseen käy keittiön takaa (pieni väliseinä). Eteinen on puolet siitä mitä edellisistä, hitusen saisi olla isompi toisesta reunasta että vaunut mahtuisi, mutta toisaalta niille on nyt tilaa olohuoneessa parvekkeen oven vieressä. Kph/sauna on sopivan kokoinen, siellä on myös pesutorni kuivureineen (ehdoton pyykin kuivatukseen).

Tavara meillä on karsittu minimiin ja kaikelle on säilytyspaikka. Lapset nukkuu kerrossängyssä niin jää tilaa leikeille. Hyvin mahdutaan kunnes lapset kasvaa kouluikään ja tulee tarvetta lisämakkarille ja varmaan sille toiselle vessalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on täysin tavallista että on kaksi lasta ja asutaan kolmiossa. Sitten aika isojakin perheitä asuu neliöissä, esim. kaverilla 4 lasta ja 100 neliön rivari. Yhdet tuttavat osti 150 neliön talon, josta ajateltiin että aika iso, mutta niinpä olikin jo viides lapsi tulossa.:-)

Mutta faktahan on se, että meidän ikäisten lapsiperheet elää usein paljon vaatimattomammin kuin meidän omien vanhempien.

Mistä olet moisen faktan keksinyt?

Itse asuin 70-luvun alussa 25 neliön yksiössä miehen ja lapsen kanssa ja samnmoisissa oloissa asuivat lähes kaikki ystävämme.

Omat, miehen ja ystäviemme vanhemmat olivat juuri meidän lapsina ollessa rakentaneet sen rintamamiestalon tai olivat vanhaa kaupunkilaissukua, joilla oli hulppea asunto kaupungin keskustassa.

Se omaisuus ei sitten kyllä siirtynyt mihinkään jälkipolville, vaan tuli tuhalttua aikaisemmin.

Tilastokeskuksen mukaan 1960 asuntojen keskimääräinen koko per henkilö oli 14, 1970 se oli 19 ja 1980 se oli 26 neliötä.

Haluatko että etsin sinulle myös tietoa elintason kehittymisestä (tiedät varmaan että se on noussut?) ja keskimääräisistä perinnöistä?

Milloin olet syntynyt? Entä vanhemmat?

Eikö sinulla ole matematiikan taitoja yhtään? Kirjoittajan vanhemmat ovat rakentaneet rintamamiestalon (siis ovat rakentaneet ehkä 50-luvun alussa) lapset silloin pieniä ja he ovat olleet nuoria aikuisia 70-luvun alussa.

aika hyvin pystyy heidän ikähaarukkansa arvioimaan ihan kyselemättä.

toisekseen keskusteluissa harvaa kiinnpstaa sinun faktasi, vaan jokaine kai kertoilee omista ja lähipiirinsä kokemuksista, joten tutki tilastojasi ihan yksinäsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin lapsuudessa ahtaasti eikä ollut omaa huonetta ikinä, se oli kamalaa varsinkin kun kavereita ei kehdannut kutsua kylään kun tiesi että aina huoneessa oli se sisarruskin. Yksityisyyttä ei ollut. Nyt aikuisena olen sen takia hyvinkin tarkka yksityisyydestäni enkä esim päivitä somea ikinä tai oikein vieläkään osaa kutsua kavereita kylään

N28

Minulla oli aina oma huone, yh-äitini nukkui olohuoneessa. Nykyisyys sama kuin sinulla.

N29

Vierailija kirjoitti:

Voi tuota itsepetoksen määrää. Hyvin mahdutaan, vaikka ahdasta on. Tässä on hyvä pohja. Aikuisten sänky olkkarissa. Kuinka sinne kehtaa vieraita kutsua? Jenkeissä on master bedroomit eikä niihin ole lapsilla mitään asiaa.

Kuule, oikein hyvin kehtaa. Täällä on pidetty niin ristiäiset, rippi- ja yo-juhlat. Ei meillä yleensä nukuta samaan aikaan kun on vieraita käymässä paitsi silloin, kun on yövieraita ja kaikki nukkuvat. Jos joku ei halua meille tulla siksi, että meillä on ahdasta, niin omapa on häpeänsä.

Asutko sinä itse Jenkeissä, kun niin hyvin tiedät kaikkien asumisolot vai perustatko näkemyksesi telkkarin sisustusohjelmiin?

Emme elä enää mitään 1970-lukua vaan 2010-luvun loppua. Mielestäni tänä päivänä tulee asunnossa olla yksi huone jokaista perheenjäsentä kohden. Käytännössä siis ainakin jokaisella lapsella pitää olla oma huone. Eiköhän lastensuojelukin asiaan puutu, jos eletään liian ahtaasti.

Vierailija kirjoitti:

Emme elä enää mitään 1970-lukua vaan 2010-luvun loppua. Mielestäni tänä päivänä tulee asunnossa olla yksi huone jokaista perheenjäsentä kohden. Käytännössä siis ainakin jokaisella lapsella pitää olla oma huone. Eiköhän lastensuojelukin asiaan puutu, jos eletään liian ahtaasti.

Ei puutu. Miksi puuttuisi? Meillä tästä pienestä asunnosta vielä velkaa eikä täällä asunnot mene kaupaksi. Vuokrallekko pitäisi muuttaa?

Mielestäni jos taloudellisesti on mitenkään mahdollista niin ainakin teini-ikäisillä pitäisi olla omat huoneet. Itse kasvoin kahden veljen ja vanhempien kanssa alle 60 neliöisessä yhden kylpyhuoneen kolmiossa ja kärsin siitä teininä tosi paljon. Suihkussa sai olla enintään 5 minuuttia, meikkaamaan jouduin koulun vessassa ennen koulupäivää koska kotona ei ollut tilaa enkä voinut ikinä kutsua ketään kylään ja se vaikutti kyllä negatiivisesti kaverisuhteisiin.

N24

Meillä on kolmio 82m2, 2 aikuista, 2 teini-ikäistä ja koira. Mahdutaan mainiosti. Talo on 100 vuotta vanha puutalo, jossa hyvä pohja. Kylppäri on pieni,pesukone kyllä mahtuisi, mutta vieressä pyykkitupa jota mieluummin käytän. Keittiö hyvän kokoinen ja 2 makuuhuonetta ja olohuone kaikki samankokoisia tilavia ja korkeita huoneita. Teineillä on omat huoneet ja vanhempien sänky olohuoneessa. Vieraatkin mahtuu mainiosti. Plussana vielä että meillä on oma piha, mikä kesäisin jatkaa olohuoneen virkaa ja keittiönkin, koska usein syömme siellä. Tosin tällä Puu-Käpylässä nämä kolmiot on melkein isoimpia asuntoja, ja moni perhe asuu vähemmillä neliöillä mutta viihtyy koska paikka on niin ihana ja idyllinen.

Asun kahden lapsen kanssa 61 neliöisessä kolmiossa. Lapsilla on omat huoneet, itse nukun olohuoneessa. Mahdollisesti muutto isompaan edessä sitten kun lapset on isompia, nyt mahdutaan hyvin (molemmat lapset alle kouluikäisiä).

Meillä oli 1 lapsi ja 45 m2 kaksio. 2 lasta ja 65 m2 kolmio. 3 lapsen kanssa aloitettiin 117 m2 viisi h ja keittiö ja siirryttiin myöhemmin isompaan ulkomaille. Kaikkiin mahduimme mukavasti ja olimme tyytyväisiä.

Nyt meitä on taas 2 henkilöä ja neliöitä 350, neljä kylpyhuonetta ja vieras-wc. Ja ostimme juuri toisenkin talon loma-asunnoksemme, vajaa 400 m2. Ei iso sisältään syö, sanoo vanha kansa 😃.

Asuimme miehen ja vauvan kanssa 40 neliössä, voi sitä taivastelua muilta. Hyvin mahduttiin. Mielummin asun keskustassa tiivisti kuin maalla avarasti.

No me ollaan just sellainen perhe, joka muutti 10 vuotta sitten keskustasta "maalle" lasten myötä. Oon itse asunut keskustassa lapsuuteni, joten tiedän että sielläkin on ihan kivaa.

Mutta en vaihtaisi täältä enää pois. Jos vaihdettais keskustaan, menettäisin ainakin yhden makkarin, kodinhoitohuoneen ja oman pihan. Asuttais ahtaammin ja kukkaistutukset ja kesäillat omalla pihalla sais unohtaa. Teinit joutuis samaan makkariin tai minä olkkariin, ei kiitos.

Nyt asutaan mukavasti ja väljästi 30 min Helsingin keskustasta, koulu 10 min päässä ja isoja ostareita n. 15 min päässä. Lähellä metsää, puistoja ja rantaa.

Ainoa asia mitä kaipaan keskustasta on hyvät ruokaravintolat, mutta onneksi ne on vain puolen tunnin päässä :)