Psykoosisairauden kanssa elävä

Mjaa, syön lääkkeitä ja olen eläkkeellä, eipä tässä sen kummempaan hoitoon ole varaa. 

Syön lääkkeet ja tarkkailen vointiani. Kärsin lisäksi ahdistuksesta joka on pahempi kuin harhat, joita silloin tällöin vielä tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeet ja tarkkailen vointiani. Kärsin lisäksi ahdistuksesta joka on pahempi kuin harhat, joita silloin tällöin vielä tulee. 

Mun pahin oire on tämmönen "minättömyys" ja joku yleinen tylsämielisyys/hitaus mistä muutkin heti huomaa että mussa on jotain outoa. nro 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeet ja tarkkailen vointiani. Kärsin lisäksi ahdistuksesta joka on pahempi kuin harhat, joita silloin tällöin vielä tulee. 

Mun pahin oire on tämmönen "minättömyys" ja joku yleinen tylsämielisyys/hitaus mistä muutkin heti huomaa että mussa on jotain outoa. nro 2

Ja näihin ei lääkityskään auta. Olenkin erakoitunut muusta maailmasta. 

Kamalinta oli kun äitini oli psykoosisairas.

Miten tämmönen psykoosisairaus ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta oli kun äitini oli psykoosisairas.

😭

Syön lääkkeitä ja käyn töissä. Psykoottisia kohtauksia on 1-2 kertaa viikossa. Olen onnistunut tunnistamaan milloin olen psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta oli kun äitini oli psykoosisairas.

😭

Siinä meni kyllä lapsuus pilalle. En vieläkään tajua, miksi isäni ei eronnut äitistä. Aina kun äiti oli mielisairaalassa, niin meillä kotona oli rento ja hyvä ilmapiiri.

Minulla avun toivat ihan psykoosilääkkeet. Lisäksi on masennusta. Ensimmäinen vaiva on hallinnassa lääkityksellä, mutta toinen tarvitsee vielä aikaa.

Määräaikaisella sairaseläkkeellä olen vielä, mutta nyt suunnitellaan, jos saisin kuitenkin ihan pysyvän. Käyn säännöllisesti psykiatrisen sairaanhoitajan juttelemassa. Lääkäriä tapaan noin joka toinen kuukausi. Poliklinikan potilaaksi minut siirrettiin pari vuotta sitten. Sitä ennen kävin 1,5 vuotta avomuotoisessa osastohoidossa.

Lääkityksen lisäksi kävin pitkät ect-hoitojaksot eli se hoitomuoto, jossa annetaan päähän sähköisku. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tämmönen psykoosisairaus ilmenee?

Mä kuulen satunnaisesti pääni sisällä jonkinlaisia ääniä, mutta ne ei niinkään häiritse mua vaan tämmönen yleinen jähmeys ja hitaus ja mielikuvituksettomuus ja tunteiden ja minuuden puute on suurin ongelma. Ottaisin mieluummin näkö-ja ääni harhat kun niihin yleensä tepsii lääkitys, toisin kuin minun oireisiini. Nyt olen olemukseltani vaan sellanen selkeästi mielisairas vaikken sanoisi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeitä ja käyn töissä. Psykoottisia kohtauksia on 1-2 kertaa viikossa. Olen onnistunut tunnistamaan milloin olen psykoosissa.

Millaisia ovat nuo psykoottiset kohtaukset? Mistä tunnistat olevasi psykoosissa? Kiitos jos jaksat vastata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeitä ja käyn töissä. Psykoottisia kohtauksia on 1-2 kertaa viikossa. Olen onnistunut tunnistamaan milloin olen psykoosissa.

Millaisia ovat nuo psykoottiset kohtaukset? Mistä tunnistat olevasi psykoosissa? Kiitos jos jaksat vastata

On todella vaikea kertoa mitä siinä tapahtuu. Käyn esim. keskusteluja ihmisten kanssa ajatusten voimalla, luulen että minua seurataan, olen varma että olen oikeasti kuollut, vastaan tulevat autot ja ihmiset ovat kaikki tuttujani, asuntoni ei oikeasti ole asuntoni vaan odotan milloin oikeat omistajat tulevat kotiin, kaikki uutiset liittyvät minuun jne. Tuossa sellaisia mitä muistan kohtauksista. Tunnistan sen olon kun aivoni suoltavat palturia ja tiedän että se menee ohi parin tunnin kuluttua kun saan rauhoituttua.

Ei minulla ole mitään oireita. Yleensä kun oireita tulee, olen jo niin omassa maailmassa että on heti lähdettävä päivystykseen. En ymmärrä itsekään miten en huomaa kun olen menossa psykoosiin. Johtuu kai äänistä jotka ovat todentuntuisia

Riittää, kun työllistyy vasemmistopuolueiden propagandatoimistoon, niin kyllä hulluksi tulee.

Mulla ei ole. Mutta haluaisin sanoa että kannattaa välttää kaikkea negatiivista materiaalia netissä, tv, musiikki, kirjat jne. Se vaikuttaa ihan kehen tahansa jos sitä on liikaa. Samoin live-elämässä. Somessakin. Kannattaa etsiä positiivisia luonnon juttuja tai kotona. En tarkoita mitään hyttysmetsää johon eksyy tms. Ja onko alkoholi joillakin (delirium riski hieman kohoaa pienessäkin määrässä) tai lääke, joka lisää oireita vai auttaako lääke. Entä unihäiriöt, väsymys jne. Onneksi tietoa löytyy enemmän nykyään. 

Olanzapin auttoi kerralla harhoihin, mutta ei pakko-oireisiin.

Tärkeintä itsensä hoitamisessa on ainakin omalla kohdallani huolehtia nukkumisesta. Unen häiriintyminen on itselläni se varoitusmerkki, että nyt lääkitystä on lisättävä. Olo on levoton, ahdistunut, asioissa voi nähdä merkityksiä, joita niissä oikeasti ei ole (esim. se, että lehdessä kirjoitetaan jostakin asiasta, jota on vähän aiemmin ajatellut, on merkki jostakin).

Tärkeäksi on osoittautunut myös stressin vähentäminen. Minulla on kokopäivätyö, joten aina se ei ole helppoa, mutta yritän palautua lukemalla, tekemällä palapelejä ja liikkumalla luonnossa. Olen saanut kahdesti myös Kelan tukemaa kuntoutusterapiaa, ja siitä on ollut paljon apua.

Haluan sanoa sinulle, ettei psykoosiin sairastuminen ole maailmanloppu, vaikka aluksi se tuntuukin pelottavalta ja vaikealta hyväksyä. On tärkeää olla itselleen armollinen ja etsiä elämäänsä tasapainottavia asioita vastapainona mielen ajoittaiselle epävakaudelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön lääkkeitä ja käyn töissä. Psykoottisia kohtauksia on 1-2 kertaa viikossa. Olen onnistunut tunnistamaan milloin olen psykoosissa.

Millaisia ovat nuo psykoottiset kohtaukset? Mistä tunnistat olevasi psykoosissa? Kiitos jos jaksat vastata

On todella vaikea kertoa mitä siinä tapahtuu. Käyn esim. keskusteluja ihmisten kanssa ajatusten voimalla, luulen että minua seurataan, olen varma että olen oikeasti kuollut, vastaan tulevat autot ja ihmiset ovat kaikki tuttujani, asuntoni ei oikeasti ole asuntoni vaan odotan milloin oikeat omistajat tulevat kotiin, kaikki uutiset liittyvät minuun jne. Tuossa sellaisia mitä muistan kohtauksista. Tunnistan sen olon kun aivoni suoltavat palturia ja tiedän että se menee ohi parin tunnin kuluttua kun saan rauhoituttua.

Vmp. Jotenkin liikuttavaa miten namusetien suojelijat koittaa muuton allakin saada toisen tuntemaan olonsa huonoksi. Mulla on meille kaikille loistouutisia. Syntyvyys laskee.T.S.:n spermatestitulos näytti viimeksi negaa, enkä mäkään aio lisääntyä. Tajuatteko vieläkään? Sadan vuoden sisään täällä ei ole ketään harhailemassa. Loistavaa, vai mitä ;)

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä itsensä hoitamisessa on ainakin omalla kohdallani huolehtia nukkumisesta. Unen häiriintyminen on itselläni se varoitusmerkki, että nyt lääkitystä on lisättävä. Olo on levoton, ahdistunut, asioissa voi nähdä merkityksiä, joita niissä oikeasti ei ole (esim. se, että lehdessä kirjoitetaan jostakin asiasta, jota on vähän aiemmin ajatellut, on merkki jostakin).

Tärkeäksi on osoittautunut myös stressin vähentäminen. Minulla on kokopäivätyö, joten aina se ei ole helppoa, mutta yritän palautua lukemalla, tekemällä palapelejä ja liikkumalla luonnossa. Olen saanut kahdesti myös Kelan tukemaa kuntoutusterapiaa, ja siitä on ollut paljon apua.

Haluan sanoa sinulle, ettei psykoosiin sairastuminen ole maailmanloppu, vaikka aluksi se tuntuukin pelottavalta ja vaikealta hyväksyä. On tärkeää olla itselleen armollinen ja etsiä elämäänsä tasapainottavia asioita vastapainona mielen ajoittaiselle epävakaudelle. 

Totta kai lääkitystä pitää lisätä, jotta kadulla päivystävä runkkari pääsee laskemaan maidot sisään. Jospa vaan keskittyy elämään sinkkuna?