Lääkikseen pääsy?

Vierailija kirjoitti:

Onpa sulla kumma asenne. Onko sulla useinkin tapana murehtia etukäteen epäonnistumisen mahdollisuutta? Jos ei uskalla yrittää, ei voi mitään saavuttaa. Älä opeta tuollaista negatiivista asennetta lapsillesi vaan kannusta yrittämään aina sitä, mihin on kiinnostusta. 

Tietenkin tyttärelläsi on mahdollisuuksia päästä sisään, pääsykokeessa se ratkeaa. Kannustat tytärtäsi parhaiten kehotamalla keskittymään pääsykokeeseen mahdollisimman hyvin.

Ei minulla yleensä ole tällaista tapaa, pelkään vain että tyttäreni yrittää ottaa mallia minulta (olen lääkäri), eikä oikeasti edes pidä lääketieteestä.

Ap

Anna-Marjaana kirjoitti:

Ei tässä vaiheessa kevättä kannata enää miettiä lääkikseen pääsyä. Jos aloittaa nyt lukemaan niin ehkä ensi vuonna pääsee sisälle. 

Lukemisen aloitti 2016 kesällä, siitä yo-arvosanat johtuvatkin, luulen että olisi saanut paremmat arvosanat jos olisi keskittynyt kokeisiin...

Ap

Vierailija kirjoitti:

On Stadin lääkis, ja sitten on joitakin landelääkiksiä.

Tyttäreni opiskelee Stadin lääkiksessä.

Hgissä on yksi lääkis Meilahdessa

Lääkikseenhän pääsee yli 10% hakijoista. Noilla papereilla saa jo niin hyvät pisteet, että pääsykokeessa ei tarvitse ihmeitä tehdä päästäkseen sisään. Ei lääkikseen ole lainkaan niin vaikea päästä kuin väitetään. Etenkin kun on hyvä todistus, niin sanoisin, että helppo homma ellei pääsykoe mene täysin penkin alle. 

Kannattaa kuitenkin vakavissaan miettiä, että onko lääkärin työ sellaista, jota haluaa tehdä. Tuo on kuitenkin sellainen ala, johon ei kuka tahansa ole soveltuva. Palkka on tietenkin hyvä, mutta työajat ovat ainakin ennen erikoistumista mitä ovat ja työssä joutuu olemaan tekemisissä ikävien tapausten ja ihmisten kanssa. Esimerkiksi onko sinusta hirttämään jonkun ihmisen peräpukamaa? 

Lääkishän on sinäänsä aika simppeli ja käytännönläheinen koulu, joten vaativuutta ei kannata pelätä, mutta työssä pärjäämistä kannattaa ehdottomasti miettiä. 

Ei se yo-todistus korreloi suoraan pääsykoemenestyksen kanssa. Itse kirjoitin kemiasta C:n, fysiikkaa en ollenkaan ja matikan lyhyenä (L), ja lääkiksessä ollaan. Monella kurssikaverilla on korkeintaan keskinkertaiset paperit. Suosittelen valmennuskurssia.

Anna-Marjaana kirjoitti:

Ei tässä vaiheessa kevättä kannata enää miettiä lääkikseen pääsyä. Jos aloittaa nyt lukemaan niin ehkä ensi vuonna pääsee sisälle. 

Miksi ei kannattaisi? Lääkiksen koehan pohjautuu täysin lukion oppimäärään ja jos niistä on kirjoittanut juuri hyvät arvosanat, niin ei pitäisi olla kovan kertauksen takana saada riittävä taso sisäänpääsyyn.

En ole koskaan ymmärtänyt, että mitä nämä pääsykokeisiin lukevat oikeasti lukevat niin paljon ellei kokeessa oikeasti pidä osata ulkoa jotain asioita, jotka eivät ole ennestään tuttuja, kuten oikeustieteellisen pääsykokeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos kovasti haluaa lääkäriksi, kannattaa miettiä muitakin paikkoja kuin Helsinki. Korkeatasoista opetusta saa muuallakin.

Turku, Tampere, Helsingin raakapisterajat ovat aina lähes samat. Muualle pääsee helpommin.

Ei pidä paikkaansa, esim v2014 Helsingin ja Tampereen pisterajoissa oli yli 10 raakapisteen ero ja se on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo mahdollista. Ehkä sun tyttäres pitäis miettiä amiskaa uudelleen.

Ehkäpä, suosittelin esimerkiksi muitakin hoitoaloja, mutta ei antanut edes ajatusta niille.

Ap

Tyttärelläsi on päämäärä, tue sitä. Jos ei pääse heti, pääsee myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa työtä, sen voin sanoa :) itellä nyt kolmas haku, kaveri pääsi viime keväänä neljännellä yrityksellä (voin kuvitella tuon uskomattoman fiiliksen monen kovan vuoden duunin jälkeen, sitä odotellessa)

Oikeasti ajattelen, että jos lääkikseen pääsy on tosi hankalaa, niin lopputulos ei ole silloin koskaan hyvä.

Neljästi, kolmasti pyrkineistä ei tule hyviä lääkäreitä. Tärkeitä asioita puuttuu.

Jos se juttu ei ota auetakseen, sinne ei pidä tunkea. Oma juttu löytyy jostain muualta.

terveisin lääkäri vuodesta 1990.

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseenhän pääsee yli 10% hakijoista. Noilla papereilla saa jo niin hyvät pisteet, että pääsykokeessa ei tarvitse ihmeitä tehdä päästäkseen sisään. Ei lääkikseen ole lainkaan niin vaikea päästä kuin väitetään. Etenkin kun on hyvä todistus, niin sanoisin, että helppo homma ellei pääsykoe mene täysin penkin alle. 

Kannattaa kuitenkin vakavissaan miettiä, että onko lääkärin työ sellaista, jota haluaa tehdä. Tuo on kuitenkin sellainen ala, johon ei kuka tahansa ole soveltuva. Palkka on tietenkin hyvä, mutta työajat ovat ainakin ennen erikoistumista mitä ovat ja työssä joutuu olemaan tekemisissä ikävien tapausten ja ihmisten kanssa. Esimerkiksi onko sinusta hirttämään jonkun ihmisen peräpukamaa? 

Lääkishän on sinäänsä aika simppeli ja käytännönläheinen koulu, joten vaativuutta ei kannata pelätä, mutta työssä pärjäämistä kannattaa ehdottomasti miettiä. 

Itse asiassa päästäkseen siihen yo-todistus+pääsykoekiintiöön pitäisi olla rivi älliä ja vielä oikeista aineista. Ja siinä ei yleensä ole ollut kovin suurta eroa, miten paljon raakapisteitä on saatava, oli sitten tuossa em. kiintiössä vai meneekö sisään pelkällä pääsykokeella. Kokeessa pitää kyllä pärjätä hyvin joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseenhän pääsee yli 10% hakijoista. Noilla papereilla saa jo niin hyvät pisteet, että pääsykokeessa ei tarvitse ihmeitä tehdä päästäkseen sisään. Ei lääkikseen ole lainkaan niin vaikea päästä kuin väitetään. Etenkin kun on hyvä todistus, niin sanoisin, että helppo homma ellei pääsykoe mene täysin penkin alle. 

Kannattaa kuitenkin vakavissaan miettiä, että onko lääkärin työ sellaista, jota haluaa tehdä. Tuo on kuitenkin sellainen ala, johon ei kuka tahansa ole soveltuva. Palkka on tietenkin hyvä, mutta työajat ovat ainakin ennen erikoistumista mitä ovat ja työssä joutuu olemaan tekemisissä ikävien tapausten ja ihmisten kanssa. Esimerkiksi onko sinusta hirttämään jonkun ihmisen peräpukamaa? 

Lääkishän on sinäänsä aika simppeli ja käytännönläheinen koulu, joten vaativuutta ei kannata pelätä, mutta työssä pärjäämistä kannattaa ehdottomasti miettiä. 

Itse asiassa päästäkseen siihen yo-todistus+pääsykoekiintiöön pitäisi olla rivi älliä ja vielä oikeista aineista. Ja siinä ei yleensä ole ollut kovin suurta eroa, miten paljon raakapisteitä on saatava, oli sitten tuossa em. kiintiössä vai meneekö sisään pelkällä pääsykokeella. Kokeessa pitää kyllä pärjätä hyvin joka tapauksessa.

Nähtävästi lääkiksessä ei olekaan juurikaan väliä arvosanoilla. Hyvä näin. Mielestäni yo-kokeiden merkitys pitäisi poistaa kokonaan ja mitata jokaisen sen hetkistä tasoa. Ylioppilaskokeethan on tehty käytännössä lapsena, joten niiden painottaminen on mielestäni järjetöntä. 

Ap, lueppa juttu tämän päivän hesarista, jossa amiksen käynyt mies kertoo luku-urakastaan. Ei käynyt lukiota, mutta kovalla työllä lääkiksen ovet avautuivat. Kaikki on mahdollista, jos on tahtoa ja motivaatiota. Omia unelmia kannattaa tavoitella. Ja mitä sitten vaikka ei pääsisikään ekalla yrittämällä lääkikseen, suurin osa lääkisopiskelijoita on päässyt vasta kolmannella yrittämällä sisään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, lueppa juttu tämän päivän hesarista, jossa amiksen käynyt mies kertoo luku-urakastaan. Ei käynyt lukiota, mutta kovalla työllä lääkiksen ovet avautuivat. Kaikki on mahdollista, jos on tahtoa ja motivaatiota. Omia unelmia kannattaa tavoitella. Ja mitä sitten vaikka ei pääsisikään ekalla yrittämällä lääkikseen, suurin osa lääkisopiskelijoita on päässyt vasta kolmannella yrittämällä sisään.

Lukion oppimateriaali on sen verran simppeliä, että sen pystyy kyllä helposti aikuinen ihminen opiskelemaan itsenäisesti. Avain on siinä, että aloittaa riittävän aikaisin lukemaan, jolloin pystyy pitämään tahdin mielekkäänä ja siten tieto jää päähän aika vähällä lukemisella. Jos sitä vain pänttää, niin asiat alkavat tuntumaan monimutkaisemmilta kuin ne todellisuudessa ovat ja siten asioita koittaa vain painaa mieleensä ulkoa, eikä ymmärtää niitä. 

Äitinä sitä aina toivoo, että jälkikasvulla menisi elämässä hyvin eikä tulisi pettymyksiä tai vastoinkäymisiä. Mutta eihän se niin mene. Kasvata omaa epävarmuuden sietokykyäsi, luota tyttäreesi ja hänen kykyynsä tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset. 

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sitä aina toivoo, että jälkikasvulla menisi elämässä hyvin eikä tulisi pettymyksiä tai vastoinkäymisiä. Mutta eihän se niin mene. Kasvata omaa epävarmuuden sietokykyäsi, luota tyttäreesi ja hänen kykyynsä tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset. 

Ei kai kouluun pääsemättömyys ole mikään valtaisa pettymys. Kun hakee lääkikseen, niin kannattaa hakea samalla myös farmasiaan, johon on helpompi päästä. Jos pääsee sinne, niin voi käydä niitä kursseja ja samalla hakea uudestaan. Saa hyvää treeniä ja samalla opinnot etenevät, eikä ole myöskään samanlaista stressiä päästä sisään, koska on jo koulutuspaikka. Farmasia ja lääkis käsittääkseni tukevat aika hyvin toisiaan, koska lääkkeistä luonnollisesti pitää tietää myös lääkärinä ja mitä enemmän, niin sitä parempi. 

Vierailija kirjoitti:

On Stadin lääkis, ja sitten on joitakin landelääkiksiä.

Tyttäreni opiskelee Stadin lääkiksessä.

Noh noh, Turku on myös ihan ok.

Stadi, Turku, ja ........

Vierailija kirjoitti:

Vasta lukiosta päässyt tyttäreni tavoitteena on lääketieteellinen tiedekunta, hänen lukionsa opinnot sujuivat keskiverto hyvin (E,E,L,E,E). Kannattaako hänen hakea sinne, onko toivoa? Toivon vain että jos nyt että mahdollinen epäonnistuminen ei tuottaisi liian suuria paineita yms... Onko vinkkejä joilla voisin auttaa häntä?

Kerro että lukee kovasti, mutta mainitse että usein vaaditaan toinen yritys.

Toisekseen enää ei kannata varapaikkaa ottaa vastaan, vaan pääsykokeisiin on tankattava ensi vuonna työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sitä aina toivoo, että jälkikasvulla menisi elämässä hyvin eikä tulisi pettymyksiä tai vastoinkäymisiä. Mutta eihän se niin mene. Kasvata omaa epävarmuuden sietokykyäsi, luota tyttäreesi ja hänen kykyynsä tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset. 

Ei kai kouluun pääsemättömyys ole mikään valtaisa pettymys. Kun hakee lääkikseen, niin kannattaa hakea samalla myös farmasiaan, johon on helpompi päästä. Jos pääsee sinne, niin voi käydä niitä kursseja ja samalla hakea uudestaan. Saa hyvää treeniä ja samalla opinnot etenevät, eikä ole myöskään samanlaista stressiä päästä sisään, koska on jo koulutuspaikka. Farmasia ja lääkis käsittääkseni tukevat aika hyvin toisiaan, koska lääkkeistä luonnollisesti pitää tietää myös lääkärinä ja mitä enemmän, niin sitä parempi. 

Ei kai lääkikseen voi enää hakea ensikertalaiskiintiössä, jos on jo opiskelupaikka farmasialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitinä sitä aina toivoo, että jälkikasvulla menisi elämässä hyvin eikä tulisi pettymyksiä tai vastoinkäymisiä. Mutta eihän se niin mene. Kasvata omaa epävarmuuden sietokykyäsi, luota tyttäreesi ja hänen kykyynsä tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset. 

Ei kai kouluun pääsemättömyys ole mikään valtaisa pettymys. Kun hakee lääkikseen, niin kannattaa hakea samalla myös farmasiaan, johon on helpompi päästä. Jos pääsee sinne, niin voi käydä niitä kursseja ja samalla hakea uudestaan. Saa hyvää treeniä ja samalla opinnot etenevät, eikä ole myöskään samanlaista stressiä päästä sisään, koska on jo koulutuspaikka. Farmasia ja lääkis käsittääkseni tukevat aika hyvin toisiaan, koska lääkkeistä luonnollisesti pitää tietää myös lääkärinä ja mitä enemmän, niin sitä parempi. 

Ei kai lääkikseen voi enää hakea ensikertalaiskiintiössä, jos on jo opiskelupaikka farmasialla?

Minusta ei kannata jäädä jumittamaan paikoilleen pääsykokeiden takia ellei se ala ole lähes täysin varmasti se oma juttu, eikä muuta voi tehdä. Voihan sitä sisään päästä kiintiöistä huolimatta. Minulla ainakin on se asenne, että suoritan pääsykokeen parhailla pisteillä ja jos en suorita, niin sitten ei tarvikaan päästä sisään ja uusi yritys. 

Se, että epäonnistuu ainakin kerran pääsykokeissa on aivan normaalia. Pettymykset kasvattaa. Vanhemman tehtävä ei ole poistaa pettymyksiä, vaan tarjota turvaverkko, johon voi tukeutua kun elämä heittelee.