Oma koira tappoi miehen kesken BBC:n televisiohaastattelun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka saada chichu irti lahkeesta satuttamasta sitä kun on niin pienikin?

Saamatta sen hampaita näppeihinsä?

Jos koira käy lahkeeseesi kiinni, sinulla on täysi oikeus satuttaa sitä.

Noin muuten koirat yleensä irrottaa otteensa (lelusta, lahkeesta jne) kun ujuttaa sormen hampaiden välistä ja painaa kieltä. Chihulla on vaan niin pieni suu etten tiedä miten onnistuu. Luultavasti se irrottaisi ihan sillä että otat niskanahasta kiinni ja vähän ravistat. Ei vahingoita koiraa.

No ihan vaikka nostamalla koiran takapäästä (kädet nivustaipeisiin) ilmaan ja yleensä siinä vaiheessa irrottaa ja sen voi vienosti "heittää" puolen metrin päähän. Sitten varoittava äännähdys koiralle, tuskin tulee takaisin. Chihu ei vahingoitu eikä kohdekaan enää enempää. Chicu ei myöskään lukkopure ihmistä vaan näykkii (hampaat olemattomat nysät muutenkin), joten jos itse saa tuoksinnassa näykkäisyn tai pari, niistä tulee korkeintaan tulehdusvaara. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka saada chichu irti lahkeesta satuttamasta sitä kun on niin pienikin?

Saamatta sen hampaita näppeihinsä?

Jos koira käy lahkeeseesi kiinni, sinulla on täysi oikeus satuttaa sitä.

Noin muuten koirat yleensä irrottaa otteensa (lelusta, lahkeesta jne) kun ujuttaa sormen hampaiden välistä ja painaa kieltä. Chihulla on vaan niin pieni suu etten tiedä miten onnistuu. Luultavasti se irrottaisi ihan sillä että otat niskanahasta kiinni ja vähän ravistat. Ei vahingoita koiraa.

Chihulla en lähtisi avaamaan leukoja vaan tukkisin sieraimet ja pitäisin lahjetta suuta vasten. Avaa sitten itse suunsa kun tarvitsee happea. 

Onneksi koirat määritellään omaisuudeksi laissa eli mitään suurempaa korvausvelvollisuutta ei tule, jos pistää näitä päiviltä. Jos on puhdas rotukoira niin voi tulla kalliiksi. Toki eläinsuojelulaki tulee väliin joissain tapauksissa,, mutta siinä ei tietääkseni ole mitään pykälää omistajan henkisistä yms.korvauksista.

Vierailija kirjoitti:

Staffi taas asialla. Näitä on sattunut Suomessakin. Kummallista ettei ko. koirarotua kielletä. Tappelukoiriksi jalostettu.

Staffit voivat kyllä olla tosi ihaniakin.  Jokin aika sitten, kun olin tulossa metroasemalle, niin vähän kauempana seisoskelevalta, puhelimiaan tutkivalta pariskunnalta staffi riuhtaisi itsensä irti ja lähti laukkaamaan minua kohti. Nainen alkoi kauhuissaan huutaa eieieiei. Minä jostain syystä vain pysähdyin ja katsoin lähestyvää koiraa. Ja se pikkuveijari sitten hypähti edessäni, laittoi etutassunsa rintaani vasten ja katseli minua pää kallellaan, ystävällisen ja uteliaan näköisenä.

Eli ihan vain oli ajatellut varmaan, että kun nuo toiset tuossa taas älypuhelimiensa kanssa leikkivät, niin minäpäs käyn katsomassa, että mikähän se tuokin muija mahtaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmaa on juuri se, että nämä koirat on niin "kilttejä". Ne on petollisia.

Tavallinen koira osoittaa joskus aggressiota, saattaa tapellakin muiden koirien kanssa, kyse on mittelystä hierarkian selvittämiseksi eikä ole itsetarkoitus tappaa, vaan alistaa / karkoittaa toinen. Tämä on normaalia koirien käytöstä. Tavallisen koiran omistaja voi olla tyytyväinen, jos on nähnyt koiransa agressiivisena joskus, hän voi sanoa tuntevansa koiransa ja tietävänsä, missä sen raja kulkee. Jos tavallinen koira ärtyy vaikka pikkulapseen, se voi murista, ehkä näyttää hampaita, jopa näykätä, ja viesti tulee varmasti selväksi. Normaalin agression tarkoitus on VÄLTTÄÄ suurempi konflikti, tappaminen ja kuolema.

Taistelukoirilla kuvio on ihan toinen. Ne eivät osoita juuri mitään normaalin aggression merkkejä. Siksi niitä aina puolustellaankin niin lutuisiksi. Mutta ne hyökkäävätkin varoittamatta, ne purevat heti kiinni tappopurentaan. Ei tule varoitusta, ei mahdollisuutta välttää tilannetta, ei toista tilaisuutta. Ne on jalostettu tällaisiksi, kuten ajokoira on jalostettu lähtemään jäniksen perään mitään muuta ajattelematta.

Tässä ketjussa on ollut todella hyviä kirjoituksia viettitoiminnasta. Itse en ole ennen mitenkään erityisesti pelännyt pittejä/staffeja, paitsi siinä mielessä että ne on niin oudon näköisiä naamastaan että en osaa lukea niitä. Mutta olen pannut sen vain oman kokemattomuuteni piikkiin että en osaa lukea kuin tutunnäköisiä koiria.

Mutta niissä ei siis OLE mitään luettavaa? Ei mitään, mikä varoittaisi? Luulenpa, että en enää päästä  omaa koiraani puistoon niiden kanssa sitten. Koirani on todella tarkka takapuolestaan sun muusta ja varoittaa herkästi toista koiraa. Jos toinen koira on sitten tuommoinen joka ihan varoittamatta voi käydä täysiä päälle pienestäkin provokaatiosta... Ei kiitos. Minun velvollisuuteni on suojella koiraani, eikä ole oikein viedä sitä leikkimään sellaisten koirien kanssa jotka ei leiki samoilla säännöillä kuin kaikki muut.

Juuri näin kuin ajatteletkin. Ja sehän on ihan loogista kun ajattelee, että nämä rodut on jalostettu tappelukehään. Siellä voittaa, jos käy päälle varoittamatta ja heti tappaakseen, vastustaja ei ehdi reagoida. Ei tosiaan kannata puistoilla taistelukoirien kanssa jos tahtoo välttää riskit, etenkään jos oma koira saatta ärähdellä. Koirasi viestii normaalisti ja saattaa haluaa vaikka hätistää toisen kauemmas. Ongelmaa ei ole niin kauan kuin staffin tms. tappeluvietti ei laukea, mutta kun se laukeaa, se on saman tien menoa eikä siihen päde mitkään normaalit koirien välisen viestinnän lait.

Voisi verrata siihen, että ärähdät jollekin ihmiselle joka on tiellä / tönäisee tms, ja tämä vetäisee saman tien aseen esiin ja ampuu sinua päähän. Noin karrikoiden.

Vierailija kirjoitti:

Tässä lähistöllä pyörii nisti staffin kanssa, joku mummo meni jo valittelemaan, mulle koira ja mulkoili murisi vaikka kävelin 5 metrin päästä. Mihin ilmoitan?

Porvoon poliisiin.

Siis jalostetaanko vielä tänä päivänäkin bull-rotuja tappelemaan kehässä?? Suomessakin??

Tämän käsityksen ketjusta olen saanut. Onko varmaa faktaa missään? Nettiosoitetta?

Wikipediassa kerrottiin että näin on ollut vuosia sitten, mutta onko siis edelleenkin asia näin? Ja vieläpä Suomessakin???? Onko totta?

Vierailija kirjoitti:

Tässä lähistöllä pyörii nisti staffin kanssa, joku mummo meni jo valittelemaan, mulle koira ja mulkoili murisi vaikka kävelin 5 metrin päästä. Mihin ilmoitan?

Pitää odottaa, että rakki hyökkää kimppuun ja aiheuttaa vammoja. Murina ja uhkaava käytöshän on merkki koiran leikkisyydestä. Siksi iso annos sydänlääkkeitä herkkupalaan kätkettynä toimii paremmin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lähistöllä pyörii nisti staffin kanssa, joku mummo meni jo valittelemaan, mulle koira ja mulkoili murisi vaikka kävelin 5 metrin päästä. Mihin ilmoitan?

Porvoon poliisiin.

Ainakin Granin keskustassa liikkuu nistiporukka pittin kanssa. Ei varmaan Porvoon poliisia kiinnosta niin pitkältä tullut soitto?

Mun naapurissa asui amstaffi, ihan ok koira, kyllähän se viilipytyltä vaikutti omaan remmirähjään verrattuna: Siellä se takapihalla hiljaa katseli kun ohitse mentiin, ilmekkään ei värähtänyt. Jokin siinä tilanteessa silti joka kerta kylmäsi, jotenkin en uskonut, että se koira oikeasti oli niin leppoisa kuin miltä ulospäin näytti. Koiran omistaja ei koskaan päästänyt koiraansa omieni lähellä ja piti koiran aina hihnassa, joten ongelmia ei sinällään tullut.

Varmasti oli kiltti ihmisten ja kenties tuttujen koirienkin kanssa, mutta kyllä se ilmettömyys on iso riskitekijä, varsinkin jos omistaja on yhtään tietämättömämpi: Monellahan on vaikeuksia lukea niitäkin koiria jotka ihan selvästi elehtii tuntemuksistaan. Nämä "halimussu"-omistajat nostaa niskavillani pystyyn välittömästi, uskon että ovat nimenomaan niitä tietämättömiä, jotka eivät osaisi lukea tavallista ilmeikäistä koiraakaan, saatii tuollaista ulospäin "nauravaista".

Chihuista ei varmaankaan kannata tässä keskustella. Oman koirani kimppuun kävi kerran chihu, oma koirani huomasi kyseisen otuksen siitä, kun tunsi pientä nykimistä perskarvoissaan, ei edes kokenut tilannetta uhkaavaksi vaikka chihu oli ihan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lähistöllä pyörii nisti staffin kanssa, joku mummo meni jo valittelemaan, mulle koira ja mulkoili murisi vaikka kävelin 5 metrin päästä. Mihin ilmoitan?

Pitää odottaa, että rakki hyökkää kimppuun ja aiheuttaa vammoja. Murina ja uhkaava käytöshän on merkki koiran leikkisyydestä. Siksi iso annos sydänlääkkeitä herkkupalaan kätkettynä toimii paremmin. :D

Ei ole sydänlääkkeitä, mutta mummolla olisi Marevania........Oikeasti tästä kulkee eskarilaisia yksin jne ja nistitonttu koiransa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siis jalostetaanko vielä tänä päivänäkin bull-rotuja tappelemaan kehässä?? Suomessakin??

Tämän käsityksen ketjusta olen saanut. Onko varmaa faktaa missään? Nettiosoitetta?

Wikipediassa kerrottiin että näin on ollut vuosia sitten, mutta onko siis edelleenkin asia näin? Ja vieläpä Suomessakin???? Onko totta?

Varmasti jalostetaan, mutta harvemmin. Kyllä ne tappo-ominaisuudet silti on aika syvälle juurtuneet, vaikkei enää sukupolviin olisi tappeluihin jalostettukkaan: Ei ole jalostettu myöskään siihen toiseen suuntaan, koska on niin kiva, kun koira jaksaa roikkua puun oksassa puolituntia putkeen. Tosi usein tällaisia omistavien jäljiltä on tuolla lenkkipoluilla puiden oksat revitty katki ja usein rungossakin kunnon "raatelujäljet", eli jotain yleistä hupia se heille kaiketi on. Ja onhan se suloista, kun koiralla on valtava kita ja paksut leukalihakset.

Vierailija kirjoitti:

Osa ongelmaa on juuri se, että nämä koirat on niin "kilttejä". Ne on petollisia.

Tavallinen koira osoittaa joskus aggressiota, saattaa tapellakin muiden koirien kanssa, kyse on mittelystä hierarkian selvittämiseksi eikä ole itsetarkoitus tappaa, vaan alistaa / karkoittaa toinen. Tämä on normaalia koirien käytöstä. Tavallisen koiran omistaja voi olla tyytyväinen, jos on nähnyt koiransa agressiivisena joskus, hän voi sanoa tuntevansa koiransa ja tietävänsä, missä sen raja kulkee. Jos tavallinen koira ärtyy vaikka pikkulapseen, se voi murista, ehkä näyttää hampaita, jopa näykätä, ja viesti tulee varmasti selväksi. Normaalin agression tarkoitus on VÄLTTÄÄ suurempi konflikti, tappaminen ja kuolema.

Taistelukoirilla kuvio on ihan toinen. Ne eivät osoita juuri mitään normaalin aggression merkkejä. Siksi niitä aina puolustellaankin niin lutuisiksi. Mutta ne hyökkäävätkin varoittamatta, ne purevat heti kiinni tappopurentaan. Ei tule varoitusta, ei mahdollisuutta välttää tilannetta, ei toista tilaisuutta. Ne on jalostettu tällaisiksi, kuten ajokoira on jalostettu lähtemään jäniksen perään mitään muuta ajattelematta.

Joten jos omistat pitin, yritä edes tiedostaa tuo ylläoleva asia, se että koirasi on "kiltti" ja "lapsiystävällinen" ja "heiluttaa vaan kaikille häntää" ei tee siitä vähemmän vaarallista. Päinvastoin. Koirasi on petollinen, ja se on sen jalostettu rotuominaisuus, vaikka mitä väittäisitte. Muuten, moni ihmistä tappamassa ollut pitti heiluttaa samalla häntää! On ne ihania.

Tekeepä hyvää välillä lukea asiallinen kommentti tässä keskustelussa. Tämä on nimenomaan se ydin, joka ei tunnu menevän pittien omistajan kaaliin, ja musta on järkyttävää, että nämä omistajat ei vaan tunnu tätä ymmärtävän vaikka rautalangasta vääntää. Monilla ei ole ollut välttämättä muuta rotua, joten eivät edes välttämättä ymmärrä tätä. Mä tiedän henkilökohtaisesti neljä (puhumattakaan sitten muiden kertomista) tapausta pelkästään viime vuodelta , missä "niin lutunen ja kiltti, ei tee pahakaa kärpäsellekään" staffi tai amstaffi on käynyt toiseen koiraan kiinni silmän räpäyksessä.  Jos "normaali" koirien välille syntyy tappelu,  se on usein sitä koiranomistajille tuttua dominointirähinää, missä koirilla ei oo tarkotustakaan purra toista. Pitit eivät sitä harrasta, ne käyvät kiinni  ennen kuin omistaja ehtii kissaa sanoa. 

 Mitä tulee koiran irrotukseen niin kärjistetään ja kuvitellaan, että mun koirat (sheltti ja porokoira) karkaavat ovesta, juoksevat suoraan naapurin penskaan kiinni ja aikovat tämän tappaa, fakta on se, että mä SAAN  mun koirat irti. Mä saan niiden leuat irti, eikä kukaan kuole. Naapurin pirkkokin saa revittyä ne irti siitä lapsesta. Pittien omistajalla ei vaan ole mitään mahdollisuuksia ja vielä eniten hirvittää, että moni pittien omistaja ei tiedä edes miten yrittää sitä??! Yrittävät vaan ottaa pannasta kiinni ja repiä?? voin kertoa, ettei se irtoa siitä mihinkään noin. 

Kuka haluaa elää koiran kanssa jonka kanssa pitää varoa koko ajan? en vaan ymmärrä. Se voiko mihinkään koiraan luottaa 100 % on niin ja näin, mutta pittiin ei voi ainakaan. Olit kuinka mahtava koirakuiskaaja tahansa, sinä ET pysty muokkaamaan koirasi aivoja. 

Vierailija kirjoitti:

Siis jalostetaanko vielä tänä päivänäkin bull-rotuja tappelemaan kehässä?? Suomessakin??

Tämän käsityksen ketjusta olen saanut. Onko varmaa faktaa missään? Nettiosoitetta?

Wikipediassa kerrottiin että näin on ollut vuosia sitten, mutta onko siis edelleenkin asia näin? Ja vieläpä Suomessakin???? Onko totta?

Varmaan menivät ainakin paremmin maan alle sen dokumentin jälkeen. Oliko se joskus vuonna 2008/2009 tai jotain sinne päin? Vihti ja Dunkelit. 

Esimerkiksi huostaanottojutuissa törmää siihen, että on kauhea määrä koiria (luultavasti viihdykkeenä lapsilla) mutta jos tälläinen koira löytyy tai vastaava niin ilman muuta lisälastina huostaanottoperusteisiin.

Meno on kuin hiekkalaatikolla kun lapset kinaavat kummalla on parempi lapio mitä tätä ketjua lukee. Moni näyttää sivuuttavan ihan hyvät kyssäritkin kirjoitusten välistä.

Miksi ette vastaa niihin vaan haukutte kommentoijan samantien ja tartutte epäolennaisiin asioihin? Tarkkuutta siihen lukemiseen pyytäisin. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Samoin koiria on moneen tarkoitukseen aiemmin jalostettu, mutta taitaa tänä päivänä olla monet rotuun jne katsomatta seurakoiria ja perhekoiria.

Onko Suomessa tappelukoirakehiä missä tätä lainvastaista eläinrääkkäystä harjoitetaan ja oikein kasvatetaan ja koulutetaan kyseiseen "tehtävään" tiettyjä rotuja? Vai tapahtuuko näin vain ulkomailla? Eikös nämä ole jo tänä päivänä kielletty lailla niissäkin maissa jossa tätä on harjoitettu?

Vierailija kirjoitti:

Mun naapurissa asui amstaffi, ihan ok koira, kyllähän se viilipytyltä vaikutti omaan remmirähjään verrattuna: Siellä se takapihalla hiljaa katseli kun ohitse mentiin, ilmekkään ei värähtänyt. Jokin siinä tilanteessa silti joka kerta kylmäsi, jotenkin en uskonut, että se koira oikeasti oli niin leppoisa kuin miltä ulospäin näytti. Koiran omistaja ei koskaan päästänyt koiraansa omieni lähellä ja piti koiran aina hihnassa, joten ongelmia ei sinällään tullut.

Varmasti oli kiltti ihmisten ja kenties tuttujen koirienkin kanssa, mutta kyllä se ilmettömyys on iso riskitekijä, varsinkin jos omistaja on yhtään tietämättömämpi: Monellahan on vaikeuksia lukea niitäkin koiria jotka ihan selvästi elehtii tuntemuksistaan. Nämä "halimussu"-omistajat nostaa niskavillani pystyyn välittömästi, uskon että ovat nimenomaan niitä tietämättömiä, jotka eivät osaisi lukea tavallista ilmeikäistä koiraakaan, saatii tuollaista ulospäin "nauravaista".

Chihuista ei varmaankaan kannata tässä keskustella. Oman koirani kimppuun kävi kerran chihu, oma koirani huomasi kyseisen otuksen siitä, kun tunsi pientä nykimistä perskarvoissaan, ei edes kokenut tilannetta uhkaavaksi vaikka chihu oli ihan tosissaan.

Perhoskoirani pääsi irti ja hyökkäsi naapurin kultaisennoutajan kimppuun ihan tosissaan. Valitettavasti selin istunut kultainennoutaja ei edes ehtinyt huomata tätä välikohtausta, kun hain omani pois. Etuhampaiden välissä törrötti sitten muutama karva, jotka olivat irronneet kultsun hännänpäästä. 

Olen huomannut, että ihmiset noin yleensä eivät oikein ymmärrä koirien viettitoimintojen päälle. Paitsi metsästyskoirien omistajat. Mutta kerrostalossa asuva lapsiperhe saattaa ottaa seropin jossa on puolet saksanpaimenkoiraa ja puolet pyreneittenkoiraa ja sitten ollaan hätää kärsimässä kun huoltomiehet ei voi tulla sisään, tutut ihmiset ei voi tulla sisään oudoissa vaatteissa, rappukäytävässä koira yrittää käydä ihmisten päälle ja niin edelleen.

Taistelukoirien vietit on tietysti ihan oma lukunsa, mutta kyllä voimakas vartiointiviettikin on ihan helvetin hankala, vallankin jos omistajat ei ole yhtään ymmärtäneet miten sellaista koiraa kuuluu kouluttaa. Ylipäänsä seropi on aina riski, kun ei voi tietää miten ne vietit juuri siinä yksilössä sitten päättää manifestoitua.

Joku WT/nisti tuskin hankkii ko. mkoiranasiantuntevalta kenneliltä ko.rodun vaan täytyy olla olemassa joku porukka, joka näitä tehtailee, sen verran paljon näkee persaukisilla näitä. Toki on hyvä turva velkojenperijöitä kohtaan (?) tai ainakin antaa psyykkistä tukea, kun vainoharhat päällä. Ja ne lapsiperheet taitavat olla samoja, jotka on otsikoissa muuten vaan (vuokralaisten tuhot).

Naapuruston aggre jackrusselin terrieri pääsi livahtamaan perheen lapselta ovenraosta ja juoksi sukkana omien koirieni kimppuun. Kävi molempien niskaan vuorollaan kiinni ennen kuin sain sen häädettyä. Vaikka kyseessä on tappamaan jalostettu rotu, ei kummastakaan koirastani löytynyt yhtään haavaa eivätkä pelänneet jatkossa koiraa yhtään enempää kuin ennen välikohtausta.