Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma koira tappoi miehen kesken BBC:n televisiohaastattelun
29.03.2017 |
Staffi taas asialla. Näitä on sattunut Suomessakin. Kummallista ettei ko. koirarotua kielletä. Tappelukoiriksi jalostettu.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on perimmäinen syy esim. staffin ottamiselle. Koiralla ei ole mitään hyödyllisiä käyttöominaisuuksia, sen kanssa ei kukaan tunnu harrastavan juuri mitään (tyyliin agilityä tai no, mitään muutakaan). Seurakoiraksi se on suhteellisen kovapäinen koulutettava. Rakenne ei ole terveimmästä päästä ja talvella ne tarvitsevat takkia päälleen. Ko. koiran ottaminen ei ole siis millään tavalla järjellä perusteltavissa, kun vilkkaita, lapsirakkaita seurakoiria on sellaisiakin jotka ei palele, eikä omaa tappopurentaa.
Minulla on sellainen ikävä tunne, että monet staffin tms. omistajat kuitenkin salaa nauttivat siitä "tappajakoiran" maineesta. Parhaalla ystävälläni on staffi ja on vaikea ymmärtää miksi hän muuten olisi ottanut niin perin epäkäytännöllisen koiran.
Samaa näkee toisinaan sakemannin tai rotikan omistajilla: ylpeillään sillä, että "meille ei kannata murtovarkaiden tulla".
Minä ylpeilen mieluummin sillä että jos meille tulisi murtovaras, koirani luultavasti nuolisi sen naaman märäksi ja kerjäisi sitten ruokaa (koiramme on rotunsa edustajaksi aivan poikkeuksellisen ihmisrakas). Kaupungissa kun asuu, on mukavaa olla suhteellisen varma siitä, että koira rakastaa kaikkia ihmisiä ja sietää valtaosan muista koirista. Se tekee elämästä paljon helpompaa. Kuten sekin, että koiran ulkonäkö saa 99 % ihmisistä aikaan reaktion: "Voi, miten kaunis koira!"
Bonuksena se, että koiramme on perinteistä pohjoismaalaista rotua ja koiran näköinen eikä mikään degeneroitunut ylijalostettu koiran irvikuva.
En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa.
Tässähän juuri on ongelman ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten staffi liittyy mitenkää siihen kuinka hyvin omistaja on itse kouluttautunut. Jos tollasta pystyy väittää niin mun mielestä lippu suljetulle olis kyllä enemmän kuin hyvä asia.
No kuvitteellisesta paremmuudesta ja pätemisen tarpeesta se johtuu. Me täydelliset ja nämä ali-ihmiset.
Kostuin heti tästä uhriutuvasta ja alemmuudentunteen kyllästämästä kommentista! Lisää näitä!
Isän kyrvästä huoranpenikka vaan kostut.
Nyt alkavat taas nämä muistelukset lapsuudenkodista ja sen olosuhteista. Kirjoittaja toistaa isänsä usein käyttämää ilmaisua, nauttii sen antamasta turvallisuudentunteesta ja jakaa sen kanssamme. Kiitos tästä antoisasta silmäyksestä lapsuuteesi. : D
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
En minä niitä chicujakaan ymmärrä. Nekin pitää takkia päällään ja on seurakoiraksi turhan kovapäisiä. Niihinkin pätee se, että rakenne ei ole terve jne. Niiltä vaan puuttuu kaksi merkittävää "tappajakoirien" heikkoutta: ei ole tappopurentaa (ja chicun puruvoimalla tappopurennalla nyt ei niin väliksi ole, ne kun on niin huonohampaisiakin) eikä herätä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä.
Tuo mitä viimeiseksi kirjoitin on se, mikä minua eniten ihmetyttää. Miksi ottaa koira, joka herättää väistämättä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä, kun muitakin vastaavilla käyttöominaisuuksilla olevia koiria on? (jos siis halutaan koira muuhun kuin koiratappeluun.) Ihmisten kanssa kuitenkin tässä joudutaan elämään ja koiranvihaajia on ihan riittävästi ilmankin.
Se kertoo mielestäni ihmisestä paljon, että ottaa oikein vartavasten koiran jonka rodun tietää herättävän pelkoa monissa kanssaihmisissä. Minä en ole mikään altruisti, mutta on itsellenikin huomattavasti helpompaa kun käytännössä kaikki ihmiset reagoivat koiraani yksinomaani myönteisesti. Paitsi yksi nainen joka tunsi rodun ja huomautti koiramme olevan liian lihava. :) Mistä olin erittäin kiitollinen, se herätti minut pistämään koiran dieetille ja nyt se on taas sporttikone. Mutta tosiaan, yhdeksän vuoden aikana ainoa kielteinen kokemus.
Minulla ei itselläni ole mitään mitään koirarotua vastaan sinänsä, olen myös pitbulleja nähnyt koirapuistossa ja ne yksilöt ovat olleet kilttejä. Mutta se ei poista tuota yllä kuvailemaani näkökohtaa. Jokainen pitbullin/staffin omistaja jonka olen nähnyt on ensitöikseen selittänyt "Miten näitä pidetään tappajakoirina vaikka nämä ovat NIIN kilttejä". Heti ovat siis puolustuskannalla koiransa suhteen. Miksi ottaa koira, jonka rodun takia kokee joutuvansa olemaan puolustuskannalla? Sen huomaa täälläkin, olette niin vitusti puolustuskannalla. Jos välitätte noin paljon muiden mielipiteistä, miksi olette ottaneet koiran joka herättää kielteistä huomioita?
t: Se perinteisen pohjoismaalaisen rodun omistaja
Oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on perimmäinen syy esim. staffin ottamiselle. Koiralla ei ole mitään hyödyllisiä käyttöominaisuuksia, sen kanssa ei kukaan tunnu harrastavan juuri mitään (tyyliin agilityä tai no, mitään muutakaan). Seurakoiraksi se on suhteellisen kovapäinen koulutettava. Rakenne ei ole terveimmästä päästä ja talvella ne tarvitsevat takkia päälleen. Ko. koiran ottaminen ei ole siis millään tavalla järjellä perusteltavissa, kun vilkkaita, lapsirakkaita seurakoiria on sellaisiakin jotka ei palele, eikä omaa tappopurentaa.
Minulla on sellainen ikävä tunne, että monet staffin tms. omistajat kuitenkin salaa nauttivat siitä "tappajakoiran" maineesta. Parhaalla ystävälläni on staffi ja on vaikea ymmärtää miksi hän muuten olisi ottanut niin perin epäkäytännöllisen koiran.
Samaa näkee toisinaan sakemannin tai rotikan omistajilla: ylpeillään sillä, että "meille ei kannata murtovarkaiden tulla".
Minä ylpeilen mieluummin sillä että jos meille tulisi murtovaras, koirani luultavasti nuolisi sen naaman märäksi ja kerjäisi sitten ruokaa (koiramme on rotunsa edustajaksi aivan poikkeuksellisen ihmisrakas). Kaupungissa kun asuu, on mukavaa olla suhteellisen varma siitä, että koira rakastaa kaikkia ihmisiä ja sietää valtaosan muista koirista. Se tekee elämästä paljon helpompaa. Kuten sekin, että koiran ulkonäkö saa 99 % ihmisistä aikaan reaktion: "Voi, miten kaunis koira!"
Bonuksena se, että koiramme on perinteistä pohjoismaalaista rotua ja koiran näköinen eikä mikään degeneroitunut ylijalostettu koiran irvikuva.
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
Koiria on muitakin kuin staffi ja chihu. Harvoin muuten näkee haukkuvaa chihua. Kylällä näitä pyörii paljon, eivät kyllä hauku koskaan. Yleensä nämä remmissä rähisijät ovat keskikokoisia, monet sekarotuisia.
En ole ikinä nähnyt hiljaista ja kilttiä chihua.
En ole mäkään. Kaikki ne ovat mun koiralle haukkunut ja yrittänyt purra ja näykkiä. Ja mun pitbull heiluttaa häntää vaikka voisi yhdellä puraisulla ja ravistuksella tappaa sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita koiria otetaan, koska halutaan "hurja" ja "komea" koira joka ehkä herättäisi muissa kunnioitusta. Mutta ei ehkä ajatella asiaa ihan loppuun ja tajuta, että suurimmassa osassa heräävät tunteet ovat ehkä enemmänkin inho ja epäluulo / pelko. Ei oikeasti tutustuta rodun ominaisuuksiin, ei tiedetä näistä tappotilastoista ja ominaisuuksista (käyttäytymisketju katse--> tappopurenta) tai millä tavalla taistelukoiran hyökkäys ja pureminen eroaa normaalista koiralla. Ei tiedetä, että valtaosa ihmisen tappaneista piteistä on ollut juuri näitä lutusia hännänheiluttajia ja pikkulasten kavereita, aina siihen päivään asti, kun tappokäytös aktivoitui. Ei ymmärretä, että kun se käytösketju koirassa laukeaa, se ei vie kuin sekunnin ja sitä ei esim. pitin tapauksessa voi katkaista tai peruuttaa. Ainoa toivo on saada tappopurentaan iskenyt koira jollain keinolla irti ennen uhrin kuolemaa, ja se ei ole helppoa.
Tiedon puute, sanoisin siis. Muualla maailmassa nää pittien sun muiden aiheuttamat tragediat jo joltisakin tunnetaan, Suomessa näitä on ollut pitkään sen verran vähän, että kaikkein pahimmilta tragedioilta on vältytty. Mutta todella todella huolestuttavaa tämä, että nämä koirat ovat nousemassa muoti-ilmiöksi! Kaiken maailman Lucat ja Jessica-Janinat ottavat näitä tajuamatta vastuustaan hölkäsen pöläystä.
Ja olen itsekin väistänyt koirapuistosta suosiolla pari kertaa kun joku lähiömimmi/kundi on ollut tunkemassa samaan puistoon pitbullin ja kerran dogo argentinon kanssa. En ikinä laittaisi omia koiriani samaan puistoon tuollaisten kanssa, ja nämä omistajat ovat vielä ääneen ihmetelleet kun me "ei jäädä leikkimään". Juu, ei jäädä ei. Oikeaa syytä ei päin naamaa viitsi sanoa, mutta ihme juttu ettei näiden omistajilla käy mielessä, että niiden kanssa ei ole mitään syytä änkeä koirapuistoon! Koirien, kilttienkin, välille voi syntyä leikin tuoksinassa jotain pientä kärhämää, mutta normikoirat selvittävät välinsä pikaisesti ja yleensä ilman edes reikiä, tai jos tappelu pääsee syntymään, ihmiset pystyvät ne heti erottamaan. Sama ei ihan päde näihin tappelusesseihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisen omistajan laiminlyöntien ja käytöksen vuoksi koiran sos.taidot ovat huonot. Mitä ette ymmärtäneet tässä?
Pitääkö muuten terve ja fiksu koira lopettaa sen tähden että sen lähtökohdat olivat huonot? Ja että muutoin pystytään sitä kouluttamaan ja pitämään kurissa, aiheuttamatta ongelmia muille?
koirilla ei ole mitään ihmisoikeuksia vaan laissa ne rinnastetaan omaisuuteen. Totta kai häiriintyneet yksilöt tapetaan eikä jäädä odottelemaan koirakuiskaajien lausuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on perimmäinen syy esim. staffin ottamiselle. Koiralla ei ole mitään hyödyllisiä käyttöominaisuuksia, sen kanssa ei kukaan tunnu harrastavan juuri mitään (tyyliin agilityä tai no, mitään muutakaan). Seurakoiraksi se on suhteellisen kovapäinen koulutettava. Rakenne ei ole terveimmästä päästä ja talvella ne tarvitsevat takkia päälleen. Ko. koiran ottaminen ei ole siis millään tavalla järjellä perusteltavissa, kun vilkkaita, lapsirakkaita seurakoiria on sellaisiakin jotka ei palele, eikä omaa tappopurentaa.
Minulla on sellainen ikävä tunne, että monet staffin tms. omistajat kuitenkin salaa nauttivat siitä "tappajakoiran" maineesta. Parhaalla ystävälläni on staffi ja on vaikea ymmärtää miksi hän muuten olisi ottanut niin perin epäkäytännöllisen koiran.
Samaa näkee toisinaan sakemannin tai rotikan omistajilla: ylpeillään sillä, että "meille ei kannata murtovarkaiden tulla".
Minä ylpeilen mieluummin sillä että jos meille tulisi murtovaras, koirani luultavasti nuolisi sen naaman märäksi ja kerjäisi sitten ruokaa (koiramme on rotunsa edustajaksi aivan poikkeuksellisen ihmisrakas). Kaupungissa kun asuu, on mukavaa olla suhteellisen varma siitä, että koira rakastaa kaikkia ihmisiä ja sietää valtaosan muista koirista. Se tekee elämästä paljon helpompaa. Kuten sekin, että koiran ulkonäkö saa 99 % ihmisistä aikaan reaktion: "Voi, miten kaunis koira!"
Bonuksena se, että koiramme on perinteistä pohjoismaalaista rotua ja koiran näköinen eikä mikään degeneroitunut ylijalostettu koiran irvikuva.
En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa.
Tässähän juuri on ongelman ydin.
Minkä tahansa rotuinen koira voi halutessaan tappaa, mikäli päässä vinksahtaa - myös vaikka se "jokaperheen Labradori".
En itse ottaisi itselleni staffia tai pittiä koska tiedän, ettei minusta olisi kouluttamaan moista ihan pennusta pitäen kun oma elämä siitä muuten kärsisi mutta tottahan se on, että mikä tahansa isompi koira voi olla vaarallinen, mikäli koulutus on jätetty retuperälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on perimmäinen syy esim. staffin ottamiselle. Koiralla ei ole mitään hyödyllisiä käyttöominaisuuksia, sen kanssa ei kukaan tunnu harrastavan juuri mitään (tyyliin agilityä tai no, mitään muutakaan). Seurakoiraksi se on suhteellisen kovapäinen koulutettava. Rakenne ei ole terveimmästä päästä ja talvella ne tarvitsevat takkia päälleen. Ko. koiran ottaminen ei ole siis millään tavalla järjellä perusteltavissa, kun vilkkaita, lapsirakkaita seurakoiria on sellaisiakin jotka ei palele, eikä omaa tappopurentaa.
Minulla on sellainen ikävä tunne, että monet staffin tms. omistajat kuitenkin salaa nauttivat siitä "tappajakoiran" maineesta. Parhaalla ystävälläni on staffi ja on vaikea ymmärtää miksi hän muuten olisi ottanut niin perin epäkäytännöllisen koiran.
Samaa näkee toisinaan sakemannin tai rotikan omistajilla: ylpeillään sillä, että "meille ei kannata murtovarkaiden tulla".
Minä ylpeilen mieluummin sillä että jos meille tulisi murtovaras, koirani luultavasti nuolisi sen naaman märäksi ja kerjäisi sitten ruokaa (koiramme on rotunsa edustajaksi aivan poikkeuksellisen ihmisrakas). Kaupungissa kun asuu, on mukavaa olla suhteellisen varma siitä, että koira rakastaa kaikkia ihmisiä ja sietää valtaosan muista koirista. Se tekee elämästä paljon helpompaa. Kuten sekin, että koiran ulkonäkö saa 99 % ihmisistä aikaan reaktion: "Voi, miten kaunis koira!"
Bonuksena se, että koiramme on perinteistä pohjoismaalaista rotua ja koiran näköinen eikä mikään degeneroitunut ylijalostettu koiran irvikuva.
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
Koiria on muitakin kuin staffi ja chihu. Harvoin muuten näkee haukkuvaa chihua. Kylällä näitä pyörii paljon, eivät kyllä hauku koskaan. Yleensä nämä remmissä rähisijät ovat keskikokoisia, monet sekarotuisia.
En ole ikinä nähnyt hiljaista ja kilttiä chihua.
En ole mäkään. Kaikki ne ovat mun koiralle haukkunut ja yrittänyt purra ja näykkiä. Ja mun pitbull heiluttaa häntää vaikka voisi yhdellä puraisulla ja ravistuksella tappaa sellaisen.
Ymmärrä, että se sun pitbull vaan heiluttaa häntää, koska sillä on tasan kaksi vaihdetta, hännänheilutus ja tappaminen. Oo tyytyväinen, jos on tähän asti vaan heiluttanut häntää. Nimittäin jos se tappamisvaihde joskus aktivoituu, sä et voi tehdä paljoakaan. Sä et voi edes ennakoida sitä, koska sun koira ei varoita asiasta mitenkään, ja kun se käy kiinni, se on sekunti ja tavoite on saman tien tappaa.
Tosi hyvä oikeastaan, jos kohteena tuolloin on vaan näykkivä chihu lenkillä, eikä vaikka jonkun lapsi. Suosittelen edelleen tutustumaan linkin tarjoamaan aineistoon näistä tappotilanteista. Noihin tilanteisiiin asti nekin koirat aina vaan heilutti häntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on perimmäinen syy esim. staffin ottamiselle. Koiralla ei ole mitään hyödyllisiä käyttöominaisuuksia, sen kanssa ei kukaan tunnu harrastavan juuri mitään (tyyliin agilityä tai no, mitään muutakaan). Seurakoiraksi se on suhteellisen kovapäinen koulutettava. Rakenne ei ole terveimmästä päästä ja talvella ne tarvitsevat takkia päälleen. Ko. koiran ottaminen ei ole siis millään tavalla järjellä perusteltavissa, kun vilkkaita, lapsirakkaita seurakoiria on sellaisiakin jotka ei palele, eikä omaa tappopurentaa.
Minulla on sellainen ikävä tunne, että monet staffin tms. omistajat kuitenkin salaa nauttivat siitä "tappajakoiran" maineesta. Parhaalla ystävälläni on staffi ja on vaikea ymmärtää miksi hän muuten olisi ottanut niin perin epäkäytännöllisen koiran.
Samaa näkee toisinaan sakemannin tai rotikan omistajilla: ylpeillään sillä, että "meille ei kannata murtovarkaiden tulla".
Minä ylpeilen mieluummin sillä että jos meille tulisi murtovaras, koirani luultavasti nuolisi sen naaman märäksi ja kerjäisi sitten ruokaa (koiramme on rotunsa edustajaksi aivan poikkeuksellisen ihmisrakas). Kaupungissa kun asuu, on mukavaa olla suhteellisen varma siitä, että koira rakastaa kaikkia ihmisiä ja sietää valtaosan muista koirista. Se tekee elämästä paljon helpompaa. Kuten sekin, että koiran ulkonäkö saa 99 % ihmisistä aikaan reaktion: "Voi, miten kaunis koira!"
Bonuksena se, että koiramme on perinteistä pohjoismaalaista rotua ja koiran näköinen eikä mikään degeneroitunut ylijalostettu koiran irvikuva.
En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa.
Tässähän juuri on ongelman ydin.
Minkä tahansa rotuinen koira voi halutessaan tappaa, mikäli päässä vinksahtaa - myös vaikka se "jokaperheen Labradori".
En itse ottaisi itselleni staffia tai pittiä koska tiedän, ettei minusta olisi kouluttamaan moista ihan pennusta pitäen kun oma elämä siitä muuten kärsisi mutta tottahan se on, että mikä tahansa isompi koira voi olla vaarallinen, mikäli koulutus on jätetty retuperälle.
Ei hemmetti. Ootko sä lukenut aiempaa keskustelua ollenkaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
En minä niitä chicujakaan ymmärrä. Nekin pitää takkia päällään ja on seurakoiraksi turhan kovapäisiä. Niihinkin pätee se, että rakenne ei ole terve jne. Niiltä vaan puuttuu kaksi merkittävää "tappajakoirien" heikkoutta: ei ole tappopurentaa (ja chicun puruvoimalla tappopurennalla nyt ei niin väliksi ole, ne kun on niin huonohampaisiakin) eikä herätä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä.
Tuo mitä viimeiseksi kirjoitin on se, mikä minua eniten ihmetyttää. Miksi ottaa koira, joka herättää väistämättä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä, kun muitakin vastaavilla käyttöominaisuuksilla olevia koiria on? (jos siis halutaan koira muuhun kuin koiratappeluun.) Ihmisten kanssa kuitenkin tässä joudutaan elämään ja koiranvihaajia on ihan riittävästi ilmankin.
Se kertoo mielestäni ihmisestä paljon, että ottaa oikein vartavasten koiran jonka rodun tietää herättävän pelkoa monissa kanssaihmisissä. Minä en ole mikään altruisti, mutta on itsellenikin huomattavasti helpompaa kun käytännössä kaikki ihmiset reagoivat koiraani yksinomaani myönteisesti. Paitsi yksi nainen joka tunsi rodun ja huomautti koiramme olevan liian lihava. :) Mistä olin erittäin kiitollinen, se herätti minut pistämään koiran dieetille ja nyt se on taas sporttikone. Mutta tosiaan, yhdeksän vuoden aikana ainoa kielteinen kokemus.
Minulla ei itselläni ole mitään mitään koirarotua vastaan sinänsä, olen myös pitbulleja nähnyt koirapuistossa ja ne yksilöt ovat olleet kilttejä. Mutta se ei poista tuota yllä kuvailemaani näkökohtaa. Jokainen pitbullin/staffin omistaja jonka olen nähnyt on ensitöikseen selittänyt "Miten näitä pidetään tappajakoirina vaikka nämä ovat NIIN kilttejä". Heti ovat siis puolustuskannalla koiransa suhteen. Miksi ottaa koira, jonka rodun takia kokee joutuvansa olemaan puolustuskannalla? Sen huomaa täälläkin, olette niin vitusti puolustuskannalla. Jos välitätte noin paljon muiden mielipiteistä, miksi olette ottaneet koiran joka herättää kielteistä huomioita?
t: Se perinteisen pohjoismaalaisen rodun omistaja
Me tykätään miehen kanssa pitbull-rodun ominaisuuksista. Siksi halusimme sellaisen. Ja toki yritän puolustella, koska meidän pittipoika on valtavan ystävällinen ja iloinen, ei tekisi pahaa kenellekkään. Harmittaa ihmisten ennakkoluulot noista. Kannattaisi tutustua hyvän omistajan käsissä olevaan pitbulliin. Ovat oikeasti kilttejä. Meille saa tulla tutustumaan tuohon karvapyllyyn, käsitys muuttuu varmasti kun viettää hetken aikaa ton kanssa. Läksiäisinä naama pusuista kuolassa ja vaatteet sylissä istumisesta karvoja täynnä.
Ja olin täysin tietoinen että moni pelkää ja haukkuu. Se ottaa päähän todella paljon. Ja ne ovat niitä joilla ei omaa kokemusta piteistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei ymmärretä, että kun se käytösketju koirassa laukeaa, se ei vie kuin sekunnin ja sitä ei esim. pitin tapauksessa voi katkaista tai peruuttaa.
Yleensäkin jos koiran viettikäyttäytyminen laukeaa, sillä ei sen jälkeen ole sen enempää korvia kuin järkeäkään päässä. Ihminen voi vain ennakoida. Jos esimerkiksi ei halua että metsästyskoiralla menee "jahtivaihde" päälle, täytyy itse olla tarkkana että se ei pääse huomaamaan mitään, mikä ko. vaihteen laukaisisi. Tietysti tuo jahtivaihteen päällemeno esim. kaupungin keskustassa ei ole sinänsä vaarallista, koska metsästyskoirat on tietysti remmissä, mutta on aina kiusallista jos koira yrittää lähteä oravan perään keskellä kaupunkia. Joten se on parasta pitää jatkuvassa kontaktissa ettei se ehdi huomioimaan muuta ympäristöään. Nuuskutuslenkit sitten erikseen.
T: se perinteinen pohjoismaalainen jne.
P.S. Tiedän että chihu on chihu, ei chicu. Toisilla meistä on sellaisia inhimillisiä heikkouksia että teemme kirjoitusvirheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tykätään miehen kanssa pitbull-rodun ominaisuuksista. Siksi halusimme sellaisen. Ja toki yritän puolustella, koska meidän pittipoika on valtavan ystävällinen ja iloinen, ei tekisi pahaa kenellekkään. Harmittaa ihmisten ennakkoluulot noista. Kannattaisi tutustua hyvän omistajan käsissä olevaan pitbulliin. Ovat oikeasti kilttejä. Meille saa tulla tutustumaan tuohon karvapyllyyn, käsitys muuttuu varmasti kun viettää hetken aikaa ton kanssa. Läksiäisinä naama pusuista kuolassa ja vaatteet sylissä istumisesta karvoja täynnä.
Ja olin täysin tietoinen että moni pelkää ja haukkuu. Se ottaa päähän todella paljon. Ja ne ovat niitä joilla ei omaa kokemusta piteistä ole.
Ah, mistä pitbull-rodun ominaisuuksista tykkäätte, joita ei olisi millään vähemmän kiihkeitä tunteita herättävällä rodulla?
Muistaakseni kirjoitin, että olen nähnyt sekä pitbulleja että staffeja koirapuistossa ja ne ovat olleet kilttejä. Joten minun ei tarvitse tutustua niihin sen enempää.
Tuo muuten tuntuu olevan vallankin staffeille tyypillistä että ängetään syliin ja nuolemaan naamaa aivan sietämättömässä määrin. Meidän koira istuu lattialla eikä sylissä eikä nuole vieraiden naamaa. En todellakaan sallisi sellaista käytöstä koiralle.
T: perinteisen pohjoismaalaisen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
En minä niitä chicujakaan ymmärrä. Nekin pitää takkia päällään ja on seurakoiraksi turhan kovapäisiä. Niihinkin pätee se, että rakenne ei ole terve jne. Niiltä vaan puuttuu kaksi merkittävää "tappajakoirien" heikkoutta: ei ole tappopurentaa (ja chicun puruvoimalla tappopurennalla nyt ei niin väliksi ole, ne kun on niin huonohampaisiakin) eikä herätä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä.
Tuo mitä viimeiseksi kirjoitin on se, mikä minua eniten ihmetyttää. Miksi ottaa koira, joka herättää väistämättä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä, kun muitakin vastaavilla käyttöominaisuuksilla olevia koiria on? (jos siis halutaan koira muuhun kuin koiratappeluun.) Ihmisten kanssa kuitenkin tässä joudutaan elämään ja koiranvihaajia on ihan riittävästi ilmankin.
Se kertoo mielestäni ihmisestä paljon, että ottaa oikein vartavasten koiran jonka rodun tietää herättävän pelkoa monissa kanssaihmisissä. Minä en ole mikään altruisti, mutta on itsellenikin huomattavasti helpompaa kun käytännössä kaikki ihmiset reagoivat koiraani yksinomaani myönteisesti. Paitsi yksi nainen joka tunsi rodun ja huomautti koiramme olevan liian lihava. :) Mistä olin erittäin kiitollinen, se herätti minut pistämään koiran dieetille ja nyt se on taas sporttikone. Mutta tosiaan, yhdeksän vuoden aikana ainoa kielteinen kokemus.
Minulla ei itselläni ole mitään mitään koirarotua vastaan sinänsä, olen myös pitbulleja nähnyt koirapuistossa ja ne yksilöt ovat olleet kilttejä. Mutta se ei poista tuota yllä kuvailemaani näkökohtaa. Jokainen pitbullin/staffin omistaja jonka olen nähnyt on ensitöikseen selittänyt "Miten näitä pidetään tappajakoirina vaikka nämä ovat NIIN kilttejä". Heti ovat siis puolustuskannalla koiransa suhteen. Miksi ottaa koira, jonka rodun takia kokee joutuvansa olemaan puolustuskannalla? Sen huomaa täälläkin, olette niin vitusti puolustuskannalla. Jos välitätte noin paljon muiden mielipiteistä, miksi olette ottaneet koiran joka herättää kielteistä huomioita?
t: Se perinteisen pohjoismaalaisen rodun omistaja
Me tykätään miehen kanssa pitbull-rodun ominaisuuksista. Siksi halusimme sellaisen. Ja toki yritän puolustella, koska meidän pittipoika on valtavan ystävällinen ja iloinen, ei tekisi pahaa kenellekkään. Harmittaa ihmisten ennakkoluulot noista. Kannattaisi tutustua hyvän omistajan käsissä olevaan pitbulliin. Ovat oikeasti kilttejä. Meille saa tulla tutustumaan tuohon karvapyllyyn, käsitys muuttuu varmasti kun viettää hetken aikaa ton kanssa. Läksiäisinä naama pusuista kuolassa ja vaatteet sylissä istumisesta karvoja täynnä.
Ja olin täysin tietoinen että moni pelkää ja haukkuu. Se ottaa päähän todella paljon. Ja ne ovat niitä joilla ei omaa kokemusta piteistä ole.
ja tällä palstalla niitä on ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
En minä niitä chicujakaan ymmärrä. Nekin pitää takkia päällään ja on seurakoiraksi turhan kovapäisiä. Niihinkin pätee se, että rakenne ei ole terve jne. Niiltä vaan puuttuu kaksi merkittävää "tappajakoirien" heikkoutta: ei ole tappopurentaa (ja chicun puruvoimalla tappopurennalla nyt ei niin väliksi ole, ne kun on niin huonohampaisiakin) eikä herätä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä.
Tuo mitä viimeiseksi kirjoitin on se, mikä minua eniten ihmetyttää. Miksi ottaa koira, joka herättää väistämättä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä, kun muitakin vastaavilla käyttöominaisuuksilla olevia koiria on? (jos siis halutaan koira muuhun kuin koiratappeluun.) Ihmisten kanssa kuitenkin tässä joudutaan elämään ja koiranvihaajia on ihan riittävästi ilmankin.
Se kertoo mielestäni ihmisestä paljon, että ottaa oikein vartavasten koiran jonka rodun tietää herättävän pelkoa monissa kanssaihmisissä. Minä en ole mikään altruisti, mutta on itsellenikin huomattavasti helpompaa kun käytännössä kaikki ihmiset reagoivat koiraani yksinomaani myönteisesti. Paitsi yksi nainen joka tunsi rodun ja huomautti koiramme olevan liian lihava. :) Mistä olin erittäin kiitollinen, se herätti minut pistämään koiran dieetille ja nyt se on taas sporttikone. Mutta tosiaan, yhdeksän vuoden aikana ainoa kielteinen kokemus.
Minulla ei itselläni ole mitään mitään koirarotua vastaan sinänsä, olen myös pitbulleja nähnyt koirapuistossa ja ne yksilöt ovat olleet kilttejä. Mutta se ei poista tuota yllä kuvailemaani näkökohtaa. Jokainen pitbullin/staffin omistaja jonka olen nähnyt on ensitöikseen selittänyt "Miten näitä pidetään tappajakoirina vaikka nämä ovat NIIN kilttejä". Heti ovat siis puolustuskannalla koiransa suhteen. Miksi ottaa koira, jonka rodun takia kokee joutuvansa olemaan puolustuskannalla? Sen huomaa täälläkin, olette niin vitusti puolustuskannalla. Jos välitätte noin paljon muiden mielipiteistä, miksi olette ottaneet koiran joka herättää kielteistä huomioita?
t: Se perinteisen pohjoismaalaisen rodun omistaja
Me tykätään miehen kanssa pitbull-rodun ominaisuuksista. Siksi halusimme sellaisen. Ja toki yritän puolustella, koska meidän pittipoika on valtavan ystävällinen ja iloinen, ei tekisi pahaa kenellekkään. Harmittaa ihmisten ennakkoluulot noista. Kannattaisi tutustua hyvän omistajan käsissä olevaan pitbulliin. Ovat oikeasti kilttejä. Meille saa tulla tutustumaan tuohon karvapyllyyn, käsitys muuttuu varmasti kun viettää hetken aikaa ton kanssa. Läksiäisinä naama pusuista kuolassa ja vaatteet sylissä istumisesta karvoja täynnä.
Ja olin täysin tietoinen että moni pelkää ja haukkuu. Se ottaa päähän todella paljon. Ja ne ovat niitä joilla ei omaa kokemusta piteistä ole.
Ja taas on otettu koira tietämättä rodusta riittävästi. Oikeasti. KATSO. TÄMÄ. LINKKI.
http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=93
Katso nuo kuvat, katso videot, joissa yritetään irrottaa kiinni käyneitä pittejä milloin mistäkin ihmisestä ja eläimestä. Katso kuva, jossa pitti on haukannut mieheltä käytännössä puolet kasvoista irti. Lue tarinat (vain yhdeltä vuodelta!) joissa kiltit pitit ovat täysin arvaamattomasti tappaneet usein oman perheen vauvan.
Mä voin kertoa, että jonkun labradorin ja pitin rinnastaminen tässä asiassa kertoo typeryydestä ja asiaan perehtymättömyydestä. Ja muistutan vielä kerran, että suurin osa noista tappaneista piteistä tilastoissa oli kilttejä perhekoiria siihen päivään asti, kun odottamatta tappoivat.
Jos joku pelkää, se saattaa johtua myös siitä, että hänellä on enemmän tietoa rodusta kuin te vaivauduitte ennen koiranottamistanne hankkimaan.
Mikään pittikasvattajan vakuuttelu ei ole hyvä tietolähde koska ovat läpeensä denialisteja ja puolueellisia, kuten kasvattajat usein ovat. Väittäväthän englanninbulldoggikasvattajatkin, että ihan terveitä koiria ovat joo, ja koriseminen on ihan normaalia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyn miksi kukaan ottaa jotain pientä rottakoiraa esim chihuahuaa? Sen kanssa ei voi sitten tehdä yhtikäs mitään. Ei lähteä kunnon lenkille, ei leikkiä kunnolla, siitä ei ole suojelemaan jne jne. Kaiken hauskan lisäksi räksyttää ja kuseskelee sisälle.
Ja kuuleppa, mulla on pitbull, joka tekisi tuon saman jos meille tulisi varas. Juoksisi vastaan heiluttamaan häntää ja nuolemaan naamaa ja istuisi sitten odottamaan jotain nameja. Mäkin voin ylpeillä tällä. En voi koskaan ylpeillä sillä että mun koirani hyökkäisi jonkun kimppuun saatikka tappaisi jonkun. Halutessaan voisi tappaa. Mutta se ei sitä tee, on niin sydämmellinen koira ja uskomattoman ihmisrakas. Pötköttää sylissä aina kun voi ja antaa pusuja minkä ehtii.
Ja on todellakin jalon ja uljaan koiran näköinen. Lihaksikas ja ylväs. Kunnon koira.
En minä niitä chicujakaan ymmärrä. Nekin pitää takkia päällään ja on seurakoiraksi turhan kovapäisiä. Niihinkin pätee se, että rakenne ei ole terve jne. Niiltä vaan puuttuu kaksi merkittävää "tappajakoirien" heikkoutta: ei ole tappopurentaa (ja chicun puruvoimalla tappopurennalla nyt ei niin väliksi ole, ne kun on niin huonohampaisiakin) eikä herätä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä.
Tuo mitä viimeiseksi kirjoitin on se, mikä minua eniten ihmetyttää. Miksi ottaa koira, joka herättää väistämättä kielteisiä mielleyhtymiä kanssaihmisissä, kun muitakin vastaavilla käyttöominaisuuksilla olevia koiria on? (jos siis halutaan koira muuhun kuin koiratappeluun.) Ihmisten kanssa kuitenkin tässä joudutaan elämään ja koiranvihaajia on ihan riittävästi ilmankin.
Se kertoo mielestäni ihmisestä paljon, että ottaa oikein vartavasten koiran jonka rodun tietää herättävän pelkoa monissa kanssaihmisissä. Minä en ole mikään altruisti, mutta on itsellenikin huomattavasti helpompaa kun käytännössä kaikki ihmiset reagoivat koiraani yksinomaani myönteisesti. Paitsi yksi nainen joka tunsi rodun ja huomautti koiramme olevan liian lihava. :) Mistä olin erittäin kiitollinen, se herätti minut pistämään koiran dieetille ja nyt se on taas sporttikone. Mutta tosiaan, yhdeksän vuoden aikana ainoa kielteinen kokemus.
Minulla ei itselläni ole mitään mitään koirarotua vastaan sinänsä, olen myös pitbulleja nähnyt koirapuistossa ja ne yksilöt ovat olleet kilttejä. Mutta se ei poista tuota yllä kuvailemaani näkökohtaa. Jokainen pitbullin/staffin omistaja jonka olen nähnyt on ensitöikseen selittänyt "Miten näitä pidetään tappajakoirina vaikka nämä ovat NIIN kilttejä". Heti ovat siis puolustuskannalla koiransa suhteen. Miksi ottaa koira, jonka rodun takia kokee joutuvansa olemaan puolustuskannalla? Sen huomaa täälläkin, olette niin vitusti puolustuskannalla. Jos välitätte noin paljon muiden mielipiteistä, miksi olette ottaneet koiran joka herättää kielteistä huomioita?
t: Se perinteisen pohjoismaalaisen rodun omistaja
Me tykätään miehen kanssa pitbull-rodun ominaisuuksista. Siksi halusimme sellaisen. Ja toki yritän puolustella, koska meidän pittipoika on valtavan ystävällinen ja iloinen, ei tekisi pahaa kenellekkään. Harmittaa ihmisten ennakkoluulot noista. Kannattaisi tutustua hyvän omistajan käsissä olevaan pitbulliin. Ovat oikeasti kilttejä. Meille saa tulla tutustumaan tuohon karvapyllyyn, käsitys muuttuu varmasti kun viettää hetken aikaa ton kanssa. Läksiäisinä naama pusuista kuolassa ja vaatteet sylissä istumisesta karvoja täynnä.
Ja olin täysin tietoinen että moni pelkää ja haukkuu. Se ottaa päähän todella paljon. Ja ne ovat niitä joilla ei omaa kokemusta piteistä ole.
ja tällä palstalla niitä on ja paljon.
Ja mitä sitten? Ei sen luulisi teitä haittaavan, että mä pidän piteistä ja mulla semmoinen on. Tuo on niin kiltti, että ei toista ole. Mutta jos tuolla päässä joskus naksahtaa ja hyökkää yhtään minkään tai kenenkään kimppuun niin sitten koiran hapetus ja suoraan piikille. Tiedän tismalleen miten pitää toimia jos joskus tulee tilanne, että koirani hyökkää.
Jos siitä tulee aggressiivinen, se ei jää tänne maan päälle ketään puremaan. Niin kauan kuin mun koira on kiltti, ei tee pahaa kenellekkään ja rakastaa ehdoitta, nii ei pitäisi teilläkään olla mitään ongelmaa.
En kirjoittanut että "onkin". Vai onko sanojen lyhentäminen jotenkin kiellettyä? Enpäs tienny moista.
Anteeksi jos ei saa korjata ja oikaista ilman että tullaan pätemään. Ja kuten olen huomannut ettei porukka osaa vastata mitään suoriin kysymyksiin vaan räksyttävät sitä "omaa ainoaa oikeaa totuuttaan". Tyyliin "näin on tehty sata vuotta ja tullaan tekemää seuraavatkin sata vuotta" 😂
"On vain yksi totuus joka on minun totuuneni, muut väärässä, minä aina oikeassa"
Miten ihana asenne porukalla
Vierailija kirjoitti:
Mä voin kertoa, että jonkun labradorin ja pitin rinnastaminen tässä asiassa kertoo typeryydestä ja asiaan perehtymättömyydestä.
Näin just. Jo yksin tuon vertauksen esittäminen kertoo siitä että pitbullilla on väärä omistaja.
Alue: Aihe vapaa
Samat sanat ja suurella sydämmellä ;)