Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapsettomat fb-ryhmä on älyttömän negatiivinen
28.03.2017 |
Siis ymmärrän kyllä, että suurin osa heistä ei pidä lapsista. Mutta että about kaikki onkin aivan lasten ja äiti- sekä isäihmisten VIHAAJIA. Kaikki lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvä on oksettavaa, kamalaa ja sairasta.
Olisi mukava joskus törmätä johonkin neutraaliin ja asialliseen keskusteluun tuolla, mutta ehkä kerran tai kaksi olen jotain sen suuntaista nähnyt.
Miksikö käyn lukemassa kirjoituksia? Ihan vain huvittaakseni itseäni, kun ovat niin paatoksellisia. Nyt kyllä alkaa huvitus jo olla kaukana.
ps. itsekään en juurikaan pidä muista kuin omista lapsistani, joten useita veloja kuitenkin ymmärrän =) Varsinkin välinpitämättömät vanhemmat saavat minut vihaiseksi (huom! ei ole lapsen vika, jos häntä ei ole yhtään kasvatettu ja tätä velat eivät tunnu ymmärtävän)
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en inhoa lapsia, pidän aika monista lapsista. Mutta myönnän, että äiti-ihmisistä monia inhoan ja se inho mulle on syntynyt sitä kautta, mikä heidän asenne lapsettomia naisia kohtaan on. Miehien suhtautuminen meihin usein on paljon parempi.
En voi ymmärtää ihmistä joka äitinä menee vapaaehtoisesti lapsettomien sivuile "viihdyttämään" itseään, ja sitten on ihmeissään kun siellä ei tykätä lapsista.
Sitten tehdään ketju jossa itketään kun kaikki ei tykkää lapsista ja osa kirjoittaa heistä vihaisesti.
Minä itse vihaan osaa lapsista, ja osaa vanhemmista. Osa on yhdentekevää sakkia ja äärimmäisen pieni minoriteetti on sellaisia kenestä pidän.
Minä en koe syyllisyyttä vihan tunteestani. Se on ihan oikeutettu tunne ja on erittäin tervettä ja oikein tuntea vihaa.
Se on sairasta ja väärin, kun jotkut yrittää kieltää toisilta normaalin ja terveen tunteen.
Jos lapsenne ei osaa käyttäytyä, ettekä viitsi tai ymmärrä sitä kasvattaa, on lapsenne ja te, ansainneet vihani.
Jos aiheutatte muille kärsimystä ja pahaa oloa, teitä saa vihata.
Minulle aiheutta kärsimystä ja pahaa oloa lasten kirkuminen ja rääkyminen. Se on ihan sama asia, kuin jollekin ihmiselle on vaikka hajuisteiden lotraaminen. Jos joku saa hengenahdistusta, päänsärkyä ja pahaa oloa siitä, että joku itsekäs moukka lotraa myrkkyjä päällensä ja pakottaa toiset niitä haistamaan, on lotraaja ansainnut vihan osakseen.
Jos lapsi kirkuu niin että toisten korviin sattuu ja toisille tulee siitä kärsimystä, niin sitä lasta saa vihata.
Kyllä! Ihan oikeasti sitä lasta ja sen kyvytöntä vanhempaa saa vihata. Tietenkään vihan kohteelle ei saa tehdä mitään rikollista, mutta heitä saa vihata.
Ihan noin yleisesti kysyisin että kannattaisiko vähän harjoittaa itsereflektiota jos huomaa *vihaavansa* ihmisiä vain siksi että he ovat vähän ärsyttäviä, eivät kuitenkaan esimerkiksi massamurhaajia tms? Tuota omaa esimerkkiäsi lainatakseni, kuinka täysijärkiseltä kuulostaisi jos selittäisin suu vaahdossa *vihaavani* hajusteita käyttäviä ihmisiä? Mua ärsyttää esimerkiksi rullaportaissa väärin ryhmittyvät ihmiset, mutta en perusta identiteettiäni heidän vihaamisensa varaan.
Ei.
Ei vihan tunne ole mikään sellainen, että sitä saisi tuntea vain jotain massamurhaajaa kohtaan.
Ihan sitä saa tuntea vaikka naapuriaan kohtaan.
Sinä voisit kokeilla itse reflektoida itseäsi ja miettiä mikä siinä vihassa nyt on sellaista, että se on sinulle noin iso mörkö.
Oletpa aika omituinen kun höpötät jostain, että tässä muut olisivat perustaneet identiteettinsä vihaamisen varaan. Kerta kaikkiaan omituinen ajatus.
Minä vihaan rääkyviä lapsia. Se ei tarkoita, että olisin identiteettini perustanut vihaamiseen, muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Minusta vaikuttaa että jotenkin pelkäät vihaamista, tai et oikein ole ymmärtänyt sitä konseptia.
Sinusta tulee myös vähän sellainen kuva, että yrität itseäsi jotenkin nostaa muiden yläpuolelle, tuolla persusteella, että sinä et vihaa, ja tuolla että maalaat muista ihmisistä jonkun hullun kuvan, jossa heillä se viha on muka koko identiteetti.
Maalaamasi kuva on höpötystäsi.
Itse sinä siinä vihan tunteessasi vain kylvet ja oman mielesi tuolla pilaat. Ei ne kirkuvat lapset ja niiden vanhemmat välitä epänormaalista vihantunteestasi. Ihan siksi kannattaisi hakea apua. Itse en vihaa mitään. Oloni on sitä myöten oikein mukava aika pitkälle koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en inhoa lapsia, pidän aika monista lapsista. Mutta myönnän, että äiti-ihmisistä monia inhoan ja se inho mulle on syntynyt sitä kautta, mikä heidän asenne lapsettomia naisia kohtaan on. Miehien suhtautuminen meihin usein on paljon parempi.
En voi ymmärtää ihmistä joka äitinä menee vapaaehtoisesti lapsettomien sivuile "viihdyttämään" itseään, ja sitten on ihmeissään kun siellä ei tykätä lapsista.
Sitten tehdään ketju jossa itketään kun kaikki ei tykkää lapsista ja osa kirjoittaa heistä vihaisesti.
Minä itse vihaan osaa lapsista, ja osaa vanhemmista. Osa on yhdentekevää sakkia ja äärimmäisen pieni minoriteetti on sellaisia kenestä pidän.
Minä en koe syyllisyyttä vihan tunteestani. Se on ihan oikeutettu tunne ja on erittäin tervettä ja oikein tuntea vihaa.
Se on sairasta ja väärin, kun jotkut yrittää kieltää toisilta normaalin ja terveen tunteen.
Jos lapsenne ei osaa käyttäytyä, ettekä viitsi tai ymmärrä sitä kasvattaa, on lapsenne ja te, ansainneet vihani.
Jos aiheutatte muille kärsimystä ja pahaa oloa, teitä saa vihata.
Minulle aiheutta kärsimystä ja pahaa oloa lasten kirkuminen ja rääkyminen. Se on ihan sama asia, kuin jollekin ihmiselle on vaikka hajuisteiden lotraaminen. Jos joku saa hengenahdistusta, päänsärkyä ja pahaa oloa siitä, että joku itsekäs moukka lotraa myrkkyjä päällensä ja pakottaa toiset niitä haistamaan, on lotraaja ansainnut vihan osakseen.
Jos lapsi kirkuu niin että toisten korviin sattuu ja toisille tulee siitä kärsimystä, niin sitä lasta saa vihata.
Kyllä! Ihan oikeasti sitä lasta ja sen kyvytöntä vanhempaa saa vihata. Tietenkään vihan kohteelle ei saa tehdä mitään rikollista, mutta heitä saa vihata.
Ihan noin yleisesti kysyisin että kannattaisiko vähän harjoittaa itsereflektiota jos huomaa *vihaavansa* ihmisiä vain siksi että he ovat vähän ärsyttäviä, eivät kuitenkaan esimerkiksi massamurhaajia tms? Tuota omaa esimerkkiäsi lainatakseni, kuinka täysijärkiseltä kuulostaisi jos selittäisin suu vaahdossa *vihaavani* hajusteita käyttäviä ihmisiä? Mua ärsyttää esimerkiksi rullaportaissa väärin ryhmittyvät ihmiset, mutta en perusta identiteettiäni heidän vihaamisensa varaan.
On tosiaan jotenkin nurinkurista väittää että lapsilla ei ole itselle mitään merkitystä ja sitten identifioida itsensä sitä kautta. Se viestittää vähän päinvastaista. Itselleni asiat joilla ei ole itselleni merkitystä eivät aivan hirveästi esiinny puheissani. En seuraa keskustelua niistä enkä todellakaan kerro joka paikassa miten asia x on minulle niin kovin merkityksetön.
Eihän tässä kukaan ole identifioinut itseään, muuta kun teidän omassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
99% veloista muuttaa mielensä kun kasvaa aikuiseksi. Itsekin olin olevinani niin vela 20 vuotiaana. Nyt 40 vuotiaana lapsia on tullut tehtyä peräti 2 kappaletta. Olisi kyllä merkityksetön elämä jos lapset olisivat oikeasti jääneet tekemättä..
Itelle kävi toisinpäin. 20-vuotiaana haaveilin ainakin kolmesta lapsesta. Nyt nelikymppisenä niitä ei ole yhtään. Vähän päälle parikymppisenä alkoi ilmaantua pikkuhiljaa erinäisiä sairauksia ja totesin ettei ole järkeä jatkaa omia noin huonoja geenejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en inhoa lapsia, pidän aika monista lapsista. Mutta myönnän, että äiti-ihmisistä monia inhoan ja se inho mulle on syntynyt sitä kautta, mikä heidän asenne lapsettomia naisia kohtaan on. Miehien suhtautuminen meihin usein on paljon parempi.
En voi ymmärtää ihmistä joka äitinä menee vapaaehtoisesti lapsettomien sivuile "viihdyttämään" itseään, ja sitten on ihmeissään kun siellä ei tykätä lapsista.
Sitten tehdään ketju jossa itketään kun kaikki ei tykkää lapsista ja osa kirjoittaa heistä vihaisesti.
Minä itse vihaan osaa lapsista, ja osaa vanhemmista. Osa on yhdentekevää sakkia ja äärimmäisen pieni minoriteetti on sellaisia kenestä pidän.
Minä en koe syyllisyyttä vihan tunteestani. Se on ihan oikeutettu tunne ja on erittäin tervettä ja oikein tuntea vihaa.
Se on sairasta ja väärin, kun jotkut yrittää kieltää toisilta normaalin ja terveen tunteen.
Jos lapsenne ei osaa käyttäytyä, ettekä viitsi tai ymmärrä sitä kasvattaa, on lapsenne ja te, ansainneet vihani.
Jos aiheutatte muille kärsimystä ja pahaa oloa, teitä saa vihata.
Minulle aiheutta kärsimystä ja pahaa oloa lasten kirkuminen ja rääkyminen. Se on ihan sama asia, kuin jollekin ihmiselle on vaikka hajuisteiden lotraaminen. Jos joku saa hengenahdistusta, päänsärkyä ja pahaa oloa siitä, että joku itsekäs moukka lotraa myrkkyjä päällensä ja pakottaa toiset niitä haistamaan, on lotraaja ansainnut vihan osakseen.
Jos lapsi kirkuu niin että toisten korviin sattuu ja toisille tulee siitä kärsimystä, niin sitä lasta saa vihata.
Kyllä! Ihan oikeasti sitä lasta ja sen kyvytöntä vanhempaa saa vihata. Tietenkään vihan kohteelle ei saa tehdä mitään rikollista, mutta heitä saa vihata.
Ihan noin yleisesti kysyisin että kannattaisiko vähän harjoittaa itsereflektiota jos huomaa *vihaavansa* ihmisiä vain siksi että he ovat vähän ärsyttäviä, eivät kuitenkaan esimerkiksi massamurhaajia tms? Tuota omaa esimerkkiäsi lainatakseni, kuinka täysijärkiseltä kuulostaisi jos selittäisin suu vaahdossa *vihaavani* hajusteita käyttäviä ihmisiä? Mua ärsyttää esimerkiksi rullaportaissa väärin ryhmittyvät ihmiset, mutta en perusta identiteettiäni heidän vihaamisensa varaan.
On tosiaan jotenkin nurinkurista väittää että lapsilla ei ole itselle mitään merkitystä ja sitten identifioida itsensä sitä kautta. Se viestittää vähän päinvastaista. Itselleni asiat joilla ei ole itselleni merkitystä eivät aivan hirveästi esiinny puheissani. En seuraa keskustelua niistä enkä todellakaan kerro joka paikassa miten asia x on minulle niin kovin merkityksetön.
Eihän tässä kukaan ole identifioinut itseään, muuta kun teidän omassa päässä.
Juupa juu. Ja silti viettää aikaa jossain -yök lapsia -ryhmässä. Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan lapsia ja lapsiperheitä siksi koska he elävät meidän muiden rahoilla. Aina kun näen lapsiperheen jossain niin ajattelen heti että nuo elävät minun verorahoillani ja minä en saa mitään yhteiskunnalta koska en mukamas ole pienituloinen. Heti kun lapsiperheiltä otetaan tuet pois eli lapsiperheet eläisi omilla rahoillansa ja vanhemmat elättäisi itse omat lapsensa niin silloin mun lapsi sekä perhevihamielisyys loppuu.
Ja tarkalleen ottaen millä tavalla sinä reppana kuvittelet elättäväsi minun perhettäni? - 6500 euroa kk tienaava nettoveronmaksaja kahden lapsen äiti
Sillä tavalla että minun verorahoja on annettu sinun perheelle, te olette käynneet minun lompakollani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön. Työkaverinani oli joku aika sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi identifioituva nainen, joka oli aidosti lapsivihamielinen. Hän saattoi työpaikan kahvipöydässä ihan avoimesti yökötellä ja tokaista "hyi", jos ylpeä mummi mainitsi jotain lapsenlapsestaan ja lapsiperheellisiin asiakkaisiin hän suhtautui kriittisemmin kuin muihin.
En ymmärrä miksi ihmisten pitää väkisin esitellä niitä lapsiensa ja lapsenlapsiensa kuvia toisille.
En minäkään vedä ilmettäni aivottomaan tyhjäpäiseen hymyyn ja kaiva Erkki-enon tai Kirsti-mummon kuvaa, ja sitä kaikille tuputa naaman eteen pakkoihailtavaksi.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei muita ihmisiä kiinnosta heidän sukulaistensa naamataulut, eikä muiden mielestä niissä teidän läheistenne kuvissa ole yhtään mitään ihanaa ja mykistävän hienoa?
Tässäkin voidaan miettiä sitä, että kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ja muistaa käytöstavat. Mitä se on sinulta pois jos joku työkaveri näyttää sinulle vaikka kuvan lapsestaan tai lapsenlapsestaan, siihen riittää vastaukseksi pelkkä hymy tai jokin ystävällinen sana. Mitäs kun sinä haluaisit jakaa jonkun itsellesi tärkeän tai merkityksellisen asian, odotatko että työkaverisi huokailevat kyllästyneenä eivätkä kiinnitä sinuun mitään huomiota. Niin ja minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä, mutta jonkun muun kuvan voin joskus kahvihuoneessa työkavereille näyttää.
Kun ihmiset eivät oikeasti ymmärrä siinä suunnattomassa sosiaalisessa lahjakkuudessaan, sellaista pikku asiaa, että kukaan ei oikeasti ihaile niitä teiden lapsianne.
Ihmiset saattavat sanoa, että onpa ihana, ja voi kun on suloinen. Mutta se on sitä näytelmää.
Ja kun teeskentelette että ihailette niitä teidän naaman eteen työnnettyjä rumia apinoita, niin annatte tyhmälle ihmiselle sen käsityksen, että on ok esitellä niitä kuvia kaikille.
Tyhmä luulee aidosti, että se heidän ruma lapsensa on joku koko muun maailman ihannoima.
Toivon että löydät tarvitsemasi avun noihin ilmiselviin mielenterveysongelmiisi.
Toivon että löydät jotain muita argumenttejä, kuin tuollaisen äärimmäisen lapsekkaan ja kuluneen ad hominemin, jossa mielenterveysogelmia käytetään lyömäaseena ja leimana.
Olen pahoillani jos tuo "ruma apina" oli sellainen termi, mikä kolahti.
Älä esittele kuviasi enää kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön. Työkaverinani oli joku aika sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi identifioituva nainen, joka oli aidosti lapsivihamielinen. Hän saattoi työpaikan kahvipöydässä ihan avoimesti yökötellä ja tokaista "hyi", jos ylpeä mummi mainitsi jotain lapsenlapsestaan ja lapsiperheellisiin asiakkaisiin hän suhtautui kriittisemmin kuin muihin.
En ymmärrä miksi ihmisten pitää väkisin esitellä niitä lapsiensa ja lapsenlapsiensa kuvia toisille.
En minäkään vedä ilmettäni aivottomaan tyhjäpäiseen hymyyn ja kaiva Erkki-enon tai Kirsti-mummon kuvaa, ja sitä kaikille tuputa naaman eteen pakkoihailtavaksi.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei muita ihmisiä kiinnosta heidän sukulaistensa naamataulut, eikä muiden mielestä niissä teidän läheistenne kuvissa ole yhtään mitään ihanaa ja mykistävän hienoa?
Tässäkin voidaan miettiä sitä, että kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ja muistaa käytöstavat. Mitä se on sinulta pois jos joku työkaveri näyttää sinulle vaikka kuvan lapsestaan tai lapsenlapsestaan, siihen riittää vastaukseksi pelkkä hymy tai jokin ystävällinen sana. Mitäs kun sinä haluaisit jakaa jonkun itsellesi tärkeän tai merkityksellisen asian, odotatko että työkaverisi huokailevat kyllästyneenä eivätkä kiinnitä sinuun mitään huomiota. Niin ja minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä, mutta jonkun muun kuvan voin joskus kahvihuoneessa työkavereille näyttää.
Kun ihmiset eivät oikeasti ymmärrä siinä suunnattomassa sosiaalisessa lahjakkuudessaan, sellaista pikku asiaa, että kukaan ei oikeasti ihaile niitä teiden lapsianne.
Ihmiset saattavat sanoa, että onpa ihana, ja voi kun on suloinen. Mutta se on sitä näytelmää.
Ja kun teeskentelette että ihailette niitä teidän naaman eteen työnnettyjä rumia apinoita, niin annatte tyhmälle ihmiselle sen käsityksen, että on ok esitellä niitä kuvia kaikille.
Tyhmä luulee aidosti, että se heidän ruma lapsensa on joku koko muun maailman ihannoima.
Toivon että löydät tarvitsemasi avun noihin ilmiselviin mielenterveysongelmiisi.
Toivon että löydät jotain muita argumenttejä, kuin tuollaisen äärimmäisen lapsekkaan ja kuluneen ad hominemin, jossa mielenterveysogelmia käytetään lyömäaseena ja leimana.
Olen pahoillani jos tuo "ruma apina" oli sellainen termi, mikä kolahti.
Älä esittele kuviasi enää kenellekään.
Ei voi vaatia muita esittämään "parempia argumentteja" jos itse nimittelee toisaalla muita rumiksi apinoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön. Työkaverinani oli joku aika sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi identifioituva nainen, joka oli aidosti lapsivihamielinen. Hän saattoi työpaikan kahvipöydässä ihan avoimesti yökötellä ja tokaista "hyi", jos ylpeä mummi mainitsi jotain lapsenlapsestaan ja lapsiperheellisiin asiakkaisiin hän suhtautui kriittisemmin kuin muihin.
En ymmärrä miksi ihmisten pitää väkisin esitellä niitä lapsiensa ja lapsenlapsiensa kuvia toisille.
En minäkään vedä ilmettäni aivottomaan tyhjäpäiseen hymyyn ja kaiva Erkki-enon tai Kirsti-mummon kuvaa, ja sitä kaikille tuputa naaman eteen pakkoihailtavaksi.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei muita ihmisiä kiinnosta heidän sukulaistensa naamataulut, eikä muiden mielestä niissä teidän läheistenne kuvissa ole yhtään mitään ihanaa ja mykistävän hienoa?
Tässäkin voidaan miettiä sitä, että kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ja muistaa käytöstavat. Mitä se on sinulta pois jos joku työkaveri näyttää sinulle vaikka kuvan lapsestaan tai lapsenlapsestaan, siihen riittää vastaukseksi pelkkä hymy tai jokin ystävällinen sana. Mitäs kun sinä haluaisit jakaa jonkun itsellesi tärkeän tai merkityksellisen asian, odotatko että työkaverisi huokailevat kyllästyneenä eivätkä kiinnitä sinuun mitään huomiota. Niin ja minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä, mutta jonkun muun kuvan voin joskus kahvihuoneessa työkavereille näyttää.
Kun ihmiset eivät oikeasti ymmärrä siinä suunnattomassa sosiaalisessa lahjakkuudessaan, sellaista pikku asiaa, että kukaan ei oikeasti ihaile niitä teiden lapsianne.
Ihmiset saattavat sanoa, että onpa ihana, ja voi kun on suloinen. Mutta se on sitä näytelmää.
Ja kun teeskentelette että ihailette niitä teidän naaman eteen työnnettyjä rumia apinoita, niin annatte tyhmälle ihmiselle sen käsityksen, että on ok esitellä niitä kuvia kaikille.
Tyhmä luulee aidosti, että se heidän ruma lapsensa on joku koko muun maailman ihannoima.
Toivon että löydät tarvitsemasi avun noihin ilmiselviin mielenterveysongelmiisi.
Toivon että löydät jotain muita argumenttejä, kuin tuollaisen äärimmäisen lapsekkaan ja kuluneen ad hominemin, jossa mielenterveysogelmia käytetään lyömäaseena ja leimana.
Olen pahoillani jos tuo "ruma apina" oli sellainen termi, mikä kolahti.
Älä esittele kuviasi enää kenellekään.
Vaikea uskoa että sinulle kukaan mitään kuvia esittelee tai ylipäänsä juttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön. Työkaverinani oli joku aika sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi identifioituva nainen, joka oli aidosti lapsivihamielinen. Hän saattoi työpaikan kahvipöydässä ihan avoimesti yökötellä ja tokaista "hyi", jos ylpeä mummi mainitsi jotain lapsenlapsestaan ja lapsiperheellisiin asiakkaisiin hän suhtautui kriittisemmin kuin muihin.
En ymmärrä miksi ihmisten pitää väkisin esitellä niitä lapsiensa ja lapsenlapsiensa kuvia toisille.
En minäkään vedä ilmettäni aivottomaan tyhjäpäiseen hymyyn ja kaiva Erkki-enon tai Kirsti-mummon kuvaa, ja sitä kaikille tuputa naaman eteen pakkoihailtavaksi.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei muita ihmisiä kiinnosta heidän sukulaistensa naamataulut, eikä muiden mielestä niissä teidän läheistenne kuvissa ole yhtään mitään ihanaa ja mykistävän hienoa?
Tässäkin voidaan miettiä sitä, että kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ja muistaa käytöstavat. Mitä se on sinulta pois jos joku työkaveri näyttää sinulle vaikka kuvan lapsestaan tai lapsenlapsestaan, siihen riittää vastaukseksi pelkkä hymy tai jokin ystävällinen sana. Mitäs kun sinä haluaisit jakaa jonkun itsellesi tärkeän tai merkityksellisen asian, odotatko että työkaverisi huokailevat kyllästyneenä eivätkä kiinnitä sinuun mitään huomiota. Niin ja minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä, mutta jonkun muun kuvan voin joskus kahvihuoneessa työkavereille näyttää.
Kun ihmiset eivät oikeasti ymmärrä siinä suunnattomassa sosiaalisessa lahjakkuudessaan, sellaista pikku asiaa, että kukaan ei oikeasti ihaile niitä teiden lapsianne.
Ihmiset saattavat sanoa, että onpa ihana, ja voi kun on suloinen. Mutta se on sitä näytelmää.
Ja kun teeskentelette että ihailette niitä teidän naaman eteen työnnettyjä rumia apinoita, niin annatte tyhmälle ihmiselle sen käsityksen, että on ok esitellä niitä kuvia kaikille.
Tyhmä luulee aidosti, että se heidän ruma lapsensa on joku koko muun maailman ihannoima.
Toivon että löydät tarvitsemasi avun noihin ilmiselviin mielenterveysongelmiisi.
Toivon että löydät jotain muita argumenttejä, kuin tuollaisen äärimmäisen lapsekkaan ja kuluneen ad hominemin, jossa mielenterveysogelmia käytetään lyömäaseena ja leimana.
Olen pahoillani jos tuo "ruma apina" oli sellainen termi, mikä kolahti.
Älä esittele kuviasi enää kenellekään.
Kommentti täältä sivusta: Sinähän oletkin malliesimerkki hyvästä ja asiallisesta argumentoinnista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön. Työkaverinani oli joku aika sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi identifioituva nainen, joka oli aidosti lapsivihamielinen. Hän saattoi työpaikan kahvipöydässä ihan avoimesti yökötellä ja tokaista "hyi", jos ylpeä mummi mainitsi jotain lapsenlapsestaan ja lapsiperheellisiin asiakkaisiin hän suhtautui kriittisemmin kuin muihin.
En ymmärrä miksi ihmisten pitää väkisin esitellä niitä lapsiensa ja lapsenlapsiensa kuvia toisille.
En minäkään vedä ilmettäni aivottomaan tyhjäpäiseen hymyyn ja kaiva Erkki-enon tai Kirsti-mummon kuvaa, ja sitä kaikille tuputa naaman eteen pakkoihailtavaksi.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei muita ihmisiä kiinnosta heidän sukulaistensa naamataulut, eikä muiden mielestä niissä teidän läheistenne kuvissa ole yhtään mitään ihanaa ja mykistävän hienoa?
Tässäkin voidaan miettiä sitä, että kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ja muistaa käytöstavat. Mitä se on sinulta pois jos joku työkaveri näyttää sinulle vaikka kuvan lapsestaan tai lapsenlapsestaan, siihen riittää vastaukseksi pelkkä hymy tai jokin ystävällinen sana. Mitäs kun sinä haluaisit jakaa jonkun itsellesi tärkeän tai merkityksellisen asian, odotatko että työkaverisi huokailevat kyllästyneenä eivätkä kiinnitä sinuun mitään huomiota. Niin ja minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä, mutta jonkun muun kuvan voin joskus kahvihuoneessa työkavereille näyttää.
Kun ihmiset eivät oikeasti ymmärrä siinä suunnattomassa sosiaalisessa lahjakkuudessaan, sellaista pikku asiaa, että kukaan ei oikeasti ihaile niitä teiden lapsianne.
Ihmiset saattavat sanoa, että onpa ihana, ja voi kun on suloinen. Mutta se on sitä näytelmää.
Ja kun teeskentelette että ihailette niitä teidän naaman eteen työnnettyjä rumia apinoita, niin annatte tyhmälle ihmiselle sen käsityksen, että on ok esitellä niitä kuvia kaikille.
Tyhmä luulee aidosti, että se heidän ruma lapsensa on joku koko muun maailman ihannoima.
Toivon että löydät tarvitsemasi avun noihin ilmiselviin mielenterveysongelmiisi.
Toivon että löydät jotain muita argumenttejä, kuin tuollaisen äärimmäisen lapsekkaan ja kuluneen ad hominemin, jossa mielenterveysogelmia käytetään lyömäaseena ja leimana.
Olen pahoillani jos tuo "ruma apina" oli sellainen termi, mikä kolahti.
Älä esittele kuviasi enää kenellekään.
Kuulehan incel, hän saa esitellä kuviaan kenelle haluaa ja edellyttää normaaleja käytöstapoja, joita teillä alilaudan kasvateilla ei ole eikä tule, kuten ei naistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sen ryhmän pointti on? En ymmärrä minkälainen tarve vapaaehtoisesti lapsettomilla on purkaa jotain tunteita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta? Siis mistä he puhuvat? Asian luulisi olevan hyvin simppeli. "En halua lapsia."
Kyllä minä ymmärrän ihan hyvin. Miksi tarvitaan vertaisryhmiä keskenmenon kokeneille? Se nyt vaan tuli ulos. Seksuaalivähemmistöille? No mä nyt vaan tykkään tytöistä.
Vapaaehtoisesti lapsettomiin kohdistuu paljon arvostelua ja kyttäämistä ja lyttäämistä. Sukulaiset asettaa toiveita ja utelee, työpaikoilla kysellään ja vitsaillaan, kaverit arvostelee. Sen lisäksi voidaan keskustella esim. sterilisaatiosta ja lain muutoksesta, ehkäisykeinoista, parisuhteesta, abortista, yhteiskunnan suhtautumisesta lapsiperheisiin vs. lapsettomiin. Ja voidaanpa vaikka purkaa sitä kiukkuakin kaikessa rauhassa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät siitä loukkaannu, vaan ymmärtävät.
Eikö se ole parempi että veloilla on omia palstoja, etteivät tule tänne haukkumaan ja ivaamaan ja arvostelemaan vauva-arkea ja äitiyttä?
Niin ja mikä ihme saa jonkun ihmisen menemään sellaiseen ryhmään joka ei liity häneen mitenkään.
Miksi kenekään äidin ta isän pitää mennä tuollaiseen ryhmää mieltään pahoittamaan ja järkyttymään?
En keksi muuta kuin tyhmyyden. Pitää olla tosiaan vähän tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks parhaimmmista mitä olen itse kuullut oli "Mitä jos sun mies haluaakin lapsia joskus?"
No jos minun mieleni ei siihen mennessä ole muuttunut niin varmaan erotaan, että voi lähtä etsimään itselleen naista jonka elämän suurin täyttymys on porsia.Ihan ku mulle tulis tai vähintään pitäis tulla kamala kriisi siitä, että "OMG! Mies nyt jättää mut jos en tee lapsia, pakko tehdä lapsi, että en jää yksin, koska enhän mää nyt keskenäni pärjää tai tuu ikinä löytämään ketään uutta!!!" Nope.
Jos eron partaalla oleva nainen tekee noin pitääkseen miehestä kiinni sitä pidetään (esimerkiksi aaveellä...) säälittävänä ja arvostellaan, että ei se suhde tule sen lapsen takia vaan kestämään ja ettei lasta TODELLAKAAN pitäisi tuollaiseen tilanteeseen synnyttää... mutta jotenkin se sama ei nähtävästi päde vapaaehtoisestilapsettomiin?Tätä minä en ymmärrä, jos olet niin varma päätöksestäsi niin miksi sitä pitää koko ajan pönkittää tuollaisella alentavalla puheella lapsellisista? Porsia? Siat porsivat. Pidät siis äitejä sikoina? Siis mistä tämä viha kumpuaa?? Jostainhan sinä olet heille äärettömän vihainen.
Jostain syystä haluat yhden sanan perusteella vetää johtopäätöksen, että toinen on "ÄÄRETTÖMÄN" vihainen.
Kun lukee tuon teksin neutraalisti ilman mitään tunnekuohuja, niin ei siitä mikään ääretön viha kyllä välity.
Aika yleinen termi tuo porsiminen on netissä, ja toinen on pershedelmä.
Jos tuollaisiin termeihin törmätessä näet mielessäsi jonkun äärettömän vihaisen ja raivopäisen henkilön, niin se on oman mielikuvituksen tuotettasi, ja voisitkin vähän rauhoittua itse. Ja miettiä, oletko nyt ihan varma.
Porsiminen ja pershedelmä ovat yleisiä nimityksiä Ylilaudalla. Tämä on Vauva-lehden keskustelupalsta. Jos lapsimyönteisyys on sulle too much niin palaa sinne Ylikselle, kukaan ei täällä jää sua kaipaamaan.
Miksi lapseton mies ylipäätään haluaa kirjoitella VAUVA-lehden palstalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks parhaimmmista mitä olen itse kuullut oli "Mitä jos sun mies haluaakin lapsia joskus?"
No jos minun mieleni ei siihen mennessä ole muuttunut niin varmaan erotaan, että voi lähtä etsimään itselleen naista jonka elämän suurin täyttymys on porsia.Ihan ku mulle tulis tai vähintään pitäis tulla kamala kriisi siitä, että "OMG! Mies nyt jättää mut jos en tee lapsia, pakko tehdä lapsi, että en jää yksin, koska enhän mää nyt keskenäni pärjää tai tuu ikinä löytämään ketään uutta!!!" Nope.
Jos eron partaalla oleva nainen tekee noin pitääkseen miehestä kiinni sitä pidetään (esimerkiksi aaveellä...) säälittävänä ja arvostellaan, että ei se suhde tule sen lapsen takia vaan kestämään ja ettei lasta TODELLAKAAN pitäisi tuollaiseen tilanteeseen synnyttää... mutta jotenkin se sama ei nähtävästi päde vapaaehtoisestilapsettomiin?Tätä minä en ymmärrä, jos olet niin varma päätöksestäsi niin miksi sitä pitää koko ajan pönkittää tuollaisella alentavalla puheella lapsellisista? Porsia? Siat porsivat. Pidät siis äitejä sikoina? Siis mistä tämä viha kumpuaa?? Jostainhan sinä olet heille äärettömän vihainen.
Jostain syystä haluat yhden sanan perusteella vetää johtopäätöksen, että toinen on "ÄÄRETTÖMÄN" vihainen.
Kun lukee tuon teksin neutraalisti ilman mitään tunnekuohuja, niin ei siitä mikään ääretön viha kyllä välity.
Aika yleinen termi tuo porsiminen on netissä, ja toinen on pershedelmä.
Jos tuollaisiin termeihin törmätessä näet mielessäsi jonkun äärettömän vihaisen ja raivopäisen henkilön, niin se on oman mielikuvituksen tuotettasi, ja voisitkin vähän rauhoittua itse. Ja miettiä, oletko nyt ihan varma.
Porsiminen ja pershedelmä ovat yleisiä nimityksiä Ylilaudalla. Tämä on Vauva-lehden keskustelupalsta. Jos lapsimyönteisyys on sulle too much niin palaa sinne Ylikselle, kukaan ei täällä jää sua kaipaamaan.
Miksi lapseton mies ylipäätään haluaa kirjoitella VAUVA-lehden palstalle?
Koska hänellä ei ole elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ilmiön. Työkaverinani oli joku aika sitten vapaaehtoisesti lapsettomaksi identifioituva nainen, joka oli aidosti lapsivihamielinen. Hän saattoi työpaikan kahvipöydässä ihan avoimesti yökötellä ja tokaista "hyi", jos ylpeä mummi mainitsi jotain lapsenlapsestaan ja lapsiperheellisiin asiakkaisiin hän suhtautui kriittisemmin kuin muihin.
En ymmärrä miksi ihmisten pitää väkisin esitellä niitä lapsiensa ja lapsenlapsiensa kuvia toisille.
En minäkään vedä ilmettäni aivottomaan tyhjäpäiseen hymyyn ja kaiva Erkki-enon tai Kirsti-mummon kuvaa, ja sitä kaikille tuputa naaman eteen pakkoihailtavaksi.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei muita ihmisiä kiinnosta heidän sukulaistensa naamataulut, eikä muiden mielestä niissä teidän läheistenne kuvissa ole yhtään mitään ihanaa ja mykistävän hienoa?
Tässäkin voidaan miettiä sitä, että kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ja muistaa käytöstavat. Mitä se on sinulta pois jos joku työkaveri näyttää sinulle vaikka kuvan lapsestaan tai lapsenlapsestaan, siihen riittää vastaukseksi pelkkä hymy tai jokin ystävällinen sana. Mitäs kun sinä haluaisit jakaa jonkun itsellesi tärkeän tai merkityksellisen asian, odotatko että työkaverisi huokailevat kyllästyneenä eivätkä kiinnitä sinuun mitään huomiota. Niin ja minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä, mutta jonkun muun kuvan voin joskus kahvihuoneessa työkavereille näyttää.
Kun ihmiset eivät oikeasti ymmärrä siinä suunnattomassa sosiaalisessa lahjakkuudessaan, sellaista pikku asiaa, että kukaan ei oikeasti ihaile niitä teiden lapsianne.
Ihmiset saattavat sanoa, että onpa ihana, ja voi kun on suloinen. Mutta se on sitä näytelmää.
Ja kun teeskentelette että ihailette niitä teidän naaman eteen työnnettyjä rumia apinoita, niin annatte tyhmälle ihmiselle sen käsityksen, että on ok esitellä niitä kuvia kaikille.
Tyhmä luulee aidosti, että se heidän ruma lapsensa on joku koko muun maailman ihannoima.
Toivon että löydät tarvitsemasi avun noihin ilmiselviin mielenterveysongelmiisi.
Toivon että löydät jotain muita argumenttejä, kuin tuollaisen äärimmäisen lapsekkaan ja kuluneen ad hominemin, jossa mielenterveysogelmia käytetään lyömäaseena ja leimana.
Olen pahoillani jos tuo "ruma apina" oli sellainen termi, mikä kolahti.
Älä esittele kuviasi enää kenellekään.
Kuulehan incel, hän saa esitellä kuviaan kenelle haluaa ja edellyttää normaaleja käytöstapoja, joita teillä alilaudan kasvateilla ei ole eikä tule, kuten ei naistakaan.
Ei.
Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia mitään pakotettua ihailemista ja alistumista, jos väkisin esittelet kuviasi.
Jos esittelet kuviasi pakolla, niin sinun on kestettävä myös se, että toinen esittelee aidon tunteensa häiriköintiäsi kohtaan.
Et ole kenekään yläpuolella, etkä saa päättää mitä toisen tulee tuntea.
Minä muljautan silmiäni ja siirryn kauemmaksi juomaan kahviani, jos minulle tungetaan niitä rumia apinan kuvia naaman eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan lapsia ja lapsiperheitä siksi koska he elävät meidän muiden rahoilla. Aina kun näen lapsiperheen jossain niin ajattelen heti että nuo elävät minun verorahoillani ja minä en saa mitään yhteiskunnalta koska en mukamas ole pienituloinen. Heti kun lapsiperheiltä otetaan tuet pois eli lapsiperheet eläisi omilla rahoillansa ja vanhemmat elättäisi itse omat lapsensa niin silloin mun lapsi sekä perhevihamielisyys loppuu.
Ja tarkalleen ottaen millä tavalla sinä reppana kuvittelet elättäväsi minun perhettäni? - 6500 euroa kk tienaava nettoveronmaksaja kahden lapsen äiti
Sillä tavalla että minun verorahoja on annettu sinun perheelle, te olette käynneet minun lompakollani.
Ai että minä perheellisenä nautin kun pääsen toisten lompakoille Muuta maasta jos ei miellytä 😆😁🤣
Ehkä lapsettomilla ihmisillä ei ole muuta elämää kuin vihata lapsia. Surullista luettavaa :(
Niin no, mä luulen että on meitä veloja jotka on oikeasti sinut asian kanssa ja valinneet lapsettomuuden terveistä syistä. Ja sitten on heitä vähemmän vapaaehtoisesti lapsettomia ja heitä joilla on jokin kiintymyssuhde-trauma jäänyt työntämättä, joten he purkavat sitä vihaansa lapsiinsa.
Olen tosi iloinen, etteivät he hanki / pysty hankkimaan lapsia, sillä ennen vanhaan ns. kaikki tekivät lapsia ja lopputuloksen tiedämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks parhaimmmista mitä olen itse kuullut oli "Mitä jos sun mies haluaakin lapsia joskus?"
No jos minun mieleni ei siihen mennessä ole muuttunut niin varmaan erotaan, että voi lähtä etsimään itselleen naista jonka elämän suurin täyttymys on porsia.Ihan ku mulle tulis tai vähintään pitäis tulla kamala kriisi siitä, että "OMG! Mies nyt jättää mut jos en tee lapsia, pakko tehdä lapsi, että en jää yksin, koska enhän mää nyt keskenäni pärjää tai tuu ikinä löytämään ketään uutta!!!" Nope.
Jos eron partaalla oleva nainen tekee noin pitääkseen miehestä kiinni sitä pidetään (esimerkiksi aaveellä...) säälittävänä ja arvostellaan, että ei se suhde tule sen lapsen takia vaan kestämään ja ettei lasta TODELLAKAAN pitäisi tuollaiseen tilanteeseen synnyttää... mutta jotenkin se sama ei nähtävästi päde vapaaehtoisestilapsettomiin?Tätä minä en ymmärrä, jos olet niin varma päätöksestäsi niin miksi sitä pitää koko ajan pönkittää tuollaisella alentavalla puheella lapsellisista? Porsia? Siat porsivat. Pidät siis äitejä sikoina? Siis mistä tämä viha kumpuaa?? Jostainhan sinä olet heille äärettömän vihainen.
Jostain syystä haluat yhden sanan perusteella vetää johtopäätöksen, että toinen on "ÄÄRETTÖMÄN" vihainen.
Kun lukee tuon teksin neutraalisti ilman mitään tunnekuohuja, niin ei siitä mikään ääretön viha kyllä välity.
Aika yleinen termi tuo porsiminen on netissä, ja toinen on pershedelmä.
Jos tuollaisiin termeihin törmätessä näet mielessäsi jonkun äärettömän vihaisen ja raivopäisen henkilön, niin se on oman mielikuvituksen tuotettasi, ja voisitkin vähän rauhoittua itse. Ja miettiä, oletko nyt ihan varma.
Porsiminen ja pershedelmä ovat yleisiä nimityksiä Ylilaudalla. Tämä on Vauva-lehden keskustelupalsta. Jos lapsimyönteisyys on sulle too much niin palaa sinne Ylikselle, kukaan ei täällä jää sua kaipaamaan.
Miksi lapseton mies ylipäätään haluaa kirjoitella VAUVA-lehden palstalle?
Olet siis viettänyt aikaasi ylilaudalla, kun kerran tiedät sielläkin käytettävän porsia termiä.
Itse olen törmännyt termiin täällä VAUVA:lla.
Mistä olette päätelleet että olen mies?
Keksitte omianne ja sitten vouhkaatte niitä omia olkiukkojanne.
Minä olen nainen, enkä ole mikään incel.
Miksi menette jonnekin lapsettomien ryhmiin ja sitten itkette?
Katsokaa nyt vaikka tämän AIHE VAPAAN kolme ensimmäistä sivua. MONIKO LIITTYY VAUVOIHIN?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en inhoa lapsia, pidän aika monista lapsista. Mutta myönnän, että äiti-ihmisistä monia inhoan ja se inho mulle on syntynyt sitä kautta, mikä heidän asenne lapsettomia naisia kohtaan on. Miehien suhtautuminen meihin usein on paljon parempi.
En voi ymmärtää ihmistä joka äitinä menee vapaaehtoisesti lapsettomien sivuile "viihdyttämään" itseään, ja sitten on ihmeissään kun siellä ei tykätä lapsista.
Sitten tehdään ketju jossa itketään kun kaikki ei tykkää lapsista ja osa kirjoittaa heistä vihaisesti.
Minä itse vihaan osaa lapsista, ja osaa vanhemmista. Osa on yhdentekevää sakkia ja äärimmäisen pieni minoriteetti on sellaisia kenestä pidän.
Minä en koe syyllisyyttä vihan tunteestani. Se on ihan oikeutettu tunne ja on erittäin tervettä ja oikein tuntea vihaa.
Se on sairasta ja väärin, kun jotkut yrittää kieltää toisilta normaalin ja terveen tunteen.
Jos lapsenne ei osaa käyttäytyä, ettekä viitsi tai ymmärrä sitä kasvattaa, on lapsenne ja te, ansainneet vihani.
Jos aiheutatte muille kärsimystä ja pahaa oloa, teitä saa vihata.
Minulle aiheutta kärsimystä ja pahaa oloa lasten kirkuminen ja rääkyminen. Se on ihan sama asia, kuin jollekin ihmiselle on vaikka hajuisteiden lotraaminen. Jos joku saa hengenahdistusta, päänsärkyä ja pahaa oloa siitä, että joku itsekäs moukka lotraa myrkkyjä päällensä ja pakottaa toiset niitä haistamaan, on lotraaja ansainnut vihan osakseen.
Jos lapsi kirkuu niin että toisten korviin sattuu ja toisille tulee siitä kärsimystä, niin sitä lasta saa vihata.
Kyllä! Ihan oikeasti sitä lasta ja sen kyvytöntä vanhempaa saa vihata. Tietenkään vihan kohteelle ei saa tehdä mitään rikollista, mutta heitä saa vihata.
Ihan noin yleisesti kysyisin että kannattaisiko vähän harjoittaa itsereflektiota jos huomaa *vihaavansa* ihmisiä vain siksi että he ovat vähän ärsyttäviä, eivät kuitenkaan esimerkiksi massamurhaajia tms? Tuota omaa esimerkkiäsi lainatakseni, kuinka täysijärkiseltä kuulostaisi jos selittäisin suu vaahdossa *vihaavani* hajusteita käyttäviä ihmisiä? Mua ärsyttää esimerkiksi rullaportaissa väärin ryhmittyvät ihmiset, mutta en perusta identiteettiäni heidän vihaamisensa varaan.
Ei.
Ei vihan tunne ole mikään sellainen, että sitä saisi tuntea vain jotain massamurhaajaa kohtaan.
Ihan sitä saa tuntea vaikka naapuriaan kohtaan.
Sinä voisit kokeilla itse reflektoida itseäsi ja miettiä mikä siinä vihassa nyt on sellaista, että se on sinulle noin iso mörkö.
Oletpa aika omituinen kun höpötät jostain, että tässä muut olisivat perustaneet identiteettinsä vihaamisen varaan. Kerta kaikkiaan omituinen ajatus.
Minä vihaan rääkyviä lapsia. Se ei tarkoita, että olisin identiteettini perustanut vihaamiseen, muualla kuin sinun mielikuvituksessasi.
Minusta vaikuttaa että jotenkin pelkäät vihaamista, tai et oikein ole ymmärtänyt sitä konseptia.
Sinusta tulee myös vähän sellainen kuva, että yrität itseäsi jotenkin nostaa muiden yläpuolelle, tuolla persusteella, että sinä et vihaa, ja tuolla että maalaat muista ihmisistä jonkun hullun kuvan, jossa heillä se viha on muka koko identiteetti.
Maalaamasi kuva on höpötystäsi.
Itse sinä siinä vihan tunteessasi vain kylvet ja oman mielesi tuolla pilaat. Ei ne kirkuvat lapset ja niiden vanhemmat välitä epänormaalista vihantunteestasi. Ihan siksi kannattaisi hakea apua. Itse en vihaa mitään. Oloni on sitä myöten oikein mukava aika pitkälle koko ajan.
Ei vihaan tarvitse mitään apua. Ei se ole mikään sairaus tai vamma.
Silloin jos on ongelmia tunnistaa ja tuntea tunteita, silloin voi olla tarpeen hakea apua.
Mihinkään normaaliin tunteeseen ei tarvitse hakea mitään apua.
En minä kylve vihan tunteessani.
Se että ihminen tunnistaa itsessään vihan tunteita, ja niitä uskaltaa tuntea, on tervettä.
Se on vinksahtanutta että komennellaan toisia menemään hoitoon, jos toinen uskaltaa myöntää, että hei mulla on vihan tunteita ja tunnen niitä.
Se että joku tuntee vihaa, ei tarkoita että tämä ei mitään muuta tekisi kuin vihaisi ja olisi siinä vihan tunteessan koko ajan, saati että hänen identiteetti olisi vihaaja.
Olet sinä aika mustavalkoisesti ajatteleva ihminen, jos sinulle ei ole muutä kuin on ja off.
Minä tunnen kaikkia tunteita.
Kirjoitin tässä ketjussa, että tunnen vihaa, koska ketjussa käsitellään sitä aihetta.
Ei tässä käsitellä iloa, suruna, häpeää tai pelkoa.
Siksi en erikseen mainunnut, että joo tunnen niitäkin. Oletin että teillä on sen verran järkeä päässä, että ymmärrätte minun tuntevan myös niitä.
Mutta sain pettyä.
Totta kai te näätte mielikuvissanne jonkun raivoisan miehen jolla ei ole naista, ja joka koko ajan piehtaroi vihassa, tuntematta muuta.
Olette väärässä. Olen normaali nainen, enkä kuvittelemanne hirviö.
Teidän pitää vaan nyt hyväksyä se että ihmiset tuntevat vihaa, eikä se tee heistä mitään hirviötä tai mielisairasta.
Jostain syystä haluat yhden sanan perusteella vetää johtopäätöksen, että toinen on "ÄÄRETTÖMÄN" vihainen.
Kun lukee tuon teksin neutraalisti ilman mitään tunnekuohuja, niin ei siitä mikään ääretön viha kyllä välity.
Aika yleinen termi tuo porsiminen on netissä, ja toinen on pershedelmä.
Jos tuollaisiin termeihin törmätessä näet mielessäsi jonkun äärettömän vihaisen ja raivopäisen henkilön, niin se on oman mielikuvituksen tuotettasi, ja voisitkin vähän rauhoittua itse. Ja miettiä, oletko nyt ihan varma.