Miksi toisiin perheisiin syntyy jatkuvasti pelkkiä erityislapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Kyllä kyllä. Mutta tämä koskee vain oikeaa neurologista häiriötä. Ihan samanlaisia oireita on myös lapsilla jotka oireilevat ihan puhtaasti psyykkisistä syistä. ADHD diagnoosi on vähän turhan helppo saada pelkän oirekuvan perusteella. Kotiolot, taustat ja vanhemmuuden arvio pitäisi aina selvittää myös ettei tulisi niin paljon hätäisiä vääriä diagnooseja. Tähän vaan menisi niin tuhottomasti aikaa ja resursseja joten helpompi tehdä pikainen diagnoosi ja kirjoittaa concerta tai ritalin resepti. Painotan kuitenkin että on myös ihan oikeaa ADHD:ta joka on puhtaasti neurologinen häiriö vaikka liitännäisenä psyykkistäkin oireilua yleensä esiintyy.

Millainen kokemus sinulla on adhd-tutkimuksista? Yleensä lapsi lähetetään lastenpsykiatrian poliklinikalle tutkimusjaksoon, jossa hänet tutkivat vähintään neuropsykologi ja lastenpsykiatri. Vain lääkäri eli lastenpsykiatri voi antaa diagnoosin. Hänen työparinaan on vielä psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja, joka yhteistyössä psykiatrin kanssa kartoittaa lapsen taustat ja tunne-elämän, nimenomaan siksi, että muut syyt voidaan sulkea pois. Adhd-diagnoosia ei voi antaa pelkästään vanhempien tai koulun kertomuksien mukaan, vaan siihen on olemassa ihan erityiset tutkimukset. Sitä paitsi, adhd lääkitys ei auta, jos oikeaa adhd:ta ei ole, joten turha lääkitys kyllä näkyy heti, eikä sitä silloin jatketa (kaikille lääkitys tosin ei muista syistä sovi).

Hohhoijaa. Toki, näinhän sen pitäisi mennä, mutta kun ei vaan kaikkialla mene. ADHD:stä en tosin tiedä, mutta Aspergeristä kyllä, eli autismin kirjon häiriöstä kuitenkin. Meillä lapsi sai diagnoosin ihan julkisella puolella, mutta ei todellakaan ollut mitään pitkiä, hyvin monipuolisia tutkimuksia. En valita, kyllä minusta ihan maallikkonakin tuntuu, että diagnoosi on oikein. Itse asiassa minä koko asian nostin esiin, ei lasta mistään koulusta tutkimuksiin lähetetty tms. Psykologi teki peruskognitiiviset testit ja parin tunnin ajan jotain "Asperger-testejä". Neurologi luki tulokset (joiden mukaan lapsella ei psykologin mielestä missään nimessä ollut Aspergeriä) ja lukemansa perusteella sanoi, että selvästi on AS. Se siitä perusteellisuudesta ja moniammatillisesta, ristiriidattomasta yhteistyöstä. Paljon tuntui olevan painoarvoa silläkin, mitä me vanhemmat sanoimme ja olen miettinyt, olisiko ollut mahdollista saada runnottua diagnoosi läpi, jos olisimme itsepäisesti näin halunneet? Ehkä. Mutta kuten sanoin, tietysti diagnoosien pitäisi perustua hyvin huolellisiin tutkimuksiin, mutta ainakin minulle jäi poikani tapauksesta tunne, että ei se nyt kovin tarkkaa ollut.

Jos asperger-testit (autismikirjon häiriön testit) on tehty, niin aspergeria ei kyllä voi diagnoosiksi laittaa ilman, että se olisi näkynyt testeissä. Helpommin menee niin päin, että as-diagnoosia ei saa, vaan pelkästään maininnan "asperger-piirteitä", jos tietyt kriteerit eivät ihan tarkalleen täyty. Joten kummalliselta kuulostaa psykologin ja neurologin ristiriitainen tulkinta testistä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selkeästi kertoa, miksi adhd ei voisi johtua kasvatuksesta? Eli mitä sellaista siinä on, joka ei mitenkään voi johtua kasvatuksesta ja kotioloista? Onko aivoissa siis jokin muutos tai häiriö, joka on todistettu että sellainen ei voi syntyä lapsen elämän aikana kasvatuksen seurauksena, vaan on geneettinen/jo syntymästä asti ollut tms. miten se nyt pitäisi sanoa. Tiedän että otatte tämän nyt jonain vittuiluna, mutta kysyn aidosti kiinnostuneena asiasta. Miten asia siis tutkitaan ym.?

Onhan tämä jo monta kertaa sanottu tämänkin keskustelun aikana, yllä nyt vielä asiallinen pitkä vastaus kysymykseesi.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selkeästi kertoa, miksi adhd ei voisi johtua kasvatuksesta? Eli mitä sellaista siinä on, joka ei mitenkään voi johtua kasvatuksesta ja kotioloista? Onko aivoissa siis jokin muutos tai häiriö, joka on todistettu että sellainen ei voi syntyä lapsen elämän aikana kasvatuksen seurauksena, vaan on geneettinen/jo syntymästä asti ollut tms. miten se nyt pitäisi sanoa. Tiedän että otatte tämän nyt jonain vittuiluna, mutta kysyn aidosti kiinnostuneena asiasta. Miten asia siis tutkitaan ym.?

"Nykytiedon mukaan ADHD johtuu pääosin dopamiinin liian tehottomasta kulusta hermosolujen välillä. ADHD näkyy aivoissa hivenen poikkeavana toimintana vasemmassa aivopuoliskossa ja etuotsalohkossa. Etuotsalohkon tehtävänä on säädellä mm. tarkkaavaisuutta, suunnitelmallisuutta, motivaatiota ja toiminnanohjausta. Tämän aivoalueen poikkeavuudet aiheuttavat esimerkiksi hahmotusongelmia, vaikeuttaa järkevien valintojen tekemistä ja suunnitelmallisuutta. ADHD:ssä aivojen aktivaatiotaso on liian matala. Tällöin ihminen yrittää automaattisesti nostaa aktivaatiotaan ja vireyttään esimerkiksi liikehtimällä alituiseen. Tämän vuoksi arvellaan stimuloivan lääkityksen parantavan usein ADHD:n oireita."

Lainaus autismisäätiön sivuilta. Tuollaista dopamiinijärjestelmän häiriötä ei kasvatuksella saada aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella pitkä tie on adhd-diagnoosin saaminen. On ollut perheneuvolan testit, sosiaalityöntekijän vanhemmuuden kartoitus, psykologin testit, osastojakso, neurologi... Meillä varsinaisen diagnoosin teki lastentautien lääkäri. Mutta ei tule helpolla julkisella puolella! Aikuisena sitten varmaan eri asia, jos menee yksityiselle.

Eipä tuo aikuisenakaan mikään läpihuutojuttu ole. Julkisella puolella ensin psyk.sh.n ja psykiatrin testit ja haastattelut, vanhempien haastattelut,koulutodistukset(kaikessa tässä meni n.puoli vuotta) ja sitten lähete yksityiselle joka teki varsinaiset tutkimukset ja lausunnon.

Toivon, että tulevaisuudessa ihmisistä tehdään testit, joissa selvitetään mahdolliset terveysongelmat, olivatpa ne fyysisiä tai psyykkisiä. 

Pidän moraalittomana, että vaikeita mt-ongelmia sairastavat hankkivat lapsia eivätkä välttämättä jaksa tai pysty huolehtimana lapsista omien ongelmiensa vuoksi. Miksi kukaan haluaisi saada lapsen, jonka riskinä on mielisairaalahoito tai itsemurha vakavan psyykkisen sairauden, esimerkiksi skitsofrenian vuoksi?

Tiedän monta erityislapsiperhettä. Toisessa perheellä kahdella neljästä lapsesta lukihäiriö, oppimisvaikeuksia ja puheen tuoton ongelmia. Toisessa perheessä kaikki kolme lasta käyvät puheterapiassa. On myös perheitä, joissa useampi kuin yksi lapsi on kehitysvammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Olet tyypillinen henkilö, joka ei halua hyväksyä totuutta, silloin kun se on sinulle epämiellyttävä. Juuri tällainen aina muualta kuin itsestä syytä hakeva.

Tiedän neljä perhettä sen verran läheisesti, että uskallan vastata. 

Kahdessa perheessä diagnoosi on molemmilla lapsilla, kahdessa perheessä yhdellä (lapsia toisessa perheessä kolme ja toisessa neljä). Ja anteeksi nyt jo etukäteen kun kerron tämän, mutta isommissa perheissä vanhemmat ovat enemmän koulutettuja ja heillä on rytmit ja rutiinit ja ADHD-lapsilla lääkitys. Kaikki sujuu hyvin, lapset ovat tavallisella luokalla koulussa ja erityisopen tunnit riittää. Kyläilyt ja leikit sujuvat hyvin, ja lapset voi ulkoilla aivan rauhassa ilman vanhempia. He syövät säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti, ja heillä on molemmilla yksi harrastus jossa käyvät. 

Haluatteko edes kuulla näistä kahdesta muusta perheestä? Erityiskouluista, väkivaltaisuudesta, vanhempien koulutustasosta? Ette varmaan halua. Osa ei halua siksi että vihaa yleistämistä ja osa siksi, ettei enää jaksa lukea miten moni erityislapsi tulee todella surkeista lähtökohdista. 

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että tulevaisuudessa ihmisistä tehdään testit, joissa selvitetään mahdolliset terveysongelmat, olivatpa ne fyysisiä tai psyykkisiä. 

Pidän moraalittomana, että vaikeita mt-ongelmia sairastavat hankkivat lapsia eivätkä välttämättä jaksa tai pysty huolehtimana lapsista omien ongelmiensa vuoksi. Miksi kukaan haluaisi saada lapsen, jonka riskinä on mielisairaalahoito tai itsemurha vakavan psyykkisen sairauden, esimerkiksi skitsofrenian vuoksi?

Kaikkea ei voi kontrolloida. Suvussani on yksi skitsofreenikko,silti halusin lapsia. Tietysti on olemassa myös pieni riski, että oma lapsi sairastuu. En voi tehdä muuta kuin tarjota mahdollisimman vakaat ja hyvät kotiolot ja kasvatuksen ja toivoa parasta. Kaikki eivät kuitenkaan sairastu ja tutkitusti suojaavia tekijöitä ovat esim.hyvät perhesuhteet jotka tukevat mielenterveyttä ja itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Olet tyypillinen henkilö, joka ei halua hyväksyä totuutta, silloin kun se on sinulle epämiellyttävä. Juuri tällainen aina muualta kuin itsestä syytä hakeva.

No minulle totuus on ennemmin tutkijoiden ja lääkäreiden vuosikausien työn tulos kuin jonkun satunnaisen asiaan perehtymättömän henkilökohtainen mielipide, joka perustuu siihen, että hän tuntee pari perhettä, joissa on adhd-lapsi.

Sehän on ihan yleisesti tiedossa, että huonoin aines lisääntyy.

Mieheni on aikoinaan käynyt tarkkiksen, tuli myös päihdekokeiluja, syrjäytymistä. Kaikki tämä tunnistamattoman ADHD:n takia. Kolmikymppisenä asiaa alettiin tutkia, tuli diagnoosi ja lääkitys. Mieheni opiskeli ammatin ja tekee nyt täysipäiväistä työtä. Pojallemme ADHD periytyi valitettavasti myös. Erona mieheni tilanteeseen on, että nyt hän saa tukea. Lääkitys on auttanut huomattavasti. Poika pystyy keskittymään läksyihin sekä harrastuksiin.

Sääliksi käy noita aikuisia, joita aikoinaan on haukuttu tyhmiksi ja ilkeiksi. Muistan monia omalta luokaltanikin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän neljä perhettä sen verran läheisesti, että uskallan vastata. 

Kahdessa perheessä diagnoosi on molemmilla lapsilla, kahdessa perheessä yhdellä (lapsia toisessa perheessä kolme ja toisessa neljä). Ja anteeksi nyt jo etukäteen kun kerron tämän, mutta isommissa perheissä vanhemmat ovat enemmän koulutettuja ja heillä on rytmit ja rutiinit ja ADHD-lapsilla lääkitys. Kaikki sujuu hyvin, lapset ovat tavallisella luokalla koulussa ja erityisopen tunnit riittää. Kyläilyt ja leikit sujuvat hyvin, ja lapset voi ulkoilla aivan rauhassa ilman vanhempia. He syövät säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti, ja heillä on molemmilla yksi harrastus jossa käyvät. 

Haluatteko edes kuulla näistä kahdesta muusta perheestä? Erityiskouluista, väkivaltaisuudesta, vanhempien koulutustasosta? Ette varmaan halua. Osa ei halua siksi että vihaa yleistämistä ja osa siksi, ettei enää jaksa lukea miten moni erityislapsi tulee todella surkeista lähtökohdista. 

Tuo todistaa sen, että kasvuolosuhteilla on mahdollista joko lieventää tai pahentaa adhd:sta aiheutuvaa haittaa. Kuin myös sen, että paremmin koulutetuilla on usein myös paremmat lähtökohdat ymmärtää lapsen avun ja ohjauksen tarve.

Toisaalta voisi myös kysyä, onko noissa yhden adhd-lapsen perheissä perinnöllisyydellä niin vahvaa osuutta kuin noissa kahden adhd-lapsen perheissä. Ja siitä seuraavaksi, että onko kahden adhd-lapsen perheiden vanhempien koulutustasolla yhteyttä vanhempien mahdolliseen adhd :hen.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen, jos asioita alkaa vähän enemmän pohtia.

Älä ap sinä sitten ikinä lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Kyllä kyllä. Mutta tämä koskee vain oikeaa neurologista häiriötä. Ihan samanlaisia oireita on myös lapsilla jotka oireilevat ihan puhtaasti psyykkisistä syistä. ADHD diagnoosi on vähän turhan helppo saada pelkän oirekuvan perusteella. Kotiolot, taustat ja vanhemmuuden arvio pitäisi aina selvittää myös ettei tulisi niin paljon hätäisiä vääriä diagnooseja. Tähän vaan menisi niin tuhottomasti aikaa ja resursseja joten helpompi tehdä pikainen diagnoosi ja kirjoittaa concerta tai ritalin resepti. Painotan kuitenkin että on myös ihan oikeaa ADHD:ta joka on puhtaasti neurologinen häiriö vaikka liitännäisenä psyykkistäkin oireilua yleensä esiintyy.

Millainen kokemus sinulla on adhd-tutkimuksista? Yleensä lapsi lähetetään lastenpsykiatrian poliklinikalle tutkimusjaksoon, jossa hänet tutkivat vähintään neuropsykologi ja lastenpsykiatri. Vain lääkäri eli lastenpsykiatri voi antaa diagnoosin. Hänen työparinaan on vielä psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja, joka yhteistyössä psykiatrin kanssa kartoittaa lapsen taustat ja tunne-elämän, nimenomaan siksi, että muut syyt voidaan sulkea pois. Adhd-diagnoosia ei voi antaa pelkästään vanhempien tai koulun kertomuksien mukaan, vaan siihen on olemassa ihan erityiset tutkimukset. Sitä paitsi, adhd lääkitys ei auta, jos oikeaa adhd:ta ei ole, joten turha lääkitys kyllä näkyy heti, eikä sitä silloin jatketa (kaikille lääkitys tosin ei muista syistä sovi).

Osastolla töissä. Kokemusta on. Vuorovaikutus arviota ja vanhemmuuden arviota ei tehdä automaattisesti eikä aina edes yhtä kotikäyntiä. Ja vaikka näkyvillä olisikin pahasti puutteellinen vanhemmuus saatetaan diagnoosi silti asettaa.

Vuorovaikutusarvio ja vanhemmuuden arviointi eivät kuulu adhd-diagnoosin tekemiseen, koska tyypillisessä tilanteessa psykologin ja neuropsykologin tutkimukset riittävät.

Puutteellinen vanhemmuus ei luonnollisesti myöskään millään tavalla sulje pois adhd:n mahdollisuutta, koska adhd-lapsilla voi ihan yhtä hyvin olla huonoja vanhempia kuin lapsilla ylipäänsä. Mikäli vanhemmuuden laadusta on epäilyä, asia kuuluu lastensuojelulle (hoitotaho tekee ilmoituksen), joka puolestaan tekee kotikäyntejä. Hyvin usein pahasti ongelmaiset lapset hoidetaan moniammatillisessa yhteistyössä lastensuojelun kanssa.

Osastolle päätyvät yleensä vain vaikeimmin oireilevat lapset, joilla joko häiriö on todella paha, on aiheuttanut vaikeita liitännäisoireita tai joiden ympäristö ei kykene vastaamaan sopivalla tavalla ja joita näin ollen ei pystytä polikliinisesti tutkimaan.

Näin on. Yritin vain sanoa aiemmin että ihan samanlainen oirekuva kuin ADHD:ssa voi olla ilman neurologista pohjaa. Eli puhtaasti psyykkisistä syistä. Tällöinhän kyseessä ei ole ADHD vaikka diagnoosi asetettaisiin. Sitä juuri kritisoin että pelkän osastoseurannan ja psykologin tutkimusten perusteella diagnosoidaan koska tokihan näin saadaan oireet hyvinkin kartoitettua mutta ei mitenkään selvitettyä mistä ne johtuvat. Eli pitäisi mielestäni (eikä vain minun mielestäni, paljon ollaan tästä töissä puhuttu) nykyistä tarkemmin selvittää muut mahdolliset syyt ennen diagnoosin asettamista. Ainakaan meillä ei välttämättä diagnoosia ole vielä tehty lapsen tullessa osastolle vaan tulee nimenomaan tutkimusjaksolle juuri näihin psykologin tutkimuksiin ja seurantaan lähinnä. Meillä on kyllä osastonlääkärikin suoraan myöntänyt joissain tapauksissa että voi olla ADHD mutta voi olla muustakin kyse. Taisit aiemmin mainita (tai sitten se oli joku muu) että lääkitys ei auta jos kyseessä ei ole oikea ADHD ja sehän on kyllä ihan totta! Joten äkkiseltään voisi ajatella kaikille oireileville lääkekokeilua niin sillähän se diagnoosi varmistuisi. Meillä on ollut osastolla kylläkin lapsia joilla lääkitys päällä mutta oireilevat siitä huolimatta eikä diagnoosia kuitenkaan ole kyseenalaistettu. Paljon riippuu lääkäristä.

Moni tässäkin keskustelussa sanoo, että ADHD voidaan todeta vasta koulun alkaessa. Miten sitten ihan järkiään n. 3 -vuotiaillakin diagnoosi? En tiedä yhtään koulukasta jolla kerrottaisiin olevan ADHD, mutta näitä leikki-ikäisiä tulee tasaisesti vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän neljä perhettä sen verran läheisesti, että uskallan vastata. 

Kahdessa perheessä diagnoosi on molemmilla lapsilla, kahdessa perheessä yhdellä (lapsia toisessa perheessä kolme ja toisessa neljä). Ja anteeksi nyt jo etukäteen kun kerron tämän, mutta isommissa perheissä vanhemmat ovat enemmän koulutettuja ja heillä on rytmit ja rutiinit ja ADHD-lapsilla lääkitys. Kaikki sujuu hyvin, lapset ovat tavallisella luokalla koulussa ja erityisopen tunnit riittää. Kyläilyt ja leikit sujuvat hyvin, ja lapset voi ulkoilla aivan rauhassa ilman vanhempia. He syövät säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti, ja heillä on molemmilla yksi harrastus jossa käyvät. 

Haluatteko edes kuulla näistä kahdesta muusta perheestä? Erityiskouluista, väkivaltaisuudesta, vanhempien koulutustasosta? Ette varmaan halua. Osa ei halua siksi että vihaa yleistämistä ja osa siksi, ettei enää jaksa lukea miten moni erityislapsi tulee todella surkeista lähtökohdista. 

Tuo todistaa sen, että kasvuolosuhteilla on mahdollista joko lieventää tai pahentaa adhd:sta aiheutuvaa haittaa. Kuin myös sen, että paremmin koulutetuilla on usein myös paremmat lähtökohdat ymmärtää lapsen avun ja ohjauksen tarve.

Toisaalta voisi myös kysyä, onko noissa yhden adhd-lapsen perheissä perinnöllisyydellä niin vahvaa osuutta kuin noissa kahden adhd-lapsen perheissä. Ja siitä seuraavaksi, että onko kahden adhd-lapsen perheiden vanhempien koulutustasolla yhteyttä vanhempien mahdolliseen adhd :hen.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen, jos asioita alkaa vähän enemmän pohtia.

Olisin voinut itsekin avata pointtiani enemmän, mutta tulin keskeytetyksi ja ajatus karkasi (hahah). 

Näitä perheitä kun vertaa, vaikka sitä että ei näillä isommilla ole sen enempää tukiverkkoja kuin pienemilläkään perheillä. Asuinalue on sama, tosin neuvoloita on kaksi. Lähikoulu on sama. Samat aikuiset siis tekemässä ensilähetteitä. 

Mutta se mikä suututtaa ja saa kirjoittamaan näistä perheistä on se, miten vanhemmat nostavat kätensä pystyyn. Että ei voi mitään, ei sille mikään mene perille. Se vaan on tuollainen. Ja näin puhutaan lapsen kuullen. Eikä voida sanoa, että normaalikaan lapsi saisi näistä kahdesta kodista hyviä elämän eväitä, niin miten saavat nämä diagnoosin saaneet? Molemmat ovat lastensuojelun asiakkaita. Toisen perheen nuorempi lapsi on väkivaltainen ja monet lähialueen lapset pelkäävät häntä. 

En edes halua ajatella, mitä tämä lapsi itse mielessään käy läpi. Toiset pelkäävät ja osa käytäyttyy sitten "hyökkäys on paras puolustus" - motiivein ja saa tämän lapsen vielä entistä väkivaltaisemmaksi. Voi pientä ihmistä, hänestä näkee, ettei hän ihan ymmärrä miten taas kävi niin että muut aikuiset huutaa ja äiti raahaa kädestä sisälle. 

Minulla on autoimmuuni sairaus, astma sekä allergioita. Suvussa myös epilepsiaa. Vakituinen työpaikka, mielenterveys kunnossa, vakaa suhde mieheni kanssa. Oikeasti joidenkin mielestä minun ei missään nimessä olisi pitänyt lisääntyä koska nuo kaikki taudit voivat periytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selkeästi kertoa, miksi adhd ei voisi johtua kasvatuksesta? Eli mitä sellaista siinä on, joka ei mitenkään voi johtua kasvatuksesta ja kotioloista? Onko aivoissa siis jokin muutos tai häiriö, joka on todistettu että sellainen ei voi syntyä lapsen elämän aikana kasvatuksen seurauksena, vaan on geneettinen/jo syntymästä asti ollut tms. miten se nyt pitäisi sanoa. Tiedän että otatte tämän nyt jonain vittuiluna, mutta kysyn aidosti kiinnostuneena asiasta. Miten asia siis tutkitaan ym.?

"Nykytiedon mukaan ADHD johtuu pääosin dopamiinin liian tehottomasta kulusta hermosolujen välillä. ADHD näkyy aivoissa hivenen poikkeavana toimintana vasemmassa aivopuoliskossa ja etuotsalohkossa. Etuotsalohkon tehtävänä on säädellä mm. tarkkaavaisuutta, suunnitelmallisuutta, motivaatiota ja toiminnanohjausta. Tämän aivoalueen poikkeavuudet aiheuttavat esimerkiksi hahmotusongelmia, vaikeuttaa järkevien valintojen tekemistä ja suunnitelmallisuutta. ADHD:ssä aivojen aktivaatiotaso on liian matala. Tällöin ihminen yrittää automaattisesti nostaa aktivaatiotaan ja vireyttään esimerkiksi liikehtimällä alituiseen. Tämän vuoksi arvellaan stimuloivan lääkityksen parantavan usein ADHD:n oireita."

Lainaus autismisäätiön sivuilta. Tuollaista dopamiinijärjestelmän häiriötä ei kasvatuksella saada aikaan.

Ei mutta samanlaiset oireet kylläkin. Kaikki ei ole adhd:ta mikä siltä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Kyllä kyllä. Mutta tämä koskee vain oikeaa neurologista häiriötä. Ihan samanlaisia oireita on myös lapsilla jotka oireilevat ihan puhtaasti psyykkisistä syistä. ADHD diagnoosi on vähän turhan helppo saada pelkän oirekuvan perusteella. Kotiolot, taustat ja vanhemmuuden arvio pitäisi aina selvittää myös ettei tulisi niin paljon hätäisiä vääriä diagnooseja. Tähän vaan menisi niin tuhottomasti aikaa ja resursseja joten helpompi tehdä pikainen diagnoosi ja kirjoittaa concerta tai ritalin resepti. Painotan kuitenkin että on myös ihan oikeaa ADHD:ta joka on puhtaasti neurologinen häiriö vaikka liitännäisenä psyykkistäkin oireilua yleensä esiintyy.

Millainen kokemus sinulla on adhd-tutkimuksista? Yleensä lapsi lähetetään lastenpsykiatrian poliklinikalle tutkimusjaksoon, jossa hänet tutkivat vähintään neuropsykologi ja lastenpsykiatri. Vain lääkäri eli lastenpsykiatri voi antaa diagnoosin. Hänen työparinaan on vielä psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja, joka yhteistyössä psykiatrin kanssa kartoittaa lapsen taustat ja tunne-elämän, nimenomaan siksi, että muut syyt voidaan sulkea pois. Adhd-diagnoosia ei voi antaa pelkästään vanhempien tai koulun kertomuksien mukaan, vaan siihen on olemassa ihan erityiset tutkimukset. Sitä paitsi, adhd lääkitys ei auta, jos oikeaa adhd:ta ei ole, joten turha lääkitys kyllä näkyy heti, eikä sitä silloin jatketa (kaikille lääkitys tosin ei muista syistä sovi).

Osastolla töissä. Kokemusta on. Vuorovaikutus arviota ja vanhemmuuden arviota ei tehdä automaattisesti eikä aina edes yhtä kotikäyntiä. Ja vaikka näkyvillä olisikin pahasti puutteellinen vanhemmuus saatetaan diagnoosi silti asettaa.

Vuorovaikutusarvio ja vanhemmuuden arviointi eivät kuulu adhd-diagnoosin tekemiseen, koska tyypillisessä tilanteessa psykologin ja neuropsykologin tutkimukset riittävät.

Puutteellinen vanhemmuus ei luonnollisesti myöskään millään tavalla sulje pois adhd:n mahdollisuutta, koska adhd-lapsilla voi ihan yhtä hyvin olla huonoja vanhempia kuin lapsilla ylipäänsä. Mikäli vanhemmuuden laadusta on epäilyä, asia kuuluu lastensuojelulle (hoitotaho tekee ilmoituksen), joka puolestaan tekee kotikäyntejä. Hyvin usein pahasti ongelmaiset lapset hoidetaan moniammatillisessa yhteistyössä lastensuojelun kanssa.

Osastolle päätyvät yleensä vain vaikeimmin oireilevat lapset, joilla joko häiriö on todella paha, on aiheuttanut vaikeita liitännäisoireita tai joiden ympäristö ei kykene vastaamaan sopivalla tavalla ja joita näin ollen ei pystytä polikliinisesti tutkimaan.

Näin on. Yritin vain sanoa aiemmin että ihan samanlainen oirekuva kuin ADHD:ssa voi olla ilman neurologista pohjaa. Eli puhtaasti psyykkisistä syistä. Tällöinhän kyseessä ei ole ADHD vaikka diagnoosi asetettaisiin. Sitä juuri kritisoin että pelkän osastoseurannan ja psykologin tutkimusten perusteella diagnosoidaan koska tokihan näin saadaan oireet hyvinkin kartoitettua mutta ei mitenkään selvitettyä mistä ne johtuvat. Eli pitäisi mielestäni (eikä vain minun mielestäni, paljon ollaan tästä töissä puhuttu) nykyistä tarkemmin selvittää muut mahdolliset syyt ennen diagnoosin asettamista. Ainakaan meillä ei välttämättä diagnoosia ole vielä tehty lapsen tullessa osastolle vaan tulee nimenomaan tutkimusjaksolle juuri näihin psykologin tutkimuksiin ja seurantaan lähinnä. Meillä on kyllä osastonlääkärikin suoraan myöntänyt joissain tapauksissa että voi olla ADHD mutta voi olla muustakin kyse. Taisit aiemmin mainita (tai sitten se oli joku muu) että lääkitys ei auta jos kyseessä ei ole oikea ADHD ja sehän on kyllä ihan totta! Joten äkkiseltään voisi ajatella kaikille oireileville lääkekokeilua niin sillähän se diagnoosi varmistuisi. Meillä on ollut osastolla kylläkin lapsia joilla lääkitys päällä mutta oireilevat siitä huolimatta eikä diagnoosia kuitenkaan ole kyseenalaistettu. Paljon riippuu lääkäristä.

Vaikeiden tapausten kohdalla voi olla, että sen adhd-oireilun päälle on kehittynyt niin paljon muista asioista (joko adhd:n seurauksena tulleista tai siihen liittymättömistä asioista) johtuvaa samantyyppistä oireilua, että adhd-lääkitys ei näytä vaikuttavan. Kenties tuolloin ajatuksena on kuitenkin hoitaa mahdollisesti pohjalla olevaa adhd:ta, jolloin muihin syihin pääsee paremmin käsiksi. Tietysti pelkkä lääkityskin voi joillain lapsilla aiheuttaa omanlaisiaan oireita.