Miksi toisiin perheisiin syntyy jatkuvasti pelkkiä erityislapsia?

Minulla on yksi allerginen lapsi. En ole vielä lisääntynyt uudelleen, mutta en kyllä ajatellut, että allergia olisi syy lopettaa isomman perheen perustaminen. Jos vanhemmat jaksaa hoitaa, niin mikä aapeeta häiritsee? Vissiin aloituksen diagnoosien mukaisten elämä on arvoton?

On surullista että monet vanhemmat eivät kykene normaaliin vanhemmuuteen ja tavallisen perhe-elämän luomiseen vaikka rakastavatkin lapsiaan. Heillä voi olla omasta lapsuudestaan pahoja traumoja eikä ole minkäänlaista mallia tavallisesta perhe arjesta tai vanhemmuudesta. Ei siis ole käsitystä mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen normaaliksi kun ei ole itse saanut elää normaalia lapsuutta. Tunnetasolla lasta ei osata kohdata ja omat tarpeet menevät lapsen tarpeiden edelle helposti koska kokemukset vaille jäämisestä ovat itsellä niin vahvat. Usein tällaiset ihmiset löytävät puolisokseen samankaltaisista oloista tulevan ihmisen ja tästä tietysti seuraa ettei tulevilla lapsilla ole kumpaakaan täysin kykenevää vanhempaa. Kun lapset sitten alkavat jossain vaiheessa oireilla psyykkisesti vanhemmat luonnollisesti väsyvät ja arjen hallinta ja muutenkin hauras vanhemmuus muuttuu vielä haastavammaksi. Kierre on siis valmis ja ulospääsy todella vaikeaa. Nämä vanhemmat ovat uhreja siinä missä lapsetkin. Ongelmat siirtyvät "sosiaalisena perintönä" sukupolvelta toiselle. Ennalta ehkäisevää lastensuojelu- ja perhetyötä pitäisi kehittää vielä huomattavasti. Samoin lastenpsykiatrisen hoidon saatavuutta. Mutta sehän ei onnistu kun kaikesta pitää säästää. Tulee kyllä sitten jälkeenpäin huomattavan kalliiksi hoitaa eikä sitä inhimillistä kärsimystä korvaa mikään.

ADHD tulee kalliiksi? Ei voi kyllä yleistää noin. Tunnen kolme aikuista, joilla ADHD ja kaikki ovat suht menestyneitä yrittäjiä. Virtaa ja ideoita riittää, eikä aina mietitä asioita ihan perinteisen kaavan mukaan, mikä tuo tietynlaista etua sekin.

Ottakaahan myös huomioon, että ADHD.ta ja ADDiakin on eritasoista. Häiriö ei myöskään vaikuta älykkyyteen, eli häiriöisten joukossa on monenlaisia ihmisiä kuten normiväestönkin keskuudessa. On hyvin kapeakatseinen ja stereotyyppinen näkemys, että ADHD.t olisivat vain ongelmaisia rikollisia. Enemmän ovat äänessä ja esillä juurikin ne vaikeat tapaukset, kun menestyvät jäävät varjoon.

T. Korkeakoulussa opiskeleva addi jonka lapsella on myös ADD,tästä huolimatta kympin oppilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on idiotismi taas läsnä tässäkin keskustelussa. mulla on kaks sisarusta. äitini ei ryypännyt tai tupakoinut raskauksien aikana, eikä ole ainakaan tullut tietoon että kummankaan vanhemman suvussa olisi neurologisia häiriöitä. silti isosisaruksellani on dysfasia, mulla ja nuorimmalla sisaruksella adhd. isosisarus opiskelee yliopistossa, itse eräässä paikkakuntani tasokkaimmista lukioista, nuorin vielä yläasteella. olen varma, että meistä kolmesta ihan jokaisella on jotain tarjottavaa tälle maailmalle, todennäköisesti paljon enemmän kuin osalla teistä. ad(h)d-lapsille annetaan tukea, etteivät he syrjäytyisi. voitte huviksenne perehtyä siihen, miten paljon syrjäytynyt aikuinen maksaa yhteiskunnalle vuosittain.

Näin. Kyllä astma ja adhd diagnooseja tehdään mielellään varsinkin köyhien perheiden lapsille, jotta saavat tukia.

Toisaalta huonoa kasvatusta jaksetaan paikata adhd diagnoosilla.

Mut ei tuo ihmisestä huonoa tee, kyllä ne on kaikki muu, mikä ihmisestä tekee hyödyttömiä.

*Nauraa makeasti*

Meidän sekamuotoista astmaa sairastava lapsi sai kuusi vuotta vammaistukea, joka kattoi 10-40% astman aiheuttamista kustannuksista/vuosi. Esim. Sairaala-, poli-, lääkemaksuista ja kuluista joita syntyi maskeista, erikoispäiväkodista, vanhempien palkattomista poissaoloista ym.

Mikään raha maailmassa ei olisi korvannut sitä surua, huolta ja pelkoa jonka sairaus tässä laajuudessa on aiheuttanut.

Tukien takia sitä on ambulansseja tilattu, vietetty loputtomia päiviä osastoilla ja lohdutettu itkevää pientä tutkimuksissa jotka tuottavat kipua ja ahdistusta.

En lakkaa ihmettelemässä kuinka tyhmiä ihmisiä voi olla olemassa. Minun lapseni sairaus on hoidettavissa, tyhmyys valitettavasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Harvoin noita neurologsia diagnooseja pystytään tekemään alle 4 vuotialla, joten pari nuorempaa lastaa saattaa jo olla perheessä, kun esikoisella todetaan oireilu ja sitten on vähän myöhäistä työntää takasin esim kahta pikkusisarusta. siinä ihmettelijälle selitys.

Tällaisia perheitä tunnen henk.koht.

Suurin osa esim. adhd:n oireista johtuu kasvatuksesta ja kotioloista. Kyseessä ei suuressa osassa tapauksissa ole adhd, vaan puutteellinen kasvatus. Moni lapsi syö turhaan lääkettä. Tottakai on myös oikeasti sairaita lapsia, mutta nykyään on helppo vaan laittaa paska kasvatus adhd:n piikkiin ja lapsi raukalle lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

22, en tiedä oletko oikeasti noin sivistymätön vai kenties trolli, mutta mistä ihmeestä olet saanut käsityksen että adhd-lapset eivät voisi olla lahjakkaita? kannattaa oikeasti joskus avata silmät ja vaikka googletella seuraavan kerran, kun sulla on ylimääräistä aikaa. :) olen kuitenkin kanssasi tavallaan samaa mieltä siinä, että osa erityislapsista vie enemmän opettajan huomiota, eikä kaikilla opettajilla edes ole oikeanlaista pätevyyttä käsitellä näitä lapsia. siksi yhteiskunnan tulisi satsata kunnolliseen erityisopetukseen, jotta kaikki lapset saisivat mahdollisuuden saavuttaa elämässään yhtä paljon. todella monet adhd-lapset ovat hurjan lahjakkaita, he vain tarvitsevat oppimiseen hiukan enemmän tukea.

Juuri näin. Teinipojallani on Aspergerin syndrooma. Hän on ollut nimenomaan ylös päin eriyttävässä opetuksessa. Toisaalta hän vie opettajien voimavaroja, sillä keskittyminen itseä ei kiinnostaviin asioihin on vaikeaa ja se korostuu nyt yläkoulussa, kun päivät ovat pitkiä. Jos ajateltaisiin lasten, kaikkien lasten etua, kaikenlaista eriyttämistä pitäisi olla paljon enemmän. Joku on älykäs ja villi, joku ei niin älykäs ja rauhallinen. Ei ole mitään järkeä niputtaa yhteen kaikkia erityislapsia ja toisaalta kaikkia ns. tavislapsia. Esimerkiksi ihan normaalit temperamenttierot voivat tehdä sen, että lapset toimivat ihan eri tavoilla. Mutta taitaa olla utopiaa, että lapsia voitaisiin nähdä yksilöinä. Tällä hetkellä meidän lapsen koulussa taistellaan koulun purkamisen puolesta, koska tiloissa on sädesientä eli fyysinen terveys on vakavasti uhattuna (ja monella opettajalla mennytkin). Toisen lapsen tervettä koulua ollaan taas jatkuvasti lakkauttamassa, koska se on pieni ja pistää virkamiesten silmään. Ei varmaan ole resursseja panostaa lasten oppimiseen ja psyykkiseen terveyteen, kunhan nyt hengissä pysyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lasketa kustannuksia, jotka syntyvät siitä, kun opettaja ei ehdi eriyttää opetusta lahjakkaille ylöspäin kun aika kuluu näiden erityistapausten mukana pitämiseen?

Ties mitä innovaatioita Suomen lahjakkaat oppilaat pystyisivät tekemään, jos luokassa olisi mahdollista keskittyä etenemiseen ja oppimiseen sen sijaan, että joku Jonne järjestää joka tunnilla kohtauksen.

Opettajana mun on pakko peukuttaa tätä. Koulun arki on paljon karumpaa kuin kukaan ulkopuolinen osaa aavistaakaan. Joskus jonkun luokan kohdalla ajattelen, että voi, kun noiden fiksujen oppilaiden vanhemmat näkisivät, mikä meininki luokassa on kun nämä erityislapset häiriköivät päivät läpeensä. Voisi olla silmiä avaavaa. Sääliksi käy aina niitä oppilaita, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.

Eihän tuo nyt ole niiden erityislasten vika, jos heidät säästösyistä tungetaan normiluokkaan. Moni erityislapsen vanhempikun varmasti näkisi sen oman lapsensa mieluummin pienryhmässä edistymässä kuin normiluokassa häiriköimässä, kun ei pysty keskittymään.

Kalliiksi tulee tällainen säästö pitkällä tähtäyksellä, siitä on haittaa ihan kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.

Ota asioista selvää, ennen kuin lähdet julistamaan tuollaisia törkeitä väitteitä. Adhd on synnynnäinen neurobiologinen häiriö, ei kasvatuksen tulos.

Adhd-lasten vanhemmissa todennäköisesti on enemmän tietynlaisista vaikeuksista kärsiviä, johtuen siitä, että näillä vanhemmillakin on adhd (perinnöllisyys). Mutta nämäkään vanhemmat eivät ole kasvatuksellaan lapsensa adhd:ta aiheuttaneet. Monet vanhemmat ovat myös aivan normaaleja, mutta lapsella on jostain muusta (tuntemattomasta) syystä johtuva adhd.

Kyllä kyllä. Mutta tämä koskee vain oikeaa neurologista häiriötä. Ihan samanlaisia oireita on myös lapsilla jotka oireilevat ihan puhtaasti psyykkisistä syistä. ADHD diagnoosi on vähän turhan helppo saada pelkän oirekuvan perusteella. Kotiolot, taustat ja vanhemmuuden arvio pitäisi aina selvittää myös ettei tulisi niin paljon hätäisiä vääriä diagnooseja. Tähän vaan menisi niin tuhottomasti aikaa ja resursseja joten helpompi tehdä pikainen diagnoosi ja kirjoittaa concerta tai ritalin resepti. Painotan kuitenkin että on myös ihan oikeaa ADHD:ta joka on puhtaasti neurologinen häiriö vaikka liitännäisenä psyykkistäkin oireilua yleensä esiintyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lasketa kustannuksia, jotka syntyvät siitä, kun opettaja ei ehdi eriyttää opetusta lahjakkaille ylöspäin kun aika kuluu näiden erityistapausten mukana pitämiseen?

Ties mitä innovaatioita Suomen lahjakkaat oppilaat pystyisivät tekemään, jos luokassa olisi mahdollista keskittyä etenemiseen ja oppimiseen sen sijaan, että joku Jonne järjestää joka tunnilla kohtauksen.

Opettajana mun on pakko peukuttaa tätä. Koulun arki on paljon karumpaa kuin kukaan ulkopuolinen osaa aavistaakaan. Joskus jonkun luokan kohdalla ajattelen, että voi, kun noiden fiksujen oppilaiden vanhemmat näkisivät, mikä meininki luokassa on kun nämä erityislapset häiriköivät päivät läpeensä. Voisi olla silmiä avaavaa. Sääliksi käy aina niitä oppilaita, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.

Kuulepas opettaja, minua häiritsee se, että kun luokassa on esim. add tai autisminkirjo-lapsi, joka osaa erittäin hyvin laskea, lukea ja kirjoittaa ja esim. matikankokeet menevät joskus huonosti (pari pistettä alle täyden) niin lapsi sanoo, että ne ns. normaalit häsläävät koko ajan, ettei saa rauhassa laskea.

Ennen koe meni nollille, jos kokeessa häsläsi.

Pitäisi niitä fiksuja erityslapsiakin ymmärtää.

Moni kolme, neljäkymppinen adhd on tarkkisluokkaa käynyt, luottotietonsa menettänyt, arjen hallintaa vailla oleva  ruoka/alkoholi-riippuvainen ressukka. Tämä ei johdu kasvatuksesta vaan siitä, ettei ymmärretty kyseessä olevan neurologinen häiriö! Pistettiin vain selviämään kolmenkymmenen oppilaan luokkaan ja haukuttiin tyhmäksi.. 

Tänä päivänä syntyvillä on adhd-lapsilla on vanhempiaan paremmat mahdollisuudet, kun tukitoimet & tutkimukset käynnistetään jo eskarissa.  Adhd kulkee voimakkaasti suvussa, mutta sen ei tarvitse olla sukukirous. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä ymmärrä, miksi se olisi jokin syy jättää lapsia tekemättä, jos lapsista tykkää. Adhd ei ole mikään este pärjätä elämässä, ainoastaan asia, joka vaatii lisätukea.

Juu, ja yleensä muiden veronmaksajien kustannuksella. Kyllä se voisi ihan hyvin olla syy olla tekemättä niitä lapsia, vaikka kuinka tykkäisi. Ei kaikkia mielihaluja tarvitse loputtomiin toteuttaa, tämän toki  järkevät ja vastuulliset aikuiset ymmärtävätkin.

Tämä keskustelu on aivan päätön. Mielestäni kaikki tuet lapsilta pois, jokainen perhe maksakoon itse koulunkäynnit sun muut, ihan turhia kustannuksia meille veronmaksajille. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä tukia allergiset ja astmaatikot saa? En ole kuullutkaan sellaisista.

Itse olet käynyt koulua yhteiskunnan varoilla, sinusta on maksettu ainakin lapsilisät, kustannettu neuvolakäynnit ym. ja sitten kun olisi oma vuorosi tukea muita, kehtaat vaatia tällaista! Senkin vapaamatkustaja!

Olen ennakkoluuloinen.

T Ennakkoluulopää

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa esim. adhd:n oireista johtuu kasvatuksesta ja kotioloista. Kyseessä ei suuressa osassa tapauksissa ole adhd, vaan puutteellinen kasvatus. Moni lapsi syö turhaan lääkettä. Tottakai on myös oikeasti sairaita lapsia, mutta nykyään on helppo vaan laittaa paska kasvatus adhd:n piikkiin ja lapsi raukalle lääkkeet.

Sinullahan luja luottamus on psykologeihin, neuropsykologeihin ja psykiatreihin. He nimittäin nämä diagnoosit tekevät, vuosikausien koulutukseen ja kokemukseen pohjautuen. Eihän vanhemmat itse niitä tutkimuksia ja diagnooseja tee.

Joku heitti ajatuksen että maailma tyhmistyy kaiken aikaa. Fiksut ihmiset joko tekevät vain yhden lapsen, tai sitten ei ollenkaan. Toisaalta narkkarit ja juopot lisääntyvät kuin kanit.

Toisaalta mitäpä väliä sillä on eiköhän tämä maapallo kuitenkin romahda kohtapuoliin ylikansoituksen vuoksi tai jonkun yleismaailmallisen pöpön levitessä, on tietysti nuo luonnon voimatkin riskinä.

Olen 37-vuotias, minulla on ADD ( ADHD:n rauhallisempi muoto). Sain diagnoosin 31-vuotiaana, lääkkeet auttavat mutteivat poista kaikkia oireita. Olen tunnesyöjä, minulla on surkea itsetunto ja koulu meni aikoinaan päin helvettiä. 

8 v tytär on myös ADD: Ilman lääkitystä pärjäävä, fiksu ja mielikuvitusrikas tyttö jonka hyviä käytöstapoja kehutaan. 

Isälläni (68v) on myös erittäin suurella todennäköisyydellä ADHD tai ADD ! Äiti on aina hoitanut kodin, raha-asiat, ruuan..  

Minut, isäni ja tyttäreni erottaa toisistamme  yksi iso asia: tieto. Tietoisuus siitä, että' on tälläinen neurologinen häiriö ja sen kanssa voi elää, mutta tietyt tukitoimet ja ehkä lääkityskin tarvitaan .

Olisiko äitini naimisissa "ison lapsen kanssa", olisinko minä voinut päästä lukioon jos olisimme saaneet samalla lailla apua kuin  uusi sukupolvi? Luultavammin kyllä!

Tiedän parikin sukua, joissa kulkee hyvin vahvasti periytyvä asperger. Joku heistä on lievästi asperger, joku vahvasti autisti - kaikkea kirjoon liittyvää. Osalla ei mitään asperger -piirteitä, mutta näillekin joilla ei ole mitään syntyy asperger -lapsia. Se on siis neurobiologinen kehityshäiriö, joka sijainnee kromosomin 3 alttiusalueella (AUTS2).

Tässä ketjussa suurimmat asiantuntijat ovatkin näköjään heitä, joilla ei ole mitään oikeaa tietoa ADD/ADHD:stä, dysfasiasta jne.

Kerron nyt kuitenkin, että diagnoosia ei tehdä alle kouluikäisille. Sen takia samasta diagnoosista "kärsiviä" lapsia voi olla perheessä useampi. Diagnoosin tekee aina vain ja ainoastaan  neuropsykologi eikä nämä diagnoosit pohjaudu puolentunnin käyntiin vaan lasta on tutkittu jo pitkään. Monet näistä ovat periytyviä "sairauksia".  Kielelliset vaikeudet sekä hahmottaminen erityisesti. Katsokaapas miten Ruotsissa kuninkaallisen perheen lapset sen kun lisääntyvät vaikka kaikilla taitaa olla kuninkaalta periytyvä dyslexia. Siinä teille tupakan ja viinan aiheuttamaa.

ADHD/ADD ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Se ei johdu siitä. Samassa perheessä neljästä lapsesta voi kahdella olla ADHD ja kahdella ei. Onko nämä kaksi ADHD lasta kasvatettu muita kahta huonommin? Ontuvaa, eikö? Se missä kasvatus merkitsee, on ADHD:n kanssa eläminen. ADHD lasta auttaa johdonmukaisuus, säännöllisyys, rauhallinen ympäristö. Ei jatkuva pelaaminen pleikkarilla, epäterveellinen (nopeat sokerit) ruoka, huonot yöunet jne.