Miksi toisiin perheisiin syntyy jatkuvasti pelkkiä erityislapsia?

20, kannattaa vaikka hiukan perehtyä ja vertailla miten paljon ne melko pienet adhd-lääkitykseen kelalta saatavat korvaukset maksavat verrattuna niihin syrjäytyneisiin, työkyvyttömiin aikuisiin. adhd-lääkitykseen myönnettävä tuki ei todellakaan tuota tappiota valtiolle, päinvastoin! :)

Vierailija kirjoitti:

ei adhd-lasten perheet saa mitään erityisiä tukia. kela korvaa pienen osan lääkkeiden hinnasta, mutta mitään "adhd-tukea" ei ole olemassakaan.

Voi saada alinta alle 16vuotiaan vammaistukea. Mutta se ei montaa kymppiä ole ja sitä saattaa edeltää pitkä vääntö Kelan kanssa. Edellyttää sitä, että lapsen adhd:sta aiheutuu ylimääräistä hommaa, kuten terapioihin kuljettamista tai läksyjen tekemisen avustamiseen tai normaaleihin arjen toimintoihin menee reilusti aikaa. Itse hain tuota tukea monta kertaa, mutta vasta kun lapsi oli 15v ja terapia siirtyi toiselle paikkakunnalle, saatiin tuo tuki. Oli muistaakseni 60e/kk.

Jutut periytyy, aiheuttavat ongelmia, ongelmiin liittyy holtittomuutta, alhaista tulotasoa, perhesuunnittelun puutetta. Tuloksensa enemmän kuin normi 1.5 lasta, joilla samat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lasketa kustannuksia, jotka syntyvät siitä, kun opettaja ei ehdi eriyttää opetusta lahjakkaille ylöspäin kun aika kuluu näiden erityistapausten mukana pitämiseen?

Ties mitä innovaatioita Suomen lahjakkaat oppilaat pystyisivät tekemään, jos luokassa olisi mahdollista keskittyä etenemiseen ja oppimiseen sen sijaan, että joku Jonne järjestää joka tunnilla kohtauksen.

Opettajana mun on pakko peukuttaa tätä. Koulun arki on paljon karumpaa kuin kukaan ulkopuolinen osaa aavistaakaan. Joskus jonkun luokan kohdalla ajattelen, että voi, kun noiden fiksujen oppilaiden vanhemmat näkisivät, mikä meininki luokassa on kun nämä erityislapset häiriköivät päivät läpeensä. Voisi olla silmiä avaavaa. Sääliksi käy aina niitä oppilaita, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.

Vierailija kirjoitti:

20, kannattaa vaikka hiukan perehtyä ja vertailla miten paljon ne melko pienet adhd-lääkitykseen kelalta saatavat korvaukset maksavat verrattuna niihin syrjäytyneisiin, työkyvyttömiin aikuisiin. adhd-lääkitykseen myönnettävä tuki ei todellakaan tuota tappiota valtiolle, päinvastoin! :)

En puhu lääkitys- yms. tuesta vaan esim. niistä rakenteellisista ja sisällöllisistä tukitoimista, joita adhd-henkilö varhsiskasvatus- ja koulupolullaan tarvitsee. Esim. 2-paikkaisuus päiväkodissa ei vielä auta ketään ja koko ryhmä kuormittuu kun näitä tapauksia yritetään ohjata. Puhun ihan kokemuksesta.

22, en tiedä oletko oikeasti noin sivistymätön vai kenties trolli, mutta mistä ihmeestä olet saanut käsityksen että adhd-lapset eivät voisi olla lahjakkaita? kannattaa oikeasti joskus avata silmät ja vaikka googletella seuraavan kerran, kun sulla on ylimääräistä aikaa. :) olen kuitenkin kanssasi tavallaan samaa mieltä siinä, että osa erityislapsista vie enemmän opettajan huomiota, eikä kaikilla opettajilla edes ole oikeanlaista pätevyyttä käsitellä näitä lapsia. siksi yhteiskunnan tulisi satsata kunnolliseen erityisopetukseen, jotta kaikki lapset saisivat mahdollisuuden saavuttaa elämässään yhtä paljon. todella monet adhd-lapset ovat hurjan lahjakkaita, he vain tarvitsevat oppimiseen hiukan enemmän tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on idiotismi taas läsnä tässäkin keskustelussa. mulla on kaks sisarusta. äitini ei ryypännyt tai tupakoinut raskauksien aikana, eikä ole ainakaan tullut tietoon että kummankaan vanhemman suvussa olisi neurologisia häiriöitä. silti isosisaruksellani on dysfasia, mulla ja nuorimmalla sisaruksella adhd. isosisarus opiskelee yliopistossa, itse eräässä paikkakuntani tasokkaimmista lukioista, nuorin vielä yläasteella. olen varma, että meistä kolmesta ihan jokaisella on jotain tarjottavaa tälle maailmalle, todennäköisesti paljon enemmän kuin osalla teistä. ad(h)d-lapsille annetaan tukea, etteivät he syrjäytyisi. voitte huviksenne perehtyä siihen, miten paljon syrjäytynyt aikuinen maksaa yhteiskunnalle vuosittain.

Näin. Kyllä astma ja adhd diagnooseja tehdään mielellään varsinkin köyhien perheiden lapsille, jotta saavat tukia.

Toisaalta huonoa kasvatusta jaksetaan paikata adhd diagnoosilla.

Mut ei tuo ihmisestä huonoa tee, kyllä ne on kaikki muu, mikä ihmisestä tekee hyödyttömiä.

Kerro toki lisää miten astmadiagnoosilla voisi saada tukia?

T. Astmaatikko vuodesta -85, ei tukia julkista terveydenhuoltoa lukuunottamatta

Vierailija kirjoitti:

eikä kaikilla opettajilla edes ole oikeanlaista pätevyyttä käsitellä näitä lapsia. siksi yhteiskunnan tulisi satsata kunnolliseen erityisopetukseen, jotta kaikki lapset saisivat mahdollisuuden saavuttaa elämässään yhtä paljon. todella monet adhd-lapset ovat hurjan lahjakkaita, he vain tarvitsevat oppimiseen hiukan enemmän tukea.

Ja rahallahan sitä saa, eli edelleen, kalliiksi tulee!

Lahjakkuutta heillä voi toki ollakin, mutta usein niin mittavaa oman toiminnan ohjauksen vaikeutta ja tilannetajuttomuutta, etteivät selviä yksin.

Oletko ollut tilanteessa, jossa yksi kasvattaja pitää vaikka viskaria kahdeksalle viisivuotiaalle? Siinä adhd-kaveri istahtaa pöydän alle mölisemään, piirtää vierustoverin paperiin ja unohtaa hänelle juuri kerratut ohjeet, kun laikkari astuu sisään. Terottimesta tulee edellispäivänä leffassa nähty hirviö. Pedagogi pärjää kyllä, mutta siinä vaiheessa 30min viskarihetkestä on käytetty 10min. Pari minuuttia on ehkä rauhallista, kunnes taas tapahtuu jotain. Sekö on oikein näille muille?

Huomautan, että adhd-tyyppihän ei voi itselleen mitään. Ei siinä paljon pedagogikaan voi, kun henkilön käytös on täysin impulsiivist, lyhytjännitteistä ja ennalta-arvaamatonta.

Minulla on 10 v  taiteellisesti lahjakas, matemaattisesti älykäs adhd-tyttö joka kävi ensimmäisen ja  toisen luokan pienryhmässä.  Mikään häirikkö tytär ei ikinä ole ollut, vaan adh näkyy lähinnä hajamielisyytenä ja ajatuksiin vajoamisena. Uskon, että varhain aloitetut tukitoimet ovat auttaneet paljon.

Ei ne kaikki oo syntyessään erityislapsia mutta kasvatuksesta tai paremminkin sen puutteesta ja huonosta vanhemmuudesta johtuen niistä tulee sellaisia. Diagnoosilla "lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö" kun on sekä käytöshäiriötä, tunne-elämän häiriötä ja puutteelliset sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd käy yhteiskunnalle kalliiksi. Kyllä, juuri se lisätuki. Ja tuleeko näistä ihmisistä koskaan tuottavia aikuisia? Vangeista suurella osalla on adhd, ja taas maksetaan...

Mun ex:llä on adhd ja tekee tuottavaa työtä, on ollut töissä heti ammattikoulun päättymisestä alkaen ja on ahkera työmies, harvoin saikulla. Ainoa erityinen tuki, mitä sai koulussa, oli mukautettu opintosuunnitelma. Eli sai helpotuksia tai vapautuksia joistain aineista, kuten esim kielet. Ei siihen paljoa uhrattu. Meidän esikoisella on adhd, opiskelee ammattikoulussa ja aikoo valmistuttuaan työelämään. Hänellä tukea oli enemmän, koska nykyään on pienryhmäopetusta ja lääkitystä ja diagnostiikkaa enemmän kuin mitä oli 80-luvulla.

Yhteiskunnassa, työelämässä on paljon ahdh tai add ihmisiä sekä muitakin erityisaikuisia, varmasti enemmän kuin vankiloissa. Mutta miten me saatais teidän ennakkoluuloiset vähän suvaitsevaisemmiksi erilaisia ihmisiä kohtaan?

Voi olla vaikeata, kun kokemuksia on erityisherkistä erityisaikuisista, jotka eivät halua ottaa vastuuta elämästään. Perheiden lellikkejä, sukulaisia. Adhd-lapsi, uusioperheen vanhin lapsi äidin aikaisemmasta suhteesta. Lapsi on katsellut isän ja äidin tappeluita, vanhemmat huonoissa väleissä. Eikä saa yhtä paljon huomiota perheessä kuin kaksi muuta lasta, joilla on sama isä. Äiti ei halua ymmärtää järkipuhetta, jotta näkisi tämän adhd-lapsensa nykyperheessä, syyttää vaan lapsen isää näkemättä itseään. Lasta säälin, äitiä en.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kaikki oo syntyessään erityislapsia mutta kasvatuksesta tai paremminkin sen puutteesta ja huonosta vanhemmuudesta johtuen niistä tulee sellaisia. Diagnoosilla "lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö" kun on sekä käytöshäiriötä, tunne-elämän häiriötä ja puutteelliset sosiaaliset taidot.

Juuri näin. Surullisinta on se, etteivät vanhemmat halua ymmärtää omia puutteitaan, joita kehittäisivät. Helpompi on syyttää lasta, joka alistuu, kärsii ja jonka käytös muuttuu kehitysvaiheessa. Moraalitonta käytöstä vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on idiotismi taas läsnä tässäkin keskustelussa. mulla on kaks sisarusta. äitini ei ryypännyt tai tupakoinut raskauksien aikana, eikä ole ainakaan tullut tietoon että kummankaan vanhemman suvussa olisi neurologisia häiriöitä. silti isosisaruksellani on dysfasia, mulla ja nuorimmalla sisaruksella adhd. isosisarus opiskelee yliopistossa, itse eräässä paikkakuntani tasokkaimmista lukioista, nuorin vielä yläasteella. olen varma, että meistä kolmesta ihan jokaisella on jotain tarjottavaa tälle maailmalle, todennäköisesti paljon enemmän kuin osalla teistä. ad(h)d-lapsille annetaan tukea, etteivät he syrjäytyisi. voitte huviksenne perehtyä siihen, miten paljon syrjäytynyt aikuinen maksaa yhteiskunnalle vuosittain.

Näin. Kyllä astma ja adhd diagnooseja tehdään mielellään varsinkin köyhien perheiden lapsille, jotta saavat tukia.

Toisaalta huonoa kasvatusta jaksetaan paikata adhd diagnoosilla.

Mut ei tuo ihmisestä huonoa tee, kyllä ne on kaikki muu, mikä ihmisestä tekee hyödyttömiä.

Eiköhän näitä diagnooseja tehdä, jotta saadaan tukea, ei tukia. Ilman dg:tä on usein aivan turha haaveilla kuntoutustoiminnasta, kuten toimintaterapia ja lisäksi koulussa saa paremmim mukautettua tukea, kun on dg. Se diagnoosi haetaan juurikin lapsen takia, jotta lapsi saisi parhaan mahdollisen kuntoutuksen, tuen ja avun. Eihän se kuntoutus poista tai paranna lasta, mutta esim. toimintaterapiassa hänelle opetetaan tarkkaavaisuuden suuntaamista ja muita juttuja, jotka helpottavat lapsen arkea ja toimintaa. Hyvät vanhemmat haluavat lapselleen dg:n, jotta lasta voidaan auttaa.

ADHD todetaan yleensä vasta aikaisintaan eskarissa, joten perheessä voi olla jo kolme lasta ja neljäs tulossa kun esikoinen saa diagnoosin.

Eikä oikeaa ADHD diagnoosia saa pelkän kasvattamattomuuden vuoksi. Toki on paljon vanhempia, jotka tekevät diagnoosin itse, ja se vie uskottavuutta oikeilta ADHD tapauksilta. Hyvin kasvatettu ADHD-lapsi osaa tarvittaessa käyttäytyä erittäin hyvin.

Oikeanlaisen tuen ja koulutuksen saaneista ADHD ihmisistä tulee hyviä työntekijöitä. Vai eikö ihminen, joka ei osaa/pysty laiskottelemaan, ole hyvä työntekijä?

Allergiat eivät tee kenestäkään erityislasta. Vain pieni osa allergisten lasten vanhemmista saa allergian vuoksi jotain yhteiskunnan tukea. Esim. 1v lapsella oli 6 sopivaa ruoka-ainetta. Lääkäri totesi: "Teillä ei ole mitään ongelmaa tämän lapsen ruokavalion kanssa." Ei kai sitten ollut, koska hänestä kasvoi terve ja älykäs nuori.

Oikeissa erityislapsitapauksissa periytyvyys: Neurologiset kehityshäiriöt ja allergiat ovat erittäin vahvasti periytyviä. Esim asperger, ADHD jne ovat vahvasti periytyviä kehityshäiriöitä. Myös astma ja allergia periytyvät.

Sitten harvinaiset sairaudet: Näissäkin vahvaa periytyvyyttä.

Kun mennään sosiaalisten ongelmien aiheuttamiin ongelmiin niin samassa perheessä kaikki kärsivät perheen ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä ymmärrä, miksi se olisi jokin syy jättää lapsia tekemättä, jos lapsista tykkää. Adhd ei ole mikään este pärjätä elämässä, ainoastaan asia, joka vaatii lisätukea.

Juu, ja yleensä muiden veronmaksajien kustannuksella. Kyllä se voisi ihan hyvin olla syy olla tekemättä niitä lapsia, vaikka kuinka tykkäisi. Ei kaikkia mielihaluja tarvitse loputtomiin toteuttaa, tämän toki  järkevät ja vastuulliset aikuiset ymmärtävätkin.

Tämä keskustelu on aivan päätön. Mielestäni kaikki tuet lapsilta pois, jokainen perhe maksakoon itse koulunkäynnit sun muut, ihan turhia kustannuksia meille veronmaksajille. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä tukia allergiset ja astmaatikot saa? En ole kuullutkaan sellaisista.

Vierailija kirjoitti:

20, kannattaa vaikka hiukan perehtyä ja vertailla miten paljon ne melko pienet adhd-lääkitykseen kelalta saatavat korvaukset maksavat verrattuna niihin syrjäytyneisiin, työkyvyttömiin aikuisiin. adhd-lääkitykseen myönnettävä tuki ei todellakaan tuota tappiota valtiolle, päinvastoin! :)

Ei se nyt erityisesti meidän kansantaloutta kasvatakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä on idiotismi taas läsnä tässäkin keskustelussa. mulla on kaks sisarusta. äitini ei ryypännyt tai tupakoinut raskauksien aikana, eikä ole ainakaan tullut tietoon että kummankaan vanhemman suvussa olisi neurologisia häiriöitä. silti isosisaruksellani on dysfasia, mulla ja nuorimmalla sisaruksella adhd. isosisarus opiskelee yliopistossa, itse eräässä paikkakuntani tasokkaimmista lukioista, nuorin vielä yläasteella. olen varma, että meistä kolmesta ihan jokaisella on jotain tarjottavaa tälle maailmalle, todennäköisesti paljon enemmän kuin osalla teistä. ad(h)d-lapsille annetaan tukea, etteivät he syrjäytyisi. voitte huviksenne perehtyä siihen, miten paljon syrjäytynyt aikuinen maksaa yhteiskunnalle vuosittain.

Näin. Kyllä astma ja adhd diagnooseja tehdään mielellään varsinkin köyhien perheiden lapsille, jotta saavat tukia.

Toisaalta huonoa kasvatusta jaksetaan paikata adhd diagnoosilla.

Mut ei tuo ihmisestä huonoa tee, kyllä ne on kaikki muu, mikä ihmisestä tekee hyödyttömiä.

Kerro toki lisää miten astmadiagnoosilla voisi saada tukia?

T. Astmaatikko vuodesta -85, ei tukia julkista terveydenhuoltoa lukuunottamatta

Olen itse saanut astmadiagnoosin jälkeen puhelinsoiton Kelalta. Kehotettiin tekemään hakemus, jotta saisin uudelleenkoulutustukea (mikä lie tuen virallinen nimi). Sain opintojen aikana siis Kelalta kuntoutusrahaa joka kuukausi.

Lapsen astmadiagnoosilla voi saada vammaistukea. Senkin nimi lienee muuttunut, mutta käsittääkseni edelleen tuota voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lasketa kustannuksia, jotka syntyvät siitä, kun opettaja ei ehdi eriyttää opetusta lahjakkaille ylöspäin kun aika kuluu näiden erityistapausten mukana pitämiseen?

Ties mitä innovaatioita Suomen lahjakkaat oppilaat pystyisivät tekemään, jos luokassa olisi mahdollista keskittyä etenemiseen ja oppimiseen sen sijaan, että joku Jonne järjestää joka tunnilla kohtauksen.

Opettajana mun on pakko peukuttaa tätä. Koulun arki on paljon karumpaa kuin kukaan ulkopuolinen osaa aavistaakaan. Joskus jonkun luokan kohdalla ajattelen, että voi, kun noiden fiksujen oppilaiden vanhemmat näkisivät, mikä meininki luokassa on kun nämä erityislapset häiriköivät päivät läpeensä. Voisi olla silmiä avaavaa. Sääliksi käy aina niitä oppilaita, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.

Olen sinänsä kanssasi samaa mieltä, mutta pari pointtia. Opetussuunnitelma on kaikille yhteinen peruskoulussa. Se on luotu keskitason mukaan.

Erityisopetuksella pyritään turvaamaan heikommin pärjäävien oppilaiden opetussuunnitelman toteutuminen. Lahjakkailla oppilailla ei ole tuota ongelmaa. Mielestäni heidän tarpeensa tulisi huomioida paremmin kotona, ja vanhempien panostaa vaativuuteen. Ymmärrän että turhauttaa, mutta se ei ole koulun asia.

Sitten vielä se, että vaikka hankalat erityisoppilaat häiriköivät, niin ei se asia kummenisi mitenkään, vaikka vanhemmat katselisivat. Vanhemmat eivät päätä koulupaikasta. Erityiskouluihin on vaikea päästä, osastolle on vaikea päästä, jopa lastensuojelu ja kuntoutus voivat kieltäytyä auttamasta (rahaa ei ole sille vuodelle, ei ole tukihenkilöitä, seuraava ryhmä alkaa vuoden päästä, jonot ym.) Tilanne ei ole koulujen ja opettajien vika. Mutta asia on paljon monipuolisempi kuin luulisi.

Adhd varmaan johtuu monissa tapauksissa siitä, että vanhemmilla ei ole kiinnostusta kasvattaa lapsiaan kärsivällisesti. Sitten onkin helppo syyttää muita ja lähteä vaikka baariin.