Mikä kieli äidinkieleksi lapselle? Kokemuksia?
Me olemme Ruotsissa asuva perhe, minä äiti suomalainen, isä espanjalainen. Nyt on tulossa vauva ja olemme erimielisiä siitä, mitä kieltä lapselle puhutaan. Keskenämme puhumme englantia. Minä puhun ruotsia sen verran hyvin, että käytän sitä hoitoalan työssäni. Miehen työkielenä on englanti, selviää arkitilanteista ruosillakin, mutta ei ole kovin sujuvaa. Minulle on ollut itsestään selvää, että puhun äitinä lapselleni omaa äidinkieltäni. Samoin ajattelen, että isä puhuu äidinkieltään lapselle, se on kuitenkin se "tunnekieli". Espanja on myös maailmankieli ja erinomainen "syntymälahja" saada jo kotoa. Mieheni on kuitenkin sitä mieltä, että koska asumme Ruotsissa, minun pitäisi käyttää lapsen kanssa ruotsia, kun osaan sitä paremmin kuin hän ja lapsi tulee kasvamaan Ruotsissa. Toinen vaihtoehto hänelle olisi, että puhuisin lapselle kotikieltämme englantia. Minusta tuntuu pahalta, kun en voisi puhua lapsen kanssa kieltä, joka on minun tunnekieleni jonka ääntämisessä ei minulla ole minkäänlaista vierasta aksenttia. Minä toivoisin, että lapsi saa kotonaan Espanjan, Suomen ja sen kotikielemme englannin. Tiedän perheitä, joissa lapsi kyllä oppii tällaisen. Ruotsi tulisi sitten päiväkodissa jakoulussa ja muualta ympäristöstä.
Tietysti oma lisänsä tässä on yhteydenpito isovanhempiin, jotka eivät pystyisi kielitaidottomana keskustelemaan lapsen kanssa.
Mitä mieltä olette. Onko mahdollista saada lapsi nelikieliseksi, vai pitäisikö näistä jotakin jättää pois? Ja mikä?
Kommentit (56)
Tietenkin kumpikin puhuu omaa kieltään lapselle. Ruotsi tulee päiväkodista, koulusta, yhteiskunnasta, ja varmaan puhtaampana kun sen oppii natiiveilta. Englantia oppii sitten sivusta kuuntelemalla sen mitä oppii, ei sillä ole kiirettä.
Luota itseesi.
2 lisää vielä että kaksi nelikielistä lasta tullut vastaan, joilla juuri enkku on vanhempien yhteinen muttei kummankaan äidinkieli ja hyvin sujui. Yhdistelmät suomi, espanja, italia, enkku sekä suomi, enkku, ranska, mandariinikiina.
Ei muuten välttämättä onnistu toi. Mä asun kanssa Ruotsissa ja lapsi kuuli neljää kieltä. Meni sekaisin. Alettiin puhumaan sille kaikki ruotsia ja toisella luokalla koulussa alkoi puhumaan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kumpikin puhuu omaa kieltään lapselle. Ruotsi tulee päiväkodista, koulusta, yhteiskunnasta, ja varmaan puhtaampana kun sen oppii natiiveilta. Englantia oppii sitten sivusta kuuntelemalla sen mitä oppii, ei sillä ole kiirettä.
Luota itseesi.
Suurin piirtein näin. Kukakohan ei ole viimeiseen 20 vuoteen (pohjoismaissa) sitä englantia oppinut? Se tulee maailmankielenä ihan itsestään. Ruotsista tulee joka tapauksessa lapselle äidinkieli, kun ruotsissa asuu. Sitä ei voi välttää. Joten espanja ja suomi tulevat siinä sivussa, kunhan vaan niitä lapselle puhutte (ja vietätte aikaa Suomessa ja Espanjassa).
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten välttämättä onnistu toi. Mä asun kanssa Ruotsissa ja lapsi kuuli neljää kieltä. Meni sekaisin. Alettiin puhumaan sille kaikki ruotsia ja toisella luokalla koulussa alkoi puhumaan normaalisti.
Uskottavuutesi on nolla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
Ruotsin lapsesi oppii ympäristöstään. Samoin englannin kun te puhutte sitä keskenänne. Puhukaa molemmat äidinkieltänne.
-kolmikielisen kanssa naimisissa
Espanja= maailman yleisimpiä kieliä, helpottaa muiden latinalaisten kielien osaamista
Englanti=maailman eniten ymmärretty kieli, germaaninen kieli
Ruotsi= Asuinmaanne kieli ja koska sen avulla pärjää myös muissa skandinaavisissa maissa tarkoittaa lähes 20 miljoonaa euroopan asukasta, osaaminen helpottaa muitten germaanisten kielten oppimista
Suomi= omituinen mongolikieli joka tulee katoamaan tai taantumaan pikku sirpalekieleksi seuraavan vuosisadan aikana, osaaminen ei auta käytännössä muiden kielten hallitsemisessa
Tuosta on helppo tehdä johtopäätöksiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Ehdottomasti puhut suomea, koska asutte ruotsissa tulee ruotsista vahvempi kieli kumminkin.
Itse synnyin ruotsissa, suomalaisille vanhemmille, ja kotona puhuttiin meille suomea. Kouluun mennessä puhuin vanhemmille takaisin ruotsia, koska se oli vahvempi kieleni.muutettiin suomeen, niin korjasi tilanteen, mutta kaikki suomalaiset kaverit jotka jäi sinne unohti kyllä suomenkielen puhumisen vaikka vanhempi/ vanhemmat sitä puhuvatkin.
Puhutte lapselle molemmat omaa kieltänne, sitä asiantuntijatkin kehoittaa.
Ja minulla ei muuten ollut puheenkehityksessä ainakaan vikaa, lukemaankin opin 3v
Vierailija kirjoitti:
Espanja= maailman yleisimpiä kieliä, helpottaa muiden latinalaisten kielien osaamista
Englanti=maailman eniten ymmärretty kieli, germaaninen kieli
Ruotsi= Asuinmaanne kieli ja koska sen avulla pärjää myös muissa skandinaavisissa maissa tarkoittaa lähes 20 miljoonaa euroopan asukasta, osaaminen helpottaa muitten germaanisten kielten oppimista
Suomi= omituinen mongolikieli joka tulee katoamaan tai taantumaan pikku sirpalekieleksi seuraavan vuosisadan aikana, osaaminen ei auta käytännössä muiden kielten hallitsemisessa
Tuosta on helppo tehdä johtopäätöksiä...
Tarkoitatko, että en saisi puhua suomea lapselleni. Tuntuu pahalta sekin.
Mä oon nyt sitä mieltä että jos pysyvästi asutte Ruotsissa niin toisen vanhemman pitäisi puhua sitä ruotsia ja toisen teidän kotikieltä, eli englantia. Toisaalta ruotsin oppii kyllä sitten päiväkodissa ja koulussakin, eli voitte puhua kotikieltänne ja toista kieltä, mutta siinä vaiheessa täytyy sitten valita se suomi tai espanja, kuitenkin jos kotikielenne on englanti miehen kanssa niin sitä täytyy myös lapsen oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Rupeat sitten asiantuntijalle puhumaan paskaa. Eipä kyllä yllätä ollenkaan tällä palstalla.
^ edellinen jatkaa vielä. Vaihtoehto olisi tietysti molempien luopua omista kielistään ja puhua kotona lapselle vain englantia. Se olisi musta ehkä vaihtoehto minkä itse valitsisin, mutta te teette omat päätöksenne.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nyt sitä mieltä että jos pysyvästi asutte Ruotsissa niin toisen vanhemman pitäisi puhua sitä ruotsia ja toisen teidän kotikieltä, eli englantia. Toisaalta ruotsin oppii kyllä sitten päiväkodissa ja koulussakin, eli voitte puhua kotikieltänne ja toista kieltä, mutta siinä vaiheessa täytyy sitten valita se suomi tai espanja, kuitenkin jos kotikielenne on englanti miehen kanssa niin sitä täytyy myös lapsen oppia.
Ei kannata tällaisia paskanjauhajia kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Kaksi kielisyys ei onnistu, koska me lapsen vanhemmat käytämme englantia. Minä en puhu espanjaa ja mieheni ei puhu suomea. Englanti ei ole meidän kummankaan äidinkieli, mutta sitä on pakko käyttää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Espanja= maailman yleisimpiä kieliä, helpottaa muiden latinalaisten kielien osaamista
Englanti=maailman eniten ymmärretty kieli, germaaninen kieli
Ruotsi= Asuinmaanne kieli ja koska sen avulla pärjää myös muissa skandinaavisissa maissa tarkoittaa lähes 20 miljoonaa euroopan asukasta, osaaminen helpottaa muitten germaanisten kielten oppimista
Suomi= omituinen mongolikieli joka tulee katoamaan tai taantumaan pikku sirpalekieleksi seuraavan vuosisadan aikana, osaaminen ei auta käytännössä muiden kielten hallitsemisessa
Tuosta on helppo tehdä johtopäätöksiä...
Sorry, mutta suomen kielen rakenteen ymmärtäminen auttaa kaikissa kielissä, joissa on runsaasti taivutuksia. Näitä kieliä on enemmän kuin kieliä, jotka eivät taivu.
Jopa ihan saksan kanssa.
PS. englanti on anglosaksinen kieli, EI germaaninen
Itse olen tällaisessa neljän kielen loukussa kasvanut: suomi, ruotsi, saksa ja englanti.
Äitini äidinkieli on ruotsi (on kuitenkin kaksikielinen suomalainen), isäni saksa. Asuimme Suomessa ensimmäiset viisi vuotta elämästäni, sittemmin Englannissa. Äidin vanhemmista toinen on enemmän suomenkielinen ja olen käynyt suomenkielisen päiväkodin.
Osaan korrektisti kaikkia näitä, mutta syvällisempi ilmaisu ei onnistu millään kielellä. En myöskään osaa kaikilla kielillä kunnolla erinäisiä osa-alueita kuten vaikka luontosanastoa. Saatan tietää, mikä on leppä suomeksi ja ruotsiksi, mutten enää englanniksi ja saksaksi jne. Aikuisiällä olen asunut Suomessa ja mieheni on suomenkielinen.
Katsoisin, että neljä kieltä on liikaa, ellei yksi ole ehdottomasti ylitse muiden.
Kuulun kuitenkin ehdottomasti kielellisesti lahjakkaiden joukkoon. Mitä, jos lapsi ei kuulu?
Tietysti puhutte molemmat omaa äidinkieltänne! Muuten leikkaatte lapsen pois omista kulttuureistanne ja perheistänne. Ruotsin oppii koulussa. Lapselle älkää puhuko enkkua, luultavati passiivisesti oppii sitä ymmärtämään. Ellei oli kielenkehityksessä ongelmia on tuo aivan mahdollista oppia neljä kieltä, vaatii vaan johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä. Et ala puhua lapselle kieltä joka ei ole sulla tunnekieli eikä äidinkielen tasolla. Tällä tavalla saisitte vain puolikielisen lapsen aikaan.