Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kieli äidinkieleksi lapselle? Kokemuksia?
27.03.2017 |
Me olemme Ruotsissa asuva perhe, minä äiti suomalainen, isä espanjalainen. Nyt on tulossa vauva ja olemme erimielisiä siitä, mitä kieltä lapselle puhutaan. Keskenämme puhumme englantia. Minä puhun ruotsia sen verran hyvin, että käytän sitä hoitoalan työssäni. Miehen työkielenä on englanti, selviää arkitilanteista ruosillakin, mutta ei ole kovin sujuvaa. Minulle on ollut itsestään selvää, että puhun äitinä lapselleni omaa äidinkieltäni. Samoin ajattelen, että isä puhuu äidinkieltään lapselle, se on kuitenkin se "tunnekieli". Espanja on myös maailmankieli ja erinomainen "syntymälahja" saada jo kotoa. Mieheni on kuitenkin sitä mieltä, että koska asumme Ruotsissa, minun pitäisi käyttää lapsen kanssa ruotsia, kun osaan sitä paremmin kuin hän ja lapsi tulee kasvamaan Ruotsissa. Toinen vaihtoehto hänelle olisi, että puhuisin lapselle kotikieltämme englantia. Minusta tuntuu pahalta, kun en voisi puhua lapsen kanssa kieltä, joka on minun tunnekieleni jonka ääntämisessä ei minulla ole minkäänlaista vierasta aksenttia. Minä toivoisin, että lapsi saa kotonaan Espanjan, Suomen ja sen kotikielemme englannin. Tiedän perheitä, joissa lapsi kyllä oppii tällaisen. Ruotsi tulisi sitten päiväkodissa jakoulussa ja muualta ympäristöstä.
Tietysti oma lisänsä tässä on yhteydenpito isovanhempiin, jotka eivät pystyisi kielitaidottomana keskustelemaan lapsen kanssa.
Mitä mieltä olette. Onko mahdollista saada lapsi nelikieliseksi, vai pitäisikö näistä jotakin jättää pois? Ja mikä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällaisessa neljän kielen loukussa kasvanut: suomi, ruotsi, saksa ja englanti.
Äitini äidinkieli on ruotsi (on kuitenkin kaksikielinen suomalainen), isäni saksa. Asuimme Suomessa ensimmäiset viisi vuotta elämästäni, sittemmin Englannissa. Äidin vanhemmista toinen on enemmän suomenkielinen ja olen käynyt suomenkielisen päiväkodin.
Osaan korrektisti kaikkia näitä, mutta syvällisempi ilmaisu ei onnistu millään kielellä. En myöskään osaa kaikilla kielillä kunnolla erinäisiä osa-alueita kuten vaikka luontosanastoa. Saatan tietää, mikä on leppä suomeksi ja ruotsiksi, mutten enää englanniksi ja saksaksi jne. Aikuisiällä olen asunut Suomessa ja mieheni on suomenkielinen.
Katsoisin, että neljä kieltä on liikaa, ellei yksi ole ehdottomasti ylitse muiden.
Kuulun kuitenkin ehdottomasti kielellisesti lahjakkaiden joukkoon. Mitä, jos lapsi ei kuulu?
Mikä näistä kuitenkin on se paras, jos yrität kokonaisuutena tarkastella?
Kirjoitat suomea kyllä paremmin kuin 90 prosenttia todennäköisesti aivan suomenkielisistä palstailijoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Kaksi kielisyys ei onnistu, koska me lapsen vanhemmat käytämme englantia. Minä en puhu espanjaa ja mieheni ei puhu suomea. Englanti ei ole meidän kummankaan äidinkieli, mutta sitä on pakko käyttää kotona.
No Tarja Turusella ja miehellään olisi muuten samat kotikielet, suomi, espanja, englanti. Heidän tyttärensä osaa kaikkia ja tyttö on jotain 5-6v
Osaa ja osaa. Oletko hyväkin tuttu, jos tiedät, että tämän tytön sanavarasto on ikätasoinen kaikissa näissä.
Totta kai lapsi oppii vaikka kymmentä kieltä jonkin verran puhekielen tasolla.
Puhut lapselle suomea ja vaadit, että kaikki muut ruotsalaiset opiskelevat pakkosuomea voidakseen palvella lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Rupeat sitten asiantuntijalle puhumaan paskaa. Eipä kyllä yllätä ollenkaan tällä palstalla.
Vaikutat lähinnä elämäm_koulun asijan tuntijalta ulosantisi perusteella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Kaksi kielisyys ei onnistu, koska me lapsen vanhemmat käytämme englantia. Minä en puhu espanjaa ja mieheni ei puhu suomea. Englanti ei ole meidän kummankaan äidinkieli, mutta sitä on pakko käyttää kotona.
Idea onkin siinä, että sinä puhut lapsellesi suomea ja isä espanjaa. Keskenänne kommunikoitte sillä englannilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanja= maailman yleisimpiä kieliä, helpottaa muiden latinalaisten kielien osaamista
Englanti=maailman eniten ymmärretty kieli, germaaninen kieli
Ruotsi= Asuinmaanne kieli ja koska sen avulla pärjää myös muissa skandinaavisissa maissa tarkoittaa lähes 20 miljoonaa euroopan asukasta, osaaminen helpottaa muitten germaanisten kielten oppimista
Suomi= omituinen mongolikieli joka tulee katoamaan tai taantumaan pikku sirpalekieleksi seuraavan vuosisadan aikana, osaaminen ei auta käytännössä muiden kielten hallitsemisessa
Tuosta on helppo tehdä johtopäätöksiä...
Sorry, mutta suomen kielen rakenteen ymmärtäminen auttaa kaikissa kielissä, joissa on runsaasti taivutuksia. Näitä kieliä on enemmän kuin kieliä, jotka eivät taivu.
Jopa ihan saksan kanssa.PS. englanti on anglosaksinen kieli, EI germaaninen
"Germaaniset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä. Suurimmat kielet ovat englanti (n. 380 miljoonaa äidinkielistä puhujaa) ja saksa (n. 100 miljoonaa äidinkielistä puhujaa). Hollantia puhuu noin 22 miljoonaa, ja muilla germaanisilla kielillä on kullakin vähemmän kuin 10 miljoonaa äidinkielistä puhujaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia on, että vanhemmat puhuu lapselleen omaa kieltään.
Kun se on kymmenien tai miljoonien ihmisten puhuma kieli, niin tästä voi hyvin joustaa. Maailma ei tarvitse lisää massaihmisiä. Siinä mielessä tuon espanjankin vois jättää hyvinkin pois.
*huoh*
Kyse on kielestä, jolla (joilla) lapsi oppii ajattelemaan, tuntemaan, saa kasvun perustan kaikelle muulle. Joten on tärkeää että se on vanhempien oma kieli. Niin lapsesta tulee puhtaasti kaksikielinen, ja lapsi varmasti oppii ne muutkin ympärillään olevat kielet. Mutta jos isä sönköttää vajaata englantia huonosti ääntäen, tai surkeaa ruotsia, niin vahinkoa saadaan aikaiseksi. SEN TAKIA.
Kaksi kielisyys ei onnistu, koska me lapsen vanhemmat käytämme englantia. Minä en puhu espanjaa ja mieheni ei puhu suomea. Englanti ei ole meidän kummankaan äidinkieli, mutta sitä on pakko käyttää kotona.
No Tarja Turusella ja miehellään olisi muuten samat kotikielet, suomi, espanja, englanti. Heidän tyttärensä osaa kaikkia ja tyttö on jotain 5-6v
Meillä on nyt se ongelma lisäksi, että asutaan Ruotsissa. Mieheni on sitä mieltä, että minä voisin puhua lapselle ruotsia. Hänkin vetoaa siihen, että Suomi on "turha" kieli. Minä en haluaisi, koska tiedän, että se ei ole minulla läheskään yhtä sujuva kuin suomi. Mieheni, joka puhuu ruotsia huonommin, ei vaan huomaa sitä. Jokainen ruotsia äidinkielenään puhuva kyllä huomaa :)
Puhuisin lapselle suomea ja välttäisin puhumasta ruotsia tai englantia lapselle, vaikka lapsi kuulisikin, kun puhun noita kieliä muille. Luulen että tämä auttaisi kielten eriytymiseen.
Luultavasti ruotsista tulee lapselle vahvin kieli, koska muiden kielien opettaminen samalle tasolle vaatisi vanhemmilta paljon työtä (esim. kaikkien koulussa opeteltavien asioiden oppiminen myös toisella kielellä). Tai voi olla että vaikkapa suomi tai espanja on vahvin tunneilmaisussa, mutta vaikkapa eläinlajit osaa lähinnä vain ruotsiksi ja matematiikasta ei osaa keskustella kuin ruotsiksi. Tämähän ei haittaa varmaankaan ja on aika tavallistakin, esim. mieheni joka on ihan suomenkielinen, ei osaa puhua alastaan suomeksi niin hyvin kuin englanniksi, koska opiskellessa kaikki kirjallisuus oli englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällaisessa neljän kielen loukussa kasvanut: suomi, ruotsi, saksa ja englanti.
Äitini äidinkieli on ruotsi (on kuitenkin kaksikielinen suomalainen), isäni saksa. Asuimme Suomessa ensimmäiset viisi vuotta elämästäni, sittemmin Englannissa. Äidin vanhemmista toinen on enemmän suomenkielinen ja olen käynyt suomenkielisen päiväkodin.
Osaan korrektisti kaikkia näitä, mutta syvällisempi ilmaisu ei onnistu millään kielellä. En myöskään osaa kaikilla kielillä kunnolla erinäisiä osa-alueita kuten vaikka luontosanastoa. Saatan tietää, mikä on leppä suomeksi ja ruotsiksi, mutten enää englanniksi ja saksaksi jne. Aikuisiällä olen asunut Suomessa ja mieheni on suomenkielinen.
Katsoisin, että neljä kieltä on liikaa, ellei yksi ole ehdottomasti ylitse muiden.
Kuulun kuitenkin ehdottomasti kielellisesti lahjakkaiden joukkoon. Mitä, jos lapsi ei kuulu?
Mikä näistä kuitenkin on se paras, jos yrität kokonaisuutena tarkastella?
Kirjoitat suomea kyllä paremmin kuin 90 prosenttia todennäköisesti aivan suomenkielisistä palstailijoista :)
Kai se on ruotsi. Äitini luki minulle paljon suomeksikin. Mutta sujuvin suullinen taito minulla on ruotsiksi. Ehkä myös ruotsi on ikään kuin ilmaisuvoimaisin kieli minulla. Suomen kieli on näin kirjoitettuna minulle helppoa, mutta jään kiinni puheessa edelleenkin. Koulun ja yliopiston olen käynyt englanniksi, joten akateeminen sanasto on sitä perua.
Saksa on varmasti heikoin, vaikka perusjutustelussa kukaan ei sitä huomaa. Isäni on siis saksalainen ja olen hänen vanhempiensa kanssa viettänyt aikaa.
Osaan muuten myös hollantia aika hyvin. Sehän on vähän englannin, ruotsin ja saksan sekoitusta, on tullut vähän tässä sivussa...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällaisessa neljän kielen loukussa kasvanut: suomi, ruotsi, saksa ja englanti.
Äitini äidinkieli on ruotsi (on kuitenkin kaksikielinen suomalainen), isäni saksa. Asuimme Suomessa ensimmäiset viisi vuotta elämästäni, sittemmin Englannissa. Äidin vanhemmista toinen on enemmän suomenkielinen ja olen käynyt suomenkielisen päiväkodin.
Osaan korrektisti kaikkia näitä, mutta syvällisempi ilmaisu ei onnistu millään kielellä. En myöskään osaa kaikilla kielillä kunnolla erinäisiä osa-alueita kuten vaikka luontosanastoa. Saatan tietää, mikä on leppä suomeksi ja ruotsiksi, mutten enää englanniksi ja saksaksi jne. Aikuisiällä olen asunut Suomessa ja mieheni on suomenkielinen.
Katsoisin, että neljä kieltä on liikaa, ellei yksi ole ehdottomasti ylitse muiden.
Kuulun kuitenkin ehdottomasti kielellisesti lahjakkaiden joukkoon. Mitä, jos lapsi ei kuulu?
Aina tulee joku väittämään olemaan puolikielinen. Ei ole uskottavaa. Sitä paitsi sanaston osaaminen ei ole kielen osaamista. Veikkaisin, että jossain Hesassa eläneistä suuri osa ei oikein tiedä, mikä se leppä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kokemusta yhdistelmästä äiti suomenkielinen, isä espanjankielinen ja yhteinen kotikieli saksa (vanhemmat tapasivat siellä ja molemmat osasivat sitä). 70-luvulla kiellettiin puhumasta montaa kieltä lapselle, joten lapsi ei osaa suomea kun ei ole siellä koskaan asunut. Oppi saksan lapsena ja sitten espanjan koulussa. Espanja ja saksa sujuu koko perheeltä ja englanti myös kun lapset oppivat sen koulussa vieraana kielenä.
> Vaikutat lähinnä elämäm_koulun asijan tuntijalta ulosantisi perusteella...
Olet jo vuosikymmeniä jauhanut samaa paskaa tällä palstalla. Milloin lopetat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavieni 7-vuotias puhuu sujuvaa suomea, isänsä äidinkieltä (myös asuinmaa) ja vanhempien kotikieltä englantia. Ei mitään ongelmaa.
Olen tämä neljän kielen loukussa kasvanut.
Korostaisin, että lukeminen lapselle on todella tärkeää.Se on aina tärkeää, mutta erityisesti kielten sekamelskassa kasvavalle. Pidän aivan olennaisena sitä selviytymisen kannalta.
Minulla oli tosiaan äiti, joka meille (minulla on veli) luki suomeksi ja ruotsiksi ihan joka päivä monipuolista lastenkirjallisuutta.
Tietysti myös muut kulttuurituotteet käyttöön, leffat jne. Puheessa ei edes virein verbaalivirtuoosi käytä niin rikasta kieltä kuin korkeatasoisissa kirjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai on miehesi sitä mieltä, että suomi on turha kieli? Aika todella kulttuuri-imperialistinen mielipide. Jos mun mieheni sanoisi noin (puhuu itsekin ns. maailmankieltä äidinkielenään), miettisin ettei hän arvosta mua muutenkaan...
Mutta asiaan. Olen samaa mieltä kuin lähes kaikki muut tänne kirjoittaneet: Sinä puhut lapsellesi suomea - ja vain suomea. Isä puhuu lapsellenne omaa äidinkieltään - ja vain sitä. Ruotsin lapsenne oppii väkisinkin altistumalla, vaikka muuten olisikin kuinka palikka kielissä, englannin samoin. Tärkeintä on, että lapsellanne on edes yksi selkeä 100-prosenttinen äidinkieli, sillä se, ja vain se, mahdollistaa myös muiden oppimisen hyvin, ei vain vaillinaisesti.
Kerron sinulle myös kaksi tarinaa, joita itse tuli todistettua: Tyttö, olkoon nyt vaikka Heidi nimeltään, syntyi neuvosto-Latviassa latvialaisille vanhemmille. Kiireiset diplomaattivanhemmat eivät juuri lukeneet tytölle, mutta kotikieli oli nyt kuitenkin latvia. Kolmivuotiaana Heidi vanhempineen muutti neuvosto-Viroon, jossa koulunkäyntikielet olivat viro ja venäjä. Heidin ollessa 13-vuotias koko perhe muutti ja asettui lopulta pysyvästi Suomeen, jossa tyttö muitta mutkitta paiskattiin täysin suomenkieliseen yläkouluun. Parikymppisenä opiskelijana hän ei sitten osannut yhtäkään mainituista kielistä täydellisesti tai edes hyvin, mutta kaikkia toki vähän sieltä täältä. Heidillä ei ollut eikä ole äidinkieltä.
Toinen tarina: Suomessa asuva täysin suomenkielinen perhe päätti laittaa poikansa ranskalaiseen kielikylpypäiväkotiin. Tällä perheellä on Heidin perheen kanssa yhteistä se, ettei pojan kanssa juurikaan luettu, hänen kokemuksiaan ei juurikaan sanoitettu ("Mikä tuolla menee? Onko se paloauto? Onhan se, paloauto. Paloauto."), eivätkä vanhemmat juurikaan osanneet kiinnittää huomiota lapsensa kielelliseen kehitykseen. Ajattelivat kai tekevänsä tälle palveluksen kun laittoivat taaperosta asti oppimaan suurta maailmankieltä (jota ranska ei siis enää edes ole; jopa saksaa puhutaan enemmän). Lopputulos: Ensimmäiselle luokalle tullessaan poika osasi sanoa merci, s'il vous plaît, il faut pas le faire, etc. ja suomeksi kaikki perusasiat, kiitokset ym., mutta esimerkiksi lukemaan oppiminen ja omien tarinoiden tuottaminen tuotti alussa paljon enemmän vaikeuksia kuin muille, pelkästään suomenkielisessä ympäristössä varttuneille.
Eli lyhyesti: Sinä omaa äidinkieltäsi, mies omaansa. Ruotsi tulee väkisinkin, englanti samaten. Ja miehellesi voisit sanoa, että suomi on aivan yhtä arvokas kieli kuin espanja tai ruotsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tämä neljän kielen loukussa kasvanut.
Korostaisin, että lukeminen lapselle on todella tärkeää.Se on aina tärkeää, mutta erityisesti kielten sekamelskassa kasvavalle. Pidän aivan olennaisena sitä selviytymisen kannalta.
Minulla oli tosiaan äiti, joka meille (minulla on veli) luki suomeksi ja ruotsiksi ihan joka päivä monipuolista lastenkirjallisuutta.
Tietysti myös muut kulttuurituotteet käyttöön, leffat jne. Puheessa ei edes virein verbaalivirtuoosi käytä niin rikasta kieltä kuin korkeatasoisissa kirjoissa.
Olet väärässä. Lukeminen on täysin toisarvoista. Tärkein asia on kanssakäyminen sillä kielellä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällaisessa neljän kielen loukussa kasvanut: suomi, ruotsi, saksa ja englanti.
Äitini äidinkieli on ruotsi (on kuitenkin kaksikielinen suomalainen), isäni saksa. Asuimme Suomessa ensimmäiset viisi vuotta elämästäni, sittemmin Englannissa. Äidin vanhemmista toinen on enemmän suomenkielinen ja olen käynyt suomenkielisen päiväkodin.
Osaan korrektisti kaikkia näitä, mutta syvällisempi ilmaisu ei onnistu millään kielellä. En myöskään osaa kaikilla kielillä kunnolla erinäisiä osa-alueita kuten vaikka luontosanastoa. Saatan tietää, mikä on leppä suomeksi ja ruotsiksi, mutten enää englanniksi ja saksaksi jne. Aikuisiällä olen asunut Suomessa ja mieheni on suomenkielinen.
Katsoisin, että neljä kieltä on liikaa, ellei yksi ole ehdottomasti ylitse muiden.
Kuulun kuitenkin ehdottomasti kielellisesti lahjakkaiden joukkoon. Mitä, jos lapsi ei kuulu?
Aina tulee joku väittämään olemaan puolikielinen. Ei ole uskottavaa. Sitä paitsi sanaston osaaminen ei ole kielen osaamista. Veikkaisin, että jossain Hesassa eläneistä suuri osa ei oikein tiedä, mikä se leppä on.
Tarkoitin nimenomaan sanoja, en puiden tunnistamista.
Vai käsitinkö väärin nyt, mitä olit sanomassa? En väitä olevani puolikielinen, mutta en hallitse yhtään kieltä täydellisesti. Eli jokaisessa kielessä on minulla ongelma-alueeni, jos keskustelu menee erityisten sanastojen puolelle. Esim. kemian termit suomeksi täysin hakusessa, koska olen kuullut ja opiskellut vain englanniksi. Näin ihan perusmatikassakin. Mietin yksi päivä, mikä suomeksi on divide. Tässäkään en tarkoita siis käsitettä ja sen ymmärtämistä, vaan puhtaasti termiä.
Tulihan se sekunnissa, mutta oli pieni viive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämä neljän kielen loukussa kasvanut.
Korostaisin, että lukeminen lapselle on todella tärkeää.Se on aina tärkeää, mutta erityisesti kielten sekamelskassa kasvavalle. Pidän aivan olennaisena sitä selviytymisen kannalta.
Minulla oli tosiaan äiti, joka meille (minulla on veli) luki suomeksi ja ruotsiksi ihan joka päivä monipuolista lastenkirjallisuutta.
Tietysti myös muut kulttuurituotteet käyttöön, leffat jne. Puheessa ei edes virein verbaalivirtuoosi käytä niin rikasta kieltä kuin korkeatasoisissa kirjoissa.
Olet väärässä. Lukeminen on täysin toisarvoista. Tärkein asia on kanssakäyminen sillä kielellä lapsen kanssa.
Totta kai kanssakäyminen on ehdottomasti tärkeintä. Nyt tuli väärinkäsitys.
Mutta kielen kehityksen kannalta monikielisyyden suhteen on tärkeää myös lukeminen. En käsittääkseni sanonut muuta kuin "tärkeää", en "tärkeintä".
Samaten terveiseni kaikille niille, joiden mielestä suomi on niin hyödytön kärpäsenpaskakieli ettei sitä kannata lapselleen opettaa, tai sen säilymisestä edes murehtia: Miksi te sitten notkutte suomenkielisellä keskustelupalstalla ylläpitämässä tätä ah niin vähäpätöistä kieltä? Miksette omalta osaltanne kannata korttanne kekoon ja osallistu suomentappamistalkoisiin kirjoittamalla ja puhumalla vaikkapa nyt sitä kaikkien palvomaa englantia? Minkä olette ilmoittaneet äidinkieleksenne väestörekisteriin? Jos suomen, niin hopi hopi sitä nyt vaihtamaan. Esimerkiksi somalia puhuu äidinkielenään 17 miljoonaa ihmistä, vink vink.
Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kirjastoja suljetaan, miksi kirjailijat eivät pysty elättämään itseään, ja miksi edes kauppojen aleilmoituksia ei suomenneta, vaan joka puolella lukee vain Sale! Sale! Sale! En tiedä yhtäkään muuta maata, jossa omaa äidinkieltä näin halveksitaan. En yhtäkään. Olisin surullinen, jos en olisi niin vihainen.
Turvokki kirjoitti:
Vai on miehesi sitä mieltä, että suomi on turha kieli? Aika todella kulttuuri-imperialistinen mielipide. Jos mun mieheni sanoisi noin (puhuu itsekin ns. maailmankieltä äidinkielenään), miettisin ettei hän arvosta mua muutenkaan...
Mutta asiaan. Olen samaa mieltä kuin lähes kaikki muut tänne kirjoittaneet: Sinä puhut lapsellesi suomea - ja vain suomea. Isä puhuu lapsellenne omaa äidinkieltään - ja vain sitä. Ruotsin lapsenne oppii väkisinkin altistumalla, vaikka muuten olisikin kuinka palikka kielissä, englannin samoin. Tärkeintä on, että lapsellanne on edes yksi selkeä 100-prosenttinen äidinkieli, sillä se, ja vain se, mahdollistaa myös muiden oppimisen hyvin, ei vain vaillinaisesti.
Kerron sinulle myös kaksi tarinaa, joita itse tuli todistettua: Tyttö, olkoon nyt vaikka Heidi nimeltään, syntyi neuvosto-Latviassa latvialaisille vanhemmille. Kiireiset diplomaattivanhemmat eivät juuri lukeneet tytölle, mutta kotikieli oli nyt kuitenkin latvia. Kolmivuotiaana Heidi vanhempineen muutti neuvosto-Viroon, jossa koulunkäyntikielet olivat viro ja venäjä. Heidin ollessa 13-vuotias koko perhe muutti ja asettui lopulta pysyvästi Suomeen, jossa tyttö muitta mutkitta paiskattiin täysin suomenkieliseen yläkouluun. Parikymppisenä opiskelijana hän ei sitten osannut yhtäkään mainituista kielistä täydellisesti tai edes hyvin, mutta kaikkia toki vähän sieltä täältä. Heidillä ei ollut eikä ole äidinkieltä.
Toinen tarina: Suomessa asuva täysin suomenkielinen perhe päätti laittaa poikansa ranskalaiseen kielikylpypäiväkotiin. Tällä perheellä on Heidin perheen kanssa yhteistä se, ettei pojan kanssa juurikaan luettu, hänen kokemuksiaan ei juurikaan sanoitettu ("Mikä tuolla menee? Onko se paloauto? Onhan se, paloauto. Paloauto."), eivätkä vanhemmat juurikaan osanneet kiinnittää huomiota lapsensa kielelliseen kehitykseen. Ajattelivat kai tekevänsä tälle palveluksen kun laittoivat taaperosta asti oppimaan suurta maailmankieltä (jota ranska ei siis enää edes ole; jopa saksaa puhutaan enemmän). Lopputulos: Ensimmäiselle luokalle tullessaan poika osasi sanoa merci, s'il vous plaît, il faut pas le faire, etc. ja suomeksi kaikki perusasiat, kiitokset ym., mutta esimerkiksi lukemaan oppiminen ja omien tarinoiden tuottaminen tuotti alussa paljon enemmän vaikeuksia kuin muille, pelkästään suomenkielisessä ympäristössä varttuneille.
Eli lyhyesti: Sinä omaa äidinkieltäsi, mies omaansa. Ruotsi tulee väkisinkin, englanti samaten. Ja miehellesi voisit sanoa, että suomi on aivan yhtä arvokas kieli kuin espanja tai ruotsi.
Nämä tarinat ovat ihan omaa kuvitteluasi. Lapsia on myös voitu esimerkiksi kiusata taustansa takia. Kielenulkoiset asiat eivät ratkaise sitä, onko ihmisellä äidinkieli vai ei. Ihmisillä on aina äidinkieli, vain susilapset ja todella vammaiset ovat poikkeus.
Alue: Aihe vapaa
No Tarja Turusella ja miehellään olisi muuten samat kotikielet, suomi, espanja, englanti. Heidän tyttärensä osaa kaikkia ja tyttö on jotain 5-6v