Onko erityisherkkä herkästi muut huomioiva?

Minä ainakin pyrin peittämään erityisherkkyyteni muilta, ei tässä ole minusta mitään ylpeilemisen aihetta. Väsyn kaikesta helpommin kuin muut, vaadin paljon palautumisaikaa asioista. Etityisherkkyys ei suojele ihmistä luonnehäiriöiltä, joten erityisherkissä on luinnehäiriöisiä siinä missä muissakin. Pitävät todennäköisemmin melua itsestään kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkän huomio kohdistuu itseensä ei niinkään muihin ihmisiin. Voi jopa sanoa että muut ihmiset kiinnostaa vähemmän kuin normaalia ihmistä.

Juuri näin se menee.

Millainen on "normaali ihminen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkän huomio kohdistuu itseensä ei niinkään muihin ihmisiin. Voi jopa sanoa että muut ihmiset kiinnostaa vähemmän kuin normaalia ihmistä.

Juuri näin se menee.

Millainen on "normaali ihminen"?

Tässä siis tarkoitin normaalilla ei-erityisherkkää

Vierailija kirjoitti:

En osaa yleistää. En tiedä, oliko yksi tuttuni oikeasti erityisherkkä, mutta aina julisti olevansa äärimmäisen herkkä valolle, melulle, ikäville uutisille yms. Itse asiassa väitti olevansa myös hyvin empaattinen. Kuitenkin hänen kanssaan aikaa viettäessään jäi sellainen olo, että hän halusi kalastaa kaiken huomion ja ehkä säälin itselleen ja vielä möläytteli kaikenlaisia epämiellyttäviä ja loukkaavia asioita toisille. 

Uskon siis, että erityisherkänkin täytyy opetella käyttäytymään sivistyneesti ja ottamaan toiset ihmiset huomioon ja tämän opettelussa erityisherkät ovat yhtä monella eri tasolla kuin muutkin ihmiset. 

Omasta kokemuksesta sanoisin, että ihmiset, jotka kokevat tarpeelliseksi jatkuvasti korostaa oma herkkyyttään tai empaattisuuttaan niin monesti ovat täysin päinvastaisia ihmisiä.

Ja myöskin samaa mieltä, että monesti erityisherkät itse kuvittelevat olevansa hyvinkin herkkiä toisten tunnetilolle ja sitä kautta huomaavaisia. Mutta ehkä ulkopuolisille se voi näyttäyttyä juurikin itsekeskeisyytenä ja liiallisena omien tunnetilojen tarkkailuna.

Mun erityisherkkä ystävä luulee huomaavansa muiden tunteet paremmin kuin nämä itse. Eli ystävä aistii sellaista muissa, jota nämä eivät itsekään huomaa.

Tiesin pari erityisherkkää; ensimmäinen oli ensivaikutelmalta outo, minun silmiini. Ei tuonut mitenkään esille puheessaan erityisherkkyyttään, mutta kahden kesken jutellessa mainitsi asiasta ja asioista joita tuntee herkemmin kuin muut. Ihan mielenkiintoinen tapaus. Toinen erityisherkkä toitotti kokoajan, että "'mä olen erityisherkkä" ja se oli ärsyttävää kun kaikkiin mahdollisiin asioihin vetosi tuolla erityisherkkyydellään. Hän oli muutenkin ajattelematon ja loukkaantui todella helposti. Hänen läpänheitot olisi pitänyt ymmärtää kyllä, koska minä en ole erityisherkkä. Ugh.

Oikeasti erityisherkkiä on aika harvassa ja nämä muut "erityisherkät" aiheuttavat sen, että kohta ketään ei oteta tosissaan sen suhteen. Vähän niin kuin nämä gluteenitonta ruokavaliota noudattavat, vaikka ei olisi keliakiaa tai muutakaan vaivaa... Näitä ihmisiä sitten haukutaan selän takana, naureskellaan ja pidetään vähän vinksahtaneena.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole aiemmin ajatellut olevani erityisherkkä ennenkuin työpsykologi esitti tätä koskevan kysymyksen. Jäin miettimään asiaa ja totesin, että:

Teen työtä, jossa ollaan paljon framilla ja tekemisissä suuren ihmismäärän kanssa. Vapaa-aikanani olen mielelläni yksin. Olen myös valinnut osa-aikatyön sen vuoksi, että jaksaisin ajattelematta mitään herkkyyksiä.

Minua häiritsee kaikenlainen mökä. Menen tolaltani tilanteissa, joissa pitäisi nopeasti reagoida useisiin asioihin. En siis ole mikään multitaskaaja. Pystyn pitämään pääni kylmänä vaihtuvissa tilanteissa, mutta silti olen hermostunut.

Erilaiset muutokset yksityis- ja työelämässä voivat suorastaan jähmettää toimintakykyni. Kelailen syitä ja seurauksia. Kaihoilen aikaa mennyttä.

Mutta en kyllä tunnista sitä, että olisin näistä asioista sen suurempaa numeroa tehnyt. Päinvastoin. Vetäydyn takavasemmalle, kun tunnistan, että nyt ympärillä on jotain liikaa.

Melko samanlaisia kokemuksia. Olen huomannut että asiat jotka muilta jäävät lähes tai täysin huomaamatta (esim. syömisäänet, murut sängyssä, epämääräinen kolina jota ei pysty paikantamaan) häiritsevät niin etten pysty keskittymään tai rauhoittumaan. Jään myös tosi helposti murehtimaan muiden huonoa oloa ja mielialaa, enkä siksi soveltuisi esim. opettajaksi, terveydenhoitoalalle tms. Tykkään kyllä ihmisistä ja olen sosiaalinen, mutta vaadin myös paljon aikaa rauhoittua ihan itsekseni.

Hyvä puoli on että huomaan helposti pienetkin yksityiskohdat eli saan esim. kehuja tarkuudestani töissä ja pienetkin asiat saavat ilostumaan ja innostumaan aivan älyttömästi :) Ei tämäntyylinen herkkyys (=vahva reaktio pieniinkin asioihin) ole siis vain huono asia.

Ei vaan just päinvastoin. Erityisherkät ovat itsekkäitä ja pyörivät omien tarpeidensa ympärillä. Kaikki mikä maailmassa on huonosti heidän mielestään on muiden syytä ja he ovat viattomia herkkiä enkelisieluja joiden aikana muut ei sais ees hengittää.

Sit niiden pitää saada kaikenlaisia etuuksia koulussa ja työelämässä, koska he nyt vaan on erityisherkkiä.

Itse olen varmaan erityisherkkä, mutta en minä siitä kellekään ole puhunut. Yksi neurologisen puolen diagnoosi on, johon aistiyliherkkyyksiäkin useasti liittyy. Lapsesta asti on liian kylmä tai kuuma lämpötila, epämukava vaate, hiertävä sauma, kivi kengässä, liian kova musiikki tai ääni ym. tuntunut niin voimakkaan pahalta, että en ole voinut olla sitä huomioimatta tai siitä sanomatta. Lapsena sain kuulla ja kokea olevani vain hankala ja rasittava, liian herkkä. Aikuisena vasta hoksasin, että ehkä jonkinlaista aistiyliherkkyyttä.

Olen myös empaattinen ja lapsesta asti kokenut kaltoinkohtelut,väkivallan ym.syvästi järkyttävänä ja halunnut auttaa muita.  Itken helposti, ilosta ja surusta. Koen vaistoavani hyvin toisten tunnetiloja ja jännittynyt tunnelma/ilmapiiri ahdistaa voimakkaasti. Koen helposti huonoa omaatuntoa,enkä haluaisi loukata ketään. Tästä huolimatta, olen myös impulsiivinen ja sanon usein rumastikin läheisilleni. Koen siitä valtavaa morkkista jälkikäteen. Herkkyys ja impulsiivisyys yhdessä voivat siis kyllä aiheuttaa sen,että ihminen osaa kyllä asettautua toisen asemaan mutta saattaa silti päästellä sammakoita suustaan.

Erikseen ovat sitten myös luonnehäiriöiset herkät ihmiset jotka vaativat erikoiskohtelua ja kaikkien pitäisi hyppiä heidän oikkujensa mukaan. Ei heillä ole usein mistään erityisherkkyydestä kyse, vaan ihan mt-ongelmista ja persoonallisuushäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varmaan erityisherkkä, mutta en minä siitä kellekään ole puhunut. Yksi neurologisen puolen diagnoosi on, johon aistiyliherkkyyksiäkin useasti liittyy. Lapsesta asti on liian kylmä tai kuuma lämpötila, epämukava vaate, hiertävä sauma, kivi kengässä, liian kova musiikki tai ääni ym. tuntunut niin voimakkaan pahalta, että en ole voinut olla sitä huomioimatta tai siitä sanomatta. Lapsena sain kuulla ja kokea olevani vain hankala ja rasittava, liian herkkä. Aikuisena vasta hoksasin, että ehkä jonkinlaista aistiyliherkkyyttä.

Olen myös empaattinen ja lapsesta asti kokenut kaltoinkohtelut,väkivallan ym.syvästi järkyttävänä ja halunnut auttaa muita.  Itken helposti, ilosta ja surusta. Koen vaistoavani hyvin toisten tunnetiloja ja jännittynyt tunnelma/ilmapiiri ahdistaa voimakkaasti. Koen helposti huonoa omaatuntoa,enkä haluaisi loukata ketään. Tästä huolimatta, olen myös impulsiivinen ja sanon usein rumastikin läheisilleni. Koen siitä valtavaa morkkista jälkikäteen. Herkkyys ja impulsiivisyys yhdessä voivat siis kyllä aiheuttaa sen,että ihminen osaa kyllä asettautua toisen asemaan mutta saattaa silti päästellä sammakoita suustaan.

Erikseen ovat sitten myös luonnehäiriöiset herkät ihmiset jotka vaativat erikoiskohtelua ja kaikkien pitäisi hyppiä heidän oikkujensa mukaan. Ei heillä ole usein mistään erityisherkkyydestä kyse, vaan ihan mt-ongelmista ja persoonallisuushäiriöstä.

Otan osaa toivottavasti sulla on hyvät lääkkeet käytössä

Mulla on kavereissa vitun vaikea ihminen, joka saa raivareita, loukkaa kaikkia ja sit väittää vain olevansa erityisherkkä. Oma diagnoosini on, et saa raivareita koskei ymmärrä mitä sanotaan, kun koulut jäivät kesken. Rasittavaa, et vetoaa keskenkasvuisuudessaan aina erityisherkkyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tuntema erityisherkkä on niin henkisesti kuormittunut niistä omista herkkyyksistään, että ei riitä tarkkaavaisuutta oikein muiden ongelmille, Vaikutta siis olevan hyvin itsekäs, täynnä omia olojaan ja tuntemuksiaan, mutta ei kai se sille oikein mitään voikaan kun kaikki vaan kuormittaa epätavallisen paljon. Se tuntuu olevan vähän kuin jos itselläni on vaikka migreenikohtaus, niin enpä minä jaksa siinä mitään tai ketään huomioida vaan käperryn itseeni ja kipuuni. Erityisherkälle vaan ei tarvita mitään migreeniä vaan aavistuksen liian kylmä, liian kuuma, vaate hankaa tai kenkä painaa tms on niin kova tuntemus että valtaa koko mielen.

Tämä, kiitps! Olin tulossa kirjoittamaan juuri jtn vastaavaa, mutta ei tarvinnut. Se oli jo täällä, valaisevasti ilmaistuna.

-yks ylikuormittunut eh erakko

Olen erityisherkkä.

Luulen että tämä herkkyys tuli lapsudessa sen takia koska vanhempien välit oli riitaisat. Isäni käytti viinaa ehkä parin viikon välein. Äitini ei hyväksynyt tätä, ja siitä tuli kotiin kireä tunnelma. Myös se että kun isä otti viinaa niin otti rankimman jälkeen ja käytti kovaäänistä puhetta. Myös jonkinlaista käsirysyä oli vanhempien välillä, mutta todella harvoin. En kuitenkaan sano että isäni olisi ollut väkivaltainen millään tavoin.

Siinä oli kuitenkin semmoinen pelko ja varuillaan olo silloin kun viinaa otettiin. Lisäksi äitini tapa kohdella isääni epäoikeudenmukaisesti ,esim. panetteli isää selän takana meille lapsille. Minuun se ei uponnut vaan näin vikaa molemmissa.

Erityisherkkyyden lisäksi olen hyvin empaattinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys ei ole luonteenpiirre, vaan fysiologinen ominaisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä empatiakyvyn tai herkkänahkaisuuden kanssa. T: erityisherkkä jonka on vaikea pitää vaatteita tai kuunnella musiikkia muuten kuin hiljaisella

Tämä on enemmän autisminkirjoon kuuluvaa kuin erityisherkkyys joka on psykologinen ilmiö.

Neurologinen.

Itse menen herkästi ns lukkoon ja on toki traumojakin mutta kun se nyt vaan on niin että hermonpäätteitä on enemmän. Lääkäri tämän totesi 20v sitten ja antoi deprakinet.

Enää en pöppelispillereitä käytä, oon mikä oon.

Jos ei kelpaa suksikaa järveen.

Herkkää, eikös juu. 😁

Se ON kuormittavaa olla kuin pesusieni ja nanosekunnissa saada ajatustunnetulitus ympäristöstä...

Oikeasti empaattiset ihmiset eivät edes tajua olevansa empaattisia, saati kirjoita sitä joka paikkaan. Nyttemmin luonnevikaiset ovat keksineet olevansa muka empaattisia ja erityisherkkiä, vaikka oikea diagnoosi löytyykin keskenkasvuisuudesta, vaihdevuosista, autismin kirjosta tai persoonallisuushäiriöistä. Ihminen voi olla myös mukava JA erityisherkkä.

Jos ajatellaan, että herkkyys noudattaa väestössä normaalijakaumaa, ja koko yhteiskunta on suunniteltu sen leveimmän kohdan mukaan, niin miettikää millaista on olla siinä herkkyyspäässä. Suurin osa asioista on säädetty liian "kovalle" ja tuntuu väkivaltaiselta.

Varmasti on herkkyyttä aistia muiden tunnetilat, mutta useimmiten niin kuormittunut olo ettei pysty toisia auttamaan. Samoin kaikki lapsena saadut iskut ja tölväisyt ovat uponneet syvälle, mukana voi siis olla juurikin neuroottisuutta ja pelkoa.

Mutta ei auta, näillä mennään. On kuitenkin hyvä että on alettu tunnistaa tällaisen herkkyyden olemassaolo. Minusta on helpottavaa kun voin sanoa etten lähde johonkin mukaan, aikaisemmin yritin ja kärsin. Tuskin olin kovin hyvää seuraa silloin.

Tunnen erityisherkän, joka tarjoaa sitä selitykseksi kaikkeen ja alkoi jopa tuputtaa minulle erityisherkkyyskirjallisuutta ja väittää minun olevan samanlainen.

Se tarkoittaa sitä, että se on erityisherkkä muille ihmisille. Että sitä pitää kohdella silkkihansikkain, ettei se pahoita mieltään.