Onko erityisherkkä herkästi muut huomioiva?

No kaikkihan on määrittelykysymyksiä. Mutta jos erityisherkällä tarkoitetaan Elaine N. Aronin määrittelemää termiä, niin kyllä hänen mukaansa erityisherkät vaistoavat toisten tunnetiloja "herkästi", jopa silloin kun sitä oikeaa tunnetilaa yritetään peittää (esim. ei haluta ärtymyksen tai surullisuuden näkyvän ympäristöön). Mutta se että vaistoaa toisen tunnetilan herkästi, ei vielä tarkoita sitä, että sen toisen tunnetilan ottaa huomioon. Yleensä tietenkin kyllä, mutta ei se erityisherkkyys sinänsä tee kenestäkään toisia huomioivaa. Paitsi tietysti se, että kykenee asettumaan toisen ihmisen saappaisiin, kasvattaa empatiakykyä. Siis yleensä. Ja sitten on tietenkin tilanteet, joissa erityisherkkä kuormittuu liikaa. Tällöin ei pysty enää ottamaan vastaan niitä kaikkia aistiärsykkeitä, vaan on pakko vetäytyä takavasemmalle omaan rauhaan. Ja sitten on vielä ne, jotka tekeytyvät erityisherkäksi huomiota saadakseen. Voisi melkein sanoa että lähes kaikki tällaiset, jotka tekevät erityisen numeron erityisherkkyydestään, eivät ole erityisherkkiä. Oikeasti erityisherkät ei kaipaa yhtään erityishuomiota, päinvastoin.

Se on sekä että, erityisherkkähän ymmärtää muita ihmisiä paremmin niiden asioiden osalta, joissa on joutunut itse kärsimään - kuten muutkin ihmiset, mutta vieläkin herkemmällä asteikolla - mutta voi tosiaan olla sen verran itsekeskeinen jatkuvissa omissa tuskissansa ettei aina löydä tarpeeksi voimaa ajatella muita ihmisiä.

Voi olla molempia. Erityisherkkä toisten tunteille tai omille tunteille tai sekä että. Noi voi vaihdella myös ajanjaksoina. Se voi olla traumaperäistä tai sitten luonteesta johtuvaa. Ei noita diaknooseja ikinä pitäisi ottaa mitenkään hyväksyttämään itsekästä tai epäitsekästä käytöstä. Yliherkkyydestä kärsivän tulisi yrittää diaknoosin pohjalta yrittää ymmärtää omaa käytöstään ja siittä itsensä kehitys ratkaisuja kehittää. Äärimmäisen toksista lyödä lätkä "yliherkkä" haastaviin ihmissuhde ongelmiin ja heittää kädet ilmaan. Ihan kun sille ei voisi mitään.

Ihmiset on. Elämyshakuinen herkkis on eri kuin nörtti.

Paras neuvo minkä olen saanut on että autoa saa ajaa sillä vauhdilla että hallinta pysyy.

Viihdyn ihmisten kanssa joista paistaa ystävällisyys, lämpö ja rehellisyys.

Narsisteja tai valheita en siedä. En yliolkaisuutta, en maalittamista.

Ja kun jos kiusataan, niin ihan omalla vastuulla🤭

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että se on erityisherkkä muille ihmisille. Että sitä pitää kohdella silkkihansikkain, ettei se pahoita mieltään.

Näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että se on erityisherkkä muille ihmisille. Että sitä pitää kohdella silkkihansikkain, ettei se pahoita mieltään.

Näköjään.

Mitä tarkoittaa silkkihansikkain?

Herkät vaistoaa valheet ja kiusaamisen, manipuloinnin herkästi. Jos ei näistä pidä ja lähde mukaan, se on monesta sitä, että pitää kohdella silkkihansikkain, kun ei kestäkään näitä metodeja.

Tämähän ei ole totta. Kyse on siitä, ettei halua lähteä tähän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys ei ole luonteenpiirre, vaan fysiologinen ominaisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä empatiakyvyn tai herkkänahkaisuuden kanssa. T: erityisherkkä jonka on vaikea pitää vaatteita tai kuunnella musiikkia muuten kuin hiljaisella

Tämä on enemmän autisminkirjoon kuuluvaa kuin erityisherkkyys joka on psykologinen ilmiö.

Erityisherkkyys ei ole psykologinen ilmiö. Nykyään aivokuvantamismenetelmillä on tutkittu esim. musiikin aiheuttamia aistimuksia erityisherkillä vs. muilla. Erutyisherkkyys on ihan todellista ja johtuu erilaisista aivoista. "Tarkemmin kokevista" aivoista.

Vastaus kysymykseen: oman kokemuksen mukaan erityisherkkä on tavallaan huomioiva ja empaattinen, mutta se on hirveän pintapuolista. Syynä on se, että erityisherkkä on niin itseensä ja komplekseihinsa käpertynyt, ettei ajatuksiin sitten oikeasti mahdu muu kuin oma itsensä ja ehkä omat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tuntema erityisherkkä on niin henkisesti kuormittunut niistä omista herkkyyksistään, että ei riitä tarkkaavaisuutta oikein muiden ongelmille, Vaikutta siis olevan hyvin itsekäs, täynnä omia olojaan ja tuntemuksiaan, mutta ei kai se sille oikein mitään voikaan kun kaikki vaan kuormittaa epätavallisen paljon. Se tuntuu olevan vähän kuin jos itselläni on vaikka migreenikohtaus, niin enpä minä jaksa siinä mitään tai ketään huomioida vaan käperryn itseeni ja kipuuni. Erityisherkälle vaan ei tarvita mitään migreeniä vaan aavistuksen liian kylmä, liian kuuma, vaate hankaa tai kenkä painaa tms on niin kova tuntemus että valtaa koko mielen.

Olen erityisherrkkä ja minulla on myös migreeni. Sanoisin, että valtaa koko mielen menee jo autismin kirjoon. Epämukavuuden huomaa ja toisilla voi sotkea keskittymistä, mutta se ei vie toimintakyvyttömäksi kuten migreeni.

Ja itse asiassa lastenkin suhteen ajatuskulku menee niin, että jos koulusta soitetaan, tulkinta on, että hän on huono äiti! Epäonnistunut! Sitten vellotaan siinä eikä mietitä, miten sitä lasta voisi auttaa tai ojentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että se on erityisherkkä muille ihmisille. Että sitä pitää kohdella silkkihansikkain, ettei se pahoita mieltään.

Näköjään.

Mitä tarkoittaa silkkihansikkain?

Herkät vaistoaa valheet ja kiusaamisen, manipuloinnin herkästi. Jos ei näistä pidä ja lähde mukaan, se on monesta sitä, että pitää kohdella silkkihansikkain, kun ei kestäkään näitä metodeja.

Tämähän ei ole totta. Kyse on siitä, ettei halua lähteä tähän mukaan.

Silkkihansikkain tarkoittaa juuri sitä, että kiusaaja ei pääse purkamaan päivittäistä vihaansa kohteeseensa. Sitten valitetaan kiroilun ja haukkumisen seasta miten joku ei kestä henkistä väkivaltaa vaan vaatii erityiskohtelua ja silkkihansikkaita. Niin, ei ole pakko kuunnella pazkaa jos ei halua. Ei noilla varmaan muutenkaan mitään yhteistä ole joten kumpikaan ei häviä vaikka toistensa seurasta paitsi jäisivätkin.

Kukaan ei ole jatkuvalla syötöllä toiset huomioon ottava ts täydellistä käyttäytymistä.

Väsymys, stressi,kiire, huono päivä tjm.

Minä olen jollakin tasolla erityisherkkä ja kuormitan itseäni juuri sillä, että reagoin herkästi sekä omiin, että toisen tunteisiin ja pohdin niitä. Sillä tavalla siis toimin muidenkin kanssa samoin kuin itseni kanssa ja mietin tarkkaan miltä toisesta tuntuu. Tosin tietysti persoonakin vaikuttaa. Rankkaa kaikki on välillä varsinkin, kun elämässä monia ikäviäkin asioita mukana, jotka kuormittavat muutenkin.

Toisten huomioiminen en ei tarkoita sitä, että tekee mitä toiset haluaa. Joskus toisen paras on se, että asettaa rajat. Tästä ei yleisesti pidetä. Se tuntuu sitten siltä, ettei huomioi muita, ja on ikävä ihminen.

Ei erityisherkät helppoja ole, koska ei valitse helpointa tietä, muiden miellyttämistä ja pelien paluuta, se on kuormittavaa. Muille taas kuormittavaa on olla aito, helpompi pitää maskia ja esittää roolia, eikä olla oma itsensä.

Erityisherkkyys voi tarkoittaa myös hyvin epämiellyttävää vastakompensoimista esim. moni persoonallisuushäiriöinen on varsin paatunut, vaikka onkin sisimmässää ns erityisherkkä. Noillehan joillekin pitää aina puhuakin kuin kuninkaallisille tai ottavat itseensä heti.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys voi tarkoittaa myös hyvin epämiellyttävää vastakompensoimista esim. moni persoonallisuushäiriöinen on varsin paatunut, vaikka onkin sisimmässää ns erityisherkkä. Noillehan joillekin pitää aina puhuakin kuin kuninkaallisille tai ottavat itseensä heti.

Kovimmat, muita erityisherkiksi haukkuvat on yleensä niitä superherkimpiä itse. Esittävät kovista, mutta kristallia kuitenkin.

Ilmeisesti kaikki on herkkiä, se ilmenee vaan hyvin eri muotoisena.

Ei erityisherkkua tarvitse silkkihansikkain kohdella, eivät vain siedä kuspäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tuntema erityisherkkä on niin henkisesti kuormittunut niistä omista herkkyyksistään, että ei riitä tarkkaavaisuutta oikein muiden ongelmille, Vaikutta siis olevan hyvin itsekäs, täynnä omia olojaan ja tuntemuksiaan, mutta ei kai se sille oikein mitään voikaan kun kaikki vaan kuormittaa epätavallisen paljon. Se tuntuu olevan vähän kuin jos itselläni on vaikka migreenikohtaus, niin enpä minä jaksa siinä mitään tai ketään huomioida vaan käperryn itseeni ja kipuuni. Erityisherkälle vaan ei tarvita mitään migreeniä vaan aavistuksen liian kylmä, liian kuuma, vaate hankaa tai kenkä painaa tms on niin kova tuntemus että valtaa koko mielen.

Sama. Oman navan ympärillä pyörivä tyyppi (itse tehnyt oman diagnoosinsa), kaikki smalltalkin tapainenkin jutustelukin käännetään ihme tulkintojen kautta jotenkin vastakkainajatteluksi. Eipä ihme, että kuormittaa, kun ei tavallista arkea kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun tuntema erityisherkkä on niin henkisesti kuormittunut niistä omista herkkyyksistään, että ei riitä tarkkaavaisuutta oikein muiden ongelmille, Vaikutta siis olevan hyvin itsekäs, täynnä omia olojaan ja tuntemuksiaan, mutta ei kai se sille oikein mitään voikaan kun kaikki vaan kuormittaa epätavallisen paljon. Se tuntuu olevan vähän kuin jos itselläni on vaikka migreenikohtaus, niin enpä minä jaksa siinä mitään tai ketään huomioida vaan käperryn itseeni ja kipuuni. Erityisherkälle vaan ei tarvita mitään migreeniä vaan aavistuksen liian kylmä, liian kuuma, vaate hankaa tai kenkä painaa tms on niin kova tuntemus että valtaa koko mielen.

Sama. Oman navan ympärillä pyörivä tyyppi (itse tehnyt oman diagnoosinsa), kaikki smalltalkin tapainenkin jutustelukin käännetään ihme tulkintojen kautta jotenkin vastakkainajatteluksi. Eipä ihme, että kuormittaa, kun ei tavallista arkea kestä.

Tai masentunut. Pyörii navassa ja ei jaksa.

Odottavat muiden lukevan heidän ajatuksiaan ja ymmärtävän, milloin mikäkin kuormittaa heitä. Ja jos ei osaa lukea, tuomitaan energiavarkaaksi.