Vaari oli laittanut tytön 8v tappamaan kalastamansa kalan vaikka tyttö kieltäytyi ja itki

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella voisi kuvitella, että kirjoittajat ovat itse vieneet omat lapsensa teurastamaan sikoja, nautoja ja kanoja, jotta oppivat mistä ruoka tulee eivätkä muutenkaan kasva nynnyiksi, ja ovat itse tietenkin aina maksimaalisesti omin käsin tappaneet perheen ravinnon, kun täytyyhän elämässä nyt jotkut realiteetit pitää mukana, että mistä ruoka tulee ja mitä elämään kuuluu. Jotenkin luulen, että näin on kuitenkin jäänyt tapahtumatta reteistä puheista huolimatta ja ruoka on löytänyt tiensä siististi marketista pöytään. Tänne on kuitenkin ilmeisen kiva tulla jeesustelemaan kuinka lapsen pitää ottaa vastuu ja muuta absurdia. Ja pääasia vissiin, että herkälle lapselle tuli paha mieli kun sekin kivasti kasvattaa tosielämään. Oppiipahan mokoma, ettei vaarin kanssa tarvi olla kivaa ja omin käsin on ruokansa tapettava.

Kummallisia ihmisvihaajia olette oikeasti. Kuin jotain katkeria mökin mummoja, jotka hampaat irveessä haluavat, että kaikilla on yhtä yksioikoinen ja synkkä asenne maailmaan ja herkkyys on heikkoutta. Kyseessä on kuitenkin lapsi ja lapsia on erilaisia. Toiset ovat herkempiä, toiset eivät ja aikuisella täytyy olla tilannetajua sen suhteen millainen lapsi on kyseessä. On ihan eri asia, että mukana oleva aikuinen lopettaa kalat kuin että lapsen täytyy tehdä se omin käsin ja pakottaminen on aina pahasta. Lapsi kyllä ymmärtää, että kalat tapetaan, jos ne syödään, mutta ymmärrettävästä syystä sen kalan tappaminen itse omin käsin ahdistaa.

T: Maalla asunut, jota ei lapsena pakotettu ottamaan elikoita hengiltä.

Miksi joku kirjoittaa näin liioitellusti? Kokee itsensä jotenkin tärkeäksi? Maalailee liioitellusti. Valitettavasti kirjoituskyky on jäänyt hiomatta.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä kalastaa jos on noin herkkis.

Mut ku lapsen pitää saada tehdä sitä mistä tykkää ja jättää tekemättä se mistä ei tykkää.

Muutenhan lapselle saattaa tulla pahamieli :-/

Varmasti vaikuttaa myös sukupolvien ero, vaarin nuoruudessa kalan tappaminen ja perkaaminen oli varmasti enemmän kuin normaalia, jos ajatteli esim syödä jotain. Eikös pikkupoikien homma ollutkin mm. onkia ja perata kalat soppaan? Itsekin lapsena mökillä olen onkinut ja perannut monta kalaa, jotka sitten valmistettiin milloin milläkin tavalla, eikä oltu ihan niin irrallaan luonnosta. Olen 80-luvulla syntynyt nainen.

Vierailija kirjoitti:

On väärin pakottaa itkevä lapsi tekemään yhtään mitään

Haluaisin tietää, kuinka moni teistä pystyisi tappamaan lehmän?

Ensimmäiseen kohtaan: Todella naurettavaa opettaa lapsi saamaan kaiken periksi, kun vain hieman itkua tirauttaa.

Toiseen: Ei rinnastu mitenkään asiaan sillä AP:n lapsi oli mennyt KALASTAMAAN johon kuuluu kalan tappaminen ettei se joudu kitumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaarilla oli hyvä visio, mutta toteutus olisi voinut olla parempikin.

Mitä sinä tiedät siitä miten vaari tämän toteutti?

Sinä olet lukenut tältä palstalta äidin kertomuksen jonka on kuullut lapseltaan eli sinulla ei ole hajuakaan miten vaari todellisuudessa toimi ja mitä tapahtui.

Minä katselin kerran laiturilla kun sukulaismies kalasti. Hän sitten saikin kalan ja ison sellaisen (hauen), nakkasi sitten laiturille mun eteen ja karjui että tapa se! No en tappanut, koska herrä voi aivan hyvin tappaa itse sen minkä kalastaa + ei ollut mitään kokemusta noin ison möllin tappamisesta. Jos olis rauhallisesti opastanut, niin mielelläni olisin opetellut, kokeneemman ohjauksessa, mutta tuolleen pakottamalla ja raivoamalla haistatan ennemmin paskat.

Eläimen tappaminen voi olla järkytys, koska eläin ei kuole niinkuin elokuvissa, että simmut kiinni ja tipahtaa siihen paikkaan, ei. Eläin saattaa riuhtoa, haukkoa henkeä, kouristella ja jopa äännellä kuolleessaan (no kalat ei ääntele, joten yksi järkyttävyys vähemmän). Jos on herkkä lapsi, niin ei todellakaan pidä pakottaa kohtaamaan sellaista tilannetta, ennenkuin on psyykkisesti valmis sellaiseen.

On aivan eri asia, jos joku lapsi on tottunut vauvasta pitäen katsomaan kun eläimiä tapetaan, tavallaan siis kasvanut siihen ja pitää sitä normaalina asiana, sellaiselle lapselle se tappamiseen osallistuminen ei varmasti olekkaan kummoinen juttu. Nykyään ruuaksi tehtävät eläimet tappaa joko teurastaja tai metsästäjä, harvempi lapsi siihen tappamiseen kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä katselin kerran laiturilla kun sukulaismies kalasti. Hän sitten saikin kalan ja ison sellaisen (hauen), nakkasi sitten laiturille mun eteen ja karjui että tapa se! No en tappanut, koska herrä voi aivan hyvin tappaa itse sen minkä kalastaa + ei ollut mitään kokemusta noin ison möllin tappamisesta. Jos olis rauhallisesti opastanut, niin mielelläni olisin opetellut, kokeneemman ohjauksessa, mutta tuolleen pakottamalla ja raivoamalla haistatan ennemmin paskat.

Eläimen tappaminen voi olla järkytys, koska eläin ei kuole niinkuin elokuvissa, että simmut kiinni ja tipahtaa siihen paikkaan, ei. Eläin saattaa riuhtoa, haukkoa henkeä, kouristella ja jopa äännellä kuolleessaan (no kalat ei ääntele, joten yksi järkyttävyys vähemmän). Jos on herkkä lapsi, niin ei todellakaan pidä pakottaa kohtaamaan sellaista tilannetta, ennenkuin on psyykkisesti valmis sellaiseen.

On aivan eri asia, jos joku lapsi on tottunut vauvasta pitäen katsomaan kun eläimiä tapetaan, tavallaan siis kasvanut siihen ja pitää sitä normaalina asiana, sellaiselle lapselle se tappamiseen osallistuminen ei varmasti olekkaan kummoinen juttu. Nykyään ruuaksi tehtävät eläimet tappaa joko teurastaja tai metsästäjä, harvempi lapsi siihen tappamiseen kasvaa.

Harvat edes rinnastavat kalaa mihinkään eläimeen. Kyllä sen sinne ämpäriin voi heittää, kuolee sitten pikkuhiljaa tukehtumalla. Tai sitten laitetaan ämpäriin jossa on vettä...noh, sama lopputulos. Näitä olen nähnyt ihan vanhemmissakin kalastajissa, nykynuoret ovat huomattavasti valveutuneempia asian suhteen.

Joo, meillä lapset ovat kalastaneet siitä lähtien kun onki/virveli on suunnilleen pysynyt kädessä. Ja on meilläkin tullut alkujaan nikotuksia siitä että täytyisi kala tappaa saati sitten perata. Silloin on ilmoitettu että kalastus loppuu sitten siihen. Ja totta kai on neuvottu miten homma hoituu., ei sitä kalaa olla siihen eteen vain heitetty ja todettu että tapa se.

Ainniin, nyt täytyy sanoa että edellisessä viestissä valehtelin. Meillä harrastetaan ceeärrää vain isojen haukien osalta mutta myös taimenten. Viime kesänä tuli mato-onkeen moneen kertaan noin parikymmentä senttisiä (istutettuja) taimenia jotka päätyivät takaisin mereen. Siinä oli jälleen hyvä oppimäärä lapsille.  Olisi niistäkin kaloista saanut maittavaa ruokaa mutta tärkeää on myös muistaa pitää huolta kalakannoista.  Ja lapsille taimenen kohtaaminen oli ihan huippujuttu, ei tule kovin usein vastaan edes vähän isompanakaan ja jos ovat istareita niin sitten vasta otetaan ylös. Muut laitetaan takaisin.