Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti näkee, että tässä keskustelussa on paljon (todennäköisesti vielä suht nuoria) veloja, jotka kaipaavat validointia omille valinnoilleen. Tunnistan hyvin merkit, koitetaan saada toista puolta myöntämään erehdyksensä ja elämänvalintansa, hermostutaan jos joku kertoo tykkäävänsä lapsiperhe-elämästä. Vastaavasti moni lapsellinen tarttuu näihin täkyihin ja alkaa haukkua veloja keskenkasvuisiksi ja että elämästä ei tiedä mitään ennen kuin saa lapsia.
Kaikki kertoo vain siitä, että lapsettomuus on edelleen hankala asia monelle, siis ihan ulkopuolisillekin. Ihminen kaipaa validointia läpi elämänsä erilaisista valinnoistaan, on kai luonnollista että vähemmistön edustajana vela kaipaa sitä myös. Nuorena on usein kärkäs ja ehkä hiukan mustavalkoinen, joten kärjistyksiä tulee. Luulen että niin moni kamppailee näiden kysymysten kanssa, vaikka päätös olisikin itselle helppo, ympäristön paineet voivat silti tuntua joskus painavilta. Lapsellinen taas saaa kokea, miltä tuntuu kun joku arvostelee hänen valintojaan (usein typerästi ja varsin epäreilusti), eikä se ole koskaan kivaa. Typerät hyökkäykset tyyliin "myönnä nyt että lapsesi oli virhe" ei ole ikinä rakentavaa keskustelua. Tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä on kaikissa ikäluokissa ja valintoja tehneissä...
Ja höpö höpö.
Elämä on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki velat on kolmekymppisiä! Et se siitä.
Mua ei ärsytä lapsettomat ihmiset, eikä lapsia hankkineet ihmiset. Ylipäänsä mua ei ärsytä kenenkään toisen ihmisen valinnat elämässä. Sen sijaan mua ärsyttää kaikki kärjistäminen ja yleistäminen, ja se että luullaan että oma kokemus elämästä ja omat tunteet ovat se ainut oikea. On avartavaa ja mielenkiintoista keskustella siitä, miksi joku ei halua lapsia, ja miksi joku taas niitä tahtoo. Mutta se keskustelu täällä menee aina vänkäämiseksi ja siihen, että halutaan vain osoittaa itse olevansa oikeassa. Tähän sopisi erittäin hyvin Apulannan "Pahempi toistaan" -biisi.
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
No ihan normaalia elämää elin. Töitä, paljon matkustelua ja paljon puuhailua kotona (okt isolla puutarhalla). En koe ettäkö mikään olis niin hirveesti muuttunut. Olin aika vanha ensisynnyttäjä, joten tollaset bile ja baariillat oli jäänyt jo taakse vuosia vuosia aiemmin.
Edelleen touhuan paljon kotona, nyt muksun kanssa. Edelleen matkustellaan paljon. ja töitä teen samalla tavalla kun ennen, nyt vaan töihin kurvataan päiväkodin kautta. Tosta matkustelusta sen verran. Kun muksu oli vuoden ikäinen niin oltiin 4kk thaimaassa, ja hyvin meni. Lapsen kanssa kyllä pystyy tekemään ja matkustelemaan. Toki se vaatii enemmän etukäteis suunnittelua ja miettimistä. Mutta on se silti sen arvoista.
Ennemminkin olen saanut enemmän elämään sisältöä... kuten jo tossa mainitsin, olin aika vanha ensisynnyttäjä, joten kaikkea olen elämäni varrella kerinnyt tekemään ja kokeilemaan. Ja lapsen tulo oli enemmänkin ihana muutos elämään. On aivan mahtava katsoa kuinka muksu kasvaa, kehittyy ja oppii. On mukava opettaa ja nähdä toisen oppimisen riemua. Toki hermoja väillä kiristää uhmaikäisen kiukuttelu, mutta kuuluu asiaan. Talossa on nykyään enemmän naurua, mutta on myös sitä kiukkuakin =D.
Jokainen tekee miten itse parhaaksi näkee. ja järjestää sen elämän sitten sen mukaan. Myönnän kyllä ettei minusta olis ollut äidiksi yhtään nuorempana. Joten hyvä että tein lapsen sitten vähän vanhempana.
terkuin Äippä 42 jolla 4 vuotias pikku tyssi
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti näkee, että tässä keskustelussa on paljon (todennäköisesti vielä suht nuoria) veloja, jotka kaipaavat validointia omille valinnoilleen. Tunnistan hyvin merkit, koitetaan saada toista puolta myöntämään erehdyksensä ja elämänvalintansa, hermostutaan jos joku kertoo tykkäävänsä lapsiperhe-elämästä. Vastaavasti moni lapsellinen tarttuu näihin täkyihin ja alkaa haukkua veloja keskenkasvuisiksi ja että elämästä ei tiedä mitään ennen kuin saa lapsia.
Kaikki kertoo vain siitä, että lapsettomuus on edelleen hankala asia monelle, siis ihan ulkopuolisillekin. Ihminen kaipaa validointia läpi elämänsä erilaisista valinnoistaan, on kai luonnollista että vähemmistön edustajana vela kaipaa sitä myös. Nuorena on usein kärkäs ja ehkä hiukan mustavalkoinen, joten kärjistyksiä tulee. Luulen että niin moni kamppailee näiden kysymysten kanssa, vaikka päätös olisikin itselle helppo, ympäristön paineet voivat silti tuntua joskus painavilta. Lapsellinen taas saaa kokea, miltä tuntuu kun joku arvostelee hänen valintojaan (usein typerästi ja varsin epäreilusti), eikä se ole koskaan kivaa. Typerät hyökkäykset tyyliin "myönnä nyt että lapsesi oli virhe" ei ole ikinä rakentavaa keskustelua. Tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä on kaikissa ikäluokissa ja valintoja tehneissä...
Ootko vähän tyhmä? Tämä ketju tuli vasta sitten kun joku mamma ruikutti ja halusi lapsettomilta perusteita sille, miksi eivät muka voi hankkia lapsia kun kuulemma hän ei itse voi käsittää, että joku haluaa elää ilman lapsia. Se ketju tuli täyteen toisia mammoja, jotka kilvan myöntelivät, että tosiaan lapsettomien perustelut valinnalleen ovat ontuvia, koska MISTÄÄN he eivät ole joutuneet luopumaan lasten hankinnan myötä. Mammat ne eivät halua myöntää, että muilla on oikeus tehdä omia valintoja ja olla hankkimatta niitä lapsia jos haluavat, eivätkä he ole siitä selitysvelvollisia yhtään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Onnellinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Katsoitko tänään " tavallista elämää" kun Niko ja sen kaunis täydellinen tyttöystävä oli jenkeissä?
Siinä on täydellinen velapari. Sä et ikinä tuu saamaan sellasta. Mä tuun, koska en hanki lapsia. Oon vasta 28 mut elämä edessä, ja sitä ei muksu pilaa.
Tarkoitatko Nikoa ja Maisaa? Maisalla on lapsi ja haluavat Jari-Pekka Latvalan kanssa heti lapsia, kun Latvalan ura päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.
Ei tuota kysytty.
Ap kysyi mielipidettä niiltä, jotka eivät mielestään joutuneet LUOPUMAAN mistään.
Luopuminen ei ole sama asia kuin se, onko mikään muuttunut.
Hyvät muutokset eivät merkitse luopumista. Jos voitat lotossa ja ostat unelmiesi talon, LUOVUTKO vanhasta asunnostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Juu, joitakin tosiaan taitaa hiertää kun muut haluavat eri asioita elämältä. Unohtuikos nyt sinulta, kuka tämänkin keskustelun laittoi alulle? Taisi olla joku mamma, joka ei hyväksynyt lapsettomien erilaista valintaa.
Mielestäni en ole joutunut luopumaan mistään, koska hyväksyn että en välttämättä voi kaikkea tehdä niinkin ennen ja se ei haittaa minua yhtään, minulla on 2vuotias ja suoritan amk:ta samalla kun hoidan lasta(lapsi ei siis ole hoidossa vaan opiskelen osin etänä ja osin niin että mies on kotona lapsen kanssa kun ei ole töissä) seksiä on 2-3 kertaa viikossa ja on hyvää mies saa käydä juhlimassa kun tarve vaatii ja niin myös minä. En tosin ennenkään käyny juhlimassa kun pari kertaa vuodessa ja sama nyt. Voin käydä lenkillä kun haluan yleensä muksu mukana. Lisäliikuntaa saan vielä kun maksun kanssa käydään liikkeissä ym. Muksu nukkuu koko yöt joten nukumisestakaan ei ole valittamista. Ja lapsi syö samaa ruokaa kun mekin ja herkutellaan miehen kanssa sitten iltaisin. Joten voin Kain sanoa että en olee mistään joutunut luopumaan. Luopumaan joutuu vain jos ei hyväksy elämässä tapahtuvia muutoksia ja uudelleen järjestelyjä.
-onnellinen omaan elämäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän Suomessa on tämän ketjun aloittajan tyyppisiä ihmisiä sitä nopeammin Suomi kuolee sukupuuttoon. Hauskinta on että ketään ei tule kiinnostanaan ap:t vaan päätöksiä tekee lisääntyneiden lapset.
Jos ei mistään joudu luopumaan kun saa lapsia, niin miksi on niin monia äitejä, jotka kavereitaan tavatessaan valittavat aina vain lasten tuomasta stressistä ja kaaoksesta... Jännä, että täällä palstalla kukaan äideistä ei ole tällainen äiti, joka kokee, että joistakin asioista tosiaan on joutunut luopumaan ja välillä se lapsiperhearki todellakin on raskasta ja rasittavaa eikä enää pysty tekemään samalla tavalla asioita, jotka tuottaa tyydytystä kuin aikaisemmin. Täällähän parveilee vain hyvin jaksavia ja äitiydestä täysin rinnoin ja joka ikinen päivä nauttivia äitösiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Onnellinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Katsoitko tänään " tavallista elämää" kun Niko ja sen kaunis täydellinen tyttöystävä oli jenkeissä?
Siinä on täydellinen velapari. Sä et ikinä tuu saamaan sellasta. Mä tuun, koska en hanki lapsia. Oon vasta 28 mut elämä edessä, ja sitä ei muksu pilaa.Tarkoitatko Nikoa ja Maisaa? Maisalla on lapsi ja haluavat Jari-Pekka Latvalan kanssa heti lapsia, kun Latvalan ura päättyy.
Ja pöh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Juu, joitakin tosiaan taitaa hiertää kun muut haluavat eri asioita elämältä. Unohtuikos nyt sinulta, kuka tämänkin keskustelun laittoi alulle? Taisi olla joku mamma, joka ei hyväksynyt lapsettomien erilaista valintaa.
Miten sinä edes kykenet tulkitsemaan lainaamasi aloituksen niin, ettei kirjoittaja HYVÄKSY erilaista valintaa? Tämähän on kysymys - "miksi valitsit toisin?" Se on uteliaisuutta, mielenkiintoa toisia ajatusmalleja kohtaan, ei kritisointia. Sinä itse tulkitset sen kritiikiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän Suomessa on tämän ketjun aloittajan tyyppisiä ihmisiä sitä nopeammin Suomi kuolee sukupuuttoon. Hauskinta on että ketään ei tule kiinnostanaan ap:t vaan päätöksiä tekee lisääntyneiden lapset.
Lisääntyneiden lapsista myös osa voi haluta elää lapsetonta elämää. Ja heidän tulevaisuudesta huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin heidän, jotka haluavat lisääntyä. Suomessa elää jo nyt yli miljoona yksineläjää. Se on aika merkittävä osa viisimiljoonaisesta kansasta. On aika lyhytnäköistä yrittää lakaista maton alle näin suuren ryhmän oikeutta elää omannäköistänsä elämää.
Äiti joutuu tietenkin luopumaan enemmän, ajastaan ja kaikesta. Isä voi tehdä enemmän mitä haluaa, esim. pelailla ja olla rauhassa, rentoutua siinä missä äiti imettää ja hoitaa ja muutenkin on enemmän vastuussa. Illalla minä nukutan vauvan yöunille kun mies katselee ohjelmia sen aikaa rauhassa, koska yleensä imetän vauvan nukkumaan. Vaippoja vaihdan enemmän, aamuvaipatkin yleensä koska mies nukkua posottaa eikä herää vauvan ääniinkään millään. Kyllä minä olen monesta asiasta saanut luopua vauvan vuoksi, ei sitä voi tehdä asioita kuten ennen minusta riippuvaista olentoa, ja joka sanoo että voi tehdä kaikkea mitä ennen vauvan saamista, valehtelee. Eiköhän se ole jokaiselle selvää jo vauvaa odottaessa. Äiti siihen jo alkaa totuttaa itseään raskaana ollessa kun on rajoituksia syömisen ja juomisen kanssa. Äidit ovat arvokkaita :) Jos äiti haluaa elää kuten ennenkin, on hänellä joku hoitamassa vauvaa, eikä varmaan imetä tai hoida sitten ihan yhtä paljon kuin äidit normaalisti. Ehkä isä antaa korviketta ja onkin enemmän hoidosta vastuussa, mutta harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.Vaikuttaa lähinnä huvittavalta etät sivulla 12 aletaan asettamaan rajauksia vastaajiin. Avauksessa ei puhuta mitään muuttumisesta vaan luopumisesta. Jos muuttaa elämäänsä paremmaksi, niin se ei ole luopumista. Harva ajattelee että luopui yksinäisyydestä tms.
No luovuit vapaudesta? Luovuit elämästä? Luovuit siitä ettet haise kakalle ja pissalle ja oksennukselle? Luovuit rahasta? Luovuit loputtomasta vapaa- ajasta?
Ei kyse ole luopumisesta vaan korkeintaan vaihtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti näkee, että tässä keskustelussa on paljon (todennäköisesti vielä suht nuoria) veloja, jotka kaipaavat validointia omille valinnoilleen. Tunnistan hyvin merkit, koitetaan saada toista puolta myöntämään erehdyksensä ja elämänvalintansa, hermostutaan jos joku kertoo tykkäävänsä lapsiperhe-elämästä. Vastaavasti moni lapsellinen tarttuu näihin täkyihin ja alkaa haukkua veloja keskenkasvuisiksi ja että elämästä ei tiedä mitään ennen kuin saa lapsia.
Kaikki kertoo vain siitä, että lapsettomuus on edelleen hankala asia monelle, siis ihan ulkopuolisillekin. Ihminen kaipaa validointia läpi elämänsä erilaisista valinnoistaan, on kai luonnollista että vähemmistön edustajana vela kaipaa sitä myös. Nuorena on usein kärkäs ja ehkä hiukan mustavalkoinen, joten kärjistyksiä tulee. Luulen että niin moni kamppailee näiden kysymysten kanssa, vaikka päätös olisikin itselle helppo, ympäristön paineet voivat silti tuntua joskus painavilta. Lapsellinen taas saaa kokea, miltä tuntuu kun joku arvostelee hänen valintojaan (usein typerästi ja varsin epäreilusti), eikä se ole koskaan kivaa. Typerät hyökkäykset tyyliin "myönnä nyt että lapsesi oli virhe" ei ole ikinä rakentavaa keskustelua. Tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä on kaikissa ikäluokissa ja valintoja tehneissä...
Ootko vähän tyhmä? Tämä ketju tuli vasta sitten kun joku mamma ruikutti ja halusi lapsettomilta perusteita sille, miksi eivät muka voi hankkia lapsia kun kuulemma hän ei itse voi käsittää, että joku haluaa elää ilman lapsia. Se ketju tuli täyteen toisia mammoja, jotka kilvan myöntelivät, että tosiaan lapsettomien perustelut valinnalleen ovat ontuvia, koska MISTÄÄN he eivät ole joutuneet luopumaan lasten hankinnan myötä. Mammat ne eivät halua myöntää, että muilla on oikeus tehdä omia valintoja ja olla hankkimatta niitä lapsia jos haluavat, eivätkä he ole siitä selitysvelvollisia yhtään kenellekään.
Huutelen täältä sivusta.
Olen itse vanhempi äippä, joka teki oman muksun aikamoisen vanhana. Pitkälti yli 30 vuotiaaksi asti olin satavarma, etten ikimaailmassa lasta tee. Mutta sitten kai toi ikä teki tepposet. Varmaan aikalailla tuttu tarina monelle äipälle?
Olen siis elänyt tavallaan molemmat puolet, eli vela ja sitten mieli muuttuikin. Silloin kun en lasta halunnut, oli äärimmäisen ärsyttävää toisten ihmisten painostus ja jatkuva jäkätys siitä että kyllä niitä lapsia vaan pitää tehdä. Ja nyt kun taas on lapsi, niin on taas äärimmäisen ärsyttävää kuunnella käkätystä siitä, että kannattiko, ja oliko lapsi vahinko.. Minusta vittuilu puolin tai toisin on typerää.
Se oliskin oikeasti hienoa, jos jokainen vain keskittyisi omaan elämään, eikä arvotelisi toisten tekemiä valintoja elämässä. Jos joku ei lasta halua, niin musta se on todellakin fine ja ymmärrettävää. Ja sitten taas vastaavasti jos joku haluaa äidiksi, niin ei sitäkään pitäisi arvostella. Pääasia että jokainen voisi tehdä elämässä niitä valintoja mitä itse haluaa, ja nauttii siitä mitä itse tekee. Varmaan me ollaan tässä samaa mieltä?
Ihmiset kyllä suhtautuvat aikamoisen kärkkäästi lapsiin. Minusta se on aika lailla outo juttu.. Ihan esimerkkinä, olin tossa taannoin kirpparilla ja kirppis jonossa. Oma uhmaikäinen siinä kiukutteli karkkia, ja sanoin lapselle että ei nyt ole karkkipäivä ja ei tule. Niin takana kovaan ääneen eräs itseäni nuorempi daami sanoi kovaan ääneen, "vittu mä en jaksas tollasta vitun paskaa, vittu pitääkö noita vitun kakaroita joka vitun paikkaan raahata saatana, olis vittu vaan nyt hiljaa". Tuskin tossakaan oli tarpeeksi niitä vittuja mitä selän takana ladeltiin.
Lapselta vaaditaan kyllä salonki kelpoista käytöstä.. ja jos yhtään ympärilleen katsoo, niin aikamoisia käytösongelmaisia löytyy aikuisista, mutta siihen ei kukaan reagoi.. jännä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Äiti joutuu tietenkin luopumaan enemmän, ajastaan ja kaikesta. Isä voi tehdä enemmän mitä haluaa, esim. pelailla ja olla rauhassa, rentoutua siinä missä äiti imettää ja hoitaa ja muutenkin on enemmän vastuussa. Illalla minä nukutan vauvan yöunille kun mies katselee ohjelmia sen aikaa rauhassa, koska yleensä imetän vauvan nukkumaan. Vaippoja vaihdan enemmän, aamuvaipatkin yleensä koska mies nukkua posottaa eikä herää vauvan ääniinkään millään. Kyllä minä olen monesta asiasta saanut luopua vauvan vuoksi, ei sitä voi tehdä asioita kuten ennen minusta riippuvaista olentoa, ja joka sanoo että voi tehdä kaikkea mitä ennen vauvan saamista, valehtelee. Eiköhän se ole jokaiselle selvää jo vauvaa odottaessa. Äiti siihen jo alkaa totuttaa itseään raskaana ollessa kun on rajoituksia syömisen ja juomisen kanssa. Äidit ovat arvokkaita :) Jos äiti haluaa elää kuten ennenkin, on hänellä joku hoitamassa vauvaa, eikä varmaan imetä tai hoida sitten ihan yhtä paljon kuin äidit normaalisti. Ehkä isä antaa korviketta ja onkin enemmän hoidosta vastuussa, mutta harvemmin.
Kyllä monet isät osallistuu vähintään yhtä paljon vauvan hoitoon kuin äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Juu, joitakin tosiaan taitaa hiertää kun muut haluavat eri asioita elämältä. Unohtuikos nyt sinulta, kuka tämänkin keskustelun laittoi alulle? Taisi olla joku mamma, joka ei hyväksynyt lapsettomien erilaista valintaa.
Miten sinä edes kykenet tulkitsemaan lainaamasi aloituksen niin, ettei kirjoittaja HYVÄKSY erilaista valintaa? Tämähän on kysymys - "miksi valitsit toisin?" Se on uteliaisuutta, mielenkiintoa toisia ajatusmalleja kohtaan, ei kritisointia. Sinä itse tulkitset sen kritiikiksi.
En näe elämälle muuta suuntaa
En tietäisi mitä tekisin jos ei olisi lapsia
En keksi muuta tekemistä (kuin lasten kasvattamisen)
Älä ole naiivi. Ihminen, joka julistaa, että elämällä ei ole mitään suuntaa ilman lapsia, ei todellakaan ole vilpittömästi utelias muiden (lapsettomien) valintojen suhteen. Koko aloitus alleviivaa sitä, kuin lapset ovat tärkeintä elämässä ja muunlainen elämä on aloittajalle epänormaalia.
Valitettavasti näkee, että tässä keskustelussa on paljon (todennäköisesti vielä suht nuoria) veloja, jotka kaipaavat validointia omille valinnoilleen. Tunnistan hyvin merkit, koitetaan saada toista puolta myöntämään erehdyksensä ja elämänvalintansa, hermostutaan jos joku kertoo tykkäävänsä lapsiperhe-elämästä. Vastaavasti moni lapsellinen tarttuu näihin täkyihin ja alkaa haukkua veloja keskenkasvuisiksi ja että elämästä ei tiedä mitään ennen kuin saa lapsia.
Kaikki kertoo vain siitä, että lapsettomuus on edelleen hankala asia monelle, siis ihan ulkopuolisillekin. Ihminen kaipaa validointia läpi elämänsä erilaisista valinnoistaan, on kai luonnollista että vähemmistön edustajana vela kaipaa sitä myös. Nuorena on usein kärkäs ja ehkä hiukan mustavalkoinen, joten kärjistyksiä tulee. Luulen että niin moni kamppailee näiden kysymysten kanssa, vaikka päätös olisikin itselle helppo, ympäristön paineet voivat silti tuntua joskus painavilta. Lapsellinen taas saaa kokea, miltä tuntuu kun joku arvostelee hänen valintojaan (usein typerästi ja varsin epäreilusti), eikä se ole koskaan kivaa. Typerät hyökkäykset tyyliin "myönnä nyt että lapsesi oli virhe" ei ole ikinä rakentavaa keskustelua. Tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä on kaikissa ikäluokissa ja valintoja tehneissä...