Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista elämää elin? Rauhallista, hiljaista, tylsää kotielämää. En minä ole koskaan välittänyt juhlimisista, harrastamisista jne. Kotona lueskelin kirjoja ja pelasin tietokoneella ajan kuluksi ennen kuin oli lapsia. En minä niistäkään niin kauheasit nauttinut, mutta jotain sitä oli ajankulukseen tehtävä. Elämä tuntui tyhjän puoleiselta.
Lasten saaminen toi elämään paljon merkitystä ja sisältöä. Enkä tosiaan ole joutunut luopumaan mistään merkittävästä, koska mulle ne monelle merkittävät asiat kuten baari-illat, matkat tms ei koskaan olleet merkityksellisiä sinkkunakaan.
Apn tuntuu olevan vaikea ymmärtää etteivät kaikki ryyppää päivästä toiseen vaikkei lapsia olisikaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.
Kyllä tällä tarkoitetaan ettei ole luopunut mistään itselle tärkeästä. Mulla ei ole vielä lapsia mutta mun elämä on töissä käymistä ja sohvalla dataamista sekä siivoamista. Töissä kävisin ja siivoaisin lastenkin kanssa. Me ei olla koskaan harrastettu oikeastaan mitään kodin ulkopuolella eikä me treffailla. Koko suhteen ajan olla käyty enintään kerran vuodessa "treffeillä" ja sekin lienee liioittelua. En todellakaan koe että lapsen saaminen aiheuttaisi sen että mun pitäisi luopua jostain.
Meitä ihmisiä on erilaisia. Me halutaan ja arvostetaan eri asioita. No big deal.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kysymys on varmaan sitten minulle, kun en koe joutuneeni luopumaan lasteni myötä mistään. Eli millaista elämäni oli ennen lapsia, kun tunnen näin.
Tulin äidiksi 30-vuotiaana. Sitä ennen olin opiskellut, löytänyt vakituisen työpaikan, harrastanut kilpaurheilua, matkustellut ja asunut ulkomailla. Elämäni ikävuosina 19-30 oli jatkuvaa muutosta, suurin muutos tapahtui niihin aikoihin, kun valmistuin ja menin täysipäivätyöhön. Silloin lopetin myös kilpaurheilun, jossa en erityisen hyvä ollut enää vuosiin ollutkaan. Seurustelin mieheni kanssa vuosia, menimme naimisiin ja lapsi syntyi parin vuoden kuluttua häistämme.
Äidiksi tuleminen on minulla ollut sellainen kehityksen jatkumo. Biletyksestä en ole kauheasti välittänyt koskaan, opiskeluaikana kävin kyllä paljon ulkona, mutta s. Liikuntaa olen harrastanut aktiivisesti, työelämän myötä vaihdoin aika lailla lajeihin, joita voi harrastaa koska vain, esim. sali, uinti, lenkkeily, pyöräily. Eli ei paljonkaan ohjattua liikuntaa tiettyyn aikaan. Ennen lapsia harrastin siis kuntoliikuntaa, kävin toisinaan teatterissa ja baletissa, ompelin jonkun verran, luin paljon ja opettelin ruoanlaittoa.
Näitä harrastuksia olen jatkanut lasten syntymän jälkeenkin, nyt lapset ovat kouluiässä. Töistä olin muutamia vuosia poissa, tosin lasten välillä palasin aina töihin. Mieheni oli myös hoitovapaalla ja olemme muutenkin jakaneet lastenhoidon. Lasten ollessa pieniä rakennutimme myös talon. Tässä minun osuuteni oli aika suuri, kun ehdin kotona ollessani hoitaa asioita. Olemme miettineet, olisimmeko ryhtyneet siihen, jos olisimme asuneet kahden, ja todenneet, että todennäköisesti kyllä, koska meille tarjoutui siihen silloin niin hyvä tilaisuus. Talon koko ym. määrittyi hyvin pitkälle kaavan mukaan, joten on vaikeaa arvioida, miten paljon lapsilukumme vaikutti asioihin.
Kahdella hyvällä ystävälläni on kutakuinkin samanikäiset lapset kuin minulla, joten kotona ollessamme tapailimme paljon porukalla. Olemme vielä läheisempiä kuin ennen. Lisäksi olen toki saanut myös uusia ystäviä esim. naapureista ja lasten ystävien vanhemmista.
Elämääni on lasten myötä tullut paljon väriä ja iloa, lapsistamme on kasvanut oikein ihania ja mukavia koululaisia. Kotona ollessani minulle tuli tutuksi myös kaupungin lapsiperheiden palvelut tutuksi. Tämän koen hyvin positiivisena asiana.
Lukisin itseni näin ollen siihen porukkaan, joka ei koe luopuneensa lasten vuoksi mistään. Olen selkeästi plussan puolella. Työ ei ole elämässäni niin tärkeä kuin ennen lapsia, mutta tärkeä edelleen. Avioliittomme voi hyvin. Urheilen edelleen ja itse asiassa toimin urheiluseurassakin taas. Sinne tuskin olisin mennyt lapsettomana, vaikka kukapa senkään tietää.
Eli elämäni on kyllä kovasti muuttunut siitä, kun olin vaikkapa 23-vuotias, mutta suurimmat muutokset tapahtuivat jo paljon ennen lapsia. Eiköhän ihmisen elämä koko ajan olekin muutostilassa.
Mutta pointti on se ettet tiedä kuinka hienoa elämäsi olisi ollut jos et olisi hankkinut lapsia. Et voi tietää. Minä tiedän.
T. VelaEthän sinäkään tiedä kuinka upean elämän olisit saanut perheen perustamalla. Näkemyksesi on rajoittunut. En usko että sinulla on mitään muuta tarkoitusta tässä keskustelussa kuin riidan haastaminen ja oman näkemyksesi pakkosyöttäminen.
Kyllä se vaan niin on että ihminen ei kasva aikuiseksi ennen kuin kasvatta itse lapsen.
Näin! Huomaatteko? Taas yritetään saada mua hankkiin lapsia! Kun en halua niin en halua! Miten se voi olla niin vaikeeta tajuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän perusasioista en joutunut luopumaan, mutta kyllä kaikki muu heitti häränpyllyä. Lasten myötä jäi harrastukset (viikossa 4x jumpat/kuntosali), koska ei vaan jaksa. Ehkä aloitan uudelleen kun ovat isompia. Baarit ja kissanristiäiset jäi, mikä sinällään ei ole haitannut. Kavereita ehtii nähdä kerran pari viikossa, joskus harvemmin. Ulkomaan matkat jäi koska minä en jaksa matkustella kahden uhmaikäisen kanssa enkä voi käsittää miten joku jaksaa! Iltaisin en jaksa myöskään lukea kirjoja. Jossain vaiheessahan omaa aikaa taas tulee, mutta kyllä elämä muuttui aika lailla. Hyvässä ja huonossa, mutta ihminen on yllättävän sopeutuvainen. Ei tässä ole ehtinyt kaivata omia menoja kuin ainoastaan liikuntaharrastuksia, joihin yritän vielä jossain vaiheessa palata.
Sinulta ei kysytty. Halusin vastauksia vain niiltä, joiden elämä ei muuttunut.
Kaikkien elämä muuttuu lapsen myötä. Sinä kysyit että miten ne elivät jotka eiävät joutuneet luopumaan mistään.
Jos raskaus on ollut harkittu, niin silloin tuskin on joutunut luopumaan mistään, on vain muuttanut elämäänsä haluamaansa suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.
Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.
Vaikuttaa lähinnä huvittavalta etät sivulla 12 aletaan asettamaan rajauksia vastaajiin. Avauksessa ei puhuta mitään muuttumisesta vaan luopumisesta. Jos muuttaa elämäänsä paremmaksi, niin se ei ole luopumista. Harva ajattelee että luopui yksinäisyydestä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Sinä olet minun silmissäni se rääkyvä kakara. Minusta tulee kohta isovanhempi ja odotan innolla sitäkin.
Enpä juuri kadu elämässäni tekemiäni valintoja, en varsinkaan lasten hankkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Onnellinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.Vaikuttaa lähinnä huvittavalta etät sivulla 12 aletaan asettamaan rajauksia vastaajiin. Avauksessa ei puhuta mitään muuttumisesta vaan luopumisesta. Jos muuttaa elämäänsä paremmaksi, niin se ei ole luopumista. Harva ajattelee että luopui yksinäisyydestä tms.
No luovuit vapaudesta? Luovuit elämästä? Luovuit siitä ettet haise kakalle ja pissalle ja oksennukselle? Luovuit rahasta? Luovuit loputtomasta vapaa- ajasta?
Ehkä "en joutunut luopumaan mistään" on sanonta, jota käyttävät ihmiset joille jotkin asiat eivät ole niin tärkeitä. Kun tuo luopuminenhan kuulostaa surulliselta ja masentavalta asialta, siltä että katkerana joutuu menettämään vaikka yöunensa ja jatkuvasti haaveilee niiden perään. Silloin ei ole täydellistä luopumista jos muutokset eivät haittaa paljon. Esim itse en tykkää liikkua ulkona, joten kotona jatkuvasti oleminen ei haittaisi yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.
Tee siitä uusi ketju, jää lyhyeksi, sillä jokaisen elämä muuttuu, hankki lapsen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.Vaikuttaa lähinnä huvittavalta etät sivulla 12 aletaan asettamaan rajauksia vastaajiin. Avauksessa ei puhuta mitään muuttumisesta vaan luopumisesta. Jos muuttaa elämäänsä paremmaksi, niin se ei ole luopumista. Harva ajattelee että luopui yksinäisyydestä tms.
No luovuit vapaudesta? Luovuit elämästä? Luovuit siitä ettet haise kakalle ja pissalle ja oksennukselle? Luovuit rahasta? Luovuit loputtomasta vapaa- ajasta?
Luovuin elämän merkityksettömyydestä.
Voisitko mennä keskänsi olemaan onnellinen ja lopettaa tuon riidan kylvämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Onnellinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Katsoitko tänään " tavallista elämää" kun Niko ja sen kaunis täydellinen tyttöystävä oli jenkeissä?
Siinä on täydellinen velapari. Sä et ikinä tuu saamaan sellasta. Mä tuun, koska en hanki lapsia. Oon vasta 28 mut elämä edessä, ja sitä ei muksu pilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.Vaikuttaa lähinnä huvittavalta etät sivulla 12 aletaan asettamaan rajauksia vastaajiin. Avauksessa ei puhuta mitään muuttumisesta vaan luopumisesta. Jos muuttaa elämäänsä paremmaksi, niin se ei ole luopumista. Harva ajattelee että luopui yksinäisyydestä tms.
No luovuit vapaudesta? Luovuit elämästä? Luovuit siitä ettet haise kakalle ja pissalle ja oksennukselle? Luovuit rahasta? Luovuit loputtomasta vapaa- ajasta?
Luovuin elämän merkityksettömyydestä.
Voisitko mennä keskänsi olemaan onnellinen ja lopettaa tuon riidan kylvämisen.
En kylvä, kerron totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.
Eikun sinunhan nimenomaan tarvii kestää kun me tullaan päiväkotipäivän jälkeen väsyneenä kauppaan rääkymään ja törmäilemään. Sinä saat kuunnella vain niitä ikäviä puolia, minulla sentään vitutusta kompensoivat ne ihanat hetket rakkaan lapseni kanssa joita suurin osa elämästä kuitenkin on.
Jokainen lapsen saanut on joskus ollut "vela" (minä 42-vuotiaaksi) ja tietää sen elämän.
Kukaan "vela" ei vielä saanut lasta ja ei tiedä siitä elämästä.
Ethän sinäkään tiedä kuinka upean elämän olisit saanut perheen perustamalla. Näkemyksesi on rajoittunut. En usko että sinulla on mitään muuta tarkoitusta tässä keskustelussa kuin riidan haastaminen ja oman näkemyksesi pakkosyöttäminen.
Kyllä se vaan niin on että ihminen ei kasva aikuiseksi ennen kuin kasvatta itse lapsen.