Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka "et joutunut luopumaan mistään" hankittuasi lapsia – minkälaista elämää oikein elit?
21.03.2017 |
Kommentoin toiseen ketjuun, että jos minä saisin lapsia ja jatkaisin elämää samaan malliin, lapseni otettaisiin huostaan alle viikossa. Ymmärrän täysin, että jollakulla se eniten vaativa juttu elämässä on työväenopiston jumppa kerran viikossa, ja sellaiseen elämään lapsi solahtaa varmaan paljon helpommn.
En kuitenkaan oikein osaa kuvitella, miten on fysiikan lakienkaan mahdollista ottaa hoidettavakseen jokin lapsen kokoinen projekti ilman, että se on jostakin muusta pois. Aikaa ja rahaa kun on meillä jokaisella rajoitettu määrä.
Jos olet sellainen aika–avaruusjatkumoa venyttävä supermamma, etkä ole joutunut luopumaan harrastuskerroistasi, yksinolotunneistasi, kahdenkeskisistä hetkistäsi puolison kanssa,kahvilla ja kaljalla käynneistäsi, kaveritapaamiskerroistasi, jokaviikonloppuisista pitkään nukkumisista puolisosi kanssa, seksistä milloin ja missä tahansa, osastakaan shoppailubudjettiasi tai yleisestä elämän heppoudesta ja huolettomuudesta, haluaisin tosissani kuulla, miten se on mahdollista.
Olen kyllä valmis myös hyväksymään, ettei tämä ole oikeasti mahdollista, mutta yritetään!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Juu, joitakin tosiaan taitaa hiertää kun muut haluavat eri asioita elämältä. Unohtuikos nyt sinulta, kuka tämänkin keskustelun laittoi alulle? Taisi olla joku mamma, joka ei hyväksynyt lapsettomien erilaista valintaa.
Mitä vittua vedät tähän jonku toisen keskustelun? En ole edes lukenut sitä, saati kommentoinut.
Uusi avaus, uudet jutut ja uudet keskustelijat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti joutuu tietenkin luopumaan enemmän, ajastaan ja kaikesta. Isä voi tehdä enemmän mitä haluaa, esim. pelailla ja olla rauhassa, rentoutua siinä missä äiti imettää ja hoitaa ja muutenkin on enemmän vastuussa. Illalla minä nukutan vauvan yöunille kun mies katselee ohjelmia sen aikaa rauhassa, koska yleensä imetän vauvan nukkumaan. Vaippoja vaihdan enemmän, aamuvaipatkin yleensä koska mies nukkua posottaa eikä herää vauvan ääniinkään millään. Kyllä minä olen monesta asiasta saanut luopua vauvan vuoksi, ei sitä voi tehdä asioita kuten ennen minusta riippuvaista olentoa, ja joka sanoo että voi tehdä kaikkea mitä ennen vauvan saamista, valehtelee. Eiköhän se ole jokaiselle selvää jo vauvaa odottaessa. Äiti siihen jo alkaa totuttaa itseään raskaana ollessa kun on rajoituksia syömisen ja juomisen kanssa. Äidit ovat arvokkaita :) Jos äiti haluaa elää kuten ennenkin, on hänellä joku hoitamassa vauvaa, eikä varmaan imetä tai hoida sitten ihan yhtä paljon kuin äidit normaalisti. Ehkä isä antaa korviketta ja onkin enemmän hoidosta vastuussa, mutta harvemmin.
Kyllä monet isät osallistuu vähintään yhtä paljon vauvan hoitoon kuin äitikin.
Sietää osallistuakkin jos makaa työttömänä kotona. Mutta osa isistä käy vielä kokopäivätöissä, silloin vauvanhoito ei varmasti mene tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
Höpö höpö. Se rääkyvä kakarako sut tekee onnelliseksi? Et voi olla tosissasi!!!:D
Onnellinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Katsoitko tänään " tavallista elämää" kun Niko ja sen kaunis täydellinen tyttöystävä oli jenkeissä?
Siinä on täydellinen velapari. Sä et ikinä tuu saamaan sellasta. Mä tuun, koska en hanki lapsia. Oon vasta 28 mut elämä edessä, ja sitä ei muksu pilaa.
Uuuuh... Olet varmaan onnnelllinen jos katsot päivällä telkkarista tuollaista paskaa. Eikö sinulla oikeasti ole mitään parempaa tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Äiti joutuu tietenkin luopumaan enemmän, ajastaan ja kaikesta. Isä voi tehdä enemmän mitä haluaa, esim. pelailla ja olla rauhassa, rentoutua siinä missä äiti imettää ja hoitaa ja muutenkin on enemmän vastuussa. Illalla minä nukutan vauvan yöunille kun mies katselee ohjelmia sen aikaa rauhassa, koska yleensä imetän vauvan nukkumaan. Vaippoja vaihdan enemmän, aamuvaipatkin yleensä koska mies nukkua posottaa eikä herää vauvan ääniinkään millään. Kyllä minä olen monesta asiasta saanut luopua vauvan vuoksi, ei sitä voi tehdä asioita kuten ennen minusta riippuvaista olentoa, ja joka sanoo että voi tehdä kaikkea mitä ennen vauvan saamista, valehtelee. Eiköhän se ole jokaiselle selvää jo vauvaa odottaessa. Äiti siihen jo alkaa totuttaa itseään raskaana ollessa kun on rajoituksia syömisen ja juomisen kanssa. Äidit ovat arvokkaita :) Jos äiti haluaa elää kuten ennenkin, on hänellä joku hoitamassa vauvaa, eikä varmaan imetä tai hoida sitten ihan yhtä paljon kuin äidit normaalisti. Ehkä isä antaa korviketta ja onkin enemmän hoidosta vastuussa, mutta harvemmin.
Noin se varmasti pääsääntöisesti menee. Toki on niitä poikkeuksiakin. Siksi huudan täällä päässä että HEP!
Toki äippäloman aikana hoidin vauvan ja kodin. Kun mies tuli töistä kotiin, hän nappasi samoin tein vauvan, ja ihan omasta aloitteesta. Nyt kun olen työelämään palannut, niin mies on se joka pyörittää meillä säännöllistä lapsiarkea... minulla on epäsäännöllisen epäsäännöllinen työ, ja reissaan työkseni. Joten kätevämpää on että lapsi elää miehen rytmin mukaan. Eli aamulla päiväkotiin ja iltapäivästä pois. Minä sitten taas siivoan enemmän ja pidän noin muuten "kämppää pystyssä". Olen kyllä tässä sivusilmällä katsellut muita työpaikkoja, jotta pääsisin töistä kotiin työpäivän jälkeen, mutta kaikki työpaikat tuntuvat olevan niin kiven alla.
Arvostelua saan kuitenkin ulkopuolisilta jatkuvasti, ja koskaan ei ole hyvä. Aina jollakulla on jotain ikävää sanottavaa. Ymmärtäisin kyllä valittamisen, jos meillä käytettäisiin vaikka alkoholia ja lapsi olisi täysin heitteillä..
Vastaan otsikon kysymykseen: tylsää, tasaista parisuhde-elämää. En yksinkertaisesti tehnyt mitään erityistä, mitä ei nyt lapsen kanssa voisi tehdä. Paitsi.. pitkiä, katkeamattomia yöunia kaipaan.
Lapsen saaminen on parantanut elämääni huimasti. Olen saanut paljon uusia, oikeasti omanhenkisiä ihmisiä ympärilleni, ja monta hyvää ystävää. Ja tuon ihanan, kauniin lapseni tietysti, jota rakastan yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vaan saa vastata joiden elämä ei muuttunut yhtään.
En usko että teillä on ennen vaihdettu kakkavaippoja, joten ette voi sanoo et elämä ei oo muuttunut.Vaikuttaa lähinnä huvittavalta etät sivulla 12 aletaan asettamaan rajauksia vastaajiin. Avauksessa ei puhuta mitään muuttumisesta vaan luopumisesta. Jos muuttaa elämäänsä paremmaksi, niin se ei ole luopumista. Harva ajattelee että luopui yksinäisyydestä tms.
No luovuit vapaudesta? Luovuit elämästä? Luovuit siitä ettet haise kakalle ja pissalle ja oksennukselle? Luovuit rahasta? Luovuit loputtomasta vapaa- ajasta?
Luovuin elämän merkityksettömyydestä.
Voisitko mennä keskänsi olemaan onnellinen ja lopettaa tuon riidan kylvämisen.
En kylvä, kerron totuuden.
Olet puusilmäinen yhden totuuden toitottaja. Arvaan että olet joku kaksivitonen teini joka ei tiedä elämästä vielä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, perheelliset koittaa todistella taas itselleen jotain. Kun mä katselen kaupassa teidän rääkyviä kakaroita, oon niin onnellinen kun ei tarvi kestää tollasta.
Simple as that. Sori vaan.Se joka aloitti tämänkin ketjun on se se joka yritätä todistaa itselleen jotain.
Kyllä se tuntuu kaihertavan että ihmiset tykkäävät elää eri tavalla.
Kaikista kipeintä taitaa tehdä se että lapseton ei olekkaan itse superonnellinen ja toivoo että perheellisillä on vielä kurjempaa mutta näinpä ei näytä olevan.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820267/vapaaehtoisesti-lapseton-miksi-i…
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Juu, joitakin tosiaan taitaa hiertää kun muut haluavat eri asioita elämältä. Unohtuikos nyt sinulta, kuka tämänkin keskustelun laittoi alulle? Taisi olla joku mamma, joka ei hyväksynyt lapsettomien erilaista valintaa.
Mitä vittua vedät tähän jonku toisen keskustelun? En ole edes lukenut sitä, saati kommentoinut.
Uusi avaus, uudet jutut ja uudet keskustelijat
Luitko aloitusta edes? No kuule sitä vittua vedin sen toisen keskustelun tähän, koska tämä ketju aloitettiin jatkeena siellä syntyneelle keskustelulle. Asia tuotiin kyllä esille tämän ketjun aloituksessa. Taidat tosiaan olla vähän tumpelo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes yritä hoitaa lapsia yksin. Lapset syntyi yhteisöön, toisin sanoen mulla on sukua ja ystäviä(lasten kummeja) jotka auttavat. Se on ainoa selitys jonka keksin omalta kohdaltani.
No voi. Lapset on vaan ihania. Myönnetään että hurahdin asiaan täysin. Ja mulle on aivan sama mitä kukakin ajattelee, eikä mua vois vähempää kiinnostaa muiden lapsitilanne.
Kaikki ei tee kun pelkäävät, niin pelkäsin minäkin mutta luonto voitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi. Lapset on vaan ihania. Myönnetään että hurahdin asiaan täysin. Ja mulle on aivan sama mitä kukakin ajattelee, eikä mua vois vähempää kiinnostaa muiden lapsitilanne.
Kaikki ei tee kun pelkäävät, niin pelkäsin minäkin mutta luonto voitti.
Hyi. Lällytilällytilää. Ruikkuvaipparakastajat koolle vaan sitten. Ketään kuule ei kiinnosta kuinka paljon rakastat äitinä oloa. Mutta niinhän vaan haluat sitä julistaa kuin olisi isompikin juttu.
Onhan täällä näitä veloja jotka sanoo kaupassa lyövänsä tai potkaisevansa lasta jos tulee lähelle tai ettei ravintolassa todellakaan halua kuulla tai nähdä lasta vaan varmasti kovaäänisesti kritisoi että joku on " *ersehedelmänsä" kehdannut sinne tuoda.
Näitä jotka huutelee bussissa ja häiriintyy junassa ja ilkkuu kauppajonossa ja tekee valituksia isännöitsijälle ja ja ja...
Kyllä mä olen ruvennut pelkäämään ja inhoamaan VELOJA ja se on ihan teidän omaa syytä.
Usein aivan sekoipäisiä nuoria naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi. Lapset on vaan ihania. Myönnetään että hurahdin asiaan täysin. Ja mulle on aivan sama mitä kukakin ajattelee, eikä mua vois vähempää kiinnostaa muiden lapsitilanne.
Kaikki ei tee kun pelkäävät, niin pelkäsin minäkin mutta luonto voitti.Hyi. Lällytilällytilää. Ruikkuvaipparakastajat koolle vaan sitten. Ketään kuule ei kiinnosta kuinka paljon rakastat äitinä oloa. Mutta niinhän vaan haluat sitä julistaa kuin olisi isompikin juttu.
Nii, mulla on niiin ihania, suloisia lutusia söpöjä lapsia joille olen uhrannut liki koko elämäni ja jotka saa kaiken mitä keksivät toivoa.
Tee sinäkin lapsia, ne on ihania etkä tiedä rakkaudesta mitään, ennenkuin sulla on oma ihana vauva!
Äidit ja isät on parhaita ja lapset ylivertosöpöjä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän Suomessa on tämän ketjun aloittajan tyyppisiä ihmisiä sitä nopeammin Suomi kuolee sukupuuttoon. Hauskinta on että ketään ei tule kiinnostanaan ap:t vaan päätöksiä tekee lisääntyneiden lapset.
Lisääntyneiden lapsista myös osa voi haluta elää lapsetonta elämää. Ja heidän tulevaisuudesta huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin heidän, jotka haluavat lisääntyä. Suomessa elää jo nyt yli miljoona yksineläjää. Se on aika merkittävä osa viisimiljoonaisesta kansasta. On aika lyhytnäköistä yrittää lakaista maton alle näin suuren ryhmän oikeutta elää omannäköistänsä elämää.
Yksineläminen lisää myös yksinäisyyttä joka on Suomen yksi suurimpia ongelmia. Moni lapseton ei kuitenkaan ole vihamielinen lapsellisia ja lapsia kohtaan kuten tämän ketjun aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
No joo, yksinelävistä aika moni on yli 65- vuotiaita leskiä et ehkä taas tää ikärakenne?
Sama vaikuttaa lapsien määrään.
Turha tästä poikkeusajasta on mitään kummia johtopäätöksiä vetää.
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Voi sua pientä.
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän perusasioista en joutunut luopumaan, mutta kyllä kaikki muu heitti häränpyllyä. Lasten myötä jäi harrastukset (viikossa 4x jumpat/kuntosali), koska ei vaan jaksa. Ehkä aloitan uudelleen kun ovat isompia. Baarit ja kissanristiäiset jäi, mikä sinällään ei ole haitannut. Kavereita ehtii nähdä kerran pari viikossa, joskus harvemmin. Ulkomaan matkat jäi koska minä en jaksa matkustella kahden uhmaikäisen kanssa enkä voi käsittää miten joku jaksaa! Iltaisin en jaksa myöskään lukea kirjoja. Jossain vaiheessahan omaa aikaa taas tulee, mutta kyllä elämä muuttui aika lailla. Hyvässä ja huonossa, mutta ihminen on yllättävän sopeutuvainen. Ei tässä ole ehtinyt kaivata omia menoja kuin ainoastaan liikuntaharrastuksia, joihin yritän vielä jossain vaiheessa palata.
Sinulta ei kysytty. Halusin vastauksia vain niiltä, joiden elämä ei muuttunut.
Pointtini oli (olisi varmaan pitänyt kirjoittaa se auki, koska kaikilla ei ole sisälukutaitoa) että vaikka lähes kaikilla elämä muuttuu lapsen myötä, suurin osa niihin muutoksiin sopeutuu eikä edes välttämättä kaipaa vanhoja aikoja. Suoraan sanottuna en edes usko, etteikö kaikilla äideillä elämä muutu jollain tavalla lapsen myötä. Eri asia sitten on, kokeeko muutoksen olleen hyvä vai huono, suuri vai pieni.
Vierailija kirjoitti:
Mun käy sääliksi raasuja lapsia. Täällä annetaan selitykseksi lasten hankinnalle sitä, että parisuhde ei ole vakava ennen lasten hankintaa. Lapsia pitää tehdä kolmikymppisenä, koska silloin se mieli muuttuu kuin aikuistuu. Ei koeta, että lapsettomien mielipiteet ja tuntemukset omista arvoistaan olisi yhtä valideja kuin lisääntyvien. Elämällä ei nähdä olevan oikeaa sisältöä ilman lapsia. Ei edes osata rakastaa muita ihmisiä aidosti elleivät he ole omia lapsia, koska vasta omat biologiset lapset opettavat rakkauden taidon. Kehuskellaan, kuinka lapsista on hyötyä sitten vanhana, kun he hoitavat vanhempiaan. Sälytetään siis lasten niskoille kauhea taakka tulevaisuutta ajatellen, ikuisesti sidottuja vanhempiinsa. Eivät voi suunnitella elämää esim. maailmalla. Sisaruksia hankitaan, jotta he helpottaisivat lastenhoitotaakkaa vanhemmilta. Vanhempien sisarusten siis oletetaan pienestä pitäen hoitavan nuorempia sisaruksia. Heille ei anneta omaa päätösvaltaa sen suhteen, haluavatko olla lasten kasvattajia vai eivät. Rohkeus nähdään sinä, että uskalletaan tehdä lapsia. Sen sijaan rohkeutta ei nähdä siinä, että valitsee ryhmäpaineen sijasta lapsettoman elämän, koska tietää ettei se ole itseä varten. Leikitään suvaitsevaisia, mutta oikeasti ollaan vain suvaitsevaisia muita äitejä kohtaan. Lapsettomat naiset nähdään halveksuttavina ja heiltä vaaditaan jatkuvasti selityksiä sille, miksi eivät lapsia halua ja vihjaillaan, että kyllä se mieli muuttuu muutaman vuoden sisällä, jos on "normaali" nainen.
Lapsiparat, mitä arvoja tulevatkaan oppimaan ja miten heillekin tullaan tunkemaan samaa ydinperheen unelmaa vaippaikäisestä asti.
Kultaseni, kukas täällä nyt halveksii ja ketä...?
En jaksa lukea ketjua. Yhden lapsen kanssa elämä oli kyllä hyvinkin entisellään, rauhallisen vauvan kanssa saattoi matkustella ja istua kahviloissa ja ravintoloissa. Harrastukset pyöri ihan entisellään kun mieskin osasi hoitaa lasta. Sitten kun tuli lisää lapsia niin ei ollut enää mahdollista. Kyllä näen ihan selvästi nytkin kun lapset (3) ovat isompia ja meilläkin alkaa helpottaa, että ne yksilapsiset perheet ovat pystyneet elämään ihan samanlaista elämää koko ajan kuin ennen lapsiakin.
Lottovoittaja luopuu köyhyydestä.