Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?
20.03.2017 |
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Kommentit (395)
Koska koirat ovat tärkeämpiä. Vielä kun saisi miehen hankkimaan niille sopivan talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut hevosta. Onhan ne nättejä eläimiä, mutta kalliita ja työläitä ylläpitää. Harva hankkii hevosta jollei sitä erikseen haluamalla halua. Eikä hevosen haluamattomuus tarkoita että niitä vihaisi tai olisi jotenkin kypsymätön ottamaan vastuuta eläimestä josta huolehtiminen vie suuren osan elämästäsi.
Vaihda hevosen tilalle lapsi.
:'D kiitos sinulle joka laitoit tämän. Oon niin v***n kyllästynyt siihen ainaiseen vauvalätinään että seuraavan kerran kokeilen tätä jos joku sukulainen kysyy vauvakuumeesta. Olen jo miettinyt välien katkaisemista kaikkiin paitsi isovanhempiini. Joka helvetin kerta se on sitä vauvoisa kujertamista ja utelua. Serkuillani on nyt kolme esikoista syntynyt muutaman vuoden sisään ja oon ihan loppu. Aina joku tuppaa vauvan syliin ja sanoo: "katotaanpan tuleeko x:llekin vauvakuume hihihi :)". Tätini sanoo että pappani olisi niin onnellinen että saisi nähdä mun lapseni ennen kuin kuolee. ??!!
Olen ihan uupunut ja käyttänyt moneen kertaan kaikki mahdolliset kortit:
1. Sopimatonta kysyä vauvoista, koska kaikki ei pysty saamaan niitä
2. Ura ja muu elämä on tärkeämpi
3. En halua ekologisuuden/maailman tilanteen takia
4. Ei ole vielä 35v.kään tullu kuumetta vaikka puolisokin on
5. Ei v***u KIINNOSTA!Taidan vääntää vielä yhden kerran rautalangasta, sit se on moimoi kaikille ja jatkan tyytyväisenä.
Tee niinkuin minä tein aikoinani. Kerroin selkeästi ja selkeällä äänellä että Inhoan vauvoja enkä koskaan halua sellaisia paska läjiä. Siinä meni kuule mummeloilta maidot väärään kurkkuun ja pullat nenään. Loppu kun pari kertaa läväytin oikeen vittumaista tekstiä sinaappiperseistä. Sitten kun joku yritti tunkea vauvaa syliini laitoin pokkana kädet seläntaakse, katsoin tyrkyttäjää silmiin ja sanoin ei kiitos ja pidin visusti kädet seläntakana jumissa, että lattialle olis tipahtanut jos antaja olis irti päästänyt =D mutta menipä jakeluun. Rumaa kielenkäyttöä joo mutta siinä vaiheessa jos mikään muu ei kerran tepsi. Ja se etten pidä vauvoja sylissä on oma asiani eikä siinä taas ole mitään rumaa.
Huh, alapeukuttaja linjoilla. Kerro vielä mikä oli 141:llä pielessä?
Lapsi olisi minulle todella iso asia, en voisi ikinä "vain tehdä lapsia". En ole koskaan ajatellut, että elämäntilanteeseeni olisi sopinut omia lapsia vielä. Kun näkee ja kuulee juttuja lähipiirin lapsiperheistä, niin lapseton elämä alkaa kokoajan näyttämään viehättävämmältä.
Maapallon tulevaisuus on myös todella epävarma, luultavasti on tulossa suuria maailmansotia esimerkiksi puhtaasta vedestä, elintilasta ja ruuasta. En tiedä haluanko, että minun lapseni ja hänen lapsensa joutuu elämään sitä aikaa.
Rakastan työtäni ja haluan panostaa uraani.
En asu Suomessa ja täälläpäin maailmaa ei ole hääppöisiä äitiyislomia. Minulle olisi karmiva ajatus olla kotona päivät pitkät. Ja tiedän että lapsensaannin jälkeen työllisyystilanteeni ei olisi kummoinen.
Toisinaan olen miettinyt että lapsi voisi olla kivakin juttu. Mutta koska tiedän että urani on minulle tärkeä niin en halua ottaa riskiä ja tehdä lasta vain huomatakseni että äitiys ei olekaan minua varten ja työtilanteeni on äitiysloman jälkeen huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut hevosta. Onhan ne nättejä eläimiä, mutta kalliita ja työläitä ylläpitää. Harva hankkii hevosta jollei sitä erikseen haluamalla halua. Eikä hevosen haluamattomuus tarkoita että niitä vihaisi tai olisi jotenkin kypsymätön ottamaan vastuuta eläimestä josta huolehtiminen vie suuren osan elämästäsi.
Vaihda hevosen tilalle lapsi.
:'D kiitos sinulle joka laitoit tämän. Oon niin v***n kyllästynyt siihen ainaiseen vauvalätinään että seuraavan kerran kokeilen tätä jos joku sukulainen kysyy vauvakuumeesta. Olen jo miettinyt välien katkaisemista kaikkiin paitsi isovanhempiini. Joka helvetin kerta se on sitä vauvoisa kujertamista ja utelua. Serkuillani on nyt kolme esikoista syntynyt muutaman vuoden sisään ja oon ihan loppu. Aina joku tuppaa vauvan syliin ja sanoo: "katotaanpan tuleeko x:llekin vauvakuume hihihi :)". Tätini sanoo että pappani olisi niin onnellinen että saisi nähdä mun lapseni ennen kuin kuolee. ??!!
Olen ihan uupunut ja käyttänyt moneen kertaan kaikki mahdolliset kortit:
1. Sopimatonta kysyä vauvoista, koska kaikki ei pysty saamaan niitä
2. Ura ja muu elämä on tärkeämpi
3. En halua ekologisuuden/maailman tilanteen takia
4. Ei ole vielä 35v.kään tullu kuumetta vaikka puolisokin on
5. Ei v***u KIINNOSTA!Taidan vääntää vielä yhden kerran rautalangasta, sit se on moimoi kaikille ja jatkan tyytyväisenä.
Tee niinkuin minä tein aikoinani. Kerroin selkeästi ja selkeällä äänellä että Inhoan vauvoja enkä koskaan halua sellaisia paska läjiä. Siinä meni kuule mummeloilta maidot väärään kurkkuun ja pullat nenään. Loppu kun pari kertaa läväytin oikeen vittumaista tekstiä sinaappiperseistä. Sitten kun joku yritti tunkea vauvaa syliini laitoin pokkana kädet seläntaakse, katsoin tyrkyttäjää silmiin ja sanoin ei kiitos ja pidin visusti kädet seläntakana jumissa, että lattialle olis tipahtanut jos antaja olis irti päästänyt =D mutta menipä jakeluun. Rumaa kielenkäyttöä joo mutta siinä vaiheessa jos mikään muu ei kerran tepsi. Ja se etten pidä vauvoja sylissä on oma asiani eikä siinä taas ole mitään rumaa.
No kun nuokin on kokeiltu, tosin en voinut käyttää rumia sanoja sen takia että ne kakarat oli pöydän lähettyvillä. Se ei ole heidän vikansa että he ovat syntyneet ja vanhemmat lapset olisi jo tajunneet puheeni. Olen sanonut kaiken napakasti ja tehostanut viestiäni pöydästä poistumisella, käyttänyt karskeja kiertoilmaisuja joita lapset eivät ymmärrä. Tuntuu että utelijat tulevat immuuneiksi sanoilleni.Tuntuu että keinot on käytetty. Ennen nykyistäni vihjasin jopa että olen lesbo ja ajattelin sen toimivan noin vanhoillisille ihmisille.
Ja tuo vauvan ojentaminen: se on mennyt läpi monta kertaa koska sen ojentajan on pitänyt mennä juhlissa juomaan kahvinsa, ja etenkin sedälläni on taipumus muistuttaa että en voi olla noin vauvavastainen koska olen terveydenhuollossa ja mun pitäisi olla ihmisläheinen. Paskat. Ja edelleen, se ei ole vauvan vika että hän on tänne joutunut. Uskoisin että hän myös oikeasti voisi pudottaa vauvan. Yleensä menen kauas tai tarjoudun hakemaan sitterin jos jään nalkkiin. Hintana siinä vauvanvahtimisesta on AINA se vittumainen kujerrus ja valokuvien ottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä asiaa jauhetaan ja vouhotetaan vuodesta toiseen? Niinkuin tässäkin keskustelussa on tuotu ilmi, niin ei se vapaaehtoinen lapsettomuus ole enää mikään erikoisuus niinkuin 10 vuotta sitten. Silti tästä pitää jauhaa koko ajan ja joka paikassa. Herää kysymys, miksi? Oikeasti, miksi haluatte aina vääntää tästä aiheesta? Mä uskon että siihen on jokin syy. Aivan kuten kaikkiin ihmisen tunteisiin, niihinkin on jokin syy. Kukaan ei vittuunnu, ärsyynny tai ilostu ilman jotain taustalla olevaa syytä. Mikä on se syy, miksi vapaaehtoisesta lapsettomuudesta pitää jankata?
Mitä se haittaa, että siitä puhutaan? Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, ja palstallekin. Älä lue, jos noin ärsyttää.
Minä ymmärsin, että aloittaja vain halusi tietää, miksi vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ole halunneet lapsia. Kuten tässäkin on nähty, kaikilla ei ole samat syyt. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton koska en pidä lapsista. En kokenut että tässä olisi mitenkään syytelty vapaaehtoisesti lapsettomia, taivasteltu, patistettu lapsia hankkimaan.
Yhtä lailla minua voi kiinnostaa tietää, miksi ihmiset ovat hankkineet lapsia. Kysymällä voi koettaa avartaa omaa maailmankuvaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Ohis, mutta minua ärsyttää lapsettomien tapa tuoda esille se miksi he ovat lapsettomia. On ihan ok olla haluamatta lapsia, mutta poikkeuksetta kommentit ovat tämän tyylisiä "minä haluan elää vapaata elämää, enkä sitoutua mihinkään huutavaan sinappikoneeseen! Lapset pilaavat elämän ja naisen vartalon." jotenkin tosi loukkaavaa lapsellisia kohtaan. Ei minun lapseni ole pilannut elämääni, eikä vartaloani! Hän on parasta mitä minulle on käynyt. Vähän kunnioitusta toisten valintoja kohtaan.
Lapsen hankkiminen pilaisi minun elämäni ja rajoittaisi liikaa minun vapauttani. Sinun elämästäsi tai vapaudestasi en ole kiinnostunut rotanhännän vertaa.
Juu, mutta sitä asiaa ei tuoda esille noin vaan nimenomaan niin että IHMISEN elämä on pilalla kun saa lapsen, eikä kukaan voi tehdä niitä asioita joita OIKEASTI haluaa tehdä lapsen kanssa. Jos et ymmärtänyt kommenttia, niin älä vastaa siihen.
Sanoisit edes, että sinua ärsyttää joidenkin lapsettomien tapa tuoda esille sitä, miksi ovat lapsettomia. Saisit silloin ehkä vähemmän alapeukkuja.
Esimerkiksi minä en ikinä ole väittänyt, että lapset pilaisivat naisen vartalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut hevosta. Onhan ne nättejä eläimiä, mutta kalliita ja työläitä ylläpitää. Harva hankkii hevosta jollei sitä erikseen haluamalla halua. Eikä hevosen haluamattomuus tarkoita että niitä vihaisi tai olisi jotenkin kypsymätön ottamaan vastuuta eläimestä josta huolehtiminen vie suuren osan elämästäsi.
Vaihda hevosen tilalle lapsi.
:'D kiitos sinulle joka laitoit tämän. Oon niin v***n kyllästynyt siihen ainaiseen vauvalätinään että seuraavan kerran kokeilen tätä jos joku sukulainen kysyy vauvakuumeesta. Olen jo miettinyt välien katkaisemista kaikkiin paitsi isovanhempiini. Joka helvetin kerta se on sitä vauvoisa kujertamista ja utelua. Serkuillani on nyt kolme esikoista syntynyt muutaman vuoden sisään ja oon ihan loppu. Aina joku tuppaa vauvan syliin ja sanoo: "katotaanpan tuleeko x:llekin vauvakuume hihihi :)". Tätini sanoo että pappani olisi niin onnellinen että saisi nähdä mun lapseni ennen kuin kuolee. ??!!
Olen ihan uupunut ja käyttänyt moneen kertaan kaikki mahdolliset kortit:
1. Sopimatonta kysyä vauvoista, koska kaikki ei pysty saamaan niitä
2. Ura ja muu elämä on tärkeämpi
3. En halua ekologisuuden/maailman tilanteen takia
4. Ei ole vielä 35v.kään tullu kuumetta vaikka puolisokin on
5. Ei v***u KIINNOSTA!Taidan vääntää vielä yhden kerran rautalangasta, sit se on moimoi kaikille ja jatkan tyytyväisenä.
Tee niinkuin minä tein aikoinani. Kerroin selkeästi ja selkeällä äänellä että Inhoan vauvoja enkä koskaan halua sellaisia paska läjiä. Siinä meni kuule mummeloilta maidot väärään kurkkuun ja pullat nenään. Loppu kun pari kertaa läväytin oikeen vittumaista tekstiä sinaappiperseistä. Sitten kun joku yritti tunkea vauvaa syliini laitoin pokkana kädet seläntaakse, katsoin tyrkyttäjää silmiin ja sanoin ei kiitos ja pidin visusti kädet seläntakana jumissa, että lattialle olis tipahtanut jos antaja olis irti päästänyt =D mutta menipä jakeluun. Rumaa kielenkäyttöä joo mutta siinä vaiheessa jos mikään muu ei kerran tepsi. Ja se etten pidä vauvoja sylissä on oma asiani eikä siinä taas ole mitään rumaa.
No kun nuokin on kokeiltu, tosin en voinut käyttää rumia sanoja sen takia että ne kakarat oli pöydän lähettyvillä. Se ei ole heidän vikansa että he ovat syntyneet ja vanhemmat lapset olisi jo tajunneet puheeni. Olen sanonut kaiken napakasti ja tehostanut viestiäni pöydästä poistumisella, käyttänyt karskeja kiertoilmaisuja joita lapset eivät ymmärrä. Tuntuu että utelijat tulevat immuuneiksi sanoilleni.Tuntuu että keinot on käytetty. Ennen nykyistäni vihjasin jopa että olen lesbo ja ajattelin sen toimivan noin vanhoillisille ihmisille.
Ja tuo vauvan ojentaminen: se on mennyt läpi monta kertaa koska sen ojentajan on pitänyt mennä juhlissa juomaan kahvinsa, ja etenkin sedälläni on taipumus muistuttaa että en voi olla noin vauvavastainen koska olen terveydenhuollossa ja mun pitäisi olla ihmisläheinen. Paskat. Ja edelleen, se ei ole vauvan vika että hän on tänne joutunut. Uskoisin että hän myös oikeasti voisi pudottaa vauvan. Yleensä menen kauas tai tarjoudun hakemaan sitterin jos jään nalkkiin. Hintana siinä vauvanvahtimisesta on AINA se vittumainen kujerrus ja valokuvien ottaminen.
No hitto sentään. Sun tapauksessa ei varmaan sitten auta kuin aika. Olethan miesystävällesi muistanut kertoa että lapsia ei tässä liitossa suurella todennäköisyydellä tule? Olen nimittäin huomannut matkani varrella että on niitäkin miehiä jotka sanoo joo ja sitten myöhemmin että aijaa emmä tienny et sä oot/olit tosissas =D
kirjoitti:
Ohis, mutta minua ärsyttää lapsettomien tapa tuoda esille se miksi he ovat lapsettomia. On ihan ok olla haluamatta lapsia, mutta poikkeuksetta kommentit ovat tämän tyylisiä "minä haluan elää vapaata elämää, enkä sitoutua mihinkään huutavaan sinappikoneeseen! Lapset pilaavat elämän ja naisen vartalon." jotenkin tosi loukkaavaa lapsellisia kohtaan. Ei minun lapseni ole pilannut elämääni, eikä vartaloani! Hän on parasta mitä minulle on käynyt. Vähän kunnioitusta toisten valintoja kohtaan.
Tämä ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa. Sekä minä itse että moni muukin lähipiirissäni on valinnut lapsettomuuden, mutta ei kellään ole tarvetta tuoda sitä esille tai julistaa kenellekään elämäntapaansa. En ole ikinä törmännyt tällaiseen, sukulaistätien vauvapainostukseen kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä vauvoista, taaperoista tai edes isommistakaan lapsista. Liikaa melua, hälinää ja sekasotkua. Eiköhän tämä riitä syyksi.
Minä nautin elämästäni näin. On hyvä asua isossa omakotitalossa, saa tehdä mitä haluaa, mennä miten haluaa. Rakennutettiin omakotitalo isolla budjetilla, joka ei olisi ollut mahdollista mikäli meillä olisi lapsia.
Meillä on koiria ja haaveissa ottaa hevosia omaan pihaan. Lapsen saaminen olisi pilannut elämäni - oli se sitten jollekin lapselliselle kuinka loukkaavaa tahansa. On minullekin sanottu, että vaikka eläimet kivoja onkin niin ikinä eivät kestäisi tälläistä määrää koiria. :D Joten tasoissa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjan nimeltä Poikani Kevin.
Ja minä luin Nancy-kirjan jossa se skitso tyttö yritti jo pikkulapsena tappaa omat sisaruksensa ym ym.
Sukulaiseni kysyivät minulta ja mieheltä vuosia sitten että koska me aiotaan hankkia lapsia. Sanoin että me ollaan vielä niiiiin nuoria (35v ja 36v tuolloin) että onhan meillä vielä aikaa, että varmaan 10 vuoden päästä aikaisintaan. Tuo on hyvä veto ja saa porukan hiljaiseksi ja kyselyt loppuivat, koska kukaan järkipäinen ihminen ei kehtaa enää alkaa huomauttelemaan toisille että hedelmällinen ikä taitaa olla mennyttä silloin, koska se olisi todella ikävää ikärasismia :D :D
Vierailija kirjoitti:
Itse haluan lapsen, koska haluan perheen. Haluan elää kaikki ne vaiheet, joita lapsi käy läpi. Kaikkein vähiten kaipaan vauvaa, mutta pakkohan se vauvavaihe on elää jotta lapsen saa. Se "lapsi", jonka haluan on siis se uusi ihminen, uusi perheenjäsen, joka on osa minua ja elämääni, jolle voi kertoa satuja ja tarinoita elämästä, jota opastetaan ja jolle opetetaan elämää. Kaipaan perheenjäsentä jonka kanssa voi hassutella, jolle välillä suutunkin, mutta siitä huolimatta rakastan.
Tämä oli mielenkiintoista. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton kyllä, mutta tuossa on sellainen näkökulma perhe-elämään, jonka itsekin voisin jakaa. Lapsi vähän kuin kaverina, vastavuoroisena osapuolena.
Vierailija kirjoitti:
Voin lasta leikittää ja onhan se mukava, kun huomaa, että lapsi pitää minusta, mutta tämä riittää minulle.
Minä huomaan, että en haluaisi että joku lapsi pitää minusta, ainakaan kovin paljon. Se tuntuisi ahdistavalta, siltä että joku on emotionaalisesti riippuvainen minusta. Jos lapsi pitää minusta, niin minulle olisi kauhean vaikea sanoa että en jaksa enää leikkiä, haluan nyt jutella aikuistenkin kanssa ym. Taitaa olla niin, että en uskaltaisi tuottaa lapselle tuollaisia pettymyksiä, koska sittenhän lapsi pitämisen lisäksi myös vihaisi minua?
Aikuisten suhteen periaatteessa sama, mutta kai koen, että koska aikuisilla on enemmän "omaa elämää", muitakin mielenkiinnon kohteita kuin minut, he eivät ole niin "vaarallisia". Eivät ole niin riippuvaisia. Mutta en myöskään halua, että joku rakastuu minuun tulenpalavasti, enkä todellakaan haluaisi olla mikään fanitettu poptähti tai suuri kansanjohtaja. Vierastan myös koiria siksi, että niillehän minun pitäisi olla laumanjohtaja, jos minulla niitä olisi.
Lapsi olisi minusta siis ihan liian riippuvainen, enkä nyt tarkoita riippuvuutta käytännön asioista - kyllä minä saan järjestettyä ruokaa pöytään, vaatteet päälle, kuljetuksen päiväkotiin jne. - vaan emotionaalista riippuvuutta. Sitä en kestäisi, tulisin hulluksi.
Minulla ei ole mitään suurta vapaudenkaipuuta, en ole uraihminen, viihdyn kotona. Teen mielelläni käytännön askareita yhdessä muiden kanssa. Voisin kyllä kuvitella elämää jossakin kommuunintapaisessa, jossa olisi lapsiakin. Mutta en halua päävastuuta kenestäkään lapsesta. Voisin olla sellainen lasten elämässä mukana hengaileva tyyppi, en enempää.
Päätin jo hyvin nuorena, että en halua lapsia. Olen köyhän yh-äidin tytär, eikä lapsuuteni ollut sieltä auvoisimmasta päästä. Isäni häipyi kuvioista, kun olin ihan pikkulapsi. Äidin kanssa olimme jonkin verran tekemisissä isän sukulaisten kanssa, ja he tekivät kyllä selväksi, kuinka syntymäni pilasi isän elämän. Minulla on itseäni paljon vanhempi veli, jonka olen tavannut koko elämäni aikana noin kymmenisen kertaa. Veli ei halua olla tekemisissä kanssani, koska piti äitiäni syynä vanhempiensa erolle (ja pitää ilmeisesti yhä vieläkin). Veljen kanssa meillä on siis eri äidit, mutta kuulemani mukaan isä oli ollut jo hyvän aikaa sinkkuna tavatessaan äitini eli syytösten pitäisi olla perusteettomat. Olin ujo ja hiljainen lapsi, joten olin helppo kohde koulukiusaamiselle, jota kesti koko peruskoulun ajan.
Lapsuusajan kokemukset ovat johtaneet siihen, että en oikein pysty luottamaan ihmisiin ja varsinkaan miehiin. En pysty sitoutumaan parisuhteeseen, koska pelkään lähes hysteerisesti sitä, että loppujen lopuksi mies hylkää minut (aivan kuten lapsuudessa veli ja isä tekivät). En halua, että lapsi joutuisi kokemaan samanlaista kiusaamista, kuin itse koin. En myöskään usko, että olisin kykeneväinen huolehtimaan pienestä ihmisestä, joka olisi ainakin muutaman vuoden ajan täysin riippuvainen minusta.
Lisään vielä edelliseen, että olen siitä kummallinen lapseton, että minulle sukulaiset eivät ole esittäneet kyselyjä lasten hankinnasta, eivät ole olleet tuuppimassa vauvojaan syliini. Ehkä minusta jotenkin paistaa läpi, etteivät lapset ole minun juttuni?
- 157
Mua ärsyttää se kun moni on tunkemassa pershedelmäänsä mun syliin että jos se vauvakuume tarttuisi! Viimeksi sanoin yhdelle puolitutulle että joo anna vaan se mulle mutta haluan varoittaa näin etukäteen että edellinen vauva jota minun oli pidettävä sylissä, putosi vahingossa pää edellä lattiaan ja sai aivovamman! Siihen loppuu aina ne vauvojen minulle päin ojentelut :DDDD
Alue: Aihe vapaa
:'D kiitos sinulle joka laitoit tämän. Oon niin v***n kyllästynyt siihen ainaiseen vauvalätinään että seuraavan kerran kokeilen tätä jos joku sukulainen kysyy vauvakuumeesta. Olen jo miettinyt välien katkaisemista kaikkiin paitsi isovanhempiini. Joka helvetin kerta se on sitä vauvoisa kujertamista ja utelua. Serkuillani on nyt kolme esikoista syntynyt muutaman vuoden sisään ja oon ihan loppu. Aina joku tuppaa vauvan syliin ja sanoo: "katotaanpan tuleeko x:llekin vauvakuume hihihi :)". Tätini sanoo että pappani olisi niin onnellinen että saisi nähdä mun lapseni ennen kuin kuolee. ??!!
Olen ihan uupunut ja käyttänyt moneen kertaan kaikki mahdolliset kortit:
1. Sopimatonta kysyä vauvoista, koska kaikki ei pysty saamaan niitä
2. Ura ja muu elämä on tärkeämpi
3. En halua ekologisuuden/maailman tilanteen takia
4. Ei ole vielä 35v.kään tullu kuumetta vaikka puolisokin on
5. Ei v***u KIINNOSTA!
Taidan vääntää vielä yhden kerran rautalangasta, sit se on moimoi kaikille ja jatkan tyytyväisenä.