Töistä valittaminen
Mikä vaivaa ihmisiä, jotka valittaa paskasta duunista, palkan heikkoudesta yms. tälläkin palstalla? Onko käynyt mielessä, että ammatinvalinta on ihan itse tehty ja alaa voi myös vaihtaa. Suomessa on kohtuullisen helppoa lähteä opiskelemaankin. Se on paljolti vain omista valinnoista ja ahkeruudesta kiinni. Jokainen voi kehittää itseään ja opiskella uuttaa alaa. Elämä menee pilalle, jos koko ikänsä tekee jotain mikä ei yhtään huvita ja pelkästään valittaa.
Kommentit (18)
Tiedän monta ihmistä, jotka ovat tyytymättöminä työhönsä lähteneet opiskelemaan ja sinnitelleet pienillä tuloilla ahkerasti opiskellen muutaman vuoden ja kohentaneet tyytyväisyyttä elämäänsä huomattavasti. Moni ei edes tajua, että niinkin voi ihan itse tehdä.
öö, eikyllä nykyään voi "valita", vaan otetaan se mikä saadaan ja tehdään minkä jaksetaan, itse ollut kuljetus alalla ja alko vituttamaan niin laitoin hakemuksen taas kouluun josko tärppäis
ja eiole enään mahdollista opiskella lisää jos onjo saman tason opinto kädessä, eivaan yksinkertaisesti pääse sisään, itellä ei onneksi vielä yhtään amk opintoja niin sinne siis
ihan ensimmäisenä vituttaa alkolukot, joudun niitä hönkäilemään vaikka olen kokoikäni absolutistina, ihan vitusta yrittää hönkäillä 30 asteen pakkasilla...
Harvassa lienee ne ihmiset jonka työt ovat jatkuvaa ruusuilla tanssimista ja aina on kivaa.
Asenteesta se omasta mielestäni on kiinni, muistan muutamankin kerran kun on saanut mielessään potkaista itseään p*rseeseen kun on alkanut oikeasti ottamaan päähän töissä, kun on hetken jälkeen taas tajunnut että ne ärsytyksen aiheet ovat ohimeneviä ja hetkellisiä, ja oikeasti tykkään työstäni. Plus tietysti että siinä aina muistaa että kaikesta huolimatta, vaikka olisi miten surkea päivä eikä mikään onnistu niin ainakin on työpaikka.
Tämänkin ketjun on aloittanut joku kermaperse tai heidän jälkeläinen.
Joka ei ole oikeita töitä ikinä tehnyt,
Tvstä korkeintaa nähnyt...
Jaa. Mitäs ap tuumaat, mille alalle minä, akateeminen asiantuntija-ammatin haltija, voisin tässä 50 vuoden iässä vielä kouluttautua.
Oma ammatti vituttaa, varsinkin työpaikka, mutta siitä on pakkp pitää kynsin hampain kiinni, kun alan työpaikat ovat todella vähissä, eikä kukaan enää halua palkata tämän ikäistä.
Ei se aina ole kuule niin helppoa, kuin kolmekymppisenä kuvittelee. Alan vaihto on korkeassa iässä likipitäen mahdotonta: ei huolita koulutukseen tai se ei kannata siksi, että valmistuisit uudelle alalle liki kuusikymppisenä, ilman alan työkokemusta, ja sinua ei silloin yksikään työnantaja palkkaisi.
Eli pakko on sinnitellä. Ja kyllä: aina saa valittaa, jos se oloa yhtään helpottaa. Me ollaan siinä suhteessa kaikki erilaisia: toisia valittaminen auttaa ja toisten mielialaa se synkentää lisää. Jos koet kuuluvasi jälkimmäisiin, älä LUE sellaisia aloituksia, joista ahdistut!
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin ketjun on aloittanut joku kermaperse tai heidän jälkeläinen.
Joka ei ole oikeita töitä ikinä tehnyt,
Tvstä korkeintaa nähnyt...
Kuule, ihan tavallisesta perheestä ole lähtöisin. Tehnyt töitä nuorena joka kesä. Opiskellut ahkerasti koko nuoruuteni 28 vuotiaaksi asti ja tehnyt samalla töitä. Enkä kovin paljon ole näistä valittanut. :)
Ap
Se on ihan normaalia että töistä valitetaan. Mielummin sitä rentoilisi ja bilettäisi. Sitten on tosi huonosti asiat jos töissä viihtyy paremmin kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mitäs ap tuumaat, mille alalle minä, akateeminen asiantuntija-ammatin haltija, voisin tässä 50 vuoden iässä vielä kouluttautua.
Oma ammatti vituttaa, varsinkin työpaikka, mutta siitä on pakkp pitää kynsin hampain kiinni, kun alan työpaikat ovat todella vähissä, eikä kukaan enää halua palkata tämän ikäistä.
Ei se aina ole kuule niin helppoa, kuin kolmekymppisenä kuvittelee. Alan vaihto on korkeassa iässä likipitäen mahdotonta: ei huolita koulutukseen tai se ei kannata siksi, että valmistuisit uudelle alalle liki kuusikymppisenä, ilman alan työkokemusta, ja sinua ei silloin yksikään työnantaja palkkaisi.
Eli pakko on sinnitellä. Ja kyllä: aina saa valittaa, jos se oloa yhtään helpottaa. Me ollaan siinä suhteessa kaikki erilaisia: toisia valittaminen auttaa ja toisten mielialaa se synkentää lisää. Jos koet kuuluvasi jälkimmäisiin, älä LUE sellaisia aloituksia, joista ahdistut!
Tuo ikärasismi on kyllä paha, sitä en mitenkään kiistä. Lähinnä viittasin pari-kolmekymppisiin valittajiin, joiden mielestä kaikki vaan on ihan paskaa, mutta mitään ei viitsitä tehdä asian muuttamiseksi. Itse olen tosiaan reilu kolmekymppinen ja nähnyt aika paljon vaivaa töiden, opiskelun ja ammatinvalinnan eteen.
Ap
Vähän riippuu siitä, mistä valittaa. Ihminen voi olla unelma-alallaan, mutta työpaikan pomot ovat sietämättömiä. Harvoin sitä kuitenkaan voi tietää firman sisäistä dynamiikkaa ennalta, joten vaihtaminen voi johtaa ojasta allikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu siitä, mistä valittaa. Ihminen voi olla unelma-alallaan, mutta työpaikan pomot ovat sietämättömiä. Harvoin sitä kuitenkaan voi tietää firman sisäistä dynamiikkaa ennalta, joten vaihtaminen voi johtaa ojasta allikkoon.
Sietämättömän huonot pomot on kyllä vahva syy etsiä uusia hommia. Useinhan pomoista valitetaan, vaikka eivät edes olisi kovin huonoja. Jonkun paskan työntekijän mielestä asiansa hyvin hoitavakin pomo on paska, kun vaatii tekemään duunia.
Kyllä nykyään töitä voi valita, jos on sopiva koulutus ja muu tausta takana. Ihan jokainen lähihoitaja tai siivooja sitä tosin ei voi tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Oma ammatti vituttaa, varsinkin työpaikka, mutta siitä on pakkp pitää kynsin hampain kiinni, kun alan työpaikat ovat todella vähissä, eikä kukaan enää halua palkata tämän ikäistä.
Eli pakko on sinnitellä. Ja kyllä: aina saa valittaa, jos se oloa yhtään helpottaa. Me ollaan siinä suhteessa kaikki erilaisia: toisia valittaminen auttaa ja toisten mielialaa se synkentää lisää. Jos koet kuuluvasi jälkimmäisiin, älä LUE sellaisia aloituksia, joista ahdistut!
Meillä on töissä sun ikäisiä, omaan työhönsä kyynistyneitä valittajia. Olen parikymppinen, mutta kokenut 2v. työttömyyttä, työpaikkakiusaamista, burn outin (taustalla työn organisointiongelmat) ja pätkätöitä toisensa perään, joten olen nyt todella onnellinen vakitöistä. Jos työ pännii oikeasti noin paljon, jää työttömäksi!! Nimenomaan työttömäksi VOI JÄÄDÄ. Ei kukaan pakota töihin. Sulla on valta valita. Jos et ole valmis luopumaan taloudellisesta hyvinvoinnista ja siirtymään Kelan luukulle Kelan ja työkkärin pompoteltavaksi, lopeta saakeli valittaminen!!
Ei mua haittaa pieni palkka. Mua haittaa se, että sillä palkalla ei kykene elämään ilman valtion tukia. Työ on mukavaa. Kyllä työnantajan pitäisi maksaa sellaista palkkaa, että sillä voi elää itsenäisesti. Typerää että valtion tuista muodostuu loppupalkka. Ja siis teen täyttä työpäivää.
Jotkut työt kuormittavat tosi paljon. Mielestäni ihan hyvä että siitä puhutaan niin asioille voisi tehdäjotain. Moni voi nauttia esimerkiksi hoitotyöstä ja haluaa tehdä sitä mutta ei yksinkertaisesti jaksa koska se on liian kuormittavaa. Mielestäni kaikkkrn tulisi saada tehdä työtä josta nauttii ja työhyvinvointiin täytyy kiinnittää huomiota.
Ei todellakaan voi lähteä opiskelemaan, kun nyt palkkatyössäkään rahat ei riitä laskujen jälkeen kunnolla ruokaan. Opintotuki tai -raha on vaan pieni osa palkasta.
Joka päivä kadun ammatinvalintaani ja tyhmyyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua haittaa pieni palkka. Mua haittaa se, että sillä palkalla ei kykene elämään ilman valtion tukia. Työ on mukavaa. Kyllä työnantajan pitäisi maksaa sellaista palkkaa, että sillä voi elää itsenäisesti. Typerää että valtion tuista muodostuu loppupalkka. Ja siis teen täyttä työpäivää.
Ja jos alani työntekijöitä ei olisi, niin missä te sitten söisitte vappubrunssinne tai juhlisitte uuttavuotta? Teen siis työtä, jolla on iso merkitys monen vapaa-ajalle ja hyvinvoinnille.
Jepjep, ootan innolla uudelle alalle kouluttautumista, toi opintotuki on varmaan luksusta mun nykyseen palkkaan verrattuna. Harmi, että en teininä tajunnut että pitää lukea enemmän!
Valittaminen on helpompaa kuin vastuun ottaminen omasta elämästään.