Hei vuonna 90 syntynyt! Millainen on elämäntilanteesi?

Valmistuin maisteriksi vähän aikaa sitten. Olen naimisissa, ja tällä hetkellä työtön. Ihan kivasti silti menee. Lasta yritetään, mutta ei ole vielä kuulunut.

yrittäjä, uusperheellinen, naimisissa, omakotitalo maaseudulla ja lapsi tulossa. töitä tehään helvetisti ja sen kyllä näkee silmäpusseista ja autosta pihalla. nukkuminen ja laiskottelu on kivaa mut raha, luksus ja säästöt on kivempaa. valintoja valintoja ;)

kyllä lähemmäs 30 vuotiaan pitää jo olla elämässä kiinni eikä mennä rellestää pitkin baareja kymppi tilillä xD

Pääsin lukiosta suoraan yliopistoon ja nyt viimeistelen gradua. Kihloissa, mies -88 opiskelee myös. Olen tehnyt koko opintojen ajan paljon töitä, käynyt vaihdossa ja matkustellut. Opintolainaa on paljon ja opinto-oikeus ja -tuki loppuu tähän kevääseen, onkin jo aika siis valmistua. Asutaan opiskelija-asunnossa vuokralla ja molemmilla on kesätöitä tiedossa, eli hyvin menee sen osalta. Minulla on kova vauvakuume, mutta haluan häät ensin ja niitä onkin suunniteltu 2018 juhlittavaksi. Auto meillä on, tosin se on nyt syksystä asti ollut rikki ja seisonnassa. Kesätyövaroilla sit korjataan se. Rahasta on tiukkaa, mutta eipä sitä koskaan olekaan paljoa ollut joten sen kanssa on tottunut elämään. Ei juoda, eikä käydä baareissa se kun vie rahaa, vapaa-aikana katotaan elokuvia kotona tai vaan ollaan. Tosin opiskelujen alkuaikoina tuli rällättyä senkin edestä, eli ehkä siitä on myös kasvanut yli. Ylipainoa pitäis tiputtaa molemmilla, liikuntaa onkin lisätty, ruokavalio kuntoon kunhan pääsee tienaamaan. Syödään molemmat tällä hetkellä päivittäin koulussa halpoja opiskelijalounaita kaksi kertaa päivässä.

Menee melko huonosti. Olen kärsinyt 18-vuotiaasta saakka masennuksesta. Kirjoitin yo:ksi 2 vuotta ikätovereitani myöhemmin, sen jälkeen tuli välivuosia, kunnes hain ja pääsin yliopistoon. Kerran jo vaihdoin yliopistoa ja pääainetta, mutta kummassakaan ei ole opinnot edenneet. Motivaatio on alhainen ja opiskelen huuhaana pidettyä alaa, joten työnäkymätkään eivät ole valoisat, vaikka saisinkin itseäni niskasta kiinni ja onnistuisin joskus valmistumaan.

Läheisiä ihmissuhteita ei ole enkä ole koskaan seurustellut. Olen yksinäinen. Olen aina saanut pakit miehiltä, joita olen yrittänyt, tai ahdistuneena paennut miehiä, jotka minusta ovat kiinnostuneet. Asun pienessä yksiössä huonolla alueella, ja naapurissa asuu paljon juoppoja ja syrjäytyneitä. Kaiken lisäksi olen sössinyt raha-asiani hyvin perusteellisesti. Maksuhäiriömerkintöjä on useita ja ulosotossa velkaa ties miten paljon. En ole edes uskaltanut selvittää tai ottaa yhteyttä velkaneuvontaan, koska tulot koostuvat vain sosiaalietuuksista. Raha-asiat painavat mieltä kaikista eniten. Haluaisin seurustella ja voisin jopa kokeilla tinderiä tai vastaavia, mutta todennököisesti miehet kaikkoaisivat heti kun saisivat tietää, millainen luuseri olen.

Tulevaisuus näyttää synkältä, ja masentaa ajatella, että en tule todennäköisesti koskaan saaman parisuhdetta, perhettä, työtä, matkoja, viihtyisää asuntoa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa olen tähän kaikkeen niin kypsä, että löydän sopivan itsemurhatavan ja toteutan sen.

2 AMK- tutkintoa, työttömänä yli vuoden. Seurustelen ja asun vuokralla yksin. Toiveessa työpaikan löytäminen, ehkä muuttaminen lähemmäs Etelä-Suomea, vauva ja naimisiin meno. 

Yo 2009

Välivuosi 2009-2010 kotona chillaillen

Välivuosi 2010-2011 kokiksi opiskellen, raskaus yksin

Syksyllä 2011 syntyi esikoinen

Välivuosi 2011-2012 äippälomalla

Välivuosi 2012-2013 kotihoidontuella

Vuonna 2013 pääsin yliopistoon, opinnot edelleen kesken

2015-2016 kotona kun toinen lapsi syntyy

Eli kaksi lasta, yksi avo- ja yksi avioero takana, paljon opintolainaa, opinnot pahasti kesken, opiskelualan työtilanne huono, tulevaisuus sumuisa

Vierailija kirjoitti:

Menee melko huonosti. Olen kärsinyt 18-vuotiaasta saakka masennuksesta. Kirjoitin yo:ksi 2 vuotta ikätovereitani myöhemmin, sen jälkeen tuli välivuosia, kunnes hain ja pääsin yliopistoon. Kerran jo vaihdoin yliopistoa ja pääainetta, mutta kummassakaan ei ole opinnot edenneet. Motivaatio on alhainen ja opiskelen huuhaana pidettyä alaa, joten työnäkymätkään eivät ole valoisat, vaikka saisinkin itseäni niskasta kiinni ja onnistuisin joskus valmistumaan.

Läheisiä ihmissuhteita ei ole enkä ole koskaan seurustellut. Olen yksinäinen. Olen aina saanut pakit miehiltä, joita olen yrittänyt, tai ahdistuneena paennut miehiä, jotka minusta ovat kiinnostuneet. Asun pienessä yksiössä huonolla alueella, ja naapurissa asuu paljon juoppoja ja syrjäytyneitä. Kaiken lisäksi olen sössinyt raha-asiani hyvin perusteellisesti. Maksuhäiriömerkintöjä on useita ja ulosotossa velkaa ties miten paljon. En ole edes uskaltanut selvittää tai ottaa yhteyttä velkaneuvontaan, koska tulot koostuvat vain sosiaalietuuksista. Raha-asiat painavat mieltä kaikista eniten. Haluaisin seurustella ja voisin jopa kokeilla tinderiä tai vastaavia, mutta todennököisesti miehet kaikkoaisivat heti kun saisivat tietää, millainen luuseri olen.

Tulevaisuus näyttää synkältä, ja masentaa ajatella, että en tule todennäköisesti koskaan saaman parisuhdetta, perhettä, työtä, matkoja, viihtyisää asuntoa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa olen tähän kaikkeen niin kypsä, että löydän sopivan itsemurhatavan ja toteutan sen.

Minä olen samassa tilanteessa ja hyvin pitkälti samalainen tarina. Itsemurhaa jo yritin pari vuotta sitten ja siinä epäonnistuttuani sain itseäni hetkellisesti niskasta kiinni ja yritin tehdä elämästäni parempaa, mutta epänonnistuin. Nyt olen alkanut suunnitella itsemurhaa uudelleen.

Valmistuin Amk:ssa ja käyn vakitöissä, joka ei kuitenkaan vastaa alaani. Ehkä jatko-opiskelua vielä tulevaisuudessa. Työni on mieluisaa ja ei fyysisesti raskasta, mutta palkka ei ole hyvä (1800ekk) brutto. Asun yksin kaksiossa. En ole ikinä seurustellut ja seksikerratkin voi oikeastaan laskea kahden käden sormilla. Tuntuu kyllä omituiselta, että täällä todella monella ikäiselläni on jo omistusasuntoja ja lapsia :o lähipiirissäni (n. 88-93 syntyneet) nuo asiat eivät ole kellään olleet todellakaan ajankohtaisia. m26

Yo 2009, sh 2013, oma yksiö 2013, naimisiin 2016, asunnon myynti ja yhteisen kolmion osto. Mies 31v DI. Lapsi saa tulla milloin vain.

Olen sivutoiminen mainosalan yrittäjä ja siinä rinnalla teen täysin alaani kuulumatonta työtä. Ihmiset yrittää tilata multa toimeksiantoja pilkkahinnalla, enkä voi tehdä puoli-ilmatteeks kun on yel:t ja verot maksettavana... Joo, rahat on vähissä ja vituttaa, mieheni vm. -91 ei saa töitä mistään. Minäkin haen oman alani töitä koko ajan ja moneen haastatteluun olen päässyt, mutta sitä vakipaikkaa ei vaan heru.

Kärsin vielä paniikkihäiriöstä ja mulla on nyt viimeiset kaksi vuotta ollut tosi vaikeeta. 

Maisteri 2015, nyt osa-aikatöissä omalla alallani ja hakemassa ensi syksyksi takaisin yliopistolle toista maisterintutkintoa varten. Opiskeleva mies ja koira, joiden kanssa asutaan vuokralla kolmiossa. Ihan kivasti ja "suunnitelmien mukaan" on mennyt, mutta alanvaihto tosiaan mielessä. Toiveissa päästä muuttamaan mahdollisesti pääkaupunkiseudulle mielekkäiden töiden ja uuden uran pariin 3v sisällä.

"Hei! Kiitos mielenkiinnostanne työpaikkaa kohtaan. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun."

Ne, jotka menivät opiskelemaan hoitoalalle, ovat työllistyneet hyvin. Samoin farmaseutti- ja lääkäriystävät. Myös pojat, jotka valmistuivat Aalto-yliopistosta, ovat vakihommissa.

Ongelmia on humanisteilla ja taidealoilla.

Voi kun nuorille saisi teroitettua, että ei kannata mennä opiskelemaan kulttuuriantropologiaa tai kirkkoslaavia.

Tapasin jo teininä nykyisen aviomieheni. Naimisissa olemme kolmatta vuotta. Toinen lapsi tulossa. Vakityötä ei kummallakaan mutta hyvin ollaan molemmat työllistytty tähän asti valmistumisen jälkeen. Oman talon osto seuraavaksi kiikarissa kunhan tiedämme mihin asetumme.

Toinen korkeakoulututkinto pian suoritettu. Opintotuki tulee ja menee. En ole matkustellut, hankkinut lapsia, ajoneuvoa tai omistusasuntoa. Ei ole ollut rahaa. Vuokra-asunnossa avomiehen kanssa asustelen.

Olen viettänyt lukion jälkeen monta välivuotta ja yksi niistä kului opistossa. Kehenkään en kiinny pidemmäksi aikaa, mutta fuckbuddyja riittää jonoksi asti. Ei ammattia eikä asuntoa. Olen vain tuuliajolla ja hyväksikäytän fuckbuddyja.

Mä olin lukiossa ekaluokalla silloin ku te synnyitte. Oonkin jo vähän ryppyinen.

AMK tason koulutus on, mutta alan töitä en ole tehnyt päivääkään. Sen sijaan olen saanut puhuttua itseni eri mittaisiin ja erilaisiin työpaikkoihin. Isken kenet haluan ja otan myös omakseni ja olen kateellinen sekä mustasukkainen kaikille muille jotka vähänkään voisivat olla uhaksi minulle. Tykkään ruskeakielisyydestä ja matkimisesta. Boostaan omaa egoani haukkumalla muita ja eristämällä huonommat porukasta.

Olen alkoholisti

Ihana avioliitto rakkaan ihmisen kanssa. Itsellä hyvin työllistävä ammatti, mutta tällä hetkellä vain osa-aikatöitä. Miehellä opinnot vielä kesken. Stadissa asutaan kivassa kaksiossa vuokralla. Esikoinen on ensimmäisellä kolmanneksella tulossa. Köyhiähän me ollaan, mutta onnellisia. Ei meidän perheeltä ainakaan ruokaa ja lämpöä puutu.