Lue keskustelun säännöt.
Hei vuonna 90 syntynyt! Millainen on elämäntilanteesi?
19.03.2017 |
Kertokaahan ikätoverit! Tuntuu, että tässä iässä voi elämä olla mitä vaan, jotkut vielä opiskelee, osa elää lapsiperhearkea, kenties teillä on jo koululaisia? Itse asun ulkomailla omistusasunnossa miehen kanssa. Tienaamme molemmat todella hyvin ja matkustellaan paljon. Lapsia meillä ei ole suunnitteilla, emmekä ole kihloissa tai naimisissa. Mitä teille kuuluu?
Kommentit (186)
Valmistunut ammattiin neljä vuotta sitten, siitä asti ollut nykyisessä työpaikassa. Osa-aikaisena tienaan keskimäärin 2000 euroa kuussa. Vuokra-asunto, säästöjä on kertynyt hyvin, joskaan mulla ei mitään erityisen rahaa vieviä harrastuksia ole. Seurustellut nelisen vuotta, erillisissä asunnoissa elämme, ei lapsia edes suunnitteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeakoulututkinto, ei vakituista työpaikkaa mutta töitä kuitenkin koko ajan on ollut. Naimisissa, oma koti rakennettu pari vuotta sitten ja yksi lapsi on. Mies vakituisessa työssä.
- Avoliitossa 5 vuotta, suurituloinen mies, onnellinen parisuhde.
- Omistusasunto, mistå iso osa lainaa maksettu.
- Lasten tekemistä suunniteltu lähivuosille.
- Puoli vuotta sitten valmistunut korkeakoulututkinto.
- Töitä vaihtelevasti, ei vakipaikkaa.
Nyt kun luen omaa "listaani" elämäntilanteesta, huomaan oikeasti miten nämä "pienet asiat" ovatkin suuria ja vaikuttavat onnellisuuteeni. Rehellisesti sanottuna olen nyt onnellinen!
Ompas mielenkiintosta lukea muiden samanikäisten elämäntilanteista.
Itse valmistunut amkista reilu 3 vuotta sitten, siitä lähtien tehnyt oman alan hommia peräti kolmessa eri kunnassa. Omalla alalla kun ei vakinaistamista juurikaan tehdä, aina saa näitä määräaikaisuuksia toisen perään.. Ennen valmistumista on kyllä paiskittu hommia urakalla, tosin ei oman alan töitä.
Tällä hetkellä avoliitossa, vuokralla asuntaan ja omakotitalo haaveissa. Sillä ei kiire, katsellaan ja odotellaan sitä täydellistä omaa kotia. Koira löytyy, lapsia ei vielä, mutta haaveissa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-94 syntynyt. Kaksi lasta, ok-talo, kihloissa oltu 6 vuotta, tänä kesänä naimisiin.
Eli Jeesuksen jälkeläisten noin viidennen polven ikätovereita. Liekö yhtään enää elossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-94 syntynyt. Kaksi lasta, ok-talo, kihloissa oltu 6 vuotta, tänä kesänä naimisiin.
Ja selvästi luetunymmärtämisessä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta, joiden isän kanssa asun vuokralla kaupunkimme keskustassa. Olen juuri valmistumassa maisteriksi ja ajattelin aloittaa siitä suoraan jatko-opinnot, eli väitöskirjan työstämisen. Minulla oli vakityöpaikka ihan mukavalla alalla, mutta lopetin sen työn kokonaan ensimmäisen lapsen syntyessä, että voisin keskittyä opiskeluun. Eletään kädestä suuhun, mutta ollaan silti todella onnellisia. Lapset ovat ihania, saan tehdä sitä mitä rakastan ja tämä vähävaraisuuskin on väliaikaista.
Työtön, sinkku, ei vielä lapsia, asun yksin. :D Kieltämättä tulee pieni alemmuus, kun tätä ketjua lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme avopuolisoni kanssa vuokra-asunnossa, olemme ostamassa rivitalo/kerrostalokolmion kunhan tiedämme millä paikkakunnalla tulemme edes vuotta pidempää asuneet. Valmistuimme kumpikin viime vuoden lopulla ja nyt koulutusta vastaavassa työssä. Häitä suunnittelemme ja lasten hankintakin on seuraavan viiden vuoden aikana ajankohtainen. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, taloudellinen tilanne on hyvä ja matkustamaan pääsemme tasaisin väliajoin.
Sairastuin teini-iässä masennukseen ja anoreksiaan. Vasta tuossa 25-vuotiaana onnistuin karistamaan masennuksen ensinmäistä kertaa pois elämässäni.
Tuntuu kuin olisin saanut uuden mahdollisuuden kaikkien niiden mustuudessa vietettyjen vuosien jälkeen. Nautin elämästä. Nautin pienistä arkisista asioista, kuten kupista lämmintä teetä tai kuinka aurinko siivilöityy oksien lävitse seinälle.
En ole ikinä seurustellut tai edes suudellut ketään, kun koko nuoruus meni itseinhon parissa. Onneksi on koko elämä aikaa tutustua itseensä ja muihin.
Voimia kaikille jotka painii masennuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen viidettä vuotta yliopistossa, melkeinpä vain gradu puuttuu. Poikaystävän kanssa asumme vuokralla, ollaan aika peeaa ja opintovelat niskassa vähän murehditaan miten hyvin sitä työllistyy valmistumisen jälkeen :D ei lapsia, ei lemmikkiä, ei autoa tai omaisuutta. Ihan hyvin pyyhkii kun vaatimattomia ollaan.
MÄ OON IHAN SAMAA MIELTÄ KIRJOITAJAN KANSSA.
Ihanko tosi teil muilla 27 v porukalla menee noin hyvin. Mä oon sinkku, asun vuokralla ja teen työtä jonka työsopimukset ovat olleet määräaikaisia jo kohta 1.5 v Työsopimusta toisen perään ja mitään vakiduunia ei oo luvassa tässä ammatissa moneen vuoteen. Onneksi yliopisto on käyty, matkustan maaailmalle aina kun on rahaa ja aikaa, sekä harrastuksia on runsaasti. Se puoliso löytyy jos on löytyäkseen, mulla ei oo vielä kiire perhe-elämään :)
Jep!!! Täällä kohta 27 vee, avopuoliso löytyy mutta hyvin ei mene, 1 koira, opiskelut kesken, masennus, ei lapsia, vuokrakämppä, ja eipä mitenkään kauheen kummosesti mene :D
Tätä ketjua kun lukee, niin tulee mieleen, että eikös Suomi ole taas lamassa ja syntyvyys todella pieni :D
Kaikilla korkeakoulututkinnot, töitä, asuntoja ostellaan ja lapsia tehdään...
Kyllä amiskaverit ovat ehtineet pisimmälle. Kaksi esimerkkiä. Peruskoulu 2006, sähköasentaja 2009, armeija 2010, heti sähkärin hommiin. Oma yritys 2013, talon rakentaminen 2016. Lapsi tulossa, vaimo fysioterapeutti, oma yritys.
Toinen lähihoitaja 2009, vakipaikka heti, Puoliso 2013 ratikkakuski, kaksio 2013, lapsi 2015, uusi kolmio Saunalahdesta 2016.
Kaikkein pisimmälle on ehtinyt ap ketjun edetessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä amiskaverit ovat ehtineet pisimmälle. Kaksi esimerkkiä. Peruskoulu 2006, sähköasentaja 2009, armeija 2010, heti sähkärin hommiin. Oma yritys 2013, talon rakentaminen 2016. Lapsi tulossa, vaimo fysioterapeutti, oma yritys.
Toinen lähihoitaja 2009, vakipaikka heti, Puoliso 2013 ratikkakuski, kaksio 2013, lapsi 2015, uusi kolmio Saunalahdesta 2016.
Näin se menee. Pari välivuotta pitänyt ja sen jälkeen yliopistoon mennyt alkaa valmistumaan 28 vuotiaana. Saman ikäinen amiksen kautta ammatin hankkinut, on ollut töissä jo 8 vuotta.
Yhden 3kk lapsen äiti, toinen haaveissa. Kaksi ammattia, toisesta perustettu ja myyty yritys, viimeisintä ammattia tarkoitus lähteä korottamaan amk:on äitiysloman jälkeen. Mies löytyy, kihloissa ollaan ja naimisiin tarkoitus mennä. Tällähetkellä vielä vuokralla, mutta omaa aikomus rakentaa. Paikkakuntaakin tullut matkan varrella vaihdettua monesti, mutta nyt perheen myötä asettunut.
Minulla kaksi lasta. Kolmas suunnitteilla lähivuosina.
Asuntaan omassa, uudehkossa talossa. Kihloissa, pian naimisiin.
Töissä olen, vakipaikka. Yliopistoon haen nyt keväällä kun ei koulutusta ole.
Kaikki on siis oikein hyvin. Ainoastaan opiskelemattomuus ahdistaa....