Lue keskustelun säännöt.
Hei vuonna 90 syntynyt! Millainen on elämäntilanteesi?
19.03.2017 |
Kertokaahan ikätoverit! Tuntuu, että tässä iässä voi elämä olla mitä vaan, jotkut vielä opiskelee, osa elää lapsiperhearkea, kenties teillä on jo koululaisia? Itse asun ulkomailla omistusasunnossa miehen kanssa. Tienaamme molemmat todella hyvin ja matkustellaan paljon. Lapsia meillä ei ole suunnitteilla, emmekä ole kihloissa tai naimisissa. Mitä teille kuuluu?
Kommentit (186)
Omakotitalo, vakituinen työpaikka, naimisissa ja esikoisen laskettuaika kuukauden sisällä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ole 90 syntynyt (25v), mutta vastaan silti. Naimisissa, 3v lapsi, toinen tulossa, vakiotyö (duunari), omistamme talon mukavalla alueella, ammattikorkeakouluun hain juuri (mahdollisuus suorittaa monimuotona töiden rinnalla mikäli pääsen sisään, jotteivat tulot kärsi).
Ihan kivasti siis menee, mutta haavailemani yliopisto jäänee realismin nimissä haaveeksi.
AMK-koulutus, vakiduuni, jossa ok-palkka ja omaa alaa, mutta muuten kamala ja todella stressaava (ei johdu alasta vaan muista, työnantajaan liittyvistä, tekijöistä). Asun avomiehen kanssa vuokralla pk-seudulla, oman hankinta varmaan parin vuoden sisään ajankohtainen. Yhdessä oltu vajaat 2 vuotta, kosintaa odottelen. Miehellä hyvä vakityö myöskin ja palkka tuplaten omaani nähden. Lapsia suunnitelmissa ehkä n.4-6 vuoden päästä. Miehellä velaton auto, jota minäkin saan yhtälailla käyttää.
Teen väitöskirjaa, väittelen näillä näkymin parin vuoden päästä. Asun omistusasunnossa ja pian tulee vuosi täyteen ensimmäisen poikaystävän kanssa. Ura ja taloudelliset asiat siis edenneet hyvin, mutta henkisellä ja sosiaalisella puolella on ollut paljon ongelmia teini-iästä lähtien, ja vasta niistä toivuttuani onnistuinkin löytämään ensimmäisen seurustelukumppanin. Terveys jonkun verran reistailee, mutta jos pitää valita niin mieluummin nämä fyysiset vaivat kuin ne henkiset. Elämä on hyvää nyt. Aikaisemmin kun ajattelin tulevaisuutta, ajattelin olevani menossa kohti umpikujaa. Nyt haaveilen ja näen mahdollisuuksia.
Monilla on hirveä kiire saada elämä pakettiin jo nuorena, kun on lasta ja lainaa. En sano mitenkään paheksuen. Hyvähän se on, jos on selvät sävelet. Omassa tuttavapiirissä eletään vielä pidennettyä nuoruutta. vuonna 1990 syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla on hirveä kiire saada elämä pakettiin jo nuorena, kun on lasta ja lainaa. En sano mitenkään paheksuen. Hyvähän se on, jos on selvät sävelet. Omassa tuttavapiirissä eletään vielä pidennettyä nuoruutta. vuonna 1990 syntynyt.
Samaa itsekin mietin. Ihan omituista lukea, että ikäisilläni jo mnta lasta, asuntolainat, omistusasunnot jne. Kaveriporukassani 88-91 syntyneillä kellään ei ole vielä mitään noista :D
Vierailija kirjoitti:
Monilla on hirveä kiire saada elämä pakettiin jo nuorena, kun on lasta ja lainaa. En sano mitenkään paheksuen. Hyvähän se on, jos on selvät sävelet. Omassa tuttavapiirissä eletään vielä pidennettyä nuoruutta. vuonna 1990 syntynyt.
Minä menin suoraan lukiosta yliopistoon ja hilluin, ryyppäsin ja rälläsin siellä sen kuusi vuotta. Loppuvaiheessa alkoi jo kunto loppua, ja tähän päälle vielä tietysti lukioaikainen biletys.
Ei tuntunut yhtään liian aikaiselta saada lapsi 26-vuotiaana ja ottaa asuntolaina. :D Niin me ollaan erilaisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihloissa, asumme yhdessä vuokralla kivassa kodissa lähellä keskustaa. Mies vakinaisessa työssä ja itse opiskelen korkeakoulussa ja teen oman alan keikkatöitä opiskelun ohella. Eli hyvin pyyhkii :)
Asutaan omakotitalossa, noin 140 neliötä, 3 lasta, joista ensimmäinen aloittaa jo koulun tänä vuonna, kaksi autoa. Itselläni 2 ammattia, viime vuodesta lähtien opiskelin avoimessa yliopistossa ja samalla tein sijaisuuksia, nyt 6 kk sijaisuus edessä ja sitten koulunpenkille toivottavasti viralliseksi opiskelijaksi. Luultavasti saan vedettyä AMK-tutkinnon alle kolmessa vuodessa kun on niin paljon työkokemusta ja opintoja taustalla..
Haluaisin tulevaisuudessa myös esimies- ja johtotehtäviin, koska niitä en ole vielä päässyt ikinä kokemaan, vaikka paljon on kokemusta eri alojen työtehtävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole tyytyväinen elämääni.
- ei parisuhdetta. Erosin huonosta suhteesta lopullisesti 3 vuotta sitten, enkä yrityksistä huolimatta ole löytänyt mitään pitempiaikaista romanssia)
- ei korkeakoulua käytynä. Vain lukio sekä kaksi ammattia asiakaspalvelualoilta. Mieluummin olisin joku yksinäinen akateeminen tutkija :D
- asun Oulussa ja inhoan tätä paikkaa.
- Olen lievästi ylipainoinen ja ylläpidän sitä syömällä liikaa herkkuja.
- Ei ystäviä nykyisellä paikkakunnalla. Kaikki ovat muuttaneet muualle.
- ei mainittavaa työuraa. Satunnaisia keikkatöitä omaa alaa sivuavista töistä.Kaiken kaikkiaan tunnen itseni aika epäonnistuneeksi. Menneisyyden tapahtumat vaivaa ajoittain ja tunnen välillä epätoivoa. Hirveä ikäkriisi päällä, kesällä täytän tosiaan jo 27 v ja tähän ikään mennes pitäs jo olla jotain saavutettuna :/
Noh, muutan Helsinkiin parin viikon päästä ja toivottavasti asiat paranee 😊
Hei pakko sanoa, että tsemppiä uuteen elämään etelässä! :) Itse tein tuon saman siirron 4 vuotta sitten ja rakensin uuden kivan elämän tänne. Parastahan tässä oli, että löysin täältä ihanan mieheni.
Ei vaimoa, ei tyttöystävää, ei lapsia, oma asunto. Elämä hymyilee siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa, asutaan vuokralla. Osa-aikaduunissa kaupan kassalla, yliopisto-opinnot kesken ja venyvät vaan koko ajan lisää. Lemmikkejä on, lapsia ei vielä. Tunnen tosi usein alemmuutta ikätovereihini ja tämän ketjun lukeminen ei ainakaan helpottanut fiilistä :D
Vierailija kirjoitti:
Ei vaimoa, ei tyttöystävää, ei lapsia, oma asunto. Elämä hymyilee siis
Kateeks käy.
T: isukki ja elämään kyllästynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten naimisiin meno mainitaan "saavutuksena". Itsekin olen ollut miehen kanssa vuosikausia yhdessä,mutta naimisissa ei olla(eikä varmaan mennäkään.)
No jos noin hölmösti haluaa ajatella niin voi samalla kysyä, mikä saavutus lapsilauma on...
Sinkku, ei lapsia, asun vuokralla suuren kaupungin keskustassa, oma asunto kyllä etsinnässä jos vaan tulot riittäis, valmistunut amkista muutama vuosi sitten, nyt työelämässä.
Mitä toivoisin että olis: lapsia, naimisissa tai edes kihloissa, okei edes parisuhde, oma rivariasunto :D
Kauppatieteiden maisterin tutkinto, kolmen vuoden työkokemusta ja silti persauki työtön. Eli niin.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa, asutaan vuokralla. Osa-aikaduunissa kaupan kassalla, yliopisto-opinnot kesken ja venyvät vaan koko ajan lisää. Lemmikkejä on, lapsia ei vielä. Tunnen tosi usein alemmuutta ikätovereihini ja tämän ketjun lukeminen ei ainakaan helpottanut fiilistä :D
Miksi ihmeessä tunnet alemmuutta? :o
Avoliitossa, opintoja vielä mooonta vuotta jäljellä, persaukinen, opintolainaa syntisen paljon. Ihan jees vuokrakämppä.
Päivääkään en ole saanut tehdä muuta kuin keikkatyötä/palkatonta harjoittelua.
Olen lapseton sinkku. Valmistuin juuri yliopistosta ja löysin ensimmäisen (määräaikaisen) työn, mutta kyse on unelmatyöstäni muuten. Elämä on mennyt aika paljolti opiskellessa, nyt toivottavasti alkaa seuraava vaihe elämässäni.
Opinnot vielä kesken, mutta tämän vuoden puolella (syksyllä) valmistun DI:ksi. Olen töissä yliopistolla tutkimusavustajana ja töitä kyllä riittää vielä hyväksi aikaa tulevaisuudessakin.
Asun vuokralla opiskelija-asunnossa kissan ja koiran kanssa. Suunnitelmissa olisi muuttaa poikaystävän kanssa yhteiseen asuntoon (vuokralle), kunhan valmistun ja alkaa makselemaan opintolainoja pois.
Ja teille ketjun masentuneille, älkää masentuko näistä "hyvin pyyhkii" viesteistä! Itselläkin melkoinen taistelu takana ahdistuksen ja masennuksen kanssa. Meni ekat 6 vuotta ainakin opinnoista sellaiseen haahuiluun, en saanut mistään kiinni ja kaikki jäi rästiin.