Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko yliopistomaailma on mulle vieläkin ihan hämärän peitossa, vaikka aika monta vuotta siellä tuli vietettyä. Ja opintojen ohjaus tai sen puute - apua kysyttäessä vastaukset olivat tyyliä että selvitä itse. En selvittänyt, joten en koskaan valmistunut.

Yliopistomaailma on kyllä tosi vaikea ymmärtää, jos ei ole vanhemmat, sisarukset tai kukaan muu läheinen käynyt sitä. Oletetaan, että kaikki tietää kaiken.

Mitkä ovat vaikeimpia asioita ymmärtää? 

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta mistä tietää onko läsnäolopakko jossain kurssilla ja kuinka paljon on mahdollisuus suorittaa ns kirjapaketteina kursseja? Yksi tutun tuttu suoritti yliopiston asuessaan 300km päässä yliopistolta eikä käynyt koulussa joka päivä. Miten tämä on mahdollista?

Puhutko minusta? Oletko koskaan kuullut verkko-opiskelusta ja itsenäisestä työskentelystä? Yliopisto ei ole koulu, jossa istutaan ma-pe 8-16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko yliopistomaailma on mulle vieläkin ihan hämärän peitossa, vaikka aika monta vuotta siellä tuli vietettyä. Ja opintojen ohjaus tai sen puute - apua kysyttäessä vastaukset olivat tyyliä että selvitä itse. En selvittänyt, joten en koskaan valmistunut.

Yliopistomaailma on kyllä tosi vaikea ymmärtää, jos ei ole vanhemmat, sisarukset tai kukaan muu läheinen käynyt sitä. Oletetaan, että kaikki tietää kaiken.

Säästöt on typistäneet ohjauksen. Ennen yt aikaa oli toisin.

Eniten on ihmetyttänyt sekä opiskelijoiden että opettajien heikko englannin kielen osaaminen. Jotenkin käsittämätöntä, että Suomessa opetetaan englantia jo kolmannelta luokalta asti, ja silti yliopistoonkin päätyy vaikka kuinka paljon porukkaa, jotka eivät osaa sanoa englanniksi joko mitään tai sitten kuulostavat törkeän epäkohteliailta töksäyttelijöiltä. Enkä nyt tarkoita mitään please-sanan unohtelua, vaan olen oikeasti todistanut sellaistakin tilannetta, jossa opiskelija on kiroillut ihan törkeästi opetustilanteessa ja pitänyt sitä ihan normaalina käytöksenä. Kyllä siinä suomalainen eksotiikka tulee ulkkareille nopeasti selväksi.

Se, että halutulta alalta saadulla tutkinnolla hyvin arvosanoin ei ole mitään apua työnhaussa. Sain helposti töitä ennen kuin hiemean vanhempana tein opinnot loppuun, sen jälkeen ei ole alan töitä löytynyt. Tuntuu, että aikuisempana opiskellut on automaattisesti jotenkin elämässään epäonnistunut, vaikka halusin vain pätevyyden töihin, joita jo valmiiksi tein.

Olen todella pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Se että opettajat pakotetaan opettamaan englanniksi ja niiden englannin ääntäminen on ihan hirveää kuunneltavaa + kirjoitusvirheet tekstissä. Ei kiinnosta kuunnella luentoa rallienglanniksi..

Ha ha ha! Minunkin tekisi mieli hakea erästä erittäin kiinnostavaa työpaikkaa, jossa pitäisi opettaa ainakin osittain englanniksi. Valitettavasti olen huono englannin kielessä ja tuskan hiki kihoaa jo pelkästä ajatuksesta. Jos opiskelijat olisivat yhtä huonoja kuin minä, selviäisin jotenkin puhumalla hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti.  Ajattelin mahdollisessa haastattelussa kertoa puhuvani juuri rallienglantia. :))

Kännissä on vielä kivempaa! Tämä voisi olla avomielisemmässä maassa olla jopa panimofirman slogan!

Vetäkääs tiukkapipot joskus pikku töttörööt, niin maailmanne ja tajuntanne avartuu!

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluttamattomuus sen sijaan on tie niin syvällisen tason tyhmyyteen, että sitä ei voi puolustella millään.

Kerro toki perusteluja ja jokunen esimerkkitapaus tälle voimakkaalle väitteelle, olisi erittäin mielenkiintoista kuulla!

Itse ainakin tunnen hyvin sivistyneitä ja työurillansa pitkälle päässeitä ihmisiä eri aloilta huolimatta siitä, että ovat vain lukion tai esim. peruskoulun käyneitä eli eivät korkeakoulutettuja. Kouluttamattomuuteen tai kouluttautuneisuuteen itsessään on jokaisella syynsä eikä omaa valintaa tarvitse muille puolustella tai perustella.

....

Joku tuolla otti esiin, etteivät yliopistot ja ammattikorkeakoulut ole kouluja. Kyllä ne ovat, ks. yliopistolaki tai ammattikorkeaKOULUlaki Finlexistä. Toki korkeakoulut ovat erilaisia kouluja kuin perusKOULU, joten siinä mielessä ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Toki siitä voidaan vääntää kättä sivukaupalla, että mikä on "koulu" ja mikä ei, mitä tehtäviä sillä on jne. jne. eikä silti päästä yhteisymmärrykseen.

.....

Arviointi on aina haastavaa, tämän huomasin jo opiskelijana ja myöhemmin korkeakouluopettajana. Tuntuu, että pieni porukka kurssista aina valitti, jos saatu kurssi- yms. arvosana ei olekaan mieleinen. Kurssin pitäjä tekee arvioinnin ja päättää arvosanan eikä opiskelija. Vedottiin epäselviin arviointikriteereihin, tehtävänantoihin ym. ihmeelliseen, kyllä valittajat aina keinot keksivät valittamisenaiheilleen. Onneksi valittajia oli vähän ja nopeasti oppi lyömään luun kurkkuun.

Jotkut opiskelijat eivät käsittäneet sitä, että osa tekee huipputuloksen muutamassa illassa, kun vastaavasti osa käyttää monta kuukautta ja tulos on silti surkea, juosten kustu sekä viimeistelemätön. Työtavoissa saattoi olla merkittäviä eroja. Pieni osa opiskelijoista myös luulee, että tekemättä mitään ja istumalla netissä surffaillen kaikki kallisarvoiset lähiopetuskerrat sekä vetämällä tauot röökiä ja kahvia + energiajuomia pääsee kurssista läpi ja vitonen heilahtaa, olipa sitten palautettujen töiden ja loppukokeen taso mikä hyvänsä. Opiskelijoiden taitotaso ja vaivannäkö erottuu hyvin nopeasti, kun pari kurssityötä olet samalta porukalta korjannut.

Kas kummaa, ettei kukaan valittanut siitä, että sai liian hyvän arvosanan vaikka olisi mielestään ansainnut huonomman! Onneksi suurin osa oli tyytyväinen arvosanoihinsa eikä reklamoinut joutavia aiheettomasti, joten voin kokea onnistuneeni työssäni.

Vierailija kirjoitti:

Se, että halutulta alalta saadulla tutkinnolla hyvin arvosanoin ei ole mitään apua työnhaussa. Sain helposti töitä ennen kuin hiemean vanhempana tein opinnot loppuun, sen jälkeen ei ole alan töitä löytynyt. Tuntuu, että aikuisempana opiskellut on automaattisesti jotenkin elämässään epäonnistunut, vaikka halusin vain pätevyyden töihin, joita jo valmiiksi tein.

Olen todella pettynyt.

Samaa mieltä 100%!  Työkokemusta on 13 vuotta eri aloilta sekä yksityiseltä että kuntapuolelta ja yrittäjänä olosta. Työshaastatteluissakin on siis oltu jokusen kerran.

Arvosanat eivät vaikuta rekrytilanteessa, sillä hyviä hakijoita hyvillä papereilla on runsaasti tarjolla. Tutkintopaperit ja opintorekisteriotteet on korkeintaan avattu ja sanottu "Aijaha, onpas tää hienoa paperia ja hienon värinen tää maisterintodistus---" tai vastaavaa. Jotain opiskeluiden sisällöistä on ehkä kysytty ja siitä, että oliko kivaa tms.

Miksi rekrytoijaa edes kiinnostaisi arvosanat? Lähinnä kiinnostavinta on se, mitä hakija osaa, mitä on valmis oppimaan ja minkälaista lisäarvoa tuo työpaikalle uutena ammattilaisena sekä onko valmis työskentelemään pitkään. Näitä asioita on taasen vaikea konkreettisesti havainnollistaa työ- tai opiskelutodistuksilla.

Opiskelijana ns. verkostoituminen oli hyödytöntä. En kokenut, että olisin saanut jotenkin etumatkaa tai sisäpiiritietoa  vaikka kävin bileissä, olin tuutorina ja mukana monenmoisissa opiskeluiden ulkopuolisissa jutuissa. Myös suurimpaan osaan opiskelukavereista tutustuminen ja porukoihin pääseminen oli vaikeaa vaikka mulla on hyvät sos.taidot, ulosanti ja avoimuutta. Lähinnä verkostoituminen on sana, joka on tehty käytettäväksi, ei ymmärrettäväksi, kuten postmodernismi, sidosryhmäyhteistyö tai yrityshautomo.

Joku voi nyt ilkeästi tulla sanomaan, että mitäs opiskelit tollasta pilipalialaa, jossa ei ole töitä ja palkat on surkeat? No, enpäs tätä tiennyt silloin nuorena ylioppilaana, kun opiskelut aloitin! Opiskelu itsessään oli kannattavaa, ainakaan tutkinnot tai siitä saatu ns. henkinen pääoma ja sivistys sekä laaja, teoreettinen tietopohja eivät koskaan mitätöidy.

M30

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen useamman fuksitytön & parin fuksipojan muodostama porukka. Ryhmään päästäkseen piti olla riittävän hyvännäköinen. Tuo porukka katseli muita nenänvarttaan pitkin ja pitivät itseään muita parempina. Lähtivät jopa opiskeluaikoina yhdessä reissuun ulkomaille ja painattivat koko porukalle samanlaiset paidat tyyliin "sädehtivä seitsikko". Nyt toi jaksaa jo naurattaa. :D

Hahaha, jengistä tulee mieleen lähinnä joku jenkkiläinen high school-leffa, muttei oikein tiedekorkeakoulun meininki...

Opetuksen surkea taso TKK:lla 2000-luvulla. Kuvittelin opiskelijana, että opetus olisi ollut professorien ja lehtorien tärkein työtehtävä, myöhemmin on selvinnyt, että se oli useimmille pakollinen ja vastenmielinen osuus tutkijoiden työssä.

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen surkea taso TKK:lla 2000-luvulla. Kuvittelin opiskelijana, että opetus olisi ollut professorien ja lehtorien tärkein työtehtävä, myöhemmin on selvinnyt, että se oli useimmille pakollinen ja vastenmielinen osuus tutkijoiden työssä.

Tämä. Sekä erilaisten johtajien määrä, joilla on hienot englanninkieliset tittelit, mutta ei yhtään mitään tekemistä opiskelijoiden tai opettamisen kanssa. Aalto on täynnä näitä iäkkäitä pikkupäälliköitä.

Mielestäni aina ei ole tehokasta käydä luennoilla. Jollain kurssilla voi käydä puolikkaalla luennolla ja silti saada kurssista 5. Eli  pitää vain tunnistaa omat tapansa oppia eikä tehdä niin kuin väitetään olevan parhaaksi.

Sitä yhtä kirjoitusta vähän ihmettelin, missä haukuttiin ohjeiden noudattamista. Ei ole hauskaa tehdä laboratoriotyötä uudelleen, kun joku ryhmässä ei lukenut ohjeita. Samoin jos lukee arviointikriteerit, niin on hieman helpompaa pärjätä kurssien tehtävissä.

Helsingin yliopistossa oli / on käsittämättömän huonot ohjelmistot käytössä. Siis ne sisäiset työkalut joita opiskelijat joutuvat käyttämään. Opiskeluajat melkein puolittuisi kun ne pistettäisiin kuntoon.

Näitä en voinut ymmärtää:

1) luennoilla kiersi paperi mihin piti ruksata paikallaolo. ( monet tekivät sen poissaolevan kurssikaverin puolesta)

2) yliopiston kirjastosta ei saanut tenttikirjoja, siis yhtään vapaata kappaletta koko lukuvuonna, piti monistaa ja monistaa...järjetöntä touhua!

3) useat proffat heiluivat yöelämässä opiskelijoiden kanssa "tiiviissä tunnelmissa", nämä oppilaat suorittivat opintonsa nopeasti ja arvosanat kolmosia. 

4)  hopsien , opsien ym. muiden vaihtuvien kriteereiden viidakossa entiset aherrukset saattoivat kohdata inflaation. Pidin jotenkin epäoikeudenmukaisena. Tai jotkut vaatimukset poistuivat. ei reilua sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen useamman fuksitytön & parin fuksipojan muodostama porukka. Ryhmään päästäkseen piti olla riittävän hyvännäköinen. Tuo porukka katseli muita nenänvarttaan pitkin ja pitivät itseään muita parempina. Lähtivät jopa opiskeluaikoina yhdessä reissuun ulkomaille ja painattivat koko porukalle samanlaiset paidat tyyliin "sädehtivä seitsikko". Nyt toi jaksaa jo naurattaa. :D

Hahaha, jengistä tulee mieleen lähinnä joku jenkkiläinen high school-leffa, muttei oikein tiedekorkeakoulun meininki...

En ihan tajunnut tätä juttua... Toki nenänvartta pitkin katsominen ja sädehtivä seitsikko kuulostaa lapselliselta, mutta mitä outoa siinä on, että yliopistossa muodostuu kaveriporukoita jotka saattavat ihan jopa reissata yhdessä ulkomailla? Sillä tavallahan niitä opiskelukavereita saa että muodostetaan samanhenkisten kanssa porukoita..? Ainakin meillä opiskelu on niin vapaata, että turha haaveillakaan koko vuosikurssin olevan yhtenäistä ryhmää. Ylimielisyyttä yms. kyllä ilmenee ihan kaikissa yhteiskunnan ympyröissä, en tiedä miksi tämän kyseisen jengin toiminta kuvaisi mitenkään erityisesti yliopistomaailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".

Tämä! Tosi paljon oli perheellisiä alanvaihtajia, jotka vielä asuivat toisessa kaupungissa. "Minulle ei sovi muu aika kuin tiistaisin tai torstaisin klo 12-14, sillä olen vain silloin kaupungissa. Lisäksi minun täytyy hakea lapset päiväkodista, kunhan olen ensin matkustanut kotikaupunkiini 1,5 tuntia, joten muu ei nyt käy." Argh, ärsytti nää jotka kuvitteli että muut joustaa heidän aikataulujensa mukaan.

Toinen ääripää noissa infernaalisissa ryhmätöissä on sellainen "Mä työskentelen parhaiten öisin!" -tyyppi. Itse tein maisterinopintoja  niin, että kävin samalla osa-aikaisesti päivätöissä ja sitten muun aikaan luennoilla/opiskeluprojektien parissa. Skarppina piti yrittää olla molemmilla tahoilla, ja vapaa-aika oli ihan olematonta. Vähän silloin ärsytti, kun se itseä kymmenisen vuotta nuorempi kokopäiväopistelija siinä pakollisessa ryhmätyössä vietti ihan päinvastaista vuorokausirytmiä kuin itse. Että joo, en halua päivittää niitä sinun tekemiä muutoksia tähän presentaatioon enää nyt puolen yön jälkeen, kun tälle yhteisesti sovittu DL oli jo eilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt kurssin vetäjän määräämissä ryhmissä oli helvettiä. Todella tavallista oli, että neljän hengen porukasta kaksi jätti kurssin kesken kenellekään ilmoittamatta ja siinä kahdestaan koitat väsätä ryhmätyön ihmisen kanssa, jota asia ei kiinnosta ollenkaan tai joka ilmoittaa "mulle käy ryhmätyöajaksi vaan pe klo 9-10, muuten oon varattu".

Tämä! Tosi paljon oli perheellisiä alanvaihtajia, jotka vielä asuivat toisessa kaupungissa. "Minulle ei sovi muu aika kuin tiistaisin tai torstaisin klo 12-14, sillä olen vain silloin kaupungissa. Lisäksi minun täytyy hakea lapset päiväkodista, kunhan olen ensin matkustanut kotikaupunkiini 1,5 tuntia, joten muu ei nyt käy." Argh, ärsytti nää jotka kuvitteli että muut joustaa heidän aikataulujensa mukaan.

Toinen ääripää noissa infernaalisissa ryhmätöissä on sellainen "Mä työskentelen parhaiten öisin!" -tyyppi. Itse tein maisterinopintoja  niin, että kävin samalla osa-aikaisesti päivätöissä ja sitten muun aikaan luennoilla/opiskeluprojektien parissa. Skarppina piti yrittää olla molemmilla tahoilla, ja vapaa-aika oli ihan olematonta. Vähän silloin ärsytti, kun se itseä kymmenisen vuotta nuorempi kokopäiväopistelija siinä pakollisessa ryhmätyössä vietti ihan päinvastaista vuorokausirytmiä kuin itse. Että joo, en halua päivittää niitä sinun tekemiä muutoksia tähän presentaatioon enää nyt puolen yön jälkeen, kun tälle yhteisesti sovittu DL oli jo eilen.

Nämä tyypit... Tapaaminen klo 15 on aivan liian aikaisin, ja sitten perheellinen on hankala kun ei halua tavata puoli yhdeksältä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen surkea taso TKK:lla 2000-luvulla. Kuvittelin opiskelijana, että opetus olisi ollut professorien ja lehtorien tärkein työtehtävä, myöhemmin on selvinnyt, että se oli useimmille pakollinen ja vastenmielinen osuus tutkijoiden työssä.

Tämä. Sekä erilaisten johtajien määrä, joilla on hienot englanninkieliset tittelit, mutta ei yhtään mitään tekemistä opiskelijoiden tai opettamisen kanssa. Aalto on täynnä näitä iäkkäitä pikkupäälliköitä.

Voi apua, tuosta tuli mieleen eräs maisterinopintoihini ko. yliopistossa kuulunut yritysprojekti, jota opiskelijaryhmämme työsti eräälle firmalle kahden lukukauden ajan. Tämä firma siis maksoi tuosta työstä ihan sievoisen summan, ja tunnollisina ja ihan kunnianhimoisinakin opiskelijoina koetimme tehdä mahdollisimman ammattimaista ja laadukasta työtä, josta olisi konkreettista hyötyä tälle meidän asiakkallemme. Viimeisessä palaverissa jossa luovutimme valmiin työ tälle firmalle mukana roikkunut "ohjaajamme" teki sellaisen katoamistempun, että vieläkin ihmetyttää. Sen sijaan, että hän olisi koulun virallisena edustajana ja yhteyshenkilönä pohjustanut jonkinlaista jatkoa yhteistyölle (tämä olisi ollut ihan mahdollista sillä ko. firmalaiset olivat ihan tyytyväisiä aikaansaannoksimme) tai edes hyvästellyt asiakkaat, tämä patu totesi vain, että "Mä lähden tästä mökille!" ja katosi kokoushuoneen ovesta! Yritimme sitten siinä opiskelijoiden kesken jotenkin paikkailla tilannetta asiakkalle. Mutta siis sosiaaliset taidot ja motivaatio omaa pestiä kohti täysi nolla, aivan uskomatonta käytöstä! 

Vierailija kirjoitti:

Läsnäolopakolliset, saman vuosikurssin pakolliset opetustapahtumat päällekkäin.

Liian pienet kurssikoot joissakin ihan pakollisissa kursseissakin, jolloin osa porukkaa heitettiin ulos, ja uusi mahdollisuus kurssin suorittamiseen vasta vuoden päästä uudelleen. Tuo voi pahimmillaan viivästyttää valmistumistakin. Tuolloin heräsi kysymys, että miksi otetaan niin paljon opiskelijoita sisään, jos heille ei ole paikkoja kursseilla? Ja silloin heräsi ajatuksia näiden yhteiskunnallisten suunnitelmien osalta, että kuinka joku edes kehtaa ehdottaa lukukausimaksuja tuleviksi, jos ei kursseille mahdu opiskelemaan? Että siitäkö meidän pitäisi maksaa, ettei mahdu opiskelemaan?

Missä yliopistossa?