Yliopistomaailman käsittämättömyydet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luennolla jos kysyin selvennystä sekavaan opetukseen (ei toki sekavaksi moittien) niin kaikki tuijottivat tyrmistyneinä. Tai jos luennoitsija paasasi omia poliittisia mielipiteitään ja pyysin, että voidaanko siirtyä opetettavaan asiaan, sama tyrmistys.

Opetus oli naurettavaa pelleilyä ainakin humanistisessa tiedekunnassa. Suurin osa opettajista todella eksentrisiä ja normaalista elämänmenosta vierautuneita. 

Eri pääaineita opiskelevien nuorten naisten klikit vaikuttivat inhoavan toisiaan, jatkuvaa kyräilyä.

Luennoilla kyselevät aina samat egosentrikot, jotka rakastavat omaa ääntään ja keskeyttelevät toisten oppimisen.

Luennoitsijana olen kiitollinen, että edes muutama egosentrikko esittää kysymyksiä ja vastaa niihin. Mykkä, lasittunein silmin varpaisiinsa tuijottava yleisö on luennoitsijan lavakuolema.

Vaikka olisi käytetty 500 tuntia, niin huono arvosana, jos lopputulos roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi käytetty 500 tuntia, niin huono arvosana, jos lopputulos roskaa.

Aivan. 500 tuntia ja sata sivua graduun tuottaa taattua roskaa, jollei opiskelija ole erityislahjakkuus. Gradun tyypillinen laajuus on 800 tuntia, ja 100 sivua on liian pitkä. Arvosana nousee varmasti, kun opiskelija käyttää vielä 300 tuntia ajatusten kirkastamiseen ja tekstin tiivistämiseen.

Se että opettajat pakotetaan opettamaan englanniksi ja niiden englannin ääntäminen on ihan hirveää kuunneltavaa + kirjoitusvirheet tekstissä. Ei kiinnosta kuunnella luentoa rallienglanniksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. Tenttien arvostelu tuntui usein pähkähullulta. Kävin muutaman kerran tiedustelemassa arvostelun perusteita saatuani paljon odottamaani huonomman arvosanan, mutta tentin/tenttikysymyksen arvostelusta vastannut henkilö ei edes tiennyt, mikä vastauksessa oli vikana. Loistavaa.

Tämä! Opiskelen alaa, jossa suurin osa opiskelijoista ovat erittäin tunnollisia suorittajia. Oma ryhmäni sai ryhmätyöstä 4. Aikaa työhön käytettiin hurjasti ja lopputuloksena 18 sivun ryhmätyö (liitteet ja lähteet päälle). Lehtorin perustelu arvosanalle oli, että en minä voi kaikille vitosta antaa.

Kilpailumeininki aiheuttaa stressiä, parhaat vievät hyvät harjoittelupaikat päältä.

Vaikka siihen työhön olisi vuosia käytetty aikaa ja vaikka se olisi 100 sivua pitkä, niin ei siitä voi vitosta antaa, jos työn sisältö ei ole vitosen arvoinen.

Pedagogisesti opettajan tulisi kyetä antamaan opiskelijoille sellaiset eväät ja ohjeistukset, että ei pääsisi tapahtumaan ristiriitaa 100 sivua, 500 tuntia, kakkosen arvosana.

Minä aina ihmettelin yliopistolla, kun nuoret opiskelijat halusivat aina todella tarkan ohjeistuksen siitä, mitä pitää tehdä. Ryhmätöistä, luentopäiväkirjoista, esseistä. Epävarmuus tai vapaus tuntui aiheuttavan suurta ahdistusta.

Minusta yliopisto-opiskelijalla pitäisi itsellään olla käsitys siitä, minkä verran työtä ja pituutta joku 5 op:n essee tai kurssi noin yleisesti vaatii. Ja jos ei ole annettu sisällöstä tarkempia ohjeista, niin ah, vapaus! Kirjoittaa sitten ihan mitä vain kurssin aiheesta, tutkii ja opiskelee.

Työelämässä ei kukaan sitten enää anna kädestä pitäen ohjeita, sanotaan vain että koeta keksiä jotain ja tsemppiä! Joten voisihan sitä jo hieman opiskeluaikoinakin harjoitella, itse ajattelemista, päätösten tekoa, käyttää omaa arvostelukykyä, sietää epävarmuutta ja yksinkertaisesti toimia niiden ohjeiden varassa, jotka on saanut, vaikka vähäistenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanistisella alalla tietämättömyys luonnontieteistä ja perustilastotieteestä. Yleistä on myös asenne, että niistä ei tarviksekaan mitään tietää ja ne ovat täysin turhia, jos on humanisti.

Omalla humanistisella alalla olen kyllä törmännyt myös siihen että tilastotiedettä oikeasti kaivattaisiin opintoihin. Opiskelen kieliainetta ja olen siinä erikoistunut kielitieteeseen jossa tehdään paljon työtä myös numeroiden kanssa. Mutta joo, on niihin "enhän mä tätä osaa koska oon humanisti" tyyppeihinkin tullut törmättyä ja joka kerta vituttaa yhtä paljon. En koe itse edustavani kovin hyvin stereotyyppia humanistista joten ottaa päähän kun monet humanistitkin edesauttaa ton negatiivisen kuvan ylläpitämistä. Olis kiva löytää eri aloilta ne yhteistyötä haluavat tyypit ja jättää ne "noi on tollasii, me ollaan parhaita" tai "me vaa ollaa tällasii, ei me tajuta muita" tyypit jankuttamaan keskenään.

Olen humanisti, ja yritin opiskella tilastotiedettä, koska tarvitsin tilastoanalyysiä tutkimusaineistoni analyysiin. No okei, johdatuskurssille pääsin, mutta sitten nousi seinä pystyyn. Peruskurssi järjestettiin ensisijaisesti ko. yksikön omille opiskelijoille, siis niille, joille tilastotiede sisältyy pakollisena tutkintoon. Jos avoimia paikkoja jäisi, niin ulkopuoliset jonottajat pääsisivät ilmoittautumisjärjestyksessä mukaan.

No, avoimia paikkoja jäi, mutta sitten keksittiinkin tekosyy, miksi ulkopuolisia ei kuitenkaan oteta kurssille vaan muutetaankin kurssin aloituspaikkojen määrää aiemmin ilmoitetusta. Turhaan menin paikalle ensimmäisellä kerralla. Tällä tavalla yliopistolla puljataan ja säästetään. Niille, joille jokin ei ole pakollista, tarjotaan maksullisia kesäyliopiston kursseja.

Olisin osallistunut kesäkurssiin, jos olisi ollut rahaa.

JOO eli joustava opiskeluoikeus on pelkkää sanahelinää nykyään yliopistolla. Välttämättä et pysty rakentamaan tutkintoasi järkeväksi gradusi tai tiedossa olevan tulevan työpaikkasi kannalta, vaan putkitutkinto on ainoa mahdollinen.

Turha siis naureskella mistään tietämättömille humanisteille. Kun oppia ei anneta, niin sitä ei saa.

Omin päin yritin sitten opiskella sen verran tilastotiedettä, että sain gradun joten kuten tehtyä. Keltään ei voinut kysyä.

(Ja muuten siellä johdatuskurssillakin harjoitustöissä ohjattiin ja neuvottiin vain niitä, joille suoritus oli pakollinen. Siitä huolimatta osa ei päässyt läpi tentistä ja osa sai niin huonon, että järjestettiin korotusmahdollisuus. Itse sain nelosen suorilta. En olisi sitä vitoseksi korottanutkaan, mutta hieman outoa oli, että aiemmin ilmoitetusta poiketen minulla ei ollutkaan korotusmahdollisuutta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanisti tässä hei..

kummastutti mun tutkinnon hienouden hehkuttaminen ja sen lakaiseminen yliopistolla maton alle, että vaikea on työllistyä. Toki hankala aihe ja miksi pitäisi velloa sellaisessakaan, että "ei tämä mihinkään johda", mutta silti.

Vanhan sukupolven proffa oli myös kummallinen tapaus, eli jossain omassa maailmassaan, jossa ei ollut internettiä eikä edes sähköpostia vaan melkein kaikki jonkun pään sisällä ja mahdolliset lisätiedot saattoi tarkistaa vanhoista kirjoista. Myös latinankielisten lausahdusten osaaminen kuului tähän. Ei siis pidä ymmärtää väärin, latinan kielen tuntemus on hieno asia, mutta hänellä se rajoittui siihen, että tentataan opiskelijoilta "tiedätkö mitä tarkoittaa veni vidi vici" eli sellaista "hauki on kala" -juttua. Tietysti ajat muuttuvat, mutta tuossa tapauksessa tuntui sukupolvien välinen ero suurelta ja vuosia aikaisemmin yliopisto-opintojen sisällöt ja tavoitteet on määritelty niin kovin eri tavalla.

Satuitko opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä Helsingissä? Vai onkohan noita latinantenttaajia enemmänkin?

Tuo kuvaus tuo mieleen myös erään varsin omaperäisen historianlehtorin Tampereelta.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästytti tulevien juristien keskuudessa yleinen kiinnostuksen puute lainsäädännön yhteiskunnallista ulottuvutta kohtaan. Ei heitä kiinnostanut ajatella, mitä poliittisia tavoitteita tai keitä poliittisia toimijoita oli lakien takana. Ei muuta kuin pykälää päähän ja tenttiin. Oli toki toisenlaisiakin opiskelijoita, mutta vähemmistöön me jäimme.

Sama lääkiksessä, ei muuta kuin ulkolukuna entsyymit ja metaboliitit tenttiin. Ei kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista, kuten terveydenhuollon rahoituksesta tai huumelainsäädännöstä. 

Ihmettelen kun osa opiseklijoista ajattelee että sivumäärän ja arvosanan välillä pitäisi olla jonkinlainen korrelaatio sivumäärän. Kirjoitin opiskelijana kompaktisti ja sain ihan hyviä arvosanoja. Pienempää/riisutumpaa kokonaisuutta on myös helpompi hallita. 

Nyt kun itse lueskelen opiskelijoiden esseitä/raportteja niin yksi arvostelu perustelu on se kuinka hyvin asiassa on pysytty. Pitkissä esseissä on yleensä aina sama ongelma -  täsmälleen saman asia on kirjoitettu useaan kertaan, vain hieman eri sanamuodoilla. Tästä tulee sellainen kuva, että opiskelija on halunnut vain saada tietyn sivumäärän täyteen tai asiaa ei ole ihan täysin ymmärretty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. Tenttien arvostelu tuntui usein pähkähullulta. Kävin muutaman kerran tiedustelemassa arvostelun perusteita saatuani paljon odottamaani huonomman arvosanan, mutta tentin/tenttikysymyksen arvostelusta vastannut henkilö ei edes tiennyt, mikä vastauksessa oli vikana. Loistavaa.

Tämä! Opiskelen alaa, jossa suurin osa opiskelijoista ovat erittäin tunnollisia suorittajia. Oma ryhmäni sai ryhmätyöstä 4. Aikaa työhön käytettiin hurjasti ja lopputuloksena 18 sivun ryhmätyö (liitteet ja lähteet päälle). Lehtorin perustelu arvosanalle oli, että en minä voi kaikille vitosta antaa.

Kilpailumeininki aiheuttaa stressiä, parhaat vievät hyvät harjoittelupaikat päältä.

Vaikka siihen työhön olisi vuosia käytetty aikaa ja vaikka se olisi 100 sivua pitkä, niin ei siitä voi vitosta antaa, jos työn sisältö ei ole vitosen arvoinen.

Pedagogisesti opettajan tulisi kyetä antamaan opiskelijoille sellaiset eväät ja ohjeistukset, että ei pääsisi tapahtumaan ristiriitaa 100 sivua, 500 tuntia, kakkosen arvosana.

Minä aina ihmettelin yliopistolla, kun nuoret opiskelijat halusivat aina todella tarkan ohjeistuksen siitä, mitä pitää tehdä. Ryhmätöistä, luentopäiväkirjoista, esseistä. Epävarmuus tai vapaus tuntui aiheuttavan suurta ahdistusta.

Minusta yliopisto-opiskelijalla pitäisi itsellään olla käsitys siitä, minkä verran työtä ja pituutta joku 5 op:n essee tai kurssi noin yleisesti vaatii. Ja jos ei ole annettu sisällöstä tarkempia ohjeista, niin ah, vapaus! Kirjoittaa sitten ihan mitä vain kurssin aiheesta, tutkii ja opiskelee.

Työelämässä ei kukaan sitten enää anna kädestä pitäen ohjeita, sanotaan vain että koeta keksiä jotain ja tsemppiä! Joten voisihan sitä jo hieman opiskeluaikoinakin harjoitella, itse ajattelemista, päätösten tekoa, käyttää omaa arvostelukykyä, sietää epävarmuutta ja yksinkertaisesti toimia niiden ohjeiden varassa, jotka on saanut, vaikka vähäistenkin.

Työelämä on työelämää, opiskelu on opiskelua. Opettajan tehtävä on myös ohjata. Joku voi tehdä 20 tuntia ylimääräistä ja jos ei ole tyytyväinen arvosanaan, hän voi seuraavalla kerralla ehkä 50 tuntia ylimääräistä. Ellei siis saa palautetta ja opetusta. Näin työelämässä olevana muuten kyllä todellakin kysyn tarkempaa infoa, jos saan epäselvän ohjeistuksen. Epäselvyys ja väärinymmärrys --> melko varma tie resurssien hukkaamiseen ja myöhempiin ongelmiin. Tavoitteiden tietäminen on kaiken perusta. 

Manipenni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vieläkään kässää miks se UniCafen sämpylä on halvempi paikan päällä syötynä kuin mukaan otettuna. Näin oli ainakin omina opiskeluvuosina. :D

Et vissiin lukenut oikeus- tai kauppatieteitä? ;)

Kyse oli arvonlisäverosta.

Silloin ennen oli arvonlisäverossa eri veroprosentti ravintolassa syömiselle ja mukaan ottamiselle. Sama päti burgeriravintoloissakin jne.

Hänhän sanoi, että sämpylä oli halvempi paikan päällä kuin mukaan otettuna. Tällöin ei kyse ole arvonlisäverosta (jossa mukaan ottaminen halvempaa kuin paikan päällä syötynä).

Luultavasti hintaero on johtunut Kelan ateriatuesta. Sämpylä on jotenkin ihmeellisesti laskettu opiskelija-ateriaksi ja saatu siihen Kelan tuki.

Oikeus- tai kauppatieteissäkin luulisi olevan tärkeää, että ei vain ole lukevinaan, vaan lukee ja ymmärtää lukemansa?

Se pönötyksen ja tärkeilyn määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin, että esimerkiksi englannin kääntäjiä koulutetaan koko ajan, vaikka entisistäkään suuri osa ei ole koulutustaan vastaaissa töissä. Tämä on minusta opiskelijoita kohtaan väärin. Vaikka inhoan Grahn-Laasosta, tavallaan on ihan järkevää kouluttaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Humanismi on söpöä ja olen itsekin humanisti, se ei vain työllistä kovin hyvin, jos on antropologia tai folkloristiikka pääaineena. 

Tiedän yhden nuoren kääntäjän, joka hankki lähihoitajan pätevyyden valmistuttuaan kääntäjäksi. 

Minä olen ottanut asian niin, että yliopistotutkinnolla saa muodollisen kelpoisuuden melkein mihin tahansa, jos esim. viroista puhutaan. Olen itsekin koulutukseltani  kääntäjä mutta työskentelen valtiolla talousasiantuntijana. Minusta ihan liikaa takerrutaan siihen, mitä jollakin tutkinnolla voi tehdä.

Ahhahhahhaaa... Tämähän selittääkin sitä, miksi moni asia on kuralla, jos kääntäjät toimivat talousasiantuntijoina. Ei millään pahalla, mutta sille on olemassa ihan oikea syy, miksi vähänkään haastavampia töitä tekevän talousasiantuntijan pitäisi olla opiskellut omaa alaansa.

Sä sekoitat keskenään muodollisen kelpoisuuden ja osaamisen. Osaamista voi hankkia monella tavalla, muodollinen kelpoisuus on taas  kirjaimellisesti sitä, mitä se sanookin olevansa, muodollista. Osaaminen on helposti mitattavissa ja harva selviää puolen vuoden koeajasta, jos ei osaa hommiaan.

Osaamista voi hankkia kyllä monella eri tavalla. Mutta se, että sinä kääntäjänä ohittaisit talousasioiden osaamisessa jonkun ko. alaa vuosikausia päätoimisesti opiskelleen, on naurettavan epätodennäköistä. Hyväveli-verkostoilla voi tietysti olla hieman eri säännöt.

Jos jätetään akateeminen jankkaus johonkin toiseen ketjuun ja keskitytään tässä niihin yliopistomaailman käsittämättömyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin, että esimerkiksi englannin kääntäjiä koulutetaan koko ajan, vaikka entisistäkään suuri osa ei ole koulutustaan vastaaissa töissä. Tämä on minusta opiskelijoita kohtaan väärin. Vaikka inhoan Grahn-Laasosta, tavallaan on ihan järkevää kouluttaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Humanismi on söpöä ja olen itsekin humanisti, se ei vain työllistä kovin hyvin, jos on antropologia tai folkloristiikka pääaineena. 

Tiedän yhden nuoren kääntäjän, joka hankki lähihoitajan pätevyyden valmistuttuaan kääntäjäksi. 

Minä olen ottanut asian niin, että yliopistotutkinnolla saa muodollisen kelpoisuuden melkein mihin tahansa, jos esim. viroista puhutaan. Olen itsekin koulutukseltani  kääntäjä mutta työskentelen valtiolla talousasiantuntijana. Minusta ihan liikaa takerrutaan siihen, mitä jollakin tutkinnolla voi tehdä.

Ahhahhahhaaa... Tämähän selittääkin sitä, miksi moni asia on kuralla, jos kääntäjät toimivat talousasiantuntijoina. Ei millään pahalla, mutta sille on olemassa ihan oikea syy, miksi vähänkään haastavampia töitä tekevän talousasiantuntijan pitäisi olla opiskellut omaa alaansa.

Sä sekoitat keskenään muodollisen kelpoisuuden ja osaamisen. Osaamista voi hankkia monella tavalla, muodollinen kelpoisuus on taas  kirjaimellisesti sitä, mitä se sanookin olevansa, muodollista. Osaaminen on helposti mitattavissa ja harva selviää puolen vuoden koeajasta, jos ei osaa hommiaan.

Ei opiskellut luulee helposti tietävänsä. Opiskellut paremmin tietää, ettei hallitse jotain asiaa tarpeeksi, jos ei sitä hallitse. Työhistoriani pahin työkatastrofi on seurannut tilanteesta, jossa esimiehenä toimi alalle kouluttautumaton henkilö. Käytännössä asiat eivät hoidu vain puhumalla, täytyy osata hoitaa monenlaista. On tietysti hyvä, jos osaa puhua ja myydä itseään ja "taitojaan". Silloin olisi kuitenkin suositeltavaa tehdä esim. myyntitöitä

Se on käsittämätöntä, että yliopistoilla on hyvinä aikoina 80 -luvulla vakipaikan saaneita, joilla ei ole juuri mitään koulutusta. Tuolloin ilmeisesti otettiin sisään isot joukot silloisia nuoria. Nämä ovat vuosien saatossa avittaneet kaveriensa uraa ja säästyneet kaikki yt:issä potkuilta, siinä missä nuoremmat ei. Joku head of infrastructures voit olla vuoden opinnoilla 80-luvulta.

Nyt ei enää ees tule sellaisia sukupolvia yliopistoille, jotka vois rakentaa hyväveli tai -sisko verkostoja, koska nyt tehään pätkätöitä ja on niukat rekrytoinnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. Tenttien arvostelu tuntui usein pähkähullulta. Kävin muutaman kerran tiedustelemassa arvostelun perusteita saatuani paljon odottamaani huonomman arvosanan, mutta tentin/tenttikysymyksen arvostelusta vastannut henkilö ei edes tiennyt, mikä vastauksessa oli vikana. Loistavaa.

Tämä! Opiskelen alaa, jossa suurin osa opiskelijoista ovat erittäin tunnollisia suorittajia. Oma ryhmäni sai ryhmätyöstä 4. Aikaa työhön käytettiin hurjasti ja lopputuloksena 18 sivun ryhmätyö (liitteet ja lähteet päälle). Lehtorin perustelu arvosanalle oli, että en minä voi kaikille vitosta antaa.

Kilpailumeininki aiheuttaa stressiä, parhaat vievät hyvät harjoittelupaikat päältä.

Vaikka siihen työhön olisi vuosia käytetty aikaa ja vaikka se olisi 100 sivua pitkä, niin ei siitä voi vitosta antaa, jos työn sisältö ei ole vitosen arvoinen.

Pedagogisesti opettajan tulisi kyetä antamaan opiskelijoille sellaiset eväät ja ohjeistukset, että ei pääsisi tapahtumaan ristiriitaa 100 sivua, 500 tuntia, kakkosen arvosana.

Minä aina ihmettelin yliopistolla, kun nuoret opiskelijat halusivat aina todella tarkan ohjeistuksen siitä, mitä pitää tehdä. Ryhmätöistä, luentopäiväkirjoista, esseistä. Epävarmuus tai vapaus tuntui aiheuttavan suurta ahdistusta.

Minusta yliopisto-opiskelijalla pitäisi itsellään olla käsitys siitä, minkä verran työtä ja pituutta joku 5 op:n essee tai kurssi noin yleisesti vaatii. Ja jos ei ole annettu sisällöstä tarkempia ohjeista, niin ah, vapaus! Kirjoittaa sitten ihan mitä vain kurssin aiheesta, tutkii ja opiskelee.

Työelämässä ei kukaan sitten enää anna kädestä pitäen ohjeita, sanotaan vain että koeta keksiä jotain ja tsemppiä! Joten voisihan sitä jo hieman opiskeluaikoinakin harjoitella, itse ajattelemista, päätösten tekoa, käyttää omaa arvostelukykyä, sietää epävarmuutta ja yksinkertaisesti toimia niiden ohjeiden varassa, jotka on saanut, vaikka vähäistenkin.

Työelämä on työelämää, opiskelu on opiskelua. Opettajan tehtävä on myös ohjata. Joku voi tehdä 20 tuntia ylimääräistä ja jos ei ole tyytyväinen arvosanaan, hän voi seuraavalla kerralla ehkä 50 tuntia ylimääräistä. Ellei siis saa palautetta ja opetusta. Näin työelämässä olevana muuten kyllä todellakin kysyn tarkempaa infoa, jos saan epäselvän ohjeistuksen. Epäselvyys ja väärinymmärrys --> melko varma tie resurssien hukkaamiseen ja myöhempiin ongelmiin. Tavoitteiden tietäminen on kaiken perusta. 

Opiskelu ei mene koskaan hukkaan :-) Ei se useimmilla akateemisilla aloilla ole niin tarkkaa, että kaikki pitää tipitarkkaan etukäteen tietää ja suunnitella. Monet löydöt jäävät tekemättä ja luovat ideat saamatta, jos kulkee aina vain tarkoin edeltä käsin muiden viitoittamaa tietä.

Ihmisten normikaipuisuus jaksaa aina hämmästyttää. Kaikki pitäisi kaikille ohjeistaa, muuten ei osata parkkeerata autoa järkevästi eikä tehdä luettavaa gradua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4. Tenttien arvostelu tuntui usein pähkähullulta. Kävin muutaman kerran tiedustelemassa arvostelun perusteita saatuani paljon odottamaani huonomman arvosanan, mutta tentin/tenttikysymyksen arvostelusta vastannut henkilö ei edes tiennyt, mikä vastauksessa oli vikana. Loistavaa.

Tämä! Opiskelen alaa, jossa suurin osa opiskelijoista ovat erittäin tunnollisia suorittajia. Oma ryhmäni sai ryhmätyöstä 4. Aikaa työhön käytettiin hurjasti ja lopputuloksena 18 sivun ryhmätyö (liitteet ja lähteet päälle). Lehtorin perustelu arvosanalle oli, että en minä voi kaikille vitosta antaa.

Kilpailumeininki aiheuttaa stressiä, parhaat vievät hyvät harjoittelupaikat päältä.

Vaikka siihen työhön olisi vuosia käytetty aikaa ja vaikka se olisi 100 sivua pitkä, niin ei siitä voi vitosta antaa, jos työn sisältö ei ole vitosen arvoinen.

Pedagogisesti opettajan tulisi kyetä antamaan opiskelijoille sellaiset eväät ja ohjeistukset, että ei pääsisi tapahtumaan ristiriitaa 100 sivua, 500 tuntia, kakkosen arvosana.

Minä aina ihmettelin yliopistolla, kun nuoret opiskelijat halusivat aina todella tarkan ohjeistuksen siitä, mitä pitää tehdä. Ryhmätöistä, luentopäiväkirjoista, esseistä. Epävarmuus tai vapaus tuntui aiheuttavan suurta ahdistusta.

Minusta yliopisto-opiskelijalla pitäisi itsellään olla käsitys siitä, minkä verran työtä ja pituutta joku 5 op:n essee tai kurssi noin yleisesti vaatii. Ja jos ei ole annettu sisällöstä tarkempia ohjeista, niin ah, vapaus! Kirjoittaa sitten ihan mitä vain kurssin aiheesta, tutkii ja opiskelee.

Työelämässä ei kukaan sitten enää anna kädestä pitäen ohjeita, sanotaan vain että koeta keksiä jotain ja tsemppiä! Joten voisihan sitä jo hieman opiskeluaikoinakin harjoitella, itse ajattelemista, päätösten tekoa, käyttää omaa arvostelukykyä, sietää epävarmuutta ja yksinkertaisesti toimia niiden ohjeiden varassa, jotka on saanut, vaikka vähäistenkin.

Työelämä on työelämää, opiskelu on opiskelua. Opettajan tehtävä on myös ohjata. Joku voi tehdä 20 tuntia ylimääräistä ja jos ei ole tyytyväinen arvosanaan, hän voi seuraavalla kerralla ehkä 50 tuntia ylimääräistä. Ellei siis saa palautetta ja opetusta. Näin työelämässä olevana muuten kyllä todellakin kysyn tarkempaa infoa, jos saan epäselvän ohjeistuksen. Epäselvyys ja väärinymmärrys --> melko varma tie resurssien hukkaamiseen ja myöhempiin ongelmiin. Tavoitteiden tietäminen on kaiken perusta. 

Opiskelu ei mene koskaan hukkaan :-) Ei se useimmilla akateemisilla aloilla ole niin tarkkaa, että kaikki pitää tipitarkkaan etukäteen tietää ja suunnitella. Monet löydöt jäävät tekemättä ja luovat ideat saamatta, jos kulkee aina vain tarkoin edeltä käsin muiden viitoittamaa tietä.

Ihmisten normikaipuisuus jaksaa aina hämmästyttää. Kaikki pitäisi kaikille ohjeistaa, muuten ei osata parkkeerata autoa järkevästi eikä tehdä luettavaa gradua.

Pointti oli se, että sinä saatat arvostaa auton parkkeeraamisessa aivan eri asioita kuin minä. Minä saatan arvostaa sitä, että auto on parkkeerattu mahdollisimman kauas ovesta, jolloin saan kävelymetrejä, mikä on terveellistä. Saatan myös arvostaa hienoa näkymää parkkipisteestä. Sinä taas saatat arvostaa sitä, että auto on suorasti parkkeerattu keskelle ruutua, ja että auto on parkkeerattu ajan säästämiseksi mahdollisimman lähelle ovea. Jos ja kun arviointi tapahtuu sinun kriteeriesi mukaan, eikä minun kriteerieni mukaan, on sinun velvollisuutesi kertoa, mitä odotat.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti hintaero on johtunut Kelan ateriatuesta. Sämpylä on jotenkin ihmeellisesti laskettu opiskelija-ateriaksi ja saatu siihen Kelan tuki.

Kelan tuki pystyy soveltamaan vain jos syö paikan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Suosiminen. Proffalla on joka vuosikurssista omat suosikkinsa, joiden mielipiteitä tai kommentteja saatetaan luennoilla oikein kysyä ääneen.

Oletko varma, että suosikit valikoituvat sattumalta vai onko esim. suosikin isukki päättämässä proffan apurahoista? Meidänkin proffa suosii tiettyjä henkilöitä, kunnes sain tietää sidonnaisuuksista. Ei kai proffalla ollut muuta vaihtoehtoa, jos haluaa pitää työpaikkansa.