Mistä johtuu toisten tarve kuvitella muiden olevan kateellisia?
Varsinkin kun useimmiten niillä, jotka kuvittelevat muiden olevan heille kateellisia, ei ole mitään mistä olla kateellinen. Esim. tavisnaama, löysä kroppa, halpa vanha auto, hanttihommat työnä jnejne.
Jostakin kumman syystä taas ne, joilla on kadehdittavaa (timmi kroppa, upea koti, koulutus ja ura, menestyvä mies) eivät päästele suustaan mitään "se on vaan kateellinen"-lässytystä, koska ei heidän tarvitse keskittyä kuvittelemaan muiden kadehtivan olemattomia kun itsetunto, asiat ja talous on kunnossa.
Onko tämä kateellisuus-hokema toivetta siitä, että joku olisi itselle kateellinen, vaikka itsekin tietää että todennäköistä se ei ole eikä ole edes mitään mistä kukaan aikuinen ihminen olisi kateellinen?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Niin, miks ylipäätään pitää väittää tietävänsä jotain jonkun toisen tunteista. Kaikilla varmaan on ihan täysi työ jo olla kartalla omien tunteidensa kanssa.
Tunteista, ajatuksista tai elämästä.
Kateuteen suhtautuminen on minusta outoa. Kuten tuolla alussa mainittiin, kateutta pidetään jostain syystä yhtenä alhaisimmista tunteista, jota ei saa myöntää tai näyttää. Kuitenkin tämä ali-arvoinen tunne on sellainen, jonka koetaan nostavan kateuden kohteen "arvoa".
Todella hämmentävä yhdistelmä.
Se on totta, että yleensä henkilö, jolla luistaa hyvin, tuskin miettii kuka on hänelle kateellinen ja mistä syystä.
Mielestäni tämäkin keskustelu tuo kuitenkin esiin hyvin sen, miten kateuteen suhtaudutaan: "epävarmojen" ihmisten ajattelumalli. Tosiasiassa hyvin kaunis/komea ja menestynyt henkilökin voi olla kateellinen toisille asioista. Miksi kateutta pidetään vain 'happamien' ihmisten tunteena? Se on TUNNE. Kaikki kokevat sitä. Kukaan ei ole kateuden "yläpuolella". Nämä "parhaatkin" meistä ovat vain ihmisiä jotka kokevat sitä joskus jostain syystä. On oudompaa minusta esittää tai olla olevinaan sellainen, ettei ikinä ole mistään kateellinen.
Minusta tässä maaimassa juuri pitäisi pystyä myöntämään olevansa kateellinen jostain, ilman että saa osakseen arvostelua tai halveksuntaa. Miksemme voi nähdä asiaa näin: "Hei, sinulla on jotain, mitä minäkin ihailen ja haluan." Onko tämä paha asia?
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ihminen jolle itse ei ole tehnyt mitään pahaa, kohtelee törkeästi sitä alkaa etsimään jotain syytä sille käytökselle.
Syy voi olla van pahuus, ehkä helpompi käsitellä asia kun ajattelee toisen olevan kateellinen jostakin.
tähän täytyy kyllä kommentoida, että et omasta mielestäsi ole ollut ilkeä, olet kuitenkin saattanut omasta mielestäsi aiheellisesti tölvästä aka sanoa suoraan jonkun sinun totuutesi. Harvoin ihmiset vain selittämättömästi ovat ilkeitä.
Niin, miks ylipäätään pitää väittää tietävänsä jotain jonkun toisen tunteista. Kaikilla varmaan on ihan täysi työ jo olla kartalla omien tunteidensa kanssa.