Mistä johtuu toisten tarve kuvitella muiden olevan kateellisia?

Tässä ketjussa on paljon vakuuttelua siitä että ei olla kateellisia ei. No tosiasiahan on että jokainen on kateellinen jollekin jostakin joskus, ja se on ihan normaali tunne. Ilkeily ja happaman naaman näyttö ovat asia erikseen.

Asia erikseen ovat myös nämä jotka kiven kovaan väittävät etteivät ikinä ole kateellisia mistään. 😂

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon vakuuttelua siitä että ei olla kateellisia ei. No tosiasiahan on että jokainen on kateellinen jollekin jostakin joskus, ja se on ihan normaali tunne. Ilkeily ja happaman naaman näyttö ovat asia erikseen.

Asia erikseen ovat myös nämä jotka kiven kovaan väittävät etteivät ikinä ole kateellisia mistään. 😂

Itse olen kyllä kateellinen välillä vaikkapa pitkistä siroista sääristä, mut hyvällä tavalla. Taitaa vaan olla niin et sitä ei saa irl ääneen sanoa, koska muut kateelliset ei hyväksy että joku myöntää olevansa kateellinen.

Sellainen ihminen vetää usein kateuskortin esiin, jolla loppuu argumentointitaidot aika lyhyeen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v nainen, usein kohtaan varsinkin naisten osalta ikävää käytöstä. Olen päätellyt, että ainakin joskus se johtuu kateudesta :/

Todennäköisesti joitakin näitä naisia harmittaa se, että mulla on kaikki paremmin kuin hyvin (siis ulkoiset asiat): on korkea koulutus, sievä naama, hoikka kroppa, isot aidot ;) tissit, pitkät aidot ;) hiukset. Ja kaiken päälle vielä rikas ja menestynyt mies, jonka kautta pääsen kaikenlaisiin kekkeireisiin ja ja jonka kautta pääsen käsiksi kaikkein parhaimpiin materioihin, oli sitten kyseessä koti, auto tai vaatteet ja asusteet.

Mielestäni olen kaikille ihmisille ystävällinen. Joidenkin ihmisten tympeily ei pitäisi siis johtua minun käytöksellisestä törkeilystäni. Yritän olla korostamatta näitä naisia mahdollisesti ärsyttäviä asioita, esim käytän kyllä esim uusia merkkilaukkujani, mutten koskaan mainitse niistä mitään kenellekään. En siis mene töihin hihkumaan, että "kattokaa, ulkoilutan uutta vuiskaani!!!". Joo ja jos jonkun mieleen ei ko merkki ole, niin ei tarvitse kommentoida.

Ei voi mitään, mutta pakostakin olen päätellyt, että jotkut ovat kaiketi kateellisia.

Ja jos joku kommentoi veskaasi kun pitää esim. Hermestä parempana, tämä johtuu mielestäsi kateudesta? Se ei voi johtua vain siitä, että hän PITÄÄ jotakin muuta merkkiä parempana?

Ja hyvä, että mainitsit "naisia mahdollisesti ärsyttävät asiat", koska väitän että suurin osa naisista ei esim. ymmärrä autoista juuri mitään. Tästä kertoo sekin, että useamman kerran työkaverit ovat ihmetelleet, milloin kenelläkin on "varaa kun on niin upea auto" ja kyseinen "upea" auto on ollut joku nolo vanha ja halpa mondeojaguar, karvalakkimersu tai teinibemari. Muutaman tonnin iankaikkisen vanha käytetty lousku, mutta koska merkki niin tietämättömälle = kallis.

Mistä nämä sinulle "kateelliset" naiset btw tietävät miehesi varallisuuden ja menestyksen? Oletko itse asiasta heille kertonut? Sitä sanotaan kehuskeluksi ja asioillaan varta vasten (ja varsinkin toisten ansioilla, kuten miehen) kehuskelevat eivät ole yleensä kaikkein suosituinta seuraa, koska ovat aika raskasta kuunneltavaa. Myös niistä, joilla on myös hyvät kropat, koulutukset ja varakkaat miehet.

Sosiaaliset taidot ovat aika tärkeässä asemassa siinä, miten muut suhtautuvat. Ja kannattaa myös muistaa, että jotkut ovat kaikille tympeitä, joten on vain itsensä imartelua kuvitella, että laskutuksen lissu on mulle tympeä siksi, kun olen päällikkö jolla on luiska, audi ja toimarimies. Miksi lissu on tympeä myös siivoojalle, jolla on reppu, fillari ja työtön kaljasieppo?

Lähinnä niitä naisia olenkin ihmetellyt, jotka ovat muille mukavia, mutta minulle ei. Se, että mies on varakas käy kyllä jo ilmi pelkästä asunnostamme, valitettavasti. Ja kyllä ihmiset kyselevät mitä miehesi tekee duunikseen. Pitääkö siinä kohden valehdella vai kertoa tarpeksi ympäripyöreästi? Entäs kun sukunimi on jo sellainen, että sillä löytää kaiken tiedon? Niin ja auton merkistä ja lukemista persauksessa tietää jo, että sellaisella ei ihan joka poika ajele.

Niin, pulmia riittää. Taidan jatkossakin kertoa mahdollisimman vähän itsestäni ja perheestäni. Jätän kalliimmat korut tilaisuuksiin, joissa muillakin on niitä. Pidän siitä, että minua kohdellaan normaalisti.

Elämässä huomattu kirjoitti:

Sellainen ihminen vetää usein kateuskortin esiin, jolla loppuu argumentointitaidot aika lyhyeen :)

Kun sä haastat tahallas riitaa vai missä tilanteessa? Mun käsityksen mukaan ihmiset haluis elää rauhassa ja sulassa sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että kateellisuusväitteitä esittävät ihmiset, jotka ovat itse kateellisia.

Kadehtiminen on mielestäni turhaa, koska ei minun tilanteeni parane, jos kadehdin naapurin autoa tms.

Kateus saattaa kyllä joskus toimia motivaattorina yrittää saavuttaa kovemmin omia elämäntavoitteitaan.

Riippuu asiasta. Sellanen kritisointi, mikä on totta ja aiheellista, niin siinä on turha vetää kateuskorttia esiin. Muuten kyllä mä ainakin koen, että ihminen on edes jollain tapaa, jos nyt ei kateellinen niin edes katkera, jos hän heti mut kaupassa nähdessään alkaa huomattavasti supattamaan musta turhaa paskaa vieressä olevalle kaverilleen, kattoo aina "voisin tappaa sut"-ilmeellä ja muutenkin halveksivasti, sen lisäksi keksii perättömiä juoruja, valittaa mulle aina mun alusvaatteiden väristä rahankäyttöön, vähättelee mun asioita, vaikka itse tekee/puhuu ihan samoja juttuja, vertailee itse katkeralla äänellä, kun hänellä on vain tuo ja mulla on kaikki mitä voi jne. esimerkkejä olisi tuhat lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v nainen, usein kohtaan varsinkin naisten osalta ikävää käytöstä. Olen päätellyt, että ainakin joskus se johtuu kateudesta :/

Todennäköisesti joitakin näitä naisia harmittaa se, että mulla on kaikki paremmin kuin hyvin (siis ulkoiset asiat): on korkea koulutus, sievä naama, hoikka kroppa, isot aidot ;) tissit, pitkät aidot ;) hiukset. Ja kaiken päälle vielä rikas ja menestynyt mies, jonka kautta pääsen kaikenlaisiin kekkeireisiin ja ja jonka kautta pääsen käsiksi kaikkein parhaimpiin materioihin, oli sitten kyseessä koti, auto tai vaatteet ja asusteet.

Mielestäni olen kaikille ihmisille ystävällinen. Joidenkin ihmisten tympeily ei pitäisi siis johtua minun käytöksellisestä törkeilystäni. Yritän olla korostamatta näitä naisia mahdollisesti ärsyttäviä asioita, esim käytän kyllä esim uusia merkkilaukkujani, mutten koskaan mainitse niistä mitään kenellekään. En siis mene töihin hihkumaan, että "kattokaa, ulkoilutan uutta vuiskaani!!!". Joo ja jos jonkun mieleen ei ko merkki ole, niin ei tarvitse kommentoida.

Ei voi mitään, mutta pakostakin olen päätellyt, että jotkut ovat kaiketi kateellisia.

Ja jos joku kommentoi veskaasi kun pitää esim. Hermestä parempana, tämä johtuu mielestäsi kateudesta? Se ei voi johtua vain siitä, että hän PITÄÄ jotakin muuta merkkiä parempana?

Ja hyvä, että mainitsit "naisia mahdollisesti ärsyttävät asiat", koska väitän että suurin osa naisista ei esim. ymmärrä autoista juuri mitään. Tästä kertoo sekin, että useamman kerran työkaverit ovat ihmetelleet, milloin kenelläkin on "varaa kun on niin upea auto" ja kyseinen "upea" auto on ollut joku nolo vanha ja halpa mondeojaguar, karvalakkimersu tai teinibemari. Muutaman tonnin iankaikkisen vanha käytetty lousku, mutta koska merkki niin tietämättömälle = kallis.

Mistä nämä sinulle "kateelliset" naiset btw tietävät miehesi varallisuuden ja menestyksen? Oletko itse asiasta heille kertonut? Sitä sanotaan kehuskeluksi ja asioillaan varta vasten (ja varsinkin toisten ansioilla, kuten miehen) kehuskelevat eivät ole yleensä kaikkein suosituinta seuraa, koska ovat aika raskasta kuunneltavaa. Myös niistä, joilla on myös hyvät kropat, koulutukset ja varakkaat miehet.

Sosiaaliset taidot ovat aika tärkeässä asemassa siinä, miten muut suhtautuvat. Ja kannattaa myös muistaa, että jotkut ovat kaikille tympeitä, joten on vain itsensä imartelua kuvitella, että laskutuksen lissu on mulle tympeä siksi, kun olen päällikkö jolla on luiska, audi ja toimarimies. Miksi lissu on tympeä myös siivoojalle, jolla on reppu, fillari ja työtön kaljasieppo?

Lähinnä niitä naisia olenkin ihmetellyt, jotka ovat muille mukavia, mutta minulle ei. Se, että mies on varakas käy kyllä jo ilmi pelkästä asunnostamme, valitettavasti. Ja kyllä ihmiset kyselevät mitä miehesi tekee duunikseen. Pitääkö siinä kohden valehdella vai kertoa tarpeksi ympäripyöreästi? Entäs kun sukunimi on jo sellainen, että sillä löytää kaiken tiedon? Niin ja auton merkistä ja lukemista persauksessa tietää jo, että sellaisella ei ihan joka poika ajele.

Niin, pulmia riittää. Taidan jatkossakin kertoa mahdollisimman vähän itsestäni ja perheestäni. Jätän kalliimmat korut tilaisuuksiin, joissa muillakin on niitä. Pidän siitä, että minua kohdellaan normaalisti.

Toisaalta, sun miehes on paljon poissa kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon vakuuttelua siitä että ei olla kateellisia ei. No tosiasiahan on että jokainen on kateellinen jollekin jostakin joskus, ja se on ihan normaali tunne. Ilkeily ja happaman naaman näyttö ovat asia erikseen.

Asia erikseen ovat myös nämä jotka kiven kovaan väittävät etteivät ikinä ole kateellisia mistään. 😂

Itse olen kyllä kateellinen välillä vaikkapa pitkistä siroista sääristä, mut hyvällä tavalla. Taitaa vaan olla niin et sitä ei saa irl ääneen sanoa, koska muut kateelliset ei hyväksy että joku myöntää olevansa kateellinen.

Koska kateelliset ovat kateellisia siitä, että jollakulla on tarpeeksi itseluottamusta sanoa ääneen, että on kateellinen.

Minä myönnän olevani kateellinen ihmisten rohkeudesta tehdä isoja päätöksiä elämässään. Minä kuitenkin yritän ottaa oppia heiltä, kuinka he sen tekevät.

Eräs kaverini luuli että olen hänelle kateellinen siitä että hän sai mahdollisuuden muuttaa ulkomaille.

Oikeasti olin vaan kyllästynyt siihen että hän kohteli minua huonosti.

Asuin silloin itsekin ulkomailla. Eri maassa kuin mihin tämä kaveri oli lähdössä. Aiemmin olin asunut siinä maassa johon hän oli lähdössä.

En ymmärrä millä logiikalla onnistui pitämään minua kateellisena ulkomaille muuttamisestaan.

Vain kateellinen ihminen miettii kadehtimista. Tunnistan tän siitä kun oma kumppanini on sellainen ettei mistään uudesta ja ostamastamme jutusta saisi kertoa kellekkään, esim. pojan mönkijästä ei saa laittaa kuvaa faceen koska mies kuvittelee että kaikki ovat siitä kateellisia. En käsitä tätä ajatusmallia! Eihän se ole tarkoitus mitenkään mainostaa jos poika on saanut mönkijän, vaan mukava näyttää pojan ilo kun on saanut vihdoin vuosia toivomansa lahjan. Mies on itse herkästi taipuvainen kadehtimaan toisia, niin ajattelee siksi varmaan noin. Itse osaan kyllä olla vilpittömästi onnellinen toisenkin saamasta lahjasta eikä se ole minulta pois.

Kaksi tuntemaani ihmistä on tuota kateuskorttia käyttänyt, molempia yhdistää kyvyttömyys tulla ihmisten kanssa toimeen, ovat sellaisia töksäyttelijöitä ja antavat itsestään ylimielisen vaikutelman. Kummallakaan ei ole ystäviä, johtuuko tuosta käytöksestä minkä taustalla voi olla vaikka epäsosiaalisuus vai siitä että oikeasti pitävät itseään parempina, se ois mielenkiintoista tietää.

Täytyy sanoa, että lähestulkoon ainoa asia, josta olen ollut kateellinen kenellekään, oli lapsen sukupuoli. Toivoin kovasti toista sukupuolta mitä sain. Oli mulle tosi katkera paikka, kun moni tuttavanainen luonnollisesti sai tämän tietyn sukupuolen lapsia. Sitten pidin lapsen teossa tauon ja sain viimein sitä toivomaani sukupuolta olevan lapsen. Olin/olen tosi onnellinen? Kerrottakoon myös, etten mitenkään vähättele tai rakasta vähemmän vanhempia lapsiani, mutta olin tosi iloinen että minäkin sain kokea sekä tytöt että pojat.

Olen tullut tulokseen, että oon itse tosi harvalle kateellinen. En kadehdi kenenkään kroppaa tai tavaroita. Tai urallista menestystä. En edes nuorempien naisten ikää. En kadehdi ystävänaiseni uutta ässä mersua. Tykkään olla oma itseni, mielestäni mulla on käynyt elämässä tuuri. Toki jotkut asiat olisivat voineet mennä paremmin, mutta uskon siihen, että kukaan ei voi saada kaikkea.

T. Se vuiska-nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v nainen, usein kohtaan varsinkin naisten osalta ikävää käytöstä. Olen päätellyt, että ainakin joskus se johtuu kateudesta :/

Todennäköisesti joitakin näitä naisia harmittaa se, että mulla on kaikki paremmin kuin hyvin (siis ulkoiset asiat): on korkea koulutus, sievä naama, hoikka kroppa, isot aidot ;) tissit, pitkät aidot ;) hiukset. Ja kaiken päälle vielä rikas ja menestynyt mies, jonka kautta pääsen kaikenlaisiin kekkeireisiin ja ja jonka kautta pääsen käsiksi kaikkein parhaimpiin materioihin, oli sitten kyseessä koti, auto tai vaatteet ja asusteet.

Mielestäni olen kaikille ihmisille ystävällinen. Joidenkin ihmisten tympeily ei pitäisi siis johtua minun käytöksellisestä törkeilystäni. Yritän olla korostamatta näitä naisia mahdollisesti ärsyttäviä asioita, esim käytän kyllä esim uusia merkkilaukkujani, mutten koskaan mainitse niistä mitään kenellekään. En siis mene töihin hihkumaan, että "kattokaa, ulkoilutan uutta vuiskaani!!!". Joo ja jos jonkun mieleen ei ko merkki ole, niin ei tarvitse kommentoida.

Ei voi mitään, mutta pakostakin olen päätellyt, että jotkut ovat kaiketi kateellisia.

Ja jos joku kommentoi veskaasi kun pitää esim. Hermestä parempana, tämä johtuu mielestäsi kateudesta? Se ei voi johtua vain siitä, että hän PITÄÄ jotakin muuta merkkiä parempana?

Ja hyvä, että mainitsit "naisia mahdollisesti ärsyttävät asiat", koska väitän että suurin osa naisista ei esim. ymmärrä autoista juuri mitään. Tästä kertoo sekin, että useamman kerran työkaverit ovat ihmetelleet, milloin kenelläkin on "varaa kun on niin upea auto" ja kyseinen "upea" auto on ollut joku nolo vanha ja halpa mondeojaguar, karvalakkimersu tai teinibemari. Muutaman tonnin iankaikkisen vanha käytetty lousku, mutta koska merkki niin tietämättömälle = kallis.

Mistä nämä sinulle "kateelliset" naiset btw tietävät miehesi varallisuuden ja menestyksen? Oletko itse asiasta heille kertonut? Sitä sanotaan kehuskeluksi ja asioillaan varta vasten (ja varsinkin toisten ansioilla, kuten miehen) kehuskelevat eivät ole yleensä kaikkein suosituinta seuraa, koska ovat aika raskasta kuunneltavaa. Myös niistä, joilla on myös hyvät kropat, koulutukset ja varakkaat miehet.

Sosiaaliset taidot ovat aika tärkeässä asemassa siinä, miten muut suhtautuvat. Ja kannattaa myös muistaa, että jotkut ovat kaikille tympeitä, joten on vain itsensä imartelua kuvitella, että laskutuksen lissu on mulle tympeä siksi, kun olen päällikkö jolla on luiska, audi ja toimarimies. Miksi lissu on tympeä myös siivoojalle, jolla on reppu, fillari ja työtön kaljasieppo?

Lähinnä niitä naisia olenkin ihmetellyt, jotka ovat muille mukavia, mutta minulle ei. Se, että mies on varakas käy kyllä jo ilmi pelkästä asunnostamme, valitettavasti. Ja kyllä ihmiset kyselevät mitä miehesi tekee duunikseen. Pitääkö siinä kohden valehdella vai kertoa tarpeksi ympäripyöreästi? Entäs kun sukunimi on jo sellainen, että sillä löytää kaiken tiedon? Niin ja auton merkistä ja lukemista persauksessa tietää jo, että sellaisella ei ihan joka poika ajele.

Niin, pulmia riittää. Taidan jatkossakin kertoa mahdollisimman vähän itsestäni ja perheestäni. Jätän kalliimmat korut tilaisuuksiin, joissa muillakin on niitä. Pidän siitä, että minua kohdellaan normaalisti.

Toisaalta, sun miehes on paljon poissa kotoa?

Juu, niin hän on :/

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään tarve ole. On tosi inhottavaa olla kateuden kohteena, ekä ymmärrä, kuka sellaista toivoo. Minulle on kuitenkin useampikin ihminen tunnustanut olevansa kateellinen lapsettomasta elämäntavastani, mielenkiintoisista harrastuksistani, hyvinvoivasta parisuhteestani ja "energisyydestäni" joka on tosiasiassa vain ikävien velvollisuuksien tietoista karsimista.

Minä en osaa ottaa kateutta kohtelaisuutena ja tykkäisin siitä, että ihmiset keskittyisivät omaan elämäänsä eivätkä kommentoisi muiden tekemisiä niin paljon. Ei se vertailu ketään hyödytä.

Sinulle on varmasti sanottu monta kertaa tuo, mutta sitä ei pitäisi ottaa, niin sanantarkasti. Monet vanhemmat sanovat saattavat sanoa tuota kateusjuttua ihan vaan siksi, että kuulee kuinka toisen vauva nukkuu ja oma ei viime yönä sitä tehnyt. Tai muuta ihan yhtä mitätöntä. Se on vaan sellaista läppää eikä se ole mitenkään sisäisesti katkeruutta aiheuttavaa tunnetta millään tavoin.

Kaikki ihmiset on joskus kateellisia. Eri asia sitten, miten sitä kateutta käsittelee. Jos ei anna kateuden vaikuttaa siihen miten kohtelee kateuden kohdettaan, niin ei ole mitään moitittavaa. Kateus voi parhaimmillaan toimia positiivisena innoittajana siihen, että kehittyy ja ponnistelee haaveidensa eteen.

Olen ollut monesti kateellinen turvallisesta lapsuudesta ja taloudellisesta tuesta nuorena opiskelijana. Mutta ei siitä hyötyä ole, näillä mennään, niin sysään tunteen nopeasti syrjään ja mietin jotain muuta. 

Elämä on opettanut sen, että kannattaa olla tyytyväinen ja elää tässä hetkessä.

Iloita siitä mitä on eikä murehtia sitä mitä ei ole.

Ei niin ,että vertailee omaa omaisuutta, palkkaa jne. muihin.

Mielestäni vertailu ei kannata kuin hinnoissa.

Lapsellista ja ajattelematonta touhua on mielestäni se, että kuvitellaan olevan jotenkin muita parempia kun jokin asia on itsellä kalliimpaa tai muodikkaampaa kuin jollain toisella.

En myöskään ymmärrä sellasta jos halutaan oikein kilpailla kaikella mahdollisella ja ikään kuin yrittää saada muut kateelliseksi. Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tuntemaani ihmistä on tuota kateuskorttia käyttänyt, molempia yhdistää kyvyttömyys tulla ihmisten kanssa toimeen, ovat sellaisia töksäyttelijöitä ja antavat itsestään ylimielisen vaikutelman. Kummallakaan ei ole ystäviä, johtuuko tuosta käytöksestä minkä taustalla voi olla vaikka epäsosiaalisuus vai siitä että oikeasti pitävät itseään parempina, se ois mielenkiintoista tietää.

Itse olen aina vaikuttanu ulospäin ylimieliselle. Olen tajunnu se vasta ihan viimeisen vuoden aikana. Se on johtunu ujoudesta, joka on alkanu iän myötä karista. Vapauttavaa. Töksäyttelijäkin olen ollu mut olen nopea oppimaan kun niin haluan ja jotain hoksaan. Itsellä on kyllä ystäviä. Vähän mut läheisiä. En jaksais ylläpitää montaa eri ystävyys suhdetta. En pidä itseä parempana vaan tasavertaisena.

Itsellä nousee karvat samantien pystyyn kun joku toinen naispuolinen ikäänkuin koittaa kilpailuttaa itseään mun seurassa. Kierrän kaukaa tuollaset.

Joku vois kai ajatella et ajattelen etten pärjäis vertailussa. Sovitaan vaikka niin ihan miten vaan. En varmaan pärjäiskään, mut mitä sitten. Mulla on mun elämä ja pidän siitä sellaisenaan.