Mistä johtuu toisten tarve kuvitella muiden olevan kateellisia?

On naisilla ongelmat. Mietitään vaikka sitä, että mitä jotkut muut miettivät. Ja vielä mietitään miettimisen syitä.

Helppo kysymys. Kateellisuutta pidetään yhtenä alhaisimmista tunteista. Harva haluaa myöntää olevansa kateellinen. Ennemminkin korostetaan olevan sen yläpuolella. Tästä johtuen kateellisuudella on helppo "lyödä" toista. Jos mietitään muita kuolemansyntejä, niin nykyaikana ei ole mikään häpeä sanoa olevansa himokas, vihainen tai edes laiskakaan. Mutta kateellinen? Pois se minusta.

"Olet kateellinen" ja "olet läski" ovat ne lauseet, joilla helpoiten saa toisen ihmisen raivoihin. Niitä on kätevä heitellä keskusteluun etenkin netissä, jossa toista ei näe. Kokeilepa kirjoittaa tänne jollekin "olet läski", niin saat vastauksen "Olen kokoa 165 cm / 50 kg / vyötärö 55 cm / 70D, joten miten voit väittää olevani läski?", vaikka väitettä ei ilman kuvaa tai henk.koht. tapaaista voi todistaa oikeaksi.

Ei tule muuta mieleen, jos olen ystävällinen jollekin ihmiselle, kutsun juhliin, järjestän yhteistä menoa yms. Ja sitten saan töykeyttä niskaan. Moni ei ymmärrä, että iloisuuden ja helpolta näyttävän takana on ollut paljon tekemistä ja mietittävää. Aina tulee olemaan kateellisia, joten olen päättänyt lopettaa yliystävällisyyden, ja antaa sellaisten ihmisten vain olla.

Ja siis vastauksena kysymykseen, en keksi ihmisten ilkeillylle muuta syytä kuin kateus. Olen itse niin vahva, että en ole pitkään aikaan ollut kateellinen kenellekään. Tunnistan kyllä oireet.

Ja ajattele, että jotkut pohtivat sitäkin, onko joku nyt hänen 10 vuotta vanhasta esim. audinlouskustaan kateellinen :D Hommaisi nyt ensin uuden, jollainen siis on ajamaton vm. 2017, voisi joku oikeastikin olla kateellinen eikä vain kuvitelmissa.

Tosiasia on, että juuri kuten ap kirjoitti, ne joilla kadehdittavaa ei ole, vakuuttelevat itselleen että kyllä nyt se ja tämäkin on niiiiiin kateellisia. Se lienee jonkinlaista itselleen valehtelua, koska alemmuudentunne. Ja tieto siitä, että oikeasti kadehdittavaa ei ole, mutta kun haluaisi että olisi. Ja samaan aikaan kun väitetään muita kateellisiksi, ollaan itse todella kateellisia niille, joilla on se uusi auto, tai mitä nyt onkin. Omakotitalo, hevonen, iso vene omassa rannassa, menestyvä yritys etc.

Ei se mikään tarve ole. On tosi inhottavaa olla kateuden kohteena, ekä ymmärrä, kuka sellaista toivoo. Minulle on kuitenkin useampikin ihminen tunnustanut olevansa kateellinen lapsettomasta elämäntavastani, mielenkiintoisista harrastuksistani, hyvinvoivasta parisuhteestani ja "energisyydestäni" joka on tosiasiassa vain ikävien velvollisuuksien tietoista karsimista.

Minä en osaa ottaa kateutta kohtelaisuutena ja tykkäisin siitä, että ihmiset keskittyisivät omaan elämäänsä eivätkä kommentoisi muiden tekemisiä niin paljon. Ei se vertailu ketään hyödytä.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun useimmiten niillä, jotka kuvittelevat muiden olevan heille kateellisia, ei ole mitään mistä olla kateellinen. Esim. tavisnaama, löysä kroppa, halpa vanha auto, hanttihommat työnä jnejne.

Jostakin kumman syystä taas ne, joilla on kadehdittavaa (timmi kroppa, upea koti, koulutus ja ura, menestyvä mies) eivät päästele suustaan mitään "se on vaan kateellinen"-lässytystä, koska ei heidän tarvitse keskittyä kuvittelemaan muiden kadehtivan olemattomia kun itsetunto, asiat ja talous on kunnossa.

Onko tämä kateellisuus-hokema toivetta siitä, että joku olisi itselle kateellinen, vaikka itsekin tietää että todennäköistä se ei ole eikä ole edes mitään mistä kukaan aikuinen ihminen olisi kateellinen?

Kyllä nämäkin käyttävät kateuskorttia.

Jos joku ihminen jolle itse ei ole tehnyt mitään pahaa, kohtelee törkeästi sitä alkaa etsimään jotain syytä sille käytökselle.

Syy voi olla van pahuus, ehkä helpompi käsitellä asia kun ajattelee toisen olevan kateellinen jostakin.

Ehkä taustalla on narsismi tai ylikilpaileva elämäntapa. Jos vaikka jo lapsena tottuu siihen, että ihmisiä arvotetaan esim auton tai työn perusteella.

Itseensä ja asioihinsa tyytyväinen, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei vaivaudu edes miettimään, onko joku hänelle kateellinen jostakin. Sellaista harrastavat vain epävarmat ja tyytymättömät ihmiset, jotka itsekin tietävät että he eivät ole ensimmäisinä kateuden kohdetta valittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun useimmiten niillä, jotka kuvittelevat muiden olevan heille kateellisia, ei ole mitään mistä olla kateellinen. Esim. tavisnaama, löysä kroppa, halpa vanha auto, hanttihommat työnä jnejne.

Jostakin kumman syystä taas ne, joilla on kadehdittavaa (timmi kroppa, upea koti, koulutus ja ura, menestyvä mies) eivät päästele suustaan mitään "se on vaan kateellinen"-lässytystä, koska ei heidän tarvitse keskittyä kuvittelemaan muiden kadehtivan olemattomia kun itsetunto, asiat ja talous on kunnossa.

Onko tämä kateellisuus-hokema toivetta siitä, että joku olisi itselle kateellinen, vaikka itsekin tietää että todennäköistä se ei ole eikä ole edes mitään mistä kukaan aikuinen ihminen olisi kateellinen?

Kyllä nämäkin käyttävät kateuskorttia.

Huomattavasti harvemmin.

Useimmiten kateutta hokee sellainen, jolla ne mielestään kadehdittavat asiat ovat sellaisia, jotka about kuka tahansa saa halutessaan; rakennekynnet, käsiveska, halpa käytettynä hankittu tietynmerkkinen auto vanhaa vuosi- ja korimallia, tavissisustus ikeaa ja iittalaa, omakotitalo muuttotappiokunnassa korvessa.

En juuri hauskempaa tiedä kuin selostaa kuinka kerrostaloasujat kaupungin keskustassa ovat "kateellisia" omakotitalosta korvessa ja kuinka hekin haluaisivat omakotitalon, mutta kun kaikilla ei ole varaa. Niin, onhan se tietenkin varallisuuskysymys asua keskustassa kerrostalossa 250 000e kämpässä kuin asua perähikiällä 100 000e omakotitalossa. Jo tuosta matemaattisesta älystä ja rahan arvon ymmärryksestä on syytä olla kateellinen, sen perähikiähometalon lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun useimmiten niillä, jotka kuvittelevat muiden olevan heille kateellisia, ei ole mitään mistä olla kateellinen. Esim. tavisnaama, löysä kroppa, halpa vanha auto, hanttihommat työnä jnejne.

Jostakin kumman syystä taas ne, joilla on kadehdittavaa (timmi kroppa, upea koti, koulutus ja ura, menestyvä mies) eivät päästele suustaan mitään "se on vaan kateellinen"-lässytystä, koska ei heidän tarvitse keskittyä kuvittelemaan muiden kadehtivan olemattomia kun itsetunto, asiat ja talous on kunnossa.

Onko tämä kateellisuus-hokema toivetta siitä, että joku olisi itselle kateellinen, vaikka itsekin tietää että todennäköistä se ei ole eikä ole edes mitään mistä kukaan aikuinen ihminen olisi kateellinen?

Kyllä nämäkin käyttävät kateuskorttia.

Huomattavasti harvemmin.

Useimmiten kateutta hokee sellainen, jolla ne mielestään kadehdittavat asiat ovat sellaisia, jotka about kuka tahansa saa halutessaan; rakennekynnet, käsiveska, halpa käytettynä hankittu tietynmerkkinen auto vanhaa vuosi- ja korimallia, tavissisustus ikeaa ja iittalaa, omakotitalo muuttotappiokunnassa korvessa.

En juuri hauskempaa tiedä kuin selostaa kuinka kerrostaloasujat kaupungin keskustassa ovat "kateellisia" omakotitalosta korvessa ja kuinka hekin haluaisivat omakotitalon, mutta kun kaikilla ei ole varaa. Niin, onhan se tietenkin varallisuuskysymys asua keskustassa kerrostalossa 250 000e kämpässä kuin asua perähikiällä 100 000e omakotitalossa. Jo tuosta matemaattisesta älystä ja rahan arvon ymmärryksestä on syytä olla kateellinen, sen perähikiähometalon lisäksi.

Kyllä vielä hauskempaa on ajaa jollakin iankaikkisen vanhalla halvalla taksimersunlouskulla tai uittaa saksalaisesta romuttamosta autonrämppä tänne ja selittää, kuinka köyhillä ei ole varaa mersuun/bemariin/mikänytonkaan. Ja tätä selitetään naama peruslukemilla sen muutaman tonnin auton kanssa sellaisille, joilla on muutaman kymppitonnin auto.

Ehkä se on vitsiksi kuitenkin tarkoitettu?

Hauskaa ajattelua on se, että kun joku pariutuu ja sitten ei kaverit enää viitsikään olla niin paljoa tekemisissä kuin sinkkuna, tämä johtuu tietenkin sinkkujen "kateudesta", eikä mitenkään esim. siitä että harva viitsii katsella jatkuvaa toistensa lääpintää kun ei minnekään enää voi lähteä ilman sitä miestä tai kaverien tullessa kylään on silloinkin lääpittävä sen miehen kanssa. Niitäkin on ja paljon, joiden koko maailman keskipiste on mies kun sellaisen saa ja sitä sitten kuskataan mukana kaikkialle kuin jotakin pokaalia ja ollaan sen kimpussa alituiseen (huvittavan näköistä kun usein miehet seisovat esim. bussipysäkillä kädet sivuilla, naama peruslukemilla ja tyttis siinä hiplaa ja imuttelee, miehen ollessa sen näköinen että evvk ja kuin eivät mitenkään huomaisi imuttelijaa :D).

Tai se mies on ääliö, joka kaivaa nenää, möläyttelee tyhmiä ja haisee röökiltä. Sellaisiakin on, jotakin kaksimielistä typerää hohotusta jatkuvasti, että kateellisia ovat sinkkukaverit laatumiehestä ja laatuparisuhteesta kun eivät tule enää kylään.

Ja on mies millainen tahansa, on aika typerää kuvitella muiden olevan kateellisia miehestä ja parisuhteesta, koska kaikki eivät halua parisuhdetta. Tai naimisiin. Jotkut voivat oikein haluta olla sinkkuja. Vaikka se on tietenkin jonkun häämouhon mielestä mahdoton ja käsittämätön ajatus ja itse asiassa vain kateutta.

Tätä tunnutaan pitävän erityisesti naisten tunteena.

Aina jos ei pidä jostain, tai kyseenalaistaa tai kritisoi, niin se johtuu kateudesta.

Jos en tykkää Trumpista, niin se ei tarkoita että olisin hänelle kateellinen.

Jos en pidä Iina Kuustosen näyttelijäntyötä kovinkaan tasokkaana, se ei tarkoita että olisin hänen ulkonäöstään kateellinen.

Nimenomaan se menee niin, että jos jollakin julkimolla on ruma ja epäpukeva vaate ja sen sanoo, on vain "kateellinen". Mistä, rumasta vaatteesta? Tai ei pidä jotakuta kauniina, se johtuu siitä että on kateellinen. Entä jos pitää kauniina luonnostaan tummia naisia, joilla on tumma iho ja hiukset, onko silloin kateellinen luonnostaan vaalealle, valjulle hänen värittömästä ulkonäöstään? Tai kokee timmit, lihaksikkaat kropat kauniiksi eikä ihaile ruipeloa laihaläskiä, taas ollaan kateellisia. Missä logiikka?

Noh. Itse olen ihan normaalikroppainen ja valitettavasti olen kyllä huomannut, vaikka en haluaisikaan,  että jotkut ( ei onneksi kaikki ) oikeasti ovat kateellisia, eivätkä tykkää siitä että toinen saa huomiota, kehuja tai on oikesti parempi jossain niin ( yleensä huonon itsetunnon omaavat ) tuntee olonsa huonommaksi tai uhatuksi. Onneksi kuitenkin suurinosa on sellaisia, etteivät ainakaan näytä olevan kateellisia pikkuasioista. Itse en ainakaan omasta mielestäni kauhean kateellinen ihminen ole ja osaan iloita toisenkin menestyksestä, ellei sillä yritetä pönköttää omaatuntoa toisten kustannuksella. Minusta on ikävää nähdä joku ihminen kateellisena, vaikka toinen tekee jatkuvasti töitä sen eteen sillävälin kun tämä kateellinen ei tee kateuden eteen yhtikäs mitään, vaan ikäänkuin odottaa että taikaiskusta hänestä tulee parempi.

Ainoa paikka, missä kateellisuutta on toitoettu joka asiassa on tällaiset palstat, mutta sillä kai yritetään vaan saada toinen ärsyyntymään, kun henkilöä ärsyttää se, kun toisella menee paremmin tai on erimieltä jostain.

On aika tavallista, että ihminen kuvittelee kaikkien olevan kuin hän itse. Jos on itse kateellinen, kuvittelee, että muut ovat kateellisia jne. Siksi se, mitä ihminen puhuu muka muista, kertoo aina eniten hänestä itsestään.

Minulla on narsistinen esimies, joka kuvitteli, että syy jatkuviin vaikeuksiin oli se, että alaiset olivat kateellisia ja halusivat itse johtaa. Mikään ei olisi voinut olla kauempana totuudesta. Hän oli itse pahantahtoinen ja kostonhimoinen ja luuli, että kaikki haluavat hänelle pahaa.

Juuri hiljattain luin erään pedofiilin haastattelun, jossa hän kertoi uskoneensa pitkään, että kaikki muutkin ajattelevat lapsista kuten hän, mutta eivät vain kehtaa sanoa.

Toki myös hivelee joidenkuiden itsetuntoa kuvitella, että muut kadehtivat. Totuus on usein, että kyseisestä henkilöstä ei vain pidetä. Tietenkin on mukavampi ajatella, että se johtuu kateudesta.

Kateus kohdistuu usein itseään vain hieman parempiin.

Eli aivan hyvin Anna 85 kg voi olla kateellinen 75-kiloiselle Miralle.

Tiina taas voi olla kateellinen Hannalle, vaikka Hanna ei olisi missin.näköinen, mutta kuitenkin kauniimpi kuin Tiina.

Yleensä pahin kateus kohdistuu läheisiin ihmisiin. He ovat itseä lähellä ja tämän takia heihin vertaa itseään enemmän kuin kuuluisaan huippumaliin joka tienaa miljoonia ja asuu hulppeassa talossa Kaliforniassa. Toki tuollaistakin kadehditaan mutta se ei satuta itseä niin pahasti kuin vaikkapa läheisen samanikäisen ja suht samannäköisen työkaverin lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun useimmiten niillä, jotka kuvittelevat muiden olevan heille kateellisia, ei ole mitään mistä olla kateellinen. Esim. tavisnaama, löysä kroppa, halpa vanha auto, hanttihommat työnä jnejne.

Jostakin kumman syystä taas ne, joilla on kadehdittavaa (timmi kroppa, upea koti, koulutus ja ura, menestyvä mies) eivät päästele suustaan mitään "se on vaan kateellinen"-lässytystä, koska ei heidän tarvitse keskittyä kuvittelemaan muiden kadehtivan olemattomia kun itsetunto, asiat ja talous on kunnossa.

Onko tämä kateellisuus-hokema toivetta siitä, että joku olisi itselle kateellinen, vaikka itsekin tietää että todennäköistä se ei ole eikä ole edes mitään mistä kukaan aikuinen ihminen olisi kateellinen?

Miksi sitten olet töykeä jos ei se johdu kateudesta?