Lue keskustelun säännöt.
kun isovanhempi ei tajua rooliaan
17.03.2017 |
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Haluaa olla päättämässä perheen juhlista. Päättää esim kakun. Ei suostu tulemaan sinä päivänä kuin kutsutaan, vaan vaatii oman päivän ja tuo oman kakun.
Sekaantuu siihen mihin lapset pannaan kouluun ja mihin pannaan päivähoitoon. Sekaantuu harrastuksiin ja tunkee väkisin esim näytöksiin.
Sekaantuu jatkuvasti lasten kasvuun. Mittaa ja punnitsee. Ja varailee lääkäriaikoja.
Ai-van kyp-sä. Mikään ei auta, eikä puhe tehoa.
Kommentit (282)
Oma äitini on vähän samanlainen. Ei onneksi ihan noin paha. Yrittää puuttua lapsen asioihin ja jopa meidän parisuhteeseemme, mutta perääntyy kyllä aina välillä, kun huomaa, että minulla keittää yli. Kerran ärähdin kunnolla ja sanoin, ettei saa olla lapsenlapsensa kanssa tekemisissä, jos astui varpaillemme. Siksi tajuaa aina välillä pakittaa, kun menee taas överiksi.
Ostaa lapselle kalliita vaatteita(oikean kokoisia onneksi) ja leluja, mikä on sinällään ihan kivaa, mutta liika on liikaa. Hävettää, kun lapsella on kerralla satoja euroja päällä. Ärsyttää, kun lapsi saa jokaisen lelun, jonka keksii pyytää. Äitini haukkui minut lapsen kuullen, kun ostin lapselle uuden disney-leffan Vaiana-nuken, enkä ostanut sitä hienointa laulavaa versioita, joka olisi ollut muutaman kympin kalliimpi. Tämä nukke maksoi jo 40€, joka on minusta paljon. Äitini myös on haukkunut minut siitä, etten jäänyt lapsen kanssa kotiin eskari-ikään saakka. Siitä, että vaadin häneltä lapselta käytöstapoja julkisilla paikoilla. Siitä, että lapsi on aamu-uninen. Siitä, etten ostan lapselle muroja, mehuja ja jugurtteja kotiin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin typeristä pikkujutuista, mitkä eivät hänelle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on vähän samanlainen. Ei onneksi ihan noin paha. Yrittää puuttua lapsen asioihin ja jopa meidän parisuhteeseemme, mutta perääntyy kyllä aina välillä, kun huomaa, että minulla keittää yli. Kerran ärähdin kunnolla ja sanoin, ettei saa olla lapsenlapsensa kanssa tekemisissä, jos astui varpaillemme. Siksi tajuaa aina välillä pakittaa, kun menee taas överiksi.
Ostaa lapselle kalliita vaatteita(oikean kokoisia onneksi) ja leluja, mikä on sinällään ihan kivaa, mutta liika on liikaa. Hävettää, kun lapsella on kerralla satoja euroja päällä. Ärsyttää, kun lapsi saa jokaisen lelun, jonka keksii pyytää. Äitini haukkui minut lapsen kuullen, kun ostin lapselle uuden disney-leffan Vaiana-nuken, enkä ostanut sitä hienointa laulavaa versioita, joka olisi ollut muutaman kympin kalliimpi. Tämä nukke maksoi jo 40€, joka on minusta paljon. Äitini myös on haukkunut minut siitä, etten jäänyt lapsen kanssa kotiin eskari-ikään saakka. Siitä, että vaadin häneltä lapselta käytöstapoja julkisilla paikoilla. Siitä, että lapsi on aamu-uninen. Siitä, etten ostan lapselle muroja, mehuja ja jugurtteja kotiin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin typeristä pikkujutuista, mitkä eivät hänelle kuulu.
Meillä minä tein väärin kun lapsi oli liian pitkään kotona. Kasvattaa ei saa yhtään, kotona tai julkisesti. Lasten unirytmi on väärä. Maitoa ei saa antaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Meillä sama. Jatkuvasti ostetaan vaatetta. Kaikki pieniä/juuri pieniksi jääviä. Ikinä ei kysytä mitä tarvittaisiin vaan ostetaan just sitä mitä itse haluaa. Eli meidän tapauksessa meidän lapsilla on hillitön määrä mekkoja, trikoopaitoja ja trikoohousuja. Niin ja pikkuhousuja ja juhlakenkiä. Näitä tulee viikottain. Joskus voisi ostaa vaikka ulkotakin tai välikausihaalarin kun kerta tarvetta olisi. Mutta ei, kuudes Frozen-mekko kääräistään pussista.
Sama se on kyllä meitä aikuisiakin kohtaan. Esimerkiksi juuri tuossa talvella kärräsin kirpparille muistaakseni kuudet aamutohvelit. Yksiäkään ei ole käytetty koska ovat kaikki LIIAN PIENIÄ. Ja vaikka kuinka monta kertaa on sanottu, että ei tarvita ja että kengän koko on se ja se, pieniäkin ovat. Samoin todella vahvasti tuoksuvia ihovoiteita, hajuvesiä, shampoita on jaeltu eteenpäin. Migreenin saan kaikesta liiaksi haisevasta. Tämänkin hän tietää muttei välitä. Tuo silti.
Kovasti yritti aikoinaan hääjärjestelyihin puuttua. Se saatiin torpattua aika huolella. Lopulta sai vaikuttaa vain kakunkoristeeseen ja siihen laittoikin sitten kaikki kutinsa. Samoin lasten ristiäisiin yritti puuttua. Lopulta osti pyytämättä liian pienen (ja pirun kalliin) pöytäliinan tarjoilupöydälle ja tuikkukipon. Toisen lapsen ristiäisiin ei sitten edes sitä. Kai sen verran kaihersi kallis pöytäliinäostos.
Ostaa myös tajuttoman kalliita synttärilahjoja konsultoimatta ollenkaan etukäteen halutaanko ja sopiiko meille. Välillä menee totaalisen pieleen, välillä osuu kohdilleen.
Hänellä on siis rahaa ja varakkuutta ja tykkää sitä tuhlata. Mukavaahan se tietenkin on, että ostellaan mutta kun ne ostokset menevät 90% pieleen ja sitä krääsää kertyy ja kertyy ja kertyy... Ja on siis sanottu monesti. Kaikilla eri tavoilla. Ei mene perille.
Huh mitä muistoja kumpuaakaan mieleeni vuosien takaa! Meillä anoppi "omi" ristiäiset. Toi pyytämättä tarjottavat, kakkukoristeet, (ja nämä kaikki oli siis jo itse tehty ja hoidettu) emännöi ihan kympillä kuin olisi hänen vauvaa kastettu, vauvaa kuljetteli kuin näyttelynukkea. Minulla oli takana siis vaikea synnytys, josta vielä tuolloinkaan en ollut palautunut kunnolla, imetys takkusi ja paljon oli mielen päällä. Olen normaalisti tosi suorasanainen, mutta tuolloin en ollut oma itseni lainkaan kiitos hormonien, kipujen ym.
Ristiäisiin "puuttuminen" pyytämättä on mielestäni erityisen törkeää, kun vastasynnyttänyt nainen on kuitenkin ensimmäiset kuukaudet todella herkillä useimmiten.
Meillä jäi nimiäiset pitämättä, koska meillä olisi käynyt juuri noin. Pidimme pienet juhlat kavereille ja kummeille, mutta sukulaiset jäivät ulkopuolelle.
Näille liian tungetteleville isoäideille pitää suoraan sanoa, että nyt on teidän vuoronne vanhempina. Mummo on jo saanut järjestellä lastenjuhlia ja kasvattaa omat lapsensa.
Jaa, taitaa olla mun äidin kauan sitten kadonnut sisko.
Välit poikki, heti ja kokonaan. Älä vastaa puheluihin, älä reagoi kirjeisiin. Jos hän alkaa uhkailemaan itsemurhalla, älä reagoi siihenkään tunteella vaan lopeta keskustelu ja poistu tilanteesta. Itse asiassa, sinun ei tarvitse keskustella hänen kanssaan ollenkaan jos et halua. Ei koskaan. Ei yhtään. Sisäistä tämä ja mieti sitten mikä määrä yhteydenpitoa vielä tuntuu sinuta hyvältä? Joulukortti kerran vuodessa? Ei sitäkään? Sinä saat valita!
Tee lahjoilla mitä haluat, palauta vaikka hänelle sellaiset mitä et halua tai heitä roskiin. Sinulla ei ole velvollisuutta tehdä hänelle tiliä niistä tai mistään muustakaan. Hän saattaa yrittää myös lahjoa tien seuraanne "kun minulla on nämä tuomiset" ja "kun minä tämänkin ostin" ja "jos tulette niin minä maksan". Nämä eivät ole oikeita, hyväntahtoisuudesta annettuja lahjoja vaan yritys koukuttaa sinut kiitollisuudenvelkaan.
Sinä et ole vastuussa hänen mielialastaan eikä sinulla ole velvollisuutta pitää häntä tyytyväisenä.
Uhkaa reippaasti poliisilla jos sinun täytyy. Voi olla että tässäkin vaiheessa hän vielä koittaa testata rajoja, siinä vaiheessa sitten soitat ne poliisit. Esimerkiksi jos hän tunkeutuu teille kun olet pihalla, niin ilmoita hänelle että jos ei peräänny heti, soitat poliisit poistamaan hänet. Ja sitten soitat. Tietysti siitä tulee itkupotkuraivari, mutta entä sitten? Hän on edelleen itse vastuussa sekä mielialoistaan että käytöksestään. Jos hän ei halua poliisin juttusille, on hyvä ja käyttäytyy sen mukaan sitten.
Sinuna esiintyminen on rikos. Hän saattaa syyllistyä myös kotirauhan rikkomiseen jne. Voit jopa hakea lähestymiskieltoa. Tuollaisia ihmisiä ei saa välttämttä oikeasti kuriin mikään virkavaltaa kevyempi puuttuminen. Nämä ovat näitä "kun MINÄ olen isoäiti niin MINULLA on oikeus ja MINUN kuuluu saada"-ihmisiä. Stopin laittaminen ei todellakaan ole helppoa, minä tiedän sen paremmin kuin useimmat. Mutta se on juuri ja juuri mahdollista jos olet äärimmäisen päättäväinen.
Voimia sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin tuttua,mummu ostaa lapselle jatkuvalla syötöllä vaatteita.Tyyliin vaate viikossa.Ja aina vaatteet ovat hänen makunsa ja mielensä mukaisia,väri aina sama ja vaatteet ovat useimmiten liian pientä kokoa ja epäkäytännöllisiä.
Olemme kyllä sanoneet mitä kokoa lapsi nykyään käyttää että vaatteet olisivat edes sopivia.Ja olemme maininneet että olisi kivaa jos vaatteet olisivat välillä eri värisiäkin.Olemme myös joka kerta sanoneet ettei vaatteita oikeasti tarvitse ostaa.
Arvatkaa vain kuunteleeko mummu?Ostaisi edes jotakin mitä olemme erityisesti tarvinneet,mutta ei.Tarvisimme juuri nyt kuravaatteita,mutta mummu tuo juhlavaatteita.Niitä sitten on kaapit täynnä käyttämättöminä,koska mahtuvat lapselle ehkä yhden käyttökerran ajan.Näin tarkan markan ihmisenä turhauttaa mikä määrä rahaa noihin vaatteisiin palaa.
Ja juu,kyseessä ei ole minun äitini,sillä hänelle olisin voinut asiasta puhua järkevästi.Se on just se kun kauniisti sanottuna ei uskota,ja jos kerrankin älähtäisi ja sanoisi pahasti niin saisi kestää loppuiän kaunaa ja marttyyriutta.
Auttaisikohan yhtään, jos niitä pieniä vaatteita sovittaisi lapsen päälle jo mummon kylässä ollessa ja samalla päivittelisi isoon ääneen, että "ohhoh, jopas onkin lapsi kasvanut niin kovasti, että tämä koko on jo jäänyt liian pieneksi." Luulisi, että jokainen (ainakin täysjärkinen) ihminen huomaa vaatteen päällä ollessa, että pieni mikä pieni
Epämummo kirjoitti:
Meillä anoppi ei osta lapsille mitään, ei edes jouluna tai syntymäpäivänä. Ei auta lasten hoidossa. Käy kylässä muutaman kerran vuodessa kahvittelemassa. Asuu parin kilometrin päässä meistä.
Pyydetään jatkuvasti kylään ja avuksi lasten kanssa, mutta ei tule mitään vastakaikua. Päivittelee puhelimessa miten pienten lasten kanssa on varmaan työlästä.
Haluaisin elämäämme mummon, joka olisi aktiivinen ja osallistuisi lasten elämään, mutta ei näytä onnistuvan.
Ap:kin haluaisi varmaan aktiivisen ja osallistuvan mummon.
Ei hän etkä varmasti sinäkään halua ap:n äidin kaltaista sekoilijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämummo kirjoitti:
Meillä anoppi ei osta lapsille mitään, ei edes jouluna tai syntymäpäivänä. Ei auta lasten hoidossa. Käy kylässä muutaman kerran vuodessa kahvittelemassa. Asuu parin kilometrin päässä meistä.
Pyydetään jatkuvasti kylään ja avuksi lasten kanssa, mutta ei tule mitään vastakaikua. Päivittelee puhelimessa miten pienten lasten kanssa on varmaan työlästä.
Haluaisin elämäämme mummon, joka olisi aktiivinen ja osallistuisi lasten elämään, mutta ei näytä onnistuvan.
Saahan sitä toivoa, mutta ei mummolla ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi. Sori ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämummo kirjoitti:
Meillä anoppi ei osta lapsille mitään, ei edes jouluna tai syntymäpäivänä. Ei auta lasten hoidossa. Käy kylässä muutaman kerran vuodessa kahvittelemassa. Asuu parin kilometrin päässä meistä.
Pyydetään jatkuvasti kylään ja avuksi lasten kanssa, mutta ei tule mitään vastakaikua. Päivittelee puhelimessa miten pienten lasten kanssa on varmaan työlästä.
Haluaisin elämäämme mummon, joka olisi aktiivinen ja osallistuisi lasten elämään, mutta ei näytä onnistuvan.
Susta olis vissiin kiva jos anoppi toisi väärän kokoisia tai muuten käyttökelvottomia vaatteita ja tonkisi kaapit ja järjestäisi ne mielensä mukaan..
Vai miksi tulit tänne selittämään osallistuvasta isovanhemmasta?
Mihin kommenttiin oikein vastasit? Tämä kirjoittajahan valitteli anopin passiivisuudesta. Anoppi ei osallistu mitenkään lastenlasten elämään, ei ole ilmeisesti kiinnostunut. Harmi, molemmat menettävät.
Vierailija kirjoitti:
Epämummo kirjoitti:
Meillä anoppi ei osta lapsille mitään, ei edes jouluna tai syntymäpäivänä. Ei auta lasten hoidossa. Käy kylässä muutaman kerran vuodessa kahvittelemassa. Asuu parin kilometrin päässä meistä.
Pyydetään jatkuvasti kylään ja avuksi lasten kanssa, mutta ei tule mitään vastakaikua. Päivittelee puhelimessa miten pienten lasten kanssa on varmaan työlästä.
Haluaisin elämäämme mummon, joka olisi aktiivinen ja osallistuisi lasten elämään, mutta ei näytä onnistuvan.
Saahan sitä toivoa, mutta ei mummolla ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi. Sori ohis.
En ole tuo kirjoittaja, mutta onhan siinä sekin juttu, että lapsilla ei ole myöskään isovanhempisuhdetta ja se on surullista. Tässä nyt on sellaisia ääri-isovanhempia, jotka rikkovat rajoja. Isovanhemmilla ei tietysti ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia, mutta useimmat meistä varmaan haluavat olla osana lasten elämää. Lapsiin ei kyllä oikein muuten tutustu kuin olemalla heidän kanssaan arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on vaikeita. Jos toinen ei ymmärrä, niin on kyllä pakko puhua ihan suoraan. Siitä voi seurata riita, mutta ei sille aina voi mitään.
Yksi neuvontapainen mulle tulee mieleen: Voisitko delegoida joitakin "tehtäviä" tälle yli-innokkaalle mummulle? Joitain sellaisia siis, joilla ei itsellenne ole väliä tuon taivaallista mutta jonka myötä mummu pysyy pois muiden asioiden kimpusta. Esim. hän saisi kerran viikossa viedä lapset kirjastoon tai huolehtia näiden sukkien tai tukkapompuloiden ostamisesta tai jotain muuta vähän randomia? Näin hän saisi tuntea olonsa tärkeäksi, mutta teitä taas ei ärsyttäisi reviirille tunkeminen - ainakaan niin paljon. :D
Tulipa ihan anoppi mieleen. Veti jättiherneen nenuun kun ei saanut päättää lapsen nimeä eikä osallistua ristiäisjärjestelyihin. Eikä ommella ristiäismekkoa. Sen jälkeen hermostui kun ei saanut päättää ketä kutsutaan häihimme, ei saanut osallistua asunnon ostoon eikä talon rakentamiseen.
Esimerkkejä on lukemattomia. Heti kun tajusin kuvion tein selkeän hajuraon, jos mies meni lasten kanssa käymään, jäin kotiin. Onneksi miehen kanssa oltiin samaa mieltä hänen äidistään ja rajoista.
Pienet vaatteet olen lahjoittanut eteenpän, samoin kaiken turhan krääsän mitä kantoi vain koska hänestä sopi niin hyvin sisustukseemme. Muovikassilinen karkkia lapsille tuliaisiksi, laitoin roskiin koska liika on liikaa.
Nyt luojalle kiitos anopin tyttärella on lapsia ja me saamme olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman ohi aiheesta, mutta haluan (näin ulkopuolisena) todeta, että onpa ollut mielenkiintoista lukea tätä ketjua. Monet ovat antaneet paljon hyviä ohjeita ja toivottavasti niiden myötä löytyy ratkaisu. Sellaisen ohjeen annan, että jos kyseinen mummeli esim. tunkee pihalle ilmoittamatta ja ilman lupaa ja vetää herneet nenään jos ei saa huomiota ja/tai tahtoaan läpi, niin voisi itse olla aivan asiallinen ja sanoa vastaan ja ehkä jopa tallentaa mummelin räyhäämiset pienelle nauhurille tai puhelimeen, jos tulee oikeasti sellainen tilanne, että tarvitaan viranomaisten apua. Sitten olisi todisteitakin tapahtuneesta.
Ja miten tästä aiheesta tuleekin mieleen Sinkkuelämää-sarjan nämä jaksot, jossa Charlotte tapaili Treytä, jonka äiti oli jatkuvasti sekaantumassa Treyn ja Charlotten suhteeseen? Pistää hymyilyttämään, kun sarjan eräässä jaksossa Treyn äiti käveli omine lupineen Charlotten asuntoon kesken sänkytouhujen :D. "Mummeli" siinä sitten poistui kiireesti ja nolona paikalta ja höpötteli tuoneensa muffinseja aamiaiseksi...
Toivottavasti ap löytää ratkaisun tilanteeseen, kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Aina ollut rajat ylittävä besserwisseri. Niin kauan kuin muistan tyyli ollut sama ja veljen pojan kanssa tismalleen samat ongelmat. Mutta nyt tosiaan toiminta ihan potenssiin tuhat entiseenkin verrattuna.
ap
Tässä hän kuitenkin suhtautuu lapsenlapseen samalla lailla, vaikkei se ole biologinen? Sitten väitit, että koska on eka lapsenlapsi ja ainoa, niin on tuommoinen.
En oikein usko tähän aloitukseen. En usko, että olisit noin itsenäinen, jos tämä tarina olisi totta. Sinut olisi jo puhkuttu äänettömälle.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ollut rajat ylittävä besserwisseri. Niin kauan kuin muistan tyyli ollut sama ja veljen pojan kanssa tismalleen samat ongelmat. Mutta nyt tosiaan toiminta ihan potenssiin tuhat entiseenkin verrattuna.
ap
Tässä hän kuitenkin suhtautuu lapsenlapseen samalla lailla, vaikkei se ole biologinen? Sitten väitit, että koska on eka lapsenlapsi ja ainoa, niin on tuommoinen.
En oikein usko tähän aloitukseen. En usko, että olisit noin itsenäinen, jos tämä tarina olisi totta. Sinut olisi jo puhkuttu äänettömälle.
t.kivikissaäiti
Tuossa kyllä ihan lukee että nyt ne ongelmat on potenssiin tuhat...
Vierailija kirjoitti:
Tulipa ihan anoppi mieleen. Veti jättiherneen nenuun kun ei saanut päättää lapsen nimeä eikä osallistua ristiäisjärjestelyihin. Eikä ommella ristiäismekkoa. Sen jälkeen hermostui kun ei saanut päättää ketä kutsutaan häihimme, ei saanut osallistua asunnon ostoon eikä talon rakentamiseen.
Esimerkkejä on lukemattomia. Heti kun tajusin kuvion tein selkeän hajuraon, jos mies meni lasten kanssa käymään, jäin kotiin. Onneksi miehen kanssa oltiin samaa mieltä hänen äidistään ja rajoista.
Pienet vaatteet olen lahjoittanut eteenpän, samoin kaiken turhan krääsän mitä kantoi vain koska hänestä sopi niin hyvin sisustukseemme. Muovikassilinen karkkia lapsille tuliaisiksi, laitoin roskiin koska liika on liikaa.
Nyt luojalle kiitos anopin tyttärella on lapsia ja me saamme olla rauhassa.
Me ei kuuluta kirkkoon joten meillä ei nuo ristiäiset kulminoituneet, mutta lasten synttärit on olleet tulenarkoja...
Silloin kun olin lapsi, äiti ei muuta tehnytkään kuin valittanut miten rankkaa hänellä on mutta nyt sitten väen väkisin tunkee äidin paikalle.
Ap
Kuulostaa ihan minun anopiltani. Meni välit poikki, kun mm. yritti sekaantua hääjärjestelyihimme ja siten pilata häämme. Lapsia meillä ei ole, mutta tuollaista se varmasti olisi.
Paljon voimia sinulle! <3
Ap.,Välillä kirjoitat yksikkömuodossa, välillä monikossa eli montako lasta sinulla on???
No siis, puhun nyt itsestäni. Omassa äidissäni on hiukan äitisi piirteitä, ohutnahkainen narsismi taitaa olla yksi termi mitä käytetään. Minäkin otin hatkat nuorena ja olin hyyvin itsenäinen. Mutta eihän se ole totta, olen vain opetellut pärjäämään pakon alla. Tosiasiassahan minulla on jäänyt kaikki ne nuoren ihmisen itsenäistymiskuviot kokematta, koska äidin kanssa niihin ei ollut varaa. Eli kun rajojani rikotaan, voin joko ryhtyä raivottareksi tai sitten olen täysin avuton. Mikään normaali neuvottelu ja oveluus ei luonnistu. Sama aiheuttaa sitten omien lasten kanssa ongelmia, kun ei osaa pitää joustavia rajoja. Vasta viisikymppisenä olen alkanut oppia, osin jälkikasvun opettamana, osin uuden miehen.
En silti tiedä, onko tilanne aina noin epätoivoinen. Usein tuollainen äiti ei ole ihan täysin läpipääsemätön kuitenkaan. Eikä se totaalinen etäisyyden ottaminen välttämättä enää auta, jos se ei ole tähänkään asti auttanut, kun äiti on ollut nuorempi ja joustavampi. Eli jos ei ole valmis hylkäämään äitiään myös tämän vanhuusvuosina, voisi olla parempi kuitenkin kehittää sitä omaa neuvottelutaitoa ja opetella arvostamaan tunnetta, että vaikka tekee pahaa, kuitenkin tietää toimivansa oikein.
Lähtökohtaisesti silloin on opittava lahjomaan, uhkailemaan ja kiristämään. Ennen kaikkea lahjomaan. Puuttuva turvallisuudentunnehan äitiäsi motivoi. Nyt hän kokee pelkästään hylätyksi tulemisen pelkoa, ja toimii ainoalla osaamallaan tavalla. Jos kykenet lahjoittamaan hänelle läheisyyden kokemuksia ja kiristämään niiden menettämisellä, ehkä jotain toivoa vielä olisi.