kun isovanhempi ei tajua rooliaan

Miksi mummo tietää lasten henkilötunnukset? Lääkäriaikoja varaillessa niitä tarvitaan. Miksi olet siis antanut ne hänelle?

Ap muistuta itsellesi, että et ole vastuussa äitisi mielialoista tai äitisi tekemisistä. Olet vastuussa itsestäsi ja lapsistasi. Kun äitisi hermostuu, huutaa, uhkailee, martyyrioi silloin kun sinä ja perheesi toimitte niinkuin haluatte, sinun ei tarvitse reagoida. Äitisi on itse vastuussa itsestään.

Jos äitisi ilmestyy pihaanne haravoidessanne, jatkatte haravointia ja muutenkin päiväänne niinkuin suunnittelitte.

Kun äitisi tuo vaatteita, sanot "kiitos, mutta tämä on liian pieni, voitko käydä vaihtamassa tämän isompaan kokoon vai laitanko suoraan kirpparivaatteisiin?"

Kun mummo vaatii omaa synttäripäivää sanot, että synttärit ovat silloin kun ovat jos ei kelpaa niin ensi vuonna uudestaan. (Kakun tuominen ei mielestäni haittaa, voihan kakkuja olla kaksi.)

Ja kokoajan pidät mielessä, että olet vastuussa vain omasta perheestäsi ja sinulla on oikeus elää niinkuin haluat, et ole vastuussa äitisi elämästä ja oloista.

Lisäksi sovi harrastuspaikkoihin, että otatte yhteyttä vain sähköpostitse.

Lapset eivät voi olla yhteydessä äitiisi ilman sinun tai miehesi läsnäoloa. Ja lääkäritapaamisiin et lapsiasi päästä.

Sinulla on myös oikeus katkaista välit äitiisi kokonaan jos niin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummo tietää lasten henkilötunnukset? Lääkäriaikoja varaillessa niitä tarvitaan. Miksi olet siis antanut ne hänelle?

Ei ollut tarvinnut kun varasi yksityiseltä lääkäriasemalta. Syntymäpäivät tietää. Myös neuvolaan oli soittanut ja paasannut näkemyksiään, mutta meillä on ihana neuvolan terkka, joka oli ilmeisesti pannut luun kurkkuun...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin, anoppini kuulostaa aika samanlaiselta. Olen pysynyt lujana, en mene mukaan draamaan, olen kohtelias, mutta pidän oman pääni minulle merkittävissä asioissa. Konfliktista hän saa aina lisää virtaa ja innostuu. Jos häntä yrittää estää kontrolloimasta meitä, hän esittää loukattua, saa raivokohtauksia, kiristää sairauksilla ja itsemurhalla. Luulen, että hänellä on joku mielenterveyden häiriö.   

Sama. Juurikin esim tuo itsemurhalla vilauttelu on ihan jatkuvaa. Ja sairauksista paasaaminen ja uhriutuminen. Mikä sinällään on mestarillista, kun ensin itse on toiminut väärin.

Ap

Välit poikki tollaseen haahkaan! Olkoonkin viimeinen isovanhempi. Tsiisus en kattelis hetkeäkään. Hyviä neuvoja jo sait.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Nyt menee 100% kyökkipsykoloinnin puolelle, mutta sun äitisi on varmaan tavalla ja toisella edesauttanut sitä että olet itsenäistynyt aivan liian varhain ja nyt katuu sitä kun teillä ei ole sellaista yhteyttä kuin muilla äideillä ja lapsillaan. Hänen yhteys sinuun on utelun ja kontrollin tuottamaa, esim soitellaan huolen varjolla ja yritetään kohdella kuin lasta. Nyt lapsesi näkee mahdollisuutena elää äitiys paremmin. Lähipiirissäni on nimittäin yksi tällainen tapaus. Omiin lapsiin ei ole panostettu ja sekös kaduttaa. Sitten pilataan isovanhemmuus hyppimällä aikuisten lasten ja heidän puolisoiden varpaille.

Mutta nyt on sinun vuoro olla äiti. Älä ainakaan luovuta tätä roolia äidillesi. Hän tyytykööt mummon rooliin, jos sitäkään on kohta enää tarjolla tuollaisella menolla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jatkuvia ongelmia:

Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.

Haluaa olla päättämässä perheen juhlista. Päättää esim kakun. Ei suostu tulemaan sinä päivänä kuin kutsutaan, vaan vaatii oman päivän ja tuo oman kakun.

Sekaantuu siihen mihin lapset pannaan kouluun ja mihin pannaan päivähoitoon. Sekaantuu harrastuksiin ja tunkee väkisin esim näytöksiin.

Sekaantuu jatkuvasti lasten kasvuun. Mittaa ja punnitsee. Ja varailee lääkäriaikoja.

Ai-van kyp-sä. Mikään ei auta, eikä puhe tehoa.

Sä olet valittanut tästä aiemminkin. Laita välit poikki siihen 6 kk kokonaan.Ilmoita asia kirjallisesti ja kerro että kaikki yhteydenotot ovat ei-toivottuja ja tarvittaessa raportoit ne poliisille. Liian naftit vaatteet bumerangina takas samantien.

Kun olin itse lapsi, hän teki juur ihan samaa. Esim kailotti asioitamme ihan kenelle vaan joka kylään tuli. Joku siskoni kaveri ekaa kertaa käymässä ja hän alkaa avautua kaikesta mahdollisesta. Eli rajat sinnekin päin hukassa. Lääkärissä kävimme pienemmästäkin. Ja naapurin rouva taisi olla meidän perheen auktoriteetti koska kaikki päätökset tehtiin hänen kanssaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jatkuvia ongelmia:

Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.

Meillä sama. Jatkuvasti ostetaan vaatetta. Kaikki pieniä/juuri pieniksi jääviä. Ikinä ei kysytä mitä tarvittaisiin vaan ostetaan just sitä mitä itse haluaa. Eli meidän tapauksessa meidän lapsilla on hillitön määrä mekkoja, trikoopaitoja ja trikoohousuja. Niin ja pikkuhousuja ja juhlakenkiä. Näitä tulee viikottain. Joskus voisi ostaa vaikka ulkotakin tai välikausihaalarin kun kerta tarvetta olisi. Mutta ei, kuudes Frozen-mekko kääräistään pussista.

Sama se on kyllä meitä aikuisiakin kohtaan. Esimerkiksi juuri tuossa talvella kärräsin kirpparille muistaakseni kuudet aamutohvelit. Yksiäkään ei ole käytetty koska ovat kaikki LIIAN PIENIÄ. Ja vaikka kuinka monta kertaa on sanottu, että ei tarvita ja että kengän koko on se ja se, pieniäkin ovat. Samoin todella vahvasti tuoksuvia ihovoiteita, hajuvesiä, shampoita on jaeltu eteenpäin. Migreenin saan kaikesta liiaksi haisevasta. Tämänkin hän tietää muttei välitä. Tuo silti.

Kovasti yritti aikoinaan hääjärjestelyihin puuttua. Se saatiin torpattua aika huolella. Lopulta sai vaikuttaa vain kakunkoristeeseen ja siihen laittoikin sitten kaikki kutinsa. Samoin lasten ristiäisiin yritti puuttua. Lopulta osti pyytämättä liian pienen (ja pirun kalliin) pöytäliinan tarjoilupöydälle ja tuikkukipon. Toisen lapsen ristiäisiin ei sitten edes sitä. Kai sen verran kaihersi kallis pöytäliinäostos.

Ostaa myös tajuttoman kalliita synttärilahjoja konsultoimatta ollenkaan etukäteen halutaanko ja sopiiko meille. Välillä menee totaalisen pieleen, välillä osuu kohdilleen.

Hänellä on siis rahaa ja varakkuutta ja tykkää sitä tuhlata. Mukavaahan se tietenkin on, että ostellaan mutta kun ne ostokset menevät 90% pieleen ja sitä krääsää kertyy ja kertyy ja kertyy... Ja on siis sanottu monesti. Kaikilla eri tavoilla. Ei mene perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan tajua millainen kynnysmatto sellainen ihminen on joka alistuu tuollaiseen.

Ei siis mitään ongelmaa laittaa tunkeilevat isovanhemmat kuriin.

Lähestymiskieltoko teillä on?

Tähän naiseen ei tepsi mikään. Kaikki on kokeiltu. Ihan jo teininä kaikki mahdollinen. Ja silti tää käytös ryöpsähtää aina tällaiseksi.

ap

Eikö teillä ole lukkoja ovissa?

Etkö osaa lyödä luuria kiinni jos akka pauhaa puhelimessa?

Blokkaa lapsen puhelimesta mummon numero ja sano lapselle ettei saa mennä omin päin mummolle kylään

Ilmoita harrastuspaikkaan että mummolle ei saa kertoa henkilökohtaisia tietoja.[/

On lukot ovissa, mutta esim viimeksi marssi kakkulaatikon kanssa pihaan kun olin lasten kanssa haravoimassa.

Osaan lyödä luurin kiinni, mutta ei se vaikuta mitenkään.

Mummolla ei ole lasten puhelinnumeroita, mutta näköjään taas riitt urkintataidot. Ei ne kaikki harrastuspaikat tajua, että kaikkea ei saa hölöttää. Ja ilmeisesti viimeksi soitti esittäen minua...

Ap

Toi  viimeinen juttu on jo sellanen että lähestymiskielto hakuun ja heti. Toisena henkilönä  esiintyminen on rikollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?

En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...

Ap

Olkaa tyytyväisiä avusta ja tuesta ja rakastavasta mummista. Keskustelkaa reilusti ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jatkuvia ongelmia:

Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.

Meillä sama. Jatkuvasti ostetaan vaatetta. Kaikki pieniä/juuri pieniksi jääviä. Ikinä ei kysytä mitä tarvittaisiin vaan ostetaan just sitä mitä itse haluaa. Eli meidän tapauksessa meidän lapsilla on hillitön määrä mekkoja, trikoopaitoja ja trikoohousuja. Niin ja pikkuhousuja ja juhlakenkiä. Näitä tulee viikottain. Joskus voisi ostaa vaikka ulkotakin tai välikausihaalarin kun kerta tarvetta olisi. Mutta ei, kuudes Frozen-mekko kääräistään pussista.

Sama se on kyllä meitä aikuisiakin kohtaan. Esimerkiksi juuri tuossa talvella kärräsin kirpparille muistaakseni kuudet aamutohvelit. Yksiäkään ei ole käytetty koska ovat kaikki LIIAN PIENIÄ. Ja vaikka kuinka monta kertaa on sanottu, että ei tarvita ja että kengän koko on se ja se, pieniäkin ovat. Samoin todella vahvasti tuoksuvia ihovoiteita, hajuvesiä, shampoita on jaeltu eteenpäin. Migreenin saan kaikesta liiaksi haisevasta. Tämänkin hän tietää muttei välitä. Tuo silti.

Kovasti yritti aikoinaan hääjärjestelyihin puuttua. Se saatiin torpattua aika huolella. Lopulta sai vaikuttaa vain kakunkoristeeseen ja siihen laittoikin sitten kaikki kutinsa. Samoin lasten ristiäisiin yritti puuttua. Lopulta osti pyytämättä liian pienen (ja pirun kalliin) pöytäliinan tarjoilupöydälle ja tuikkukipon. Toisen lapsen ristiäisiin ei sitten edes sitä. Kai sen verran kaihersi kallis pöytäliinäostos.

Ostaa myös tajuttoman kalliita synttärilahjoja konsultoimatta ollenkaan etukäteen halutaanko ja sopiiko meille. Välillä menee totaalisen pieleen, välillä osuu kohdilleen.

Hänellä on siis rahaa ja varakkuutta ja tykkää sitä tuhlata. Mukavaahan se tietenkin on, että ostellaan mutta kun ne ostokset menevät 90% pieleen ja sitä krääsää kertyy ja kertyy ja kertyy... Ja on siis sanottu monesti. Kaikilla eri tavoilla. Ei mene perille.

Huh mitä muistoja kumpuaakaan mieleeni vuosien takaa! Meillä anoppi "omi" ristiäiset. Toi pyytämättä tarjottavat, kakkukoristeet, (ja nämä kaikki oli siis jo itse tehty ja hoidettu) emännöi ihan kympillä kuin olisi hänen vauvaa kastettu, vauvaa kuljetteli kuin näyttelynukkea. Minulla oli takana siis vaikea synnytys, josta vielä tuolloinkaan en ollut palautunut kunnolla, imetys takkusi ja paljon oli mielen päällä. Olen normaalisti tosi suorasanainen, mutta tuolloin en ollut oma itseni lainkaan kiitos hormonien, kipujen ym.

Ristiäisiin "puuttuminen" pyytämättä on mielestäni erityisen törkeää, kun vastasynnyttänyt nainen on kuitenkin ensimmäiset kuukaudet todella herkillä useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa tyytyväisiä avusta ja tuesta ja rakastavasta mummista. Keskustelkaa reilusti ongelmista.

Sä et selkeästikään tajua että mummi ei  a) auta eikä tue  vaa sekoittaa b) ei ole rakastava vaan kontrolloiva kaikkeensekaantuja ja c) keskusteluja on käyty vaan se ei tilannetta muuta.

Kuinka kujalla sä olet?

Vierailija kirjoitti:

Olkaa tyytyväisiä avusta ja tuesta ja rakastavasta mummista. Keskustelkaa reilusti ongelmista.

Meillä on lapsen mummona rakastava ja tukeva ihminen. Ei soittele minuna lapsen harrastuksiin tai lääkäreihin, ei omi lapsen synttärijuhlia ja ymmärtää että jotkin pienet jutu on äideille ihan spesiaalijuttuja, kuten juhlavaatteiden valinta.

En ymmärrä miten voisin olla tyytyväinen ap:n tai monen muunkaan tämän ketjun kirjoittajan "avusta". Suorastaan karmaisevia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?

En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...

Ap

Luulen, että mainitsit veljesi lapsen jossain kohtaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?

En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...

Ap

Luulen, että mainitsit veljesi lapsen jossain kohtaa...

Hän on tarkalleen ottaen velipuoli, eri äiti, sama isä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?

En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...

Ap

Ketäs ne sun viestissä nro 12 mainitsemat veljen pojat sitten ovat? Vai unohtuiko kesken kaiken mitä tuli kirjoitettua? No, parempi onni ensi kerralla. Kannattaa tosin hieman muutella, aika moni muisti tämän. Alkeellinen moka pudottaa pisteet nollaan. Muuten olisi tullut 1/5, oli sen verran uskottavasti kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?

Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.

Ap

Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?

En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...

Ap

Ketäs ne sun viestissä nro 12 mainitsemat veljen pojat sitten ovat? Vai unohtuiko kesken kaiken mitä tuli kirjoitettua? No, parempi onni ensi kerralla. Kannattaa tosin hieman muutella, aika moni muisti tämän. Alkeellinen moka pudottaa pisteet nollaan. Muuten olisi tullut 1/5, oli sen verran uskottavasti kerrottu.

VeliPUOLELLANI on yksi poika. Veljeni on minulle veli, mutta hänen poikansa ei silti ole äitini biologinen lapsenlapsi, koska veljelläni on eri äiti. Velipuoli asui meidän luona osan lapsuuttaan ja häntä on aina sanottu veljeksi.