Lue keskustelun säännöt.
kun isovanhempi ei tajua rooliaan
17.03.2017 |
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Haluaa olla päättämässä perheen juhlista. Päättää esim kakun. Ei suostu tulemaan sinä päivänä kuin kutsutaan, vaan vaatii oman päivän ja tuo oman kakun.
Sekaantuu siihen mihin lapset pannaan kouluun ja mihin pannaan päivähoitoon. Sekaantuu harrastuksiin ja tunkee väkisin esim näytöksiin.
Sekaantuu jatkuvasti lasten kasvuun. Mittaa ja punnitsee. Ja varailee lääkäriaikoja.
Ai-van kyp-sä. Mikään ei auta, eikä puhe tehoa.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Meillä sama. Jatkuvasti ostetaan vaatetta. Kaikki pieniä/juuri pieniksi jääviä. Ikinä ei kysytä mitä tarvittaisiin vaan ostetaan just sitä mitä itse haluaa. Eli meidän tapauksessa meidän lapsilla on hillitön määrä mekkoja, trikoopaitoja ja trikoohousuja. Niin ja pikkuhousuja ja juhlakenkiä. Näitä tulee viikottain. Joskus voisi ostaa vaikka ulkotakin tai välikausihaalarin kun kerta tarvetta olisi. Mutta ei, kuudes Frozen-mekko kääräistään pussista.
Sama se on kyllä meitä aikuisiakin kohtaan. Esimerkiksi juuri tuossa talvella kärräsin kirpparille muistaakseni kuudet aamutohvelit. Yksiäkään ei ole käytetty koska ovat kaikki LIIAN PIENIÄ. Ja vaikka kuinka monta kertaa on sanottu, että ei tarvita ja että kengän koko on se ja se, pieniäkin ovat. Samoin todella vahvasti tuoksuvia ihovoiteita, hajuvesiä, shampoita on jaeltu eteenpäin. Migreenin saan kaikesta liiaksi haisevasta. Tämänkin hän tietää muttei välitä. Tuo silti.
Kovasti yritti aikoinaan hääjärjestelyihin puuttua. Se saatiin torpattua aika huolella. Lopulta sai vaikuttaa vain kakunkoristeeseen ja siihen laittoikin sitten kaikki kutinsa. Samoin lasten ristiäisiin yritti puuttua. Lopulta osti pyytämättä liian pienen (ja pirun kalliin) pöytäliinan tarjoilupöydälle ja tuikkukipon. Toisen lapsen ristiäisiin ei sitten edes sitä. Kai sen verran kaihersi kallis pöytäliinäostos.
Ostaa myös tajuttoman kalliita synttärilahjoja konsultoimatta ollenkaan etukäteen halutaanko ja sopiiko meille. Välillä menee totaalisen pieleen, välillä osuu kohdilleen.
Hänellä on siis rahaa ja varakkuutta ja tykkää sitä tuhlata. Mukavaahan se tietenkin on, että ostellaan mutta kun ne ostokset menevät 90% pieleen ja sitä krääsää kertyy ja kertyy ja kertyy... Ja on siis sanottu monesti. Kaikilla eri tavoilla. Ei mene perille.
Oletko kokeillut nakata tavarat roskiin ihan hänen silmiensä edessä. Tyyliin "Ai sain TAAS liian pienet tohvelit. Näillä en tee yhtään mitään, roskiin menevät", ja sitten nakkaat ne roskikseen saman tien. Sama kaikenlaisten tuoksujen kanssa. "Näissä on hajusteita joista saan kauhean migreenin, aivan kuten kaikista muistakin aiemmin antamistasi. Roskiin menee." Ja nakkaat saman tien roskiin. Luulisi että alkaisi vähitellen tajuamaan. Jos hän kauhistuu ja alkaa kaivelemaan niitä roskiksesta, sano että ne joko menevät roskiin tai hän saa viedä ne mennessään, koska ne ovat teille täysin TURHIA. Jos ei ala vähitellen tajuamaan niin sitten hänellä on jotain hieman pahempia ongelmia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?
Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.
Ap
Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?
En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...
Ap
Luulen, että mainitsit veljesi lapsen jossain kohtaa...
Hän on tarkalleen ottaen velipuoli, eri äiti, sama isä.
Ap
Kuitenkin kirjoitat että oli sama juttu niiden veljen poikien kanssa äitisi "villiintymisellä", ja nyt että omat lapsesi ovat ainoat lapsenlapset ja sen takia rajat hämärtyy. Hieman ristiriitaista. Tuollaisia rajattomia isovanhempia on oikeasti olemassa, mutta en kyllä usko ap:llä sellaista olevan. Sorry.
En kirjoittanut mitään useammasta veljeni pojasta. Vain yhdestä. Minulla on siis velipuoli jolla poika ja todellakin ne rajat hämärtyi myös hänen kanssaan. Ei silti ihan tällä tavoin. Nyt tämä veljeni poika on jo aikuinen.
Meitä äitini biolapsia on kolme ja meistä minä olen ainoa jolla on lapsia.
Ap
"Marssi kakkulaatikon kanssa pihalle, kun olin haravoimassa" -> Käytän haravaa astalona ja käsken akan häipyä. Tuuppaan kakun maahan ja ämmän autoon tarvittaessa. Minua totellaan minun pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä avusta ja tuesta ja rakastavasta mummista. Keskustelkaa reilusti ongelmista.
Sinulla on vissiin pahoja ongelmia luetun ymmärtämisessä.
Ilmoita kouluun, terveyskeskukseen ja neuvolaan sekä harrastuspaikkoihin ongelmastanne. Ei tarvitse kertoa yksityiskohtia mutta painotat että mitään tietoja ei saa antaa puhelimitse lasten mummolle ja varoittaa että joskus hän yrittää esiintyä sinuna.
Raahaa äitisi perheterapeutin tms. vastaanotolle vaikka väkisin. Jos se ei onnistu, vetäkää oman perheen kesken tiukat rajat ja pitäytykää niissä. Jos äitisi esim. tulee vääränä päivänä kakun kanssa, ette päästä häntä sisään ja kestätte jankuttamisen kunnes hän lähtee. Ne tilanteet joissa rajoja vedetään tuntuvat etukäteen kiusallisimmilta kuin ne lopulta ovat, ja kun kerran olette ottaneet sen asenteen että perheenne yli ei kävellä, se on päivä päivältä helpompi pitää.
Toiseksi viimeisenä keinona voitte uhata mummoa poliisilla jos toisena henkilönä esiintyminen ym. selvästi lailliset touhut jatkuvat, ja viimeisenä keinona ilmoittaa asiasta poliisille ja hakea lähestymiskieltoa.
Mummo kuulostaa sen verran hankalalta tapaukselta että teidän on valittava joko oman perheenne onnellisuus tai mummon tyytyväisenä pitäminen. Sellaista ratkaisua tuohon tilanteeseen ei taida olla, että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä avusta ja tuesta ja rakastavasta mummista. Keskustelkaa reilusti ongelmista.
Mikä siinä on että ei voi suoraan sanoa että äiti tuppaa liikaa sotkeutumaan asioihin. Se on sinun äitisi ja varmasti tarkoittaa vain hyvää. Ole aikuinen ja sano asia suoraan äläkä täällä pauhaa!
Kun kirjoitan näitä auki, tajuan että äitini on oikeasti sairas. Se on jännä miten lähietäisyydeltä tarpeeksi kauan katsottuna se nomraalin raja hämärtyy ihmiseltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua millainen kynnysmatto sellainen ihminen on joka alistuu tuollaiseen.
Ei siis mitään ongelmaa laittaa tunkeilevat isovanhemmat kuriin.Lähestymiskieltoko teillä on?
Tähän naiseen ei tepsi mikään. Kaikki on kokeiltu. Ihan jo teininä kaikki mahdollinen. Ja silti tää käytös ryöpsähtää aina tällaiseksi.
ap
Mitä ihmettä? Olit siis näkemässä, millainen isovanhempi oli jo teininä.
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoitan näitä auki, tajuan että äitini on oikeasti sairas. Se on jännä miten lähietäisyydeltä tarpeeksi kauan katsottuna se nomraalin raja hämärtyy ihmiseltä.
Ap
No hulluhan se on. Hyvä, että huomasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo tai ei, mutta tuollaisia ihmisiä on olemassa. Äitini sekosi, kun ensimmäinen lapseni syntyi. Sairaalasta kotiuduttuamme ilmestyi ilmoittamatta kotiimme aikaisin seuraavana aamuna avuksi. Ok - auttoikin, mutta olisi voinut ilmoittaa. Samana päivänä myös isäni tuli sovitusti lomamatkaltansa meille hetkeksi nukkumaan ennen kotiinsa menoa. Vanhenpani ovat eronneet, eivätkä tule toistensa kanssa toimeen, joten tilanne oli melko ahdistava. Lisäksi tähän vielä vauva ja sektiosta toipuminen.
Äitini myös hankkii lapsilleni vaatteita pyytämättä. Väärän kokoisia ja epäkäytännöllisiä. Käyttää valtavasti aikaa esim. kivan näköisten vaatteiden ompelemiseen. Käytössä esim. useita nappeja, nepparita ja hakasia, henkseleitä on kuivaksi opettelevan lapsen kanssa mahdoton käyttää. Kyttää myös käytetäänkö hänen tekemiään vaatteita ja loukkaantuu, jos ei. Katselee lapsista ottamiamme kuvia ja vetää herneet nenään, jos niissä ei näy häneltä tulleita varusteita.
Hankalaa oli myös hommata hänen avustuksellaan auton turvakaukaloa. Halusi osallistua hankintaan, mutta kaukalon olisi pitänyt olla käytetty - muuten ei osallistu. Ei osaa keskustella tai neuvotella mistään - kaikki olisi pitänyt tehdä niinkuin hän halusi.
Ristiäisiin tullessaan toi itse tekemänsä kastemekon, vaikka olimme jo etukäteen kertoneet, että käytämme miehen suvussa kulkenutta mekkoa. Silti hymyssä suin toi mekon eteemme ja ilmaisi, että jos kuitenkin laitatte tämän. Hän oli kuitenkin saanut jo läpi muita ristiäisiin liittyviä pieniä yksityiskohtia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?
Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.
Ap
Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?
En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...
Ap
Etkö tuolla aiemmin kertonut veljesi pojasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mummo tietää lasten henkilötunnukset? Lääkäriaikoja varaillessa niitä tarvitaan. Miksi olet siis antanut ne hänelle?
Ei ollut tarvinnut kun varasi yksityiseltä lääkäriasemalta. Syntymäpäivät tietää. Myös neuvolaan oli soittanut ja paasannut näkemyksiään, mutta meillä on ihana neuvolan terkka, joka oli ilmeisesti pannut luun kurkkuun...
Joutuiko kuka nyt maksamaan tämän ja menikö sinne lääkäriin kukaan muu kuin hän?
Mitä väliä , jos varaileee, eihän hän voi sinne pakottaa menemään jos omin päin toimii. Et ole houlhouksessa ja lapset ovat sinun holhouksessa
Vierailija kirjoitti:
Ei mene mikään puhe perille.
ap
Sitten pitää rajoittaa yhteydenpitoa.
Meillä se on ollut ainoa keino tulla toimeen tuppautuvan ja väkisin auttavan mummon kanssa.
Ikäväähän se on, mutta pakko on pistää oman perheen hyvinvointi etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen tytär olet nyt ja millainen olet ollut? Oletko koskaan vastustanut äitiäsi? Saitko tahtosi läpi? Oletko aina tennyt ja valinnut äidin toiveitten mukaan? Miten hän on reagoinut?
Olen ollut aina hyvin itsenäinen, muuttanut kotoa jo teininä enkä ikinä kerro hänelle asioitani.
Ap
Mutta jotenkin olet käyttäytymiselläsi mahdollistanut äitis perheterrosirmin? Vähän epäilen nyt. Mikä on vialla?
En ollut hänen kanssaan oikeastaan missään varsinaisissa tekemisissä vuosikausiin tässä välissä. Sukujuhlia, jouluna jne. Aluksi tämä elämä lasten kanssakin jopa sujui, kunnes nää rajat hämärtyi taas täysin. Nää on ainoat lastenlapset...
Ap
Etkö tuolla aiemmin kertonut veljesi pojasta?
Selitän kolmannen kerran. Minulla on velipuoli jota sanomme veljeksi. Hän ei kuitenkaan ole täysveli eikä äitini ole hänen äitinsä. Meillä on sama isä. Sekoili kyllä tuonkin pojan kanssa.
Ap
Meillä anoppi ei osta lapsille mitään, ei edes jouluna tai syntymäpäivänä. Ei auta lasten hoidossa. Käy kylässä muutaman kerran vuodessa kahvittelemassa. Asuu parin kilometrin päässä meistä.
Pyydetään jatkuvasti kylään ja avuksi lasten kanssa, mutta ei tule mitään vastakaikua. Päivittelee puhelimessa miten pienten lasten kanssa on varmaan työlästä.
Haluaisin elämäämme mummon, joka olisi aktiivinen ja osallistuisi lasten elämään, mutta ei näytä onnistuvan.
Meilläkin tuttua,mummu ostaa lapselle jatkuvalla syötöllä vaatteita.Tyyliin vaate viikossa.Ja aina vaatteet ovat hänen makunsa ja mielensä mukaisia,väri aina sama ja vaatteet ovat useimmiten liian pientä kokoa ja epäkäytännöllisiä.
Olemme kyllä sanoneet mitä kokoa lapsi nykyään käyttää että vaatteet olisivat edes sopivia.Ja olemme maininneet että olisi kivaa jos vaatteet olisivat välillä eri värisiäkin.Olemme myös joka kerta sanoneet ettei vaatteita oikeasti tarvitse ostaa.
Arvatkaa vain kuunteleeko mummu?Ostaisi edes jotakin mitä olemme erityisesti tarvinneet,mutta ei.Tarvisimme juuri nyt kuravaatteita,mutta mummu tuo juhlavaatteita.Niitä sitten on kaapit täynnä käyttämättöminä,koska mahtuvat lapselle ehkä yhden käyttökerran ajan.Näin tarkan markan ihmisenä turhauttaa mikä määrä rahaa noihin vaatteisiin palaa.
Ja juu,kyseessä ei ole minun äitini,sillä hänelle olisin voinut asiasta puhua järkevästi.Se on just se kun kauniisti sanottuna ei uskota,ja jos kerrankin älähtäisi ja sanoisi pahasti niin saisi kestää loppuiän kaunaa ja marttyyriutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Meillä sama. Jatkuvasti ostetaan vaatetta. Kaikki pieniä/juuri pieniksi jääviä. Ikinä ei kysytä mitä tarvittaisiin vaan ostetaan just sitä mitä itse haluaa. Eli meidän tapauksessa meidän lapsilla on hillitön määrä mekkoja, trikoopaitoja ja trikoohousuja. Niin ja pikkuhousuja ja juhlakenkiä. Näitä tulee viikottain. Joskus voisi ostaa vaikka ulkotakin tai välikausihaalarin kun kerta tarvetta olisi. Mutta ei, kuudes Frozen-mekko kääräistään pussista.
Sama se on kyllä meitä aikuisiakin kohtaan. Esimerkiksi juuri tuossa talvella kärräsin kirpparille muistaakseni kuudet aamutohvelit. Yksiäkään ei ole käytetty koska ovat kaikki LIIAN PIENIÄ. Ja vaikka kuinka monta kertaa on sanottu, että ei tarvita ja että kengän koko on se ja se, pieniäkin ovat. Samoin todella vahvasti tuoksuvia ihovoiteita, hajuvesiä, shampoita on jaeltu eteenpäin. Migreenin saan kaikesta liiaksi haisevasta. Tämänkin hän tietää muttei välitä. Tuo silti.
Kovasti yritti aikoinaan hääjärjestelyihin puuttua. Se saatiin torpattua aika huolella. Lopulta sai vaikuttaa vain kakunkoristeeseen ja siihen laittoikin sitten kaikki kutinsa. Samoin lasten ristiäisiin yritti puuttua. Lopulta osti pyytämättä liian pienen (ja pirun kalliin) pöytäliinan tarjoilupöydälle ja tuikkukipon. Toisen lapsen ristiäisiin ei sitten edes sitä. Kai sen verran kaihersi kallis pöytäliinäostos.
Ostaa myös tajuttoman kalliita synttärilahjoja konsultoimatta ollenkaan etukäteen halutaanko ja sopiiko meille. Välillä menee totaalisen pieleen, välillä osuu kohdilleen.
Hänellä on siis rahaa ja varakkuutta ja tykkää sitä tuhlata. Mukavaahan se tietenkin on, että ostellaan mutta kun ne ostokset menevät 90% pieleen ja sitä krääsää kertyy ja kertyy ja kertyy... Ja on siis sanottu monesti. Kaikilla eri tavoilla. Ei mene perille.
Oletko kokeillut nakata tavarat roskiin ihan hänen silmiensä edessä. Tyyliin "Ai sain TAAS liian pienet tohvelit. Näillä en tee yhtään mitään, roskiin menevät", ja sitten nakkaat ne roskikseen saman tien. Sama kaikenlaisten tuoksujen kanssa. "Näissä on hajusteita joista saan kauhean migreenin, aivan kuten kaikista muistakin aiemmin antamistasi. Roskiin menee." Ja nakkaat saman tien roskiin. Luulisi että alkaisi vähitellen tajuamaan. Jos hän kauhistuu ja alkaa kaivelemaan niitä roskiksesta, sano että ne joko menevät roskiin tai hän saa viedä ne mennessään, koska ne ovat teille täysin TURHIA. Jos ei ala vähitellen tajuamaan niin sitten hänellä on jotain hieman pahempia ongelmia...
Meillä äiti tekee meille liian isoja sukkia ja lapasia. Ollaan mainittu asiasta usein ja selitetään ettei niitä voi käyttää kun ne tippuvat pois käsistä ja jaloista.
Siihen tulee aina vastaus että ei voinut tehdä pieniä kun ohjeessa luki että näin monta silmukkaa... Miniöille ja vävyille osaa kuitenkin tehdä oikean kokoisia.
Nyt on alkanut ihmettelemään että miksi me "juonitellaan" niistä sukista ja lapsista. Niin, meillä on niitä monta laatikollista käyttökelvottomia sukkia ja lapasia kaapeissa tilaa viemässä. Eihän niitä pois saa heittää.
Joitakin olen saanut kutistettua sopiviksi pesukoneessa ja saanut hirveät haukut niiden pilaamisesta.
En ymmärrä mikä juttu tämä väärän kokoisten vaatteiden lahjoittaminen on.
Epämummo kirjoitti:
Meillä anoppi ei osta lapsille mitään, ei edes jouluna tai syntymäpäivänä. Ei auta lasten hoidossa. Käy kylässä muutaman kerran vuodessa kahvittelemassa. Asuu parin kilometrin päässä meistä.
Pyydetään jatkuvasti kylään ja avuksi lasten kanssa, mutta ei tule mitään vastakaikua. Päivittelee puhelimessa miten pienten lasten kanssa on varmaan työlästä.
Haluaisin elämäämme mummon, joka olisi aktiivinen ja osallistuisi lasten elämään, mutta ei näytä onnistuvan.
Susta olis vissiin kiva jos anoppi toisi väärän kokoisia tai muuten käyttökelvottomia vaatteita ja tonkisi kaapit ja järjestäisi ne mielensä mukaan..
Vai miksi tulit tänne selittämään osallistuvasta isovanhemmasta?
Kuitenkin kirjoitat että oli sama juttu niiden veljen poikien kanssa äitisi "villiintymisellä", ja nyt että omat lapsesi ovat ainoat lapsenlapset ja sen takia rajat hämärtyy. Hieman ristiriitaista. Tuollaisia rajattomia isovanhempia on oikeasti olemassa, mutta en kyllä usko ap:llä sellaista olevan. Sorry.