Mies ei suostu eroamaan ja asumaan yhdessä

Vierailija kirjoitti:

No joo.. Ehkä tätä on yritettävä vielä. Ei huvita seksi, kun samoilla käsillä on läpsinyt ja tukistanut. Ällöttää.

Meillä aika samat palkat, mutta joo, laskuista tulisi varmaan riitaa, kun nyt maksan enemmän ja jos alkaisin juhlimaan, harrastamaan yms enemmän niin tarvisin enemmän käyttörahaa..

En haluaisi miestä lähivanhemmaksi.. Enkä liiemmin itseäni.

Ja haluaisin tietyissä jutuissa olla perhe... Kyllähän mies tuntee minut parhaiten ja ollaan pitkään oltu yhdessä.

Enkö mitään lasua halua, niin tuskin voi väkivallasta pariterapiassa puhua..

Kyrpii.

Ap

Ap et kai tosissaan jää miehen kanssa joka on jo lyönyt sinua! Sun ensimmäinen vaistomainen reaktio, ettet voi rakastella miehen kanssa, joka on sua lyönyt, on terve ja oikea! Tunnet vielä rakkautta, mutta miestä kohtaan, joka ei ollut sua vielä lyönyt. Rakastat miestä, jonka luulit hänen olevan, et sitä joksi hän on osoittautunut.

Lapsillesi on parempi vaikka vuokrakaksio sinun kanssa, kuin nähdä äiti mustan silmän kanssa.

Eikä se siihen jää.

Löi siis avarilla, ei mitään mustaa silmää sentään..

Ap

Eli et halua elintasosi laskevan esim. isosta talosta yksiöön yms.Haluat kirsikat kakusta mutta et varsinaista kakkua.Haluat eron tekemättä asian hyväksi itseasiassa yhtään mitään mistä olisi vaivaa sinulle itsellesi.Kasva aikuiseksi !!!

Mietin juuri lapsia. Heillä on omat huoneet, oma leikkimökki, he rakastavat saunaa ja kesällä terassilla kylpemistä.. Voisin ostaa ehkä pienen kolmion, rivarin, mies tuskin saisi lainaa edes, eli saisi yksiön tai pienen kaksion. Eli ei mitkään häävit olot lapsille.....Lisäksi vaihdella kotia..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin juuri lapsia. Heillä on omat huoneet, oma leikkimökki, he rakastavat saunaa ja kesällä terassilla kylpemistä.. Voisin ostaa ehkä pienen kolmion, rivarin, mies tuskin saisi lainaa edes, eli saisi yksiön tai pienen kaksion. Eli ei mitkään häävit olot lapsille.....Lisäksi vaihdella kotia..

Ap

Vanhempani oli juuri samassa tilanteessa. Toinen olisi saattanut jäädä jopa ilman asuntoa, siksi vanhempani eivät eronneet kunnolla. Olen hieman katkera vanhemmalla X, että hän valitsi mielummin vanhempani Y (eli ei heittänyt ulos, olisi päässyt kuitenkin vanhempiensa luokse toiselle paikkakunnalle) kuin lastensa mielenterveyden. Me lapset olimme kohtuullisen kilttejä koko puolieron ajan, oireilu alkoi heti kun erosta tuli oikea - sitä aiemmin tunteiden näyttäminen ei ollut ollut turvallista. Itse kärsin asiasta yhä, 15 vuotta oikean eron jälkeen.

t. nro 19

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sä ap nyt sekoilet?? Jos kerran haluat erota, niin silloin muutatte erillenne ja lasten hoidon järkkäätte vaikka viikko-viikko-systeemillä. En minäkään suostuisi tuollaiseen idioottimaiseen puolieroon, jossa asutaan yhdessä mutta ei olla yhdessä.

Viikko-viikko-systeemi on rasukkamaisinta mitä tiedän. Lapsella ei ole kotia ollenkaan vann hän ravaa vuoroviikoin vanhempien luona, jotka eivät osaa päästää irti. Hirviövanhempia!

Kunnon ero on ihan viisain ratkaisu, ap. Ajattelit että riitoja ei enää tule eikä turpiin tule ja seuraavat 20 vuotta tässä sopuisasti elellään? Sulla on nyt aika sumealla ne aivosi! Kirkastuppas nyt realismiin!

Avari on seuraavaksi nyrkki naamaan, sitten kuristaminen, sitten....väkivalta pahenee aina asteittain.

Jotain leikkimökkiä tärkeämpää on, että lapsilla on terveellinen ilmapiiri kotona. Lapset sopeutuu. Miksi elää kulissielämää, kun elintason takana voit pahoin, ja silloin kun sinä voit pahoin, lapsesi myös voivat pahoin. Älä tee sitä heille. Mies ulos. Menkööt vaikka vuokralle, ei sun tartte sitä sääliä!

Miten ap ajatteli tämän asumisen sen suhteen kun miehen vuoro........esim. ap:llä vapaa viikonloppu ja on miehen vuoro.Ap asuu kuitenkin samassa kodissa.Miten lapset...... oletko silloin omissa oloissasi? Mitä jos lapset tulevat ap:n huoneeseen samoin kuin niinä iltoina esim. kun isän hoitovuoro.Syöttekö yhdessä kuitenkin? Sanoisin että todellista väkivaltaa noin pienien lasten tai ylipäätään lasten suhteen!!!

Lapset kuitenkin joutuisivat vaihtelemaan kotia. Ahdistaisi miettiä jos he itkisivät minua miehen luona.. ja samalla menettäisivät oman kotinsa..

Toisaalta tuntuisi ihanalta hengittää ja tehdä omia asioita!!

Mutta kyllä lapset tunteensa näyttävät. Meillä nauretaan, itketään ja toimeen tullaan.

Ap

Mitä järkeä erota ja kuitenkin asua yhdessä? Missä se ero sitten on? Paperilla vai? En suostuisi minäkään tuollaiseen järjestelyyn. Haluat eron, mutta kuitenkin makaatte yhdessä ja mies lyö sua laskujen takia ja silti haluat jäädä tämän kanssa saman katon alle. Kummalliselta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin juuri lapsia. Heillä on omat huoneet, oma leikkimökki, he rakastavat saunaa ja kesällä terassilla kylpemistä.. Voisin ostaa ehkä pienen kolmion, rivarin, mies tuskin saisi lainaa edes, eli saisi yksiön tai pienen kaksion. Eli ei mitkään häävit olot lapsille.....Lisäksi vaihdella kotia..

Ap

Et oo nyt ihan tosissaan, et ajattele ihan selkeesti. Senkö takia ne lapset sen leikkimökin tarvii, että ne voi juosta sinne kädet korvilla, sillä aikaa kun isi vähän antaa äidille avokämmentä. Kun eihän se oo perheväkivaltaa, kun ei siitä tule edes musta silmä.

Luuletko ettei lapset tajuu missä teillä mennään? Varmaan ne nukkuisi yhdessä rauhassa, kuin erikseen kuuntelemassa riitelyn ääniä.

Mutta voin hyvin kuvitella tuon toistuvan.. Kun en jaksa alistua ja sanon takaisin, me ollaan ihan väärät toisillemme. En usko, että mies olisi kaikille tuollainen tai minä tällainen. Meistä on tullut riitelevät sisarukset, kurjat kämppikset. Surettaa niin paljon!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuitenkin joutuisivat vaihtelemaan kotia. Ahdistaisi miettiä jos he itkisivät minua miehen luona.. ja samalla menettäisivät oman kotinsa..

Toisaalta tuntuisi ihanalta hengittää ja tehdä omia asioita!!

Mutta kyllä lapset tunteensa näyttävät. Meillä nauretaan, itketään ja toimeen tullaan.

Ap

No oletteko te jo eronneet? Ei kai ne lapset sitä etukäteen oireile?

Enkä minäkään oireillut koko sen tekoeron aikana. Valitsin selviytymisstrategiaksi olla hyvissä väleissä sen vanhemman kanssa, jonka huolenpitoon tilanteessa luotin. En todellakaan alkanut nostaa kissaa pöydälle ja kertoa, miltä tuntuu ja heittäytyä hankalaksi. Kodin ilmapiiri oli niin hauras, että sitä ei halunnut horjuttaa millään ylimääräisellä. Eikä voinut kotiinkaan pyytää kuin ihan parhaat pari kaveria, tuollaista outoutta ei halunnut selitellä kenellekään.

Kun sitten lopullinen ero lopulta tuli, vietin pari vuotta psykologin juttusilla ja sairastuin psykosomaattisesti pariksi vuodeksi. 

Että semmonen ratkaisu vanhemmilta. Meillä ei ollut edes fyysistä väkivaltaa koskaan eikä isoja riitojakaan. 

Olen se toinen eronneiden vanhempien kanssa asunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin juuri lapsia. Heillä on omat huoneet, oma leikkimökki, he rakastavat saunaa ja kesällä terassilla kylpemistä.. Voisin ostaa ehkä pienen kolmion, rivarin, mies tuskin saisi lainaa edes, eli saisi yksiön tai pienen kaksion. Eli ei mitkään häävit olot lapsille.....Lisäksi vaihdella kotia..

Ap

Sulla on nyt kädet silmillä ja sormet korvilla, ja ajattelet, että jos oikein yrität niin mitään ei ole oikeastaan tapahtunut, ja se sun unelma perheestä ja kivasta kodista ei ole rikkoutunut. Että jos sä voit vähän ottaa vastaan avareita, niin te oottekin vielä onnellinen perhe ja lapset leikkii ensi kesänäkin leikkimökissä ja polskii altaassa. Mutta kun ei. Sä et voi enää korjata sellaista jonka sun mies on rikkonut lyömällä sua.

Kun mieti, millainen mies edes lyö naista? Omaa vaimoa? Kun esimerkiksi, en mä ole helppo ja osaan sanoa pahasti, mutta ei kukaan mun mies oo koskaan edes uhannut lyödä mua. Että toi ei oo normaalia!

Paska provo 0/5

Eroa, AP. Tarraudut nyt liikaa siihen illuusioon, että lapsille olisi muka tärkeämpää materiaaliset puitteet leikkimökkeineen yms. kuin henkisesti turvallinen perhe-elämä. Pyydä vaikka ensiksi perheneuvolasta keskusteluapua jos et muuten saa silmiäsi avattua sen suhteen mikä on lapsille tärkeintä.

Tuo väkivalta tulee pahenemaan ja lapset aivan varmasti tietävät siitä vaikka tunnut kuvittelevan, etteivät he muka aavista mitään.

Kuinka pitkään te ootte ollut yhdessä? Ja nyt eka kerran mies lyö sua? Käyttääkö se paljon alkoholia, niin että se tekee sen vuosi vuodelta ilkeämmäksi? Jokapäiväinen muutaman kaljan tissuttelukin vuosien myötä muuttaa persoonaa ärtyneeksi, ilkeäksi ja masentuneeksi.

Juo viikossa joku 10 tai 15 pientä olutta. Kerran kolmessa kuussa lähtee mökille tai kaupungille.

On läpsinyt ja tukistanut alkuaikoina humalassa. Ja ehkä 2x lasten syntymän jälkeen heittänyt sohvalle. Joku 3 vuotta oli kunnollinen mies, raskaudet ja vauvavuodet.

9 vuotta oltu yhdessä.

Ap

Erotkaa ja muutatte molemmat asuntoon johon teillä on varaa. Lapsille tässä on toki sopeutumista mutta jo avauksesi perusteella uskallan uskoa, että eronne on lapsille parempi kuin nykytilanne. Juhlit sitten kun lapset isällään. Viikko-viikko ei sovi noin pienille, sopikaa esim joka toinen viikko 3 päivää isällä ja joka toinen viikko 1-2. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä lapset tunteensa näyttävät. Meillä nauretaan, itketään ja toimeen tullaan.

Ap

Niin meilläkin oli. Ensin vain piti harkita tarkkaan, onko kiukuteltava asia tarpeeksi merkityksetön, että siitä saa heittäytyä hankalaksi. Sitten siitä kiukuteltiinkin niin paljon kuin pystyttiin (niin paljon kuin pystyttiin ärsyttämättä vanhempia), kun samalla piti päästää höyryjä oikeasti vaikeista asioista. Tunteita sai siis näyttää, ne vaan eivät olleet koskaan spontaaneja (edes ilo), kun aina ensin piti harkita sen vaikutusta asuinoloihin. Näin jälkeenpäin olen tullut tulokseen, että huostaanottokin olisi luultavasti ollut kehitykselleni parempi. Vanhemmilleni tuli yllätyksenä kun 30+ vuotiaana kerroin kuinka hirveä lapsuuteni oli, heidän mielestään kaikki meni hyvin - ihan niin kuin ap:kin näyttää ajattelevan tilanteesta.

Täällä jo kaksi ihmistä on kertonut, millaista helvettiä puoliero on lapsille. Se, ettet korvaasi lotkauta meille ja muille, jotka sanovat asian olevan virhe, kertoo paljon sinusta vanhempana. Olet täsmälleen samanlainen kuin omat vanhempani: sormet korviin ja silmät kiinni ratkaisee kaikki ongelmat ja saa itselle hyvän mielen - lasten oikeasta hyvinvoinnista ei niin väliä, kunhan kaikki on pinnalta ok.

PS. Toisin kuin tuolla toisella puolierolapsella, meillä oli ainakin yksi lyönti. Se vei rippeetkin perusturvallisuudesta tuollaisessa ympäristössä.