Gradu ei etene, puolessa vuodessa olen saanut aikaan vain kaksi lausetta. Mikä neuvoksi?

Vierailija kirjoitti:

Haet jonkun englanninkielisen jutun netistä samasta aiheesta ja suomennat sen. Siinä sulle gradu.

Eipä taida ihan noin onnistua :D Ainakin meidän pääaineessa ja tiedekunnassa tarkoittaa itse toteuttua empiiristä tutkimusta, johon kuuluu aineiston keruu, analyysi, johtopäätökset ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa mitkä ne kaksi lausetta on.

Johdantoon kirjoitin kaksi lausetta ja lääketieteen gradu pitäisi kirjoittaa. Tarkempaa aihetta en kerro ettei kukaan tuttu tunnista.

Minkälainen lääkiksen gradu on, perustuuko kirjalliseen materiaaliin vai oletko tehnyt omaa tutkimusta?

Lääkiksen gradu ei taida olla ihan muihin pro gradu -tutkielmiin verrannollinen, eikös se ole vaan jotain 20 op, kun muualla se on 40 op.

Muista kysyä ohjaajalta neuvoa jos olet ihan umpikujassa, sitä vartenhan hän on ohjaaja. Et ole varmastikaan ensimmäinen ohjattava jolla ei gradu etene. Minä kysyin jo kandiohjaajalta neuvoa kun kandin kirjoittaminen ei vain inspiroinut. Lopulta menin kirjoittamaan molemmat työt yliopiston tietokoneluokkaan, missä en kehdannut viettää aikaani videoita katsellen vaan keskityin kirjoittamiseen. Aseta itsellesi minimisivumäärä per päivä. Joku ehdotti 4 sivua päivässä. Valitse 1-4 ja pysy siinä, kirjoitat vaikka keskellä yötä mutta nukkumaan et mene ennen kuin sivu(t) on valmiina.

Näin gradun tehneenä voin sanoa että stressasin siitä turhaan ja tein ehkä liiankin hyvää työtä. Sain E:n, M olisi ollut mielestäni ihan tarpeeksi hyvä. Kukaan ei ole kysynyt arvosanaa sen jälkeen edes työhaastatteluissa eikä kukaan ole kertonut lukeneensa sitä, vaikka se netistä löytyykin. Jälkeenpäin ajateluna tuhlasin siihen liikaa aikaa.

Selvitä onko yliopistollasi gradutallitoimintaa, ota yhteyttä opintopsykologiin, kerro ongelmasi avoimesti ohjaajalle, jos mielialaongelia tai ahdistaa kovasti ota yhteyttä yths:n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa mitkä ne kaksi lausetta on.

Johdantoon kirjoitin kaksi lausetta ja lääketieteen gradu pitäisi kirjoittaa. Tarkempaa aihetta en kerro ettei kukaan tuttu tunnista.

Heko heko.

t. Lääkäri

Aika hauska, ettei muut huomaa mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa mitkä ne kaksi lausetta on.

Johdantoon kirjoitin kaksi lausetta ja lääketieteen gradu pitäisi kirjoittaa. Tarkempaa aihetta en kerro ettei kukaan tuttu tunnista.

Minkälainen lääkiksen gradu on, perustuuko kirjalliseen materiaaliin vai oletko tehnyt omaa tutkimusta?

Olen syksyllä tehnyt omaa tutkimusta, joka etenee hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Selvitä onko yliopistollasi gradutallitoimintaa, ota yhteyttä opintopsykologiin, kerro ongelmasi avoimesti ohjaajalle, jos mielialaongelia tai ahdistaa kovasti ota yhteyttä yths:n

En ole masentunut eikä ole muutakaan mt-ongelmaa. Mistä sellaisen sain päähäsi?!

Teet niinkuin Ressu: kirjoita sana päivässä. Sillä tahdilla sinulla olisi kasassa jo 15 lausetta.

Miksi hakata päätä seinään jos kykyä ei ole?   Siitä tulee vain ahdistusta.

Lääkiksessä ei tehdä pro gradu -työtä vaan syventävien opintojen opinnäyte, mikä on sen 20 op. Eli ihan eri asiasta ja mittaluokasta kyse kuin gradussa, jos se tosiaan on 40 nopan suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi se, että kirjotin vaan jotain aiheeseen liittyvää. En edes aluksi ajatellut mitään lukuja ja alaotsikoita, kirjoitin vaan. Pikkuhiljaa sinne syntyi jotain järkeviä kokonaisuuksia ja aloin itsekin innostua, kun asiat yhdistyi.

Eli mun neuvo: ota pari lähdettä ja ala kirjoittaa niistä teoriaa. Ihan irrallisia lauseita vaan. Sitten kun alkaa kyllästyttää, niin siirryt vaikka kirjottamaan muutaman lauseen menetelmistä (tai mikä sulla gradun rakenne nyt onkaan).

Mä tein tätä samaa ja se toimi.

Ensinnäkin, mulle toimi yhdeksästä neljään-ajattelu. Yhdeksältä istun koneen ääreen, ja tartun johonkin, joka tuntuu helpolta. Ihan sama mihin. Älä yritä ajatella koko gradua, vaan ajattele vain yhtä palaa. Sinulla on varmasti edes joku pikku nurkka siitä, joka on mielenkiintoinen, tai joista tiedät jotain, tai josta sinulla on joku käsitys miten sen voisi tehdä. Tartu siihen, äläkä mieti mitään muuta. Pidä ruokatauko kahdeltatoista, kahvitauko kahdelta, jne. Kun kello lähenee neljää, olet tehnyt ainakin jotain, ja on jo parempi olo. Ennen kuin lopetat työt siltä päivältä, tee itsellesi lyhyt lista siitä, mihin tartut seuraavana aamuna. Joku ihan simppeli asia. Näin, kun seuraavana aamuna istut työn ääreen, voit heti taas tarttua johonkin. Vaikka se olisi vain yhden faktan tarkistaminen, yhden lähteen lukeminen ja referoiminen, yhden artikkelin etsiminen netistä ja referoiminen.

Älä edes yritä aloittaa alusta, äläkä tehdä mitään lopullista. Aloita kuin pizza, keskeltä parhaasta katkaravusta.

Samoin kun pizza, kun työtä on jo aika paljon tehty, ajattele että sinun ei oikeasti tarvitse syödä reunoja ;) ei tarvitse tehdä ns. loppuun asti ja hienosti viimeistellen. Jos joku ajstuksenpätkä ei alkanutkaan jalostua samaan tahtiin kuin muut, LUOVUTA sen kohdalla ja poista se osa. Kukaan ei tiedä että senkin olit joskus ajatellut tehdä. Sitä ei tarvita, muu osuus riittää.

Minäkin sanon kokemuksesta, että siitä ei tarvitse tulla hyvää, eikä kaunista, eikä nerokasta. Sen tarkoitus on olla riittävä, niin että se riittää valmistumiseen, vaikka sitten rimaa hipoen.

Mieti, kumpi on parempi, että olet valmistunut, ja ketään ei muu kiinnostakaan, eivät he sitä gradua lue. Tai, et valmistu, mutta lopun ikää kerrot kuinka paljon nerokasta aineistoa sinulla onkin jo kasassa. Sitäkään vaan ei kukaan koskaan lue kun se on sinulla kotona koneella.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaa hylätä ajatus, että gradusta pitäisi tulla hyvä. Ei tarvitse, kelvollinen riittää ja se onnistuu aika helposti. Sitten keksii rakenteen ja kirjottaa mitä mieleen tulee

Ostat illaksi pullon kaksi viiniä. Itsekritiikki herpaantuu ja tekstiä alkaa hyvinkin tulla. Tärkeintä nyt sulla se substanssi eikä synteesi :)

Kirjoitatko kotona vai jossain muualla? Ite, kun tein opparia (joo, tiedän ei gradun tasonen vaatimuksilta), niin kotona työ suju tahmeesti, aina oli muuta kiireellisempää tehtävää, ikinä ei oo koti ollu yhtä siisti. Lopulta aloin käymään koululla tekeen sitä ja siä tuli työskenneltyä tehokkaammin.

juo jjoka päiä 2 ploa viiniä ja kori olutta niin voit hyvin säveltää gradun ja matki muiden gradua mutta älä lainaa suoraaan baan kierosti omilla sanoilla

Onnellisia ne, jotka voivat keskittyä esim. kirjastossa tai jossain yliopiston luokassa. Kirjasto on minulle ihan vihoviimeinen paikka, koska se on täynnä kaikenlaisia ihania (opintoihin liittymättömiä) opuksia. Opiskelusalien tuolitkin ovat usein niin epämukavia, ettei niissä voi istua paria minuuttia kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvitä onko yliopistollasi gradutallitoimintaa, ota yhteyttä opintopsykologiin, kerro ongelmasi avoimesti ohjaajalle, jos mielialaongelia tai ahdistaa kovasti ota yhteyttä yths:n

En ole masentunut eikä ole muutakaan mt-ongelmaa. Mistä sellaisen sain päähäsi?!

Siitä, että yleisin syy opiskelukyvyn laskuun on juurikin henkisen puolen pulmat. Myöskin toisin päin käy usein eli junnaavat opinnot ja jumittava gradu voivat aiheuttaa ahdistusta. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan viidesosalla opiskelijoista on ahdistuneisuutta. Uniongelmista kärsii jo 30% opiskelijoista.

http://www.yths.fi/kott2016

Lisäksi tuossa oli konditionaali, eli JOS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä hömppätutkintojen graduahdistuneet täällä. No kai se gradu tuntuu ylivoimaiselta kun aiemmat opinnot ovat olleet sellaista kevyttä höttöä ja päättömien esseiden raapustelua. Sitten pitäisi yhtäkkiä osata tehdä järkevää tieteellista kirjoittamista niin menee pasmat sekaisin. Eräänkin valtsikassa opiskelleen tutun gradu oli ihan onneton näin luonnontieteilijän näkökulmasta. No kai se tutkinnon saaminen on pääasia.

Kaiken huipuksi joku entinen akateeminen "seurapiirirouva" meni lahjoittamaan miljoonia Helsingin yliopistolle hömppätieteisiin.

Huvittaa, ja tavallaan surettaa se, että "hömppätutkintojen" edustajat (ks. esim. sosiaaliantropologian professori Tim Ingold, alkujaan muuten fysiikan opiskelija) näkevät, kuinka hienosti kvantit ja kvalit, esim. luonnontieteet ja humanistiset tieteet täydentävät toisiaan vaikkapa ihmistä tutkittaessa. Silti luonnontieteiden puolelta löytyy näitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki muut tieteenalat kuin heidän omansa ovat hömppää. Aika ankean yksitotista.

Siis tiivistettynä Tim ei pärjännyt luonnontieteissä ja vaihtoi vähän kevyempään oppiaineeseen? Vai yrititkö sanoa jotain muutakin? ;)

Kyllä muitakin tieteenaloja tarvitaan, mutta Suomessa tarvitaan avoimempaa keskustelua siitä millaisia kiintiöitä pidetään ja mitkä alat ovat tulevaisuudessa potentiaalisia työllistäjiä. Nykyään maisterintutkinto ei sinällään ole mikään itseisarvo tai ruusuisen tulevaisuuden takaaja. Se on naisten hyvä pikkuhiljaa käsittää. Tutkinnoissa on eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä hömppätutkintojen graduahdistuneet täällä. No kai se gradu tuntuu ylivoimaiselta kun aiemmat opinnot ovat olleet sellaista kevyttä höttöä ja päättömien esseiden raapustelua. Sitten pitäisi yhtäkkiä osata tehdä järkevää tieteellista kirjoittamista niin menee pasmat sekaisin. Eräänkin valtsikassa opiskelleen tutun gradu oli ihan onneton näin luonnontieteilijän näkökulmasta. No kai se tutkinnon saaminen on pääasia.

Kaiken huipuksi joku entinen akateeminen "seurapiirirouva" meni lahjoittamaan miljoonia Helsingin yliopistolle hömppätieteisiin.

Jaa eli jos sun kaveri on tehnyt paskan gradun valtsikassa, on kaikkien valtsikalaisten gradut paskoja? Ainakin meidän pääaineessa valtsikassa gradut on kovatasoisia, muihinkin tiedekuntiin nähden. Meillä ongelmana gradun venymisessä on lähinnä liian rankka itsekriittisyys omaa tekemistään ja tutkimustaan kohtaan (ehkä tyypillistä yhteiskuntatieteilijöille?).

Taisi mennä pahasti tunteisiin?

Tiedän parikin heikkotasoista valtsikkagradua. Tuo alaan perehtymätön ei osaa...on tooosi vanha vitsi. Kyllä surkean gradun huomaa alasta riippumatta. Mutta joo tsempataan niitä jotka edes jaksaa yrittää. Moni lopettaa kesken ilman kannustusta ja osa luopuu jo heti kättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä hömppätutkintojen graduahdistuneet täällä. No kai se gradu tuntuu ylivoimaiselta kun aiemmat opinnot ovat olleet sellaista kevyttä höttöä ja päättömien esseiden raapustelua. Sitten pitäisi yhtäkkiä osata tehdä järkevää tieteellista kirjoittamista niin menee pasmat sekaisin. Eräänkin valtsikassa opiskelleen tutun gradu oli ihan onneton näin luonnontieteilijän näkökulmasta. No kai se tutkinnon saaminen on pääasia.

Kaiken huipuksi joku entinen akateeminen "seurapiirirouva" meni lahjoittamaan miljoonia Helsingin yliopistolle hömppätieteisiin.

Huvittaa, ja tavallaan surettaa se, että "hömppätutkintojen" edustajat (ks. esim. sosiaaliantropologian professori Tim Ingold, alkujaan muuten fysiikan opiskelija) näkevät, kuinka hienosti kvantit ja kvalit, esim. luonnontieteet ja humanistiset tieteet täydentävät toisiaan vaikkapa ihmistä tutkittaessa. Silti luonnontieteiden puolelta löytyy näitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki muut tieteenalat kuin heidän omansa ovat hömppää. Aika ankean yksitotista.

Siis tiivistettynä Tim ei pärjännyt luonnontieteissä ja vaihtoi vähän kevyempään oppiaineeseen? Vai yrititkö sanoa jotain muutakin? ;)

Kyllä muitakin tieteenaloja tarvitaan, mutta Suomessa tarvitaan avoimempaa keskustelua siitä millaisia kiintiöitä pidetään ja mitkä alat ovat tulevaisuudessa potentiaalisia työllistäjiä. Nykyään maisterintutkinto ei sinällään ole mikään itseisarvo tai ruusuisen tulevaisuuden takaaja. Se on naisten hyvä pikkuhiljaa käsittää. Tutkinnoissa on eroja.

Joo, tutkinnoissa on eroja. Suomi ei pärjää luonnontieteissä, matlu:sta valmistuneita on pilvin pimein työttöminä, eikä töissä olevien palkkakaan ole juuri humanistin palkkaa korkeampi. Juuri kaltaistesi idioottien vuoksi luonnontieteilijöitä pidetään typerinä ja ahdasmielisinä, jätä vaativammat alat niille, joiden ajattelu on omaasi joustavampaa, monitasoisempaa ja luovempaa. Luonnontieteilijöille ihan perusasiat tuottavat monesti ongelmia oikeinkirjoituksesta alkaen, lähes puolet aloittaneista keskeyttää opinnot. Sitten vielä laitoit tuon banaalin ja sovinistisen heiton perään niin äijänä, että...

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä hömppätutkintojen graduahdistuneet täällä. No kai se gradu tuntuu ylivoimaiselta kun aiemmat opinnot ovat olleet sellaista kevyttä höttöä ja päättömien esseiden raapustelua. Sitten pitäisi yhtäkkiä osata tehdä järkevää tieteellista kirjoittamista niin menee pasmat sekaisin. Eräänkin valtsikassa opiskelleen tutun gradu oli ihan onneton näin luonnontieteilijän näkökulmasta. No kai se tutkinnon saaminen on pääasia.

Kaiken huipuksi joku entinen akateeminen "seurapiirirouva" meni lahjoittamaan miljoonia Helsingin yliopistolle hömppätieteisiin.

Minusta taas meille luonnontieteilijöille on kunniaksi arvostaa muiden alojen ihmisiä ja heidän työtään.