Gradu ei etene, puolessa vuodessa olen saanut aikaan vain kaksi lausetta. Mikä neuvoksi?

pikkuveljeni sai approbaturin gradusta, ja olltu 10 v allallaan töissä, kukana ei kysellyt proffa sanoi että hän on miettynyt yön yli voiko tätä hyväksyä edes mutta arosta antoi approbaturin

halleluujah!

Heh, näitä joitain "graduntekijöitä", kun ei edes yhdyssanoja osata kirjoittaa ja virkkeetkinnslkavat pienellä alkukirjaimella...😝

En allekirjoita näitä "suollat vain jotain paskaa paperille" -neuvoja. Siinä tulee päällekkäistä työtä koska voi joutua kirjoittamaan paljonkin uudestaan. Toivottavasti yliopistoissa(kaan) ei mene paska läpi.

Itse tein amk-opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksena. Se venyi ennen kaikkea siksi että en ollut tehnyt menetelmää ajoissa itselleni riittävän selväksi ja koska yritin vaan saada nopeasti jotain aikaiseksi että se tulisi tehtyä ajoissa. On paljon helpompi edetä jos tietää mitä on tekemässä. Silloin kirjoittaminen voi olla jopa mukavaa. Sivu päivässä on jo ihan reipas tahti jos samalla perehtyy lähteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä hömppätutkintojen graduahdistuneet täällä. No kai se gradu tuntuu ylivoimaiselta kun aiemmat opinnot ovat olleet sellaista kevyttä höttöä ja päättömien esseiden raapustelua. Sitten pitäisi yhtäkkiä osata tehdä järkevää tieteellista kirjoittamista niin menee pasmat sekaisin. Eräänkin valtsikassa opiskelleen tutun gradu oli ihan onneton näin luonnontieteilijän näkökulmasta. No kai se tutkinnon saaminen on pääasia.

Kaiken huipuksi joku entinen akateeminen "seurapiirirouva" meni lahjoittamaan miljoonia Helsingin yliopistolle hömppätieteisiin.

Huvittaa, ja tavallaan surettaa se, että "hömppätutkintojen" edustajat (ks. esim. sosiaaliantropologian professori Tim Ingold, alkujaan muuten fysiikan opiskelija) näkevät, kuinka hienosti kvantit ja kvalit, esim. luonnontieteet ja humanistiset tieteet täydentävät toisiaan vaikkapa ihmistä tutkittaessa. Silti luonnontieteiden puolelta löytyy näitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki muut tieteenalat kuin heidän omansa ovat hömppää. Aika ankean yksitotista.

Siis tiivistettynä Tim ei pärjännyt luonnontieteissä ja vaihtoi vähän kevyempään oppiaineeseen? Vai yrititkö sanoa jotain muutakin? ;)

Kyllä muitakin tieteenaloja tarvitaan, mutta Suomessa tarvitaan avoimempaa keskustelua siitä millaisia kiintiöitä pidetään ja mitkä alat ovat tulevaisuudessa potentiaalisia työllistäjiä. Nykyään maisterintutkinto ei sinällään ole mikään itseisarvo tai ruusuisen tulevaisuuden takaaja. Se on naisten hyvä pikkuhiljaa käsittää. Tutkinnoissa on eroja.

Joo, tutkinnoissa on eroja. Suomi ei pärjää luonnontieteissä, matlu:sta valmistuneita on pilvin pimein työttöminä, eikä töissä olevien palkkakaan ole juuri humanistin palkkaa korkeampi. Juuri kaltaistesi idioottien vuoksi luonnontieteilijöitä pidetään typerinä ja ahdasmielisinä, jätä vaativammat alat niille, joiden ajattelu on omaasi joustavampaa, monitasoisempaa ja luovempaa. Luonnontieteilijöille ihan perusasiat tuottavat monesti ongelmia oikeinkirjoituksesta alkaen, lähes puolet aloittaneista keskeyttää opinnot. Sitten vielä laitoit tuon banaalin ja sovinistisen heiton perään niin äijänä, että...

Sulla on vähän nyt syy-seuraussuhteet sekaisin. Mat-lun aineiden opetus on Suomessa hyvätasoista, esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytiede on sadan parhaan joukossa verrattuna kaikkiin maailman yliopistoihin! Se, että suuri osa lopettaa johtuu useasta syystä. Ensinnäkin opetus on kovatasoista, nämä tutkinnot vaativat opiskelijalta paljon. Itse olen opiskelin ensin kasvatustieteestä kandin ja nyt suoritan tietojenkäsittelytieteen kandia ja kasvatustieteen maisteriopintoja. Mat-lun kurssit ovat niin käsittämättömän paljon vaativampia, etten lainkaan ihmettele, ettei moni näistä opinnoista selviä, vaikka olisikin hyvä matemaattisissa aineissa. Se tutkinto täytyy oikeasti haluta jotta selviää loppuun asti, erityisesti keskiverto-opiskelijan. Lisäksi monet lahjakkaat taas viedään koulun penkiltä - samaan aikaan kanditutkinnon aloittaneista hyvin suuri osa on jo siirtynyt työelämään, muutama vielä roikkuu silloin tällöin kursseilla, mutta tuskin saavat tutkintojaan kasaan.

Siinä olet oikeassa, että oikeinkirjoitus saattaa tuottaa ongelmia monille luonnontieteilijöille. Harvemmille luonnontieteilijöille täydellinen oikeinkirjoitus on millään tavalla tavoite, kyllä siellä opiskellaan niitä luonnontieteitä. Samalla tavalla näin kahden tiedekunnan kasvattina tulee ihmeteltyä, että miksei meille kasvatustieteen (tai lähes minkä tahansa humanistisen alan) opiskelijoille opeteta enempää menetelmätieteitä, niiden muutaman tutkismusmenetelmä kurssin läpäisemällä harva nimittäin oppii oikeasti analysoimaan alan tutkimuksia lainkaan riittävästi.

Luonnontieteilijöiden työttömyydestä vielä, käytännössä luonnontieteilijöistä suurin osa työllistyy hyvin. On kuitenkin erittäin tärkeää löytää osa-aikaista työtä jo opiskeluaikana, huonokin paikka on näyttöä ja niitä kyllä löytyy ahkeralle hakijalle. Sivuaineet on osattava valita oikein, kyllä maantieteilijäkin työllistyy esimerkiksi geoinformatiikkaan suuntautumalla. Mutta omaan silmään kyllä näyttää siltä, että monet mat-lun opiskelijoista käyvät kursseja läpi rimaa hipoen, valiten sivuaineet sen perusteella mistä saa helpoimmat opintopisteet, kandin noppia etsitään kumpulan käytäviltä 7 vuotta, jos töissä käydään niin ne eivät liity omaan alaan - kun kandi vihdoin jopa on kasassa, ihmetellään kun ei ole suhteita, eikä töitä löydy. Omaa näyttöäkään ei mistään ole, eikä jakseta tehdä, eikä omia tietoja jakseta päivittää. Ei kai kenellekään esim. käpistelijälle ole epäselvää, että jos haluaa tähdätä työhön, jossa niitä yliopistossa opittuja taitoja tarvitaan, on omaa osaamista päivitettävä jatkuvasti.

Ap, en valitettavasti osaa oikein antaa parempia neuvoja kuin aiemmat vastaajat. Itse tekisin todella löysän aikataulun, siis ihan naurettavan helpon, sellaisen, että niin vähän saa tehtyä vaikka sunnuntaina darrassa, jos on ihan pakko. Tsemppiä!

En jaksanut lukea koko keskustelua läpi, mutta aloitus kuulostaa ihan just saalta ku mullakin pari vuotta sitten, jolloin totesin parhaaksi vaihtoehdoksi pitää luvallisesti "lomaa".

Päätin, että seuraavan kahden viikon aikana en aio kirjoittaa lausettakaan, perehtyä yhteenkään artikkeliin tai ylipäätään tehdä yhtään mitään gradun eteen. Sen sijaan teen kaikkea kivaa. Päätin myös, että en aio potea huonoa omatuntoa tästä. Kun tuo kaksi viikkoa oli kulunut, niin oli taas paljon kovempi motivaatio ja sen jälkeen sainkin ihan kohtuullisessa ajassa gradun valmiiksi.  

Tsemppiä ap! Mulla on ollut samanlaisia ongelmia gradun aikana, nyt gradu on jo lähes valmis. Mua auttoi yliopiston gradunkirjoituskurssi, jossa sain vertaistukea. Lisäksi koululla kirjoittaminen on toiminut, kotona en pysty gradua tekemään. Ohjaajaa tapasin välillä, onneksi mulla oli ok ohjaaja, näitä on kaikenlaisia. Uskon puute ja epävarmuus olivat isoimmat vaikeudet. 

Pitkiä jumeja on ollut, mutta sitten jossain vaiheessa vain piti tehdä päätös, että "NYT alan tekemään". 

Ap ehkäpä et vain sovellu alalle?