hulluinta mitä tiedät konmarittajan tehneen

MasentunutAstronautti kirjoitti:

Ovatko nämä tapaukset lukeneet koko kirjaa?

Konmariin hurahtaneiden lempi kysymys :-/

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että kohta tulee tämän kaltainen kommentti.

Minäkin arvasin, että sinulta tulee juuri tuollainen "en ole fani" tyyppinen vastaus.

En tajunnut silloin, mutta se taisi ollakin konmaritusta kun jätin erossa ihan kaiken eksälle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni otti avioeron. Oikeasti. Konmaritti koko kotinsa muutamassa viikossa, myös miehensä tavarat ja harrastustarvikkeet. Riitelivät aikansa, kunnes ystäväni sai päähänsä, että mies on se, joka häntä elämässä jarruttaa. Nyt ovat eronneet. Mies ymmärtääkseni jatkoi eloaan kuten ennenkin, mutta ystäväni on täysin tuuliajolla tyhjyyttä kumisevassa kodissaan.

No ehkä niillä ei oikeasti vaan mennyt hyvin. Saa kai sitä eroa silti surra.

Mielenkiintoista että niin moni käyttää haukun kohteesta termiä "ystävä". Aikamoisia ystäviä olette...

Lainaamassasi esimerkissä ei kyllä ole haukuttu ystävää mitenkään. Saa sitä ystäviensäkin tekemisiä kummastella, ei siinä ole mitään pahaa, haukkuminen on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Marie on kyllä ihan japanilainen nimi. Lausutaan niin kuin kirjoitetaan, ei siis "marii" vaan "marie".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoinen ilmiö nämä tässäkin ketjussa näkyvät konmarin haukkuvat. Suomalaisilla kun sitä tavaraa lähtökohtaisesti on ihan liikaa, miksi kritisoida pois heittämistä?

Ei kukaan ole kritisoinut turhan tavaran pois heittämistä. Taidat fanittaa muodikasta konmaria niin pahasti, että et tajua tavaran hamstraamisen ja konmarituksen lisäksi olevan muitakin vaihtoehtoja.

Tietysti on vaihtoehtoja! Huvittavaa, että teet viestissäsi ihan samaa mistä toista kritisoit. Miksi täytyy joko vihata kirjaa ja pitää sitä naurettavana tuubana,tai sitten fanittaa sitä uskonnonkaltaisesti? Missä välimuodot? Luulen että suuri osa ihmisistä jotka kirjan ovat lukeneet, ovat kaltaisiani. Kirjassa oli joitakin ihan hyviä oivalluksia ja vinkkejä, mutta en minä mitään sukkiani alkaisi kiittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on ihmisille jonkinlaista prosessointia tavaroiden kautta. Olen välillä seurannut "tavarapaljous" ketjua ja siellä samat tyypit listaavat kuinka ovat raivanneet niin ja niin monta säkillistä sitä ja tätä poisvietäväksi ja seuraavaksi taas listaavat mitä ovat tulleet ostaneeksi uutta. Eli keskiössä on se tavaransiirtely/käsittely paikasta toiseen. Haetaanko sillä hallinnan tunnetta tai sitten uutta alkua omaan elämään? Onhan se inhimillistäkin "aloittaa puhtaalta pöydältä". Mutta ihmiset näköjään saavat kicksejä itse toiminnasta/ tavaran kanssa näpertelystä. Kun koti on tyhjätty kaikesta turhasta/ ylimääräisestä tulee varmaan ongelmia, koska itse toiminta on tuottanut niin paljon mielihyvää eikä ole enää mitään maritettavaa. 

Samaa mieltä. Jännä ilmiö, kun elämänmuutoksia ja uudistumista halutessa tavarasta ja materiasta tulee jotenkin hirveän keskeinen väline tai "sijaiskärsijä". Kaikki paha johtuu tavarasta, ja eteenpäin menon estää tavara. Kun vaan pääsee tavarasta eroon niin sitten on kaikki taas mahdollista elämässä. Hyvin harvalla himomarittajalla tavaran karsiminen on vain sitä, vaan taustalla on joku burnout-tyyppinen kyllästyminen omaan itseen ja omaan elämään.

Siihen tavaraan on helppo suunnata kaikki negatiiviset tunteet. Ei kai sillä väliä ole onko syypää tavara vai ei, jos niiden tavaroiden käsittely ja järjestely auttaa prosessoimaan vaikeat asiat läpi. Uskon, että monellekin esim. oman elämän prosessointi tavaroiden läpikäymisellä voi olla hyödyllistä ja auttaa ottamaan elämä takaisin hallintaan, pääsemään eteenpäin. Se on lähinnä päänsisäinen prosessi, joka vain konkretisoituu tavaroissa.

Puolison marittamisesta:

Luin konmari-kirjan ekan kerran pari vuotta sitten ollessani eksän (silloinen kohtuullisen tuore nyksä) kanssa matkalla.

Päästessäni kohtaan jossa Kondo kirjoitti ihmissuhteiden poissiivoamisesta tuntui selvästi siltä että niin saattaisi käydä silloiselle suhteellenikin.

No: raivaus puolitiessä, eksä vastikään eksääntynyt, mutta ei Konmarin vuoksi, vaan siksi että meillä on ollut tyypillisen paska ihmissuhde: minä tarvitsin enemmän tukea ja avoimuutta kuin mitä eksältä sain, eksä taas olisi tarvinnut tilaa ja rauhaa itselleen, jota lapsen kanssa 50 neliön kaksiossa ei vain kerta kaikkiaan ole saatavilla.

Jos olisin uskonut Konmaria ja perstuntumaani ajoissa ei olisi tuota lasta tullut tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ottaa vastaan kaikki tuttavien konmariromut. Ennestäänki talo täynnä romua. Nyt on autotalli täynnä huonekaluja ja roinaa mitä ei tarvi mutta 'olis sääli että hyvä tavara menee roskiin'

Tässä on mennyt aito maritus pieleen :D Ei saisi antaa eteenpäin koska silloin rasittaa saajaa tms. Myydä saa että toinen tarpeeseen sitten ostaa eikä heikkona ota vastaan kun ilmaisena saa.

Meillä vaan hautaudutaan roinaan. Konmarit on luettu, useampaankin kertaan. Jotain omaa olen marittanut (mm. sen rikkinäisen keittiövaa'an joka ei toiminut mutta oli kivan näköinen tomaattikulhona). Konmarista keskustelen useinkin ja hyvinkin ylistävään sävyyn. Sukkia en kiitä ja kämppä pursuaa tavaraa. Ehkäpä tässä vielä suunta muuttuu. Perheenjäseniä en aio marittaa, mutta verhot voisin vaihtaa ihan siitä ilon tuottamisen näkökulmasta, samoin ehkä auton. Ruokapöydän ja tuolit vaihdoin ensi töikseni kun luin kirjan ensimmäistä kertaa ja tuo uusi (käytettynä ostettu) on yksi eniten iloa tuottavista asioista kodissamme. Olis kiva kun tavarat mahtuisivat kaappeihin ja kaikilla tavaroilla olisi paikka johon ne voisi laittaa. Mutta onhan sen nyt ihan antikristuksesta ajatella näin. 

Siinä toisessa kirjassa Iloa säkenöivä järjestys Marie ikäänkuin vetäisee maton jalkojen alta ihan viimeisessä luvussa: hän huomaa miten kiva olikin käyttää vanhoja lapsuuden kuppeja. Miten muistot ovat tärkeitä meille jne. Mua huvitti tämä koska ensin pari kirjallista oli sitä että poista poista poista ja kiitä!

Vierailija kirjoitti:

No onhan näitä. Perhe ja tavarat maritetaan ulos, jotta voi itse viettää ihanaa seesteistä elämää tyhjyyttään kumisevassa vitivalkoisessa kodissa itse luomansa vision mukaisesti. Suvun perintöesineet, valokuvat, kaikki paperit, päiväkirjat ja muistot tuhottu, koska nyt lähdetään keski-ikäisenä liikkeelle nollasta ja kaikki mennyt katoaa, kun niistä muistuttavat tavarat hävittää. On vain tämä hetki ja ihminen tuore kuin tyhjä maalauskangas. Astiat ja käyttöesineet ulos, että voi ostaa uudet visioon sopivat. Työstäkin pitää vielä irtisanoutua, kun se ei kuvasta nykyistä itseä.

Mitä pahaa tässä on? Kuulostaa ihmiseltä joka uskaltaa jättää menneen taakseen. Liian moni ei uskalla vaan pelkää uuteen astumista.

Vierailija kirjoitti:

Puolison marittamisesta:

Luin konmari-kirjan ekan kerran pari vuotta sitten ollessani eksän (silloinen kohtuullisen tuore nyksä) kanssa matkalla.

Päästessäni kohtaan jossa Kondo kirjoitti ihmissuhteiden poissiivoamisesta tuntui selvästi siltä että niin saattaisi käydä silloiselle suhteellenikin.

No: raivaus puolitiessä, eksä vastikään eksääntynyt, mutta ei Konmarin vuoksi, vaan siksi että meillä on ollut tyypillisen paska ihmissuhde: minä tarvitsin enemmän tukea ja avoimuutta kuin mitä eksältä sain, eksä taas olisi tarvinnut tilaa ja rauhaa itselleen, jota lapsen kanssa 50 neliön kaksiossa ei vain kerta kaikkiaan ole saatavilla.

Jos olisin uskonut Konmaria ja perstuntumaani ajoissa ei olisi tuota lasta tullut tehtyä.

Minä konmaritin muutaman ahdistavan ihmisen pois elämästäni. En ole lukenut kirjaa ja tavaroistani en luovu. Mutta kyllä oli vapauttavaa kun tajusin että ne ihmiset eivät tuoneet iloa vaan ahdistusta ja murhetta, niin ei sitä tarvitse sietää sen enempää kuin tavarapaljoutta. Ihmisen pitää elää omannäköistään elämää. Luulen että kun joku marittaa ja sitten eroaa, koska siinä on käyty omaa elämää läpi ja todettu muutama fakta. Ero olisi siis ollut edessä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Ovat muotinimiä siinä missä täälläkin perinteisistä suomalaisista poikkeavat nimet.

Kondon oikea etunimi on Mariko. Lienee länkkärimarkkinoille suunnattu myyntinimi tuo Marie.

Siis vähän niinkuin se meidänkin, jo perinteinen kesämökin suosikkituotteemme "Marie"-keksi...

Niin, ja onhan meillä myös niitä aina  sanonnaksi asti muodostuneita, hymyileviä Hangon keksejäkin...

Eli kyllä täällä  kotimaassakin osataan keksiä  ja tehdä tai  siis ainakin keksiä tehdä...

Ymmärsin konmaritusta vasta siinä vaiheessa, kun joku kertoi, että nimenomaan suurten ikäluokkien lapset hurahtavat tähän, koska he ovat varmoja siitä, että voivat halutessaan ostaa uutta tavaraa. Siksi vanhasta on helppo erota.

Ei ole edes tarkoitus asua autiossa kodissa vaan halutessaan voi ostaa taas uudet muumimukit. Ja niin moni tekeekin eli kiertoon kirjahylly ja tilalle vähän ajan kuluttua uusi.

Sen olen huomannut, että muutamalle konmarittajalle on ihan täysin käsittämätöntä ymmärtää, että kaikki eivät tarvitse tätä maritusta. Siis toisilla kun vain ei ole mitään turhia vuosikymmenen tavararöykkiöitä, vaan kaikki on joko tarpeellista tai ilahduttavaa. Mutta kun pitää konmarittaa ja heittää tavaroita pois vaikka väkisin. Itselläni ei todellakaan ole mitään rumia vanhoja almatädin lahjoja kaapissa homehtumassa, vaan ihan surutta olen aina heittänyt pois mitä en halua tai tarvitse. Pari muuttoakin kummasti on auttanut tavaroiden läpikäymisessä. Mutta ei tämä mene kaikille perille, että tarvetta ei ole erikseen konmaritukselle.

Mutta jos sitten aiheeseen: yksi tuttava pisti menemään mm työkalut. Kummasti vaan siitä sitten oltiin ruinaamassa muilta ruuvimeisseliä yms, vaikka niitähän ei mihinkään kuulemma tarvinnut. Astioitakaan ei toki kannattanut jättää yhtään vierasvaraa. Vieraat voi juoda pahvimukista tai tuoda oman kahvikupin mukanaan. Että onpa järkevää liian innolla hankaloittaa normiarkea ja lisätä kertakäyttökulutusta.

Kaverin sisko vähän pimahti ilmeisesti. Oli heittämässä miesystävänsä videopelikokoelmaa salaa pois. Tunnen miestä sen verran, että tiedän videopelien olevan lapsuudesta asti rakas harrastus. Mies ei ilmeisesti ole edes mikään ongelmapelaaja, vaan sellainen casuaali "tunti pari töidenjälkeen" tapaus.

En tajua miksi toisen omaisuuteen pitää kajota, varsinkin kun kyseessä on henkilölle tärkeä harrastus.

Äitini vähän innostui aiheesta, vaikka itse kirjaa ei tainnut lukea. Hän sitten tottakai alkoi marmattaa ja vaatia, että mun pitää viedä pois kaikki omat tavarani, jotka olivat hänen luokseen joskus jääneet. Tästä voisi kuvitella että mun tavaroita olisi ollut jotenkin runsaasti lojumassa pitkin nurkkia. Tosiasiassa siellä oli kaksi pahvilaatikkoa varaston vintillä. Paikassa minne äiti ei huonoilla jaloilla edes pääse eikä sinne edes näe. Mutta toki kävin sitten noutamassa pääsiäisenä kun oli aikaa ja vapaata (äitini asuu siis noin 600 km päässä). Voi sitä pettymystä äänessä ja kasvoilla kun kannoin ne kaksi laatikkoa auton peräkonttiin. "Eikö siellä muka muuta ollut". No ei. Ei yhtään enempää. Jotenkin hän oli maalaillut mielikuvituksissaan jonkun valtavan hallitsemattoman tavararöykkiön ulkovaraston vintille ja joka niin kovasti ahdisti, vaikka eihän hän edes siellä vintillä koskaan käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Siinä toisessa kirjassa Iloa säkenöivä järjestys Marie ikäänkuin vetäisee maton jalkojen alta ihan viimeisessä luvussa: hän huomaa miten kiva olikin käyttää vanhoja lapsuuden kuppeja. Miten muistot ovat tärkeitä meille jne. Mua huvitti tämä koska ensin pari kirjallista oli sitä että poista poista poista ja kiitä!

Hmm... ehkä siinä on matkan varrella tullut Kondolle muutama oivallus. Itse olen harrastanut asketismia ja luopunut melkein kaikesta omaisuudestani jo ennen koko tätä muoti-ilmiötä. Nykyään olen suhtkoht normaali. En vieläkään kestä hirveitä tavaramääriä, mutta en ole marittaja. Tavaraa siis on. Eli minun piti käydä tuo askeesi läpi todetakseni, että se ei ole se ei ole elämän  ydin tai vastaus mihinkään kysymykseen. Kondolla varmasti jotain samansuuntaista.

Tärkeiden papereiden hävittäminen "koska eivät tuota iloa". Tämä tuli lopulta todella kalliiksi koska no, ihminen nyt vaan tarvitsee verokorttia, vakuutusta varten asiakirjoja ym. Kuulemma tuli silti tehtyä täysin oikein koska olo oli paljon keveämpi ja iloisempi ilman vastuuta ja "paperikaaosta". Tämä sukulainen ei ole laatikon terävin veitsi muutenkaan ja rahaa menee helvetisti hukkaan kun ensin karsii ihan kaiken (esim. verhot ja sälekaihtimet on turhaa hömpötystä) ja sitten kohta hankitaan uusi kun huomaa ettei pärjääkään ilman.

Itse olen kyllä karsinut tavaraa ja koska tykkään selkeistä säännöistä ja pidän ohjeiden noudattamisesta, olen tehnyt KonMarinkin mukaan. Minulla tosin pysyy tärkeät, hyödylliset ja kalliit ehkä tarvitsen-tavarat. Paljon on silti lähtenyt ihan vaan katsomalla mikä ei ole enää käyttökelpoista. KonMariakin voi toteuttaa järkevästi.