hulluinta mitä tiedät konmarittajan tehneen

Sama. Olin siinä konmari-faceryhmässä melkein alusta saakka. Talven tullen muutama kirjoitti ryhmään että oli marittanut lämpöiset vaatteet ja kengät kun ne ei maritushetkellä eti vuodenaikaan tuottaneet iloa. Järjen köyhyyttä Suomen ilmastossa.

Voi kun joku saisi taottua noiden ihmisten päihin, ettei tavara tuo onnea. Ei sen hankkiminen eikä siitä luopuminen.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni otti avioeron. Oikeasti. Konmaritti koko kotinsa muutamassa viikossa, myös miehensä tavarat ja harrastustarvikkeet. Riitelivät aikansa, kunnes ystäväni sai päähänsä, että mies on se, joka häntä elämässä jarruttaa. Nyt ovat eronneet. Mies ymmärtääkseni jatkoi eloaan kuten ennenkin, mutta ystäväni on täysin tuuliajolla tyhjyyttä kumisevassa kodissaan.

Näitä tapauksia on muuten useampiakin. Surullista.

Konmaritus on ihmisille jonkinlaista prosessointia tavaroiden kautta. Olen välillä seurannut "tavarapaljous" ketjua ja siellä samat tyypit listaavat kuinka ovat raivanneet niin ja niin monta säkillistä sitä ja tätä poisvietäväksi ja seuraavaksi taas listaavat mitä ovat tulleet ostaneeksi uutta. Eli keskiössä on se tavaransiirtely/käsittely paikasta toiseen. Haetaanko sillä hallinnan tunnetta tai sitten uutta alkua omaan elämään? Onhan se inhimillistäkin "aloittaa puhtaalta pöydältä". Mutta ihmiset näköjään saavat kicksejä itse toiminnasta/ tavaran kanssa näpertelystä. Kun koti on tyhjätty kaikesta turhasta/ ylimääräisestä tulee varmaan ongelmia, koska itse toiminta on tuottanut niin paljon mielihyvää eikä ole enää mitään maritettavaa. 

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Gilmoren tytöissä käsiteltiin muuten hauskasti konmaria. Richardin kuoleman jälkeen Emily alkaa marittaa koko valtavaa kartanoa ja kauhea palveluskunta on kantamassa tavaraa ulos. Emily ottaa tavaroita käteensä, toteaa "ei iloa" ja heittää pois, johon Lorelai toteaa että "miehesi on juuri kuollut, mikään ei voi tuottaa sinulle iloa, myöhemmin haluat tappaa Marie Kondon kun tajuat luopuneesi kaikista tavaroistasi" tms.

Sinänsä on hyvä idea hankkiutua turhista tavaroista eroon, mutta aika monella siihen liittyy jokin kriisi tai psykologinen ongelma. Jonkinlainen oma sovellus "Riisutut"-ohjelmasta voisi sopia paremmin. Eli tavarat varastoon, laatikoihin tms. vähäksi aikaa pois silmistä ja myöhemmin voi kokea jopa löytämisen riemua kun vanhat tavarat sopivatkin taas elämäntilanteeseen. Erityisen varoivainen olisin sellaisten tavaroitten kanssa, jotka eivät ole korvattavissa (valokuvat, päiväkirjat).

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Ovat muotinimiä siinä missä täälläkin perinteisistä suomalaisista poikkeavat nimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Ovat muotinimiä siinä missä täälläkin perinteisistä suomalaisista poikkeavat nimet.

Kondon oikea etunimi on Mariko. Lienee länkkärimarkkinoille suunnattu myyntinimi tuo Marie.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on ihmisille jonkinlaista prosessointia tavaroiden kautta. Olen välillä seurannut "tavarapaljous" ketjua ja siellä samat tyypit listaavat kuinka ovat raivanneet niin ja niin monta säkillistä sitä ja tätä poisvietäväksi ja seuraavaksi taas listaavat mitä ovat tulleet ostaneeksi uutta. Eli keskiössä on se tavaransiirtely/käsittely paikasta toiseen. Haetaanko sillä hallinnan tunnetta tai sitten uutta alkua omaan elämään? Onhan se inhimillistäkin "aloittaa puhtaalta pöydältä". Mutta ihmiset näköjään saavat kicksejä itse toiminnasta/ tavaran kanssa näpertelystä. Kun koti on tyhjätty kaikesta turhasta/ ylimääräisestä tulee varmaan ongelmia, koska itse toiminta on tuottanut niin paljon mielihyvää eikä ole enää mitään maritettavaa. 

Minä olen ollut tuolla tavarapaljous-ketjussa, ja olisin kyllä riemuissani, jos joku hyvä haltija siivoaisi lapsilta pieniksi jääneet vaatteet pois ja toisi sopivia tilalle ilman että minun tarvitsisi sormea nostaa. Ikävä kyllä minun on tehtävä se itse.

Tunteet tekevät totta kai tavaroiden käsittelystä mutkikkaampaa, itselläni säilytystilat ovat lopussa mutta lapsiluku vielä mietinnässä. Mutta jos seuraisin vain tunteitani, antaisin kaikkien kamojen olla paikallaan ja hukkuisin niihin. Eli asia on juuri päinvastoin kuin kuvailit.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on ihmisille jonkinlaista prosessointia tavaroiden kautta. Olen välillä seurannut "tavarapaljous" ketjua ja siellä samat tyypit listaavat kuinka ovat raivanneet niin ja niin monta säkillistä sitä ja tätä poisvietäväksi ja seuraavaksi taas listaavat mitä ovat tulleet ostaneeksi uutta. Eli keskiössä on se tavaransiirtely/käsittely paikasta toiseen. Haetaanko sillä hallinnan tunnetta tai sitten uutta alkua omaan elämään? Onhan se inhimillistäkin "aloittaa puhtaalta pöydältä". Mutta ihmiset näköjään saavat kicksejä itse toiminnasta/ tavaran kanssa näpertelystä. Kun koti on tyhjätty kaikesta turhasta/ ylimääräisestä tulee varmaan ongelmia, koska itse toiminta on tuottanut niin paljon mielihyvää eikä ole enää mitään maritettavaa. 

Samaa mieltä. Jännä ilmiö, kun elämänmuutoksia ja uudistumista halutessa tavarasta ja materiasta tulee jotenkin hirveän keskeinen väline tai "sijaiskärsijä". Kaikki paha johtuu tavarasta, ja eteenpäin menon estää tavara. Kun vaan pääsee tavarasta eroon niin sitten on kaikki taas mahdollista elämässä. Hyvin harvalla himomarittajalla tavaran karsiminen on vain sitä, vaan taustalla on joku burnout-tyyppinen kyllästyminen omaan itseen ja omaan elämään.

Monella aasialaisella on länkkärinimi, esim. Joe. Ne perustelee sitä sillä, että on helpompi lausua ja jää paremmin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni otti avioeron. Oikeasti. Konmaritti koko kotinsa muutamassa viikossa, myös miehensä tavarat ja harrastustarvikkeet. Riitelivät aikansa, kunnes ystäväni sai päähänsä, että mies on se, joka häntä elämässä jarruttaa. Nyt ovat eronneet. Mies ymmärtääkseni jatkoi eloaan kuten ennenkin, mutta ystäväni on täysin tuuliajolla tyhjyyttä kumisevassa kodissaan.

No ehkä niillä ei oikeasti vaan mennyt hyvin. Saa kai sitä eroa silti surra.

Mielenkiintoista että niin moni käyttää haukun kohteesta termiä "ystävä". Aikamoisia ystäviä olette...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on ihmisille jonkinlaista prosessointia tavaroiden kautta. Olen välillä seurannut "tavarapaljous" ketjua ja siellä samat tyypit listaavat kuinka ovat raivanneet niin ja niin monta säkillistä sitä ja tätä poisvietäväksi ja seuraavaksi taas listaavat mitä ovat tulleet ostaneeksi uutta. Eli keskiössä on se tavaransiirtely/käsittely paikasta toiseen. Haetaanko sillä hallinnan tunnetta tai sitten uutta alkua omaan elämään? Onhan se inhimillistäkin "aloittaa puhtaalta pöydältä". Mutta ihmiset näköjään saavat kicksejä itse toiminnasta/ tavaran kanssa näpertelystä. Kun koti on tyhjätty kaikesta turhasta/ ylimääräisestä tulee varmaan ongelmia, koska itse toiminta on tuottanut niin paljon mielihyvää eikä ole enää mitään maritettavaa. 

Minä olen ollut tuolla tavarapaljous-ketjussa, ja olisin kyllä riemuissani, jos joku hyvä haltija siivoaisi lapsilta pieniksi jääneet vaatteet pois ja toisi sopivia tilalle ilman että minun tarvitsisi sormea nostaa. Ikävä kyllä minun on tehtävä se itse.

Tunteet tekevät totta kai tavaroiden käsittelystä mutkikkaampaa, itselläni säilytystilat ovat lopussa mutta lapsiluku vielä mietinnässä. Mutta jos seuraisin vain tunteitani, antaisin kaikkien kamojen olla paikallaan ja hukkuisin niihin. Eli asia on juuri päinvastoin kuin kuvailit.

Äskeinen jatkaa vielä. Tuolla tavarapaljous-ketjussa on myös kuolinpesien tyhjentäjiä, eli sikäli on mielestäni suorastaan kohtuutonta väittää, että he näpertelevät tavaroiden kanssa omaksi nautinnokseen.

Päinvastoin moni on reagoinut omistamaansa tavaramäärään siten, että on lakannut täysin oman ostamisen. Luonnollista sekin, mutta viisi antiikkikaappia ei ikävä kyllä korvaa ehjiä sukkahousuja. Siksi tuossa ketjussa vertaistuen nimissä puhutaan myös siitä, mitä on lupa ja välttämätöntä ostaa. Jos ei ole noihin keskusteluihin perehtynyt, se saattaa varmasti näyttää siltä, että ostetaan vaikka on kuutiokaupalla kamaa ennestään.

Minusta on mielenkiintoinen ilmiö nämä tässäkin ketjussa näkyvät konmarin haukkuvat. Suomalaisilla kun sitä tavaraa lähtökohtaisesti on ihan liikaa, miksi kritisoida pois heittämistä? Ei konmarissa neuvota heittämään tarpeellisia asioita pois tai ottamaan avioeroa. Oletteko edes lukeneet kirjaa? Itse olen silmäillyt ja kyllä siinä hyviä pointteja on. Moni turtuu siihen tavarapaljouteen ja tulee vain turhaa siivottavaa. On paljon puhdistuneempi olo kun kotona on vain tarpeelliset ja iloa tuottavat asiat,ei mitään roinaa mitä velvollisuudentunnosta/laiskuudestaan säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole jo kadonnut tapetilta ja mennyt pois muodista,koko Konmari ?

Onneksi mutta kyllä sitä aina muutama hieman myöhässä tuleva vielä täälläkin ylistää.

Pointti ei ole tavaroiden määrä vaan oman tavaramäärän hallinta ja turhan tavaran hankkimisen välttäminen. Minulla on melko paljon tavaraa, mutta kaikki siististi ja ehjää ja yksin kappalein, omilla paikoillaan. Mitään isoja siivouspäiviä ei tarvitse pitää, muistotkin on siististi pakattu. Jos ostan jotain uutta, niin luovun jostain vanhasta ja kierrätän. Maritus on antanut yhden kätevän tavan: vaatteiden viikkaamisen pystyyn vetolaatikkoon. Aina siistiä, kaikki löytyy heti. Maritus ja minimalismi on kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoinen ilmiö nämä tässäkin ketjussa näkyvät konmarin haukkuvat. Suomalaisilla kun sitä tavaraa lähtökohtaisesti on ihan liikaa, miksi kritisoida pois heittämistä?

Ei kukaan ole kritisoinut turhan tavaran pois heittämistä. Taidat fanittaa muodikasta konmaria niin pahasti, että et tajua tavaran hamstraamisen ja konmarituksen lisäksi olevan muitakin vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni otti avioeron. Oikeasti. Konmaritti koko kotinsa muutamassa viikossa, myös miehensä tavarat ja harrastustarvikkeet. Riitelivät aikansa, kunnes ystäväni sai päähänsä, että mies on se, joka häntä elämässä jarruttaa. Nyt ovat eronneet. Mies ymmärtääkseni jatkoi eloaan kuten ennenkin, mutta ystäväni on täysin tuuliajolla tyhjyyttä kumisevassa kodissaan.

Huhhuh! Nämä ovat ehdottomasti pahimpia että konmaritetaan toisen tavarat ilman lupaa. Itse kun ei ikinä voi tietää että mikä on toiselle tärkeää. Kyllä minäkin varmaan eroaisin jos mies yhtäkkiä nakkaisi minun tavaroitani roskikseen. :D Siis sellaisia tavaroita jotka ei selkeästi ole roskia.

Ovatko nämä tapaukset lukeneet koko kirjaa? Kirjassahan kielletään kajoamasta toisen ihmisen tavaroihin. Vain omat tavarat konmaritetaan läpi. Juuri tällaiset "marittajat" pilaavat konmarituksen. Tyhjässä valkoisessa huoneessa ei ole mitään iloa tuottavaa esinettä, vaatetta... Pelkkää tyhjyyttä. Jos ihmiselle ei jää yhtäkään tai hyvin vähän "iloa tuottavaa esinettä", mistäköhän se lopulta kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Pointti ei ole tavaroiden määrä vaan oman tavaramäärän hallinta ja turhan tavaran hankkimisen välttäminen. Minulla on melko paljon tavaraa, mutta kaikki siististi ja ehjää ja yksin kappalein, omilla paikoillaan. Mitään isoja siivouspäiviä ei tarvitse pitää, muistotkin on siististi pakattu. Jos ostan jotain uutta, niin luovun jostain vanhasta ja kierrätän. Maritus on antanut yhden kätevän tavan: vaatteiden viikkaamisen pystyyn vetolaatikkoon. Aina siistiä, kaikki löytyy heti. Maritus ja minimalismi on kaksi eri asiaa.

Lisään vielä, että hulluinta mitä tiedän, on ollut sukkien kiittäminen työpäivän jälkeen, konmarin hengessä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoinen ilmiö nämä tässäkin ketjussa näkyvät konmarin haukkuvat. Suomalaisilla kun sitä tavaraa lähtökohtaisesti on ihan liikaa, miksi kritisoida pois heittämistä?

Ei kukaan ole kritisoinut turhan tavaran pois heittämistä. Taidat fanittaa muodikasta konmaria niin pahasti, että et tajua tavaran hamstraamisen ja konmarituksen lisäksi olevan muitakin vaihtoehtoja.

Arvasin että kohta tulee tämän kaltainen kommentti. Ei, en ole mikään fani. En ole edes lukenut koko kirjaa läpi,silmäillyt vain. En ole "marittanut" yhtään mitään. Aikeissa on kyllä laittaa tavaraa pois, mutta tekisin sen muutenkin näin muuton yhteydessä. En ole seurannut mitään "konmarin oppeja" mutta ihan hyviä pointteja siinä kirjassa oli.