Ero tuli ja nyt olen raskaana. Abortti vai ei?

Kunnioita omaa kehoasi ja ihka oman jälkeläisesi kehoa ja ota vastaan lapsi.

Mitä rakkautta vaille jäisitkään, jos luopuisit?

Kohdussasi on jo elävä keho, vaikka välttämättä tarvitseekin sinua.

Ajattele: sinä kykenet tekemään yhden ainutlaatuisen yksilön tähän maailmaan.

Miten voisikaan jättää näkemättä, kuka ja millainen hän on ja mitä kaikkea ihanaa hän tähän maailmaan voisi tuoda? Kaiken kestää ja kaikesta selviää. Eikä minkään tarvitse olla täydellistä lasten kanssa, sellainen ajattelu on harhaa.

Hankalat työajat itselläkin kirjoitti:

Itse en tekisi aborttia, mutta sinun kannattaa huomioida sellainen juttu, että et välttämättä voi jatkaa työtäsi psykiatrisena sairaanhoitajana ja yksinhuoltajana sitten kun lapsi menee kouluun ja vuoropäiväkoti ei ole enää auttamassa. Minne laittaa lapsi kun sinun pitää mennä ilta- tai yövuoroon? Turvaverkot, omat vanhemmat ym. ystävät ovat tärkeitä.

Jos raskaus on vasta alkanut niin noihin ongelmiin on aikaa vielä noin 8 vuotta, jos siis ap päättää pitää lapsen. En nyt ehkä ihan ensimmäisenä alkaisi miettiä, että mihin lapsi laitetaan yövuorojen ajaksi. Ei ole merkitsevä tekijä tässä kohtaa. 8 vuodessa ehtii löytää miehen, vaihtaa työpaikkaa, hankkia tukiverkostoa tai mitä tahansa voi tapahtua.

Miten se nyt ero ja raskaus tuli yhtä aikaa? Joka tapauksessa kysy miehenkin mielipidettä asiassa. Eihän sitä tiedä vaikka molemmat olisitte samaa mieltä.

Itse en antaisi päätökseen vaikuttaa sen onko isä kuvioissa vai ei. Mikään ei takaa sitä, että suhteessa syntyvällä lapsella olisi sä mukana arjessa esim. jo vauvavuoden jälkeen.

Sillain kannattaa ajatella AINA, että jaksaa ja pystyy huolehtimaan tulevasta lapsesta myös yksin.

Koskaan kun ei tiedä. Koskaan ei toisen varaan rakenneta kaikkea, vaikka osittan parisuhteessa tottakai.

Eli jos nyt et usko pärjääväsi niin ei kannata parisuhteessakaan (tulevassa) vielä aikaan harkita lasta.

Jos uskot pärjääväsi ja rakkaan asian eteen yleensä tekee kaikkensa niin olisi hölmöä tehdä abortti, jotta voi sitten kokeilla onneaan uudestaan kun voihan sekin päättyä eroon tmv.

En halua kuulostaa negatiiviselta vaan siltä, että ap teet aivan oman jaksamisesi mukaan.

On myös niin päin, että kohdalle voi osua myöhemmin kumppani kuka haluaa jakaa vastuun lapsesta kanssasi, vaikkei lapsi olekaan biologisesti hänen.

Elämä kun ei pääty lapsen saamiseen. :) Lapsi ei myöskään ole este millekään, korkeintaan pieni hidaste. :)

Eikö muka ole tietoo? kirjoitti:

Ottamatta enemmälti kantaa tuohon kysymykseen kummastelen kuitenkin, että eikö sairaanhoitajakoulutuksella jo hallitse ehkäisyä. Koska tuohon tilanteeseen on itsensä saattanut, niin voi jopa arvella, ettei kysymyksessä ole ns. vahinko jos aikuisella nyt sellainen voi ollakaan. Tieten tahtoen ja vakaalla tarkoituksella.

Fantastista syyllistämistä. Minulla on tuttavapiirissä terveydenhuollon ammattilaisia, joista osa on esim. reilusti ylipainoisia ja osa tupakoi. Sairaanhoitajako siis on jumalasta seuraava täydellinen ihminen, jolta ei ehkäisy voisi ikinä milloinkaan koskaan pettää? Get real.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana sinun luulisi tietävän miten jo varhaisessa vaiheessa sikiö muistuttaa ihmistä. Muistat varmaan että sydän alkaa sykkiä jo rv 6. Psykiatrisena hoitajana sinun luulisi tietävän kuinka abortti aiheuttaa masennusta tms.

Hohhoijaa. Abortti, aivan kuten myös lapsen pitäminen ja vauva-aika SAATTAVAT aiheuttaa mt-ongelmia. Sen takia on tärkeää miettiä, mitä haluaa eikä välittää muiden mielipiteistä. Abortti ei itsessään aiheuta masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioita omaa kehoasi ja ihka oman jälkeläisesi kehoa ja ota vastaan lapsi.

Mitä rakkautta vaille jäisitkään, jos luopuisit?

Kohdussasi on jo elävä keho, vaikka välttämättä tarvitseekin sinua.

Ajattele: sinä kykenet tekemään yhden ainutlaatuisen yksilön tähän maailmaan.

Miten voisikaan jättää näkemättä, kuka ja millainen hän on ja mitä kaikkea ihanaa hän tähän maailmaan voisi tuoda? Kaiken kestää ja kaikesta selviää. Eikä minkään tarvitse olla täydellistä lasten kanssa, sellainen ajattelu on harhaa.

Aika monet uupuneina lapsensa surmanneet eivät ole kaikkea kestäneet ja kaikesta selvinneet..

I hate my life kirjoitti:

Praise the abort!

Yläpeukku ihan vaan koska Till.

Ei lisää porukkaa kärsimään tänne :(

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsellesi elämä. Onko suurempaa maallista rakkautta kuin äidinrakkaus? Saati lapsen rakkaus vanhempaansa kohtaan?

Hän tarttuu pienin hentoisin sormin sinun isosta sormestasi kiinni, kun syntyy.

Hän rauhoittuu sinun syliisi ja sinun äänesi kuulleessaan.

Hän hymyilee sinulle ensi kerran.

Hänen ensimmäinen sanansa on äiti.

Ja kerran, kun hän on jo iso, viisitoistavuotias, joka lähtee omille teilleen,

tai kaksikymppinen, joka soittaa äidilleen vain harvoin,

vain kaipaat sitä aikaa, jolloin hän vielä mahtui syliisi ja sinä olit hänen koko maailma, aurinko ja tähdet.

Ellei sitten tule vaikeavammaista lasta tai laaja-alaisine kehityshäiriöineen kuten vaikea autismi. Tähän mahdollisuuteen tulisi jokaista vanhempaa valmistaa.

Tällä kokemuksella sanoisin että abortin teettäminen tuottaa henkisiä traumoja!!! Lapseen rakastut takuulla etkä ikinä kadu kun saat ihmeen käsivarsillesi! Voimia!!!

Tulin raskaaksi suhteen vedellessä viimeisiään. Hirvitti toisaalta ja toisaalta koin, että kävipäs mäihä. Lapsillani on sama isä ja ehdin saada toisenkin lapsen. En ollut enää 25.

Miltä susta itsestäsi tuntuu? :)

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ilmoittaisin isälle ja jäisin katsomaan mitä hän on asiasta mieltä, jos haluat hänen mielipiteensä asiasta. Isänkin on hyvä tietää jos pidät. Miettisin samalla olenko itse valmis saattamaan lasta maailmaan yksin/kaksin, jos isä vaikka päättää takaisin kammeta. Kyllä tulet pärjäämään yksinhuoltajanakin lapsen kanssa. Muistat vain hommata kunnollisen tukiverkoston johon tukeutua vaikeina hetkinä. Neuvola auttaa aina.

Älä. Mies alkaa painostaa aborttiin.

Keskeytys ehdottomasti. Ei yksin pärjää vauvan kanssa, silloinkin on raskasta kun on molemmat vanhemmat ja jos isä ei osallistu, abortti on ok jos näin kuin sinulla on asiat.

No ensin ottaisin selvää mitä mieltä mies on asiasta, haluaako olla lapsen elämässä mukana. Jos ei halua, voin sanoa että yksin pienen vauvan kanssa on ajoittain rankkaa, joten jaksatko sitä. Mutta toisaalta se on pieni hetki elämästä. Sinulla on hyvät tulot luultavasti, se on hyvä. Miettisin myös onko paljon tukiverkostoa. Vanhemmat ovat todella iso apu lapsen hoidossa. Uskon että pärjäisit yksinkin lapsen kanssa, kunhan sinulla on tukiverkostoa ympärillä. Ja se, että jäisikö abortti vaivaamaan sua myöhemmin.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, etten koskaan halunnut lapsia. Tulin raskaaksi ja puntaroin teenkö abortin vai en. Lapsi kuitenkin tuli ja meni pari päivää ennenkuin äidinvaistot kunnolla heräsivät. Ja ne ovat vain kasvaneet ja olen todella kiitollinen siitä etten tehnyt aborttia. Enempää lapsia ei tule, mutta saan kuitenkin tämän yhden kanssa kokea äitiyden.

Höpsis. Lapsi tarvii vähintään yhden aikuisen joka välittää ja pitää huolta. 

Aloittajalle. Juttele isän kanssa ensin. Voitte kyllä kasvattaa lapsen yhdessä, vaikka ette olisikaan parisuhteessa. Älä uhkaa elareilla yms. 

Pidä se lapsi. Kyllä yksin pärjää ihan hyvin!!!!

Pidät lapsen jos yhtään tunnet että haluat ja olet taloudellisesti kykenevä huolehtimaan jälkikasvusta.  Jos taas tilanne ei tunnu sopivalta etkä halua jälkikasvua niin sitten abortti.