Ero tuli ja nyt olen raskaana. Abortti vai ei?

Lapsi kasvaa koko ajan.  2 -vuotiaana se jo puhuu  ja kolmivuotiaana haänen kanssaan voi kesustella.  Mutta sinullahan on jo toinen lapsi käsittäkseni.  Minkä ikäinen?

Me erottiin lapsen isän kanssa pahimmissa mahdollisissa merkeissä, eikä olla missään tekemisissä tämän kanssa. Mä tulin suhteen viimeisinä hetkinä raskaaksi, raskaus tosin selvisi vasta muutama kuukausi eron jälkeen. Pidin lapsen, enkä oo päivääkään katunut. :-) 

TAPA SE SIKA!

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana sinun luulisi tietävän miten jo varhaisessa vaiheessa sikiö muistuttaa ihmistä. Muistat varmaan että sydän alkaa sykkiä jo rv 6. Psykiatrisena hoitajana sinun luulisi tietävän kuinka abortti aiheuttaa masennusta tms.

http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=1904349

"Abortti ei aiheuta henkisiä ongelmia

Julkaistu 28.01.2011

Aiemmat tutkimukset ovat kertoneet, että abortti saattaa aiheuttaa ahdistusta ja masennusta ennen ja jälkeen toimenpiteen. Uusin tanskalaistutkimus kuitenkin kyseenalaistaa aiemmat tutkimustulokset, kertoo everydayhealth.com.

New England Journal of Medicinessä julkaistun Århusin yliopiston tutkimuksen mukaan psyykkisten ongelmien määrä naisilla ei noussut abortin teon jälkeen. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että aborttia miettineiden, mutta sen sivuuttaneiden naisten psyykkiset ongelmat lisääntyivät lapsen syntymän jälkeen.

Tutkimuksessa vertailtiin 350 000 psyykkisesti terveen naisen terveydentilaa. Naiset olivat ensimmäistä kertaa raskaana. Keskenmenon saaneet naiset suljettiin pois tutkimuksesta.

Tutkimuksessa noin yhdellä prosentilla abortin tehneistä naisista havaittiin psyykkisiä ongelmia - masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai ahdistusta - kun taas synnyttäneistä naisista 0,7 prosenttia koki synnytyksen jälkeistä masennusta. Ennen synnytystä luku oli 0,3 prosenttia. Tutkijoiden mukaan aiemmat tutkimustulokset abortin vaikutuksista psyykkiseen terveyteen on tehty liian pienellä otannalla, eikä aiempia psyykkisiä ongelmia ole otettu huomioon."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erolapsia ei pidä tehdä enää yhtään lisää.

Eikä isättömiä. Isättömyys näkyy tässä yhteiskunnassa sekä rakenteellisesti, että perheissä. Pienet lapset viettävän suurinman osan valveilla oloaikansa naisten kanssa ja se näkyy lapsissa pahoinvointina ja häiriökäyttäymisenä. Lapset ovat loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Lapsi tarvitsee äidin ja isän tämä tyystin unohdettu tai vaiettu kuoliaaksi. Surullisen usein kuulen väitteitä, että lapselle riittäisi yksi kyllin hyvä vanhempi mutta näkeehän ettei se riitä.

Tiedätkös, naiset ovat kautta ihmiskunnan historian kasvattaneet lapset, se homma ei todellakaan ole ollut miesten vastuulla. Viime vuosikymmeninä ollaan vasta herätty siihen, että isätkin voivat olla tasaveroisia vanhempia ja vastuu lasten kasvatuksesta ja hoidosta kuuluu myös isälle. Mutta ehkä siinä onkin se syy väittämääsi lasten pahoinvoinnista....

Eikö muka ole tietoo? kirjoitti:

Ottamatta enemmälti kantaa tuohon kysymykseen kummastelen kuitenkin, että eikö sairaanhoitajakoulutuksella jo hallitse ehkäisyä. Koska tuohon tilanteeseen on itsensä saattanut, niin voi jopa arvella, ettei kysymyksessä ole ns. vahinko jos aikuisella nyt sellainen voi ollakaan. Tieten tahtoen ja vakaalla tarkoituksella.

Miksi omien lapsiensa hoitoa välttelevät ja elatusmaksuista kitisevät isät

hankkivat vakaalla aikomuksella kuitenkin lapsia?

Siemenjohdinten katkaisu kestää 15 minuuttia paikallispuudutuksessa, maksaa poliklinikkamaksun verran, ei haittavaikutuksia: siittiöitä ei vain enää pääse sperman joukkoon.

Naisille sterilointi on vaikeampaa ja vaarallisempaa, kun lisääntymiselimet ovat syvemmällä vatsaontelossa,

eikä ihan pinnalla kuten miehillä.

Tässä ratkaisu miesten elariongelmiin ja naisten ei- toivottuihin yllätysraskauksiin.

Mies ei tule tahtomattaan isäksi,

ellei itse halua ja jätä asioita hoitamatta.

sölsköal kirjoitti:

Höpsis. Lapsi tarvii vähintään yhden aikuisen joka välittää ja pitää huolta. 

Aloittajalle. Juttele isän kanssa ensin. Voitte kyllä kasvattaa lapsen yhdessä, vaikka ette olisikaan parisuhteessa. Älä uhkaa elareilla yms. 

Mitä tarkoitat elareilla uhkaamisella?

Lapsella on oikeus elatukseen, hoivaan, perusturvaan ja omaan vanhempaansa.

Äidin ja isän on maksettava lapsen asumiskulut, sähköt, vesi, matkakulut,

vaatteet, ravinto, lääkkeet, rattaat, sänky,

koulupöytä, kengät, saapikkaat, polkupyörät,

luistimet, silmälasit, harrastukset, pelit,

leirimaksut ym. ym.

Niin, myös isän on maksettava.

Isän omaisuuden varjeleminen ja säästeliäisyys ei lain mukaan saa tapahtua hänen lapsensa kustannuksella.

Ei niin, että elatusapu alas kun isällä on lainaa -

vaan niin että lainalyhennykset pieniksi kun isällä on elätettävä.

Elatusavusta valittava ja sitä jatkuvasti alaspäin yrittävällä isällä ei ole oikeutta pitää säästötiliä. Hankkikaa naiset kunnon asianajaja, älkääkä antako miehen viedä silmiäkin päästänne!

Vierailija kirjoitti:

Erolapsia ei pidä tehdä enää yhtään lisää.

No on sinulla ajatus.. Monet lapset jäisivät tekemättä. Tässä tapauksessa ero on jo tullut. Aloittaja voi löytää hyvän isäpuolen vauvalle. Tai hoitaa yksin kuten moni tekee. Mitä ihmeellistä siinä on nykyään?

tottakai teet abortin.pilaat sun ja vauvauavn elämää. lapsi tarvii sekä isän että äidin. aika julmaa jos synnytät lapsen ja viet siltä isäonnen. itsekästä ja säälittävää

Lapsen voi myös antaa adoptioon. On paljon pariskuntia, joille hän olisi lottovoitto. Mut joo, tässä aika paljon eroja seuranneena täytyy sanoa, että ei ole ihan yksiselitteistä. Moni lapsi kärsii valtavasti erosta, ja lapsen takia  elämääsi tulee seuraavaksi 20 vuodeksi jatkuva kysymys isästä- onko hän, eikö ole. Saat kirjoittaa tuhat palstakilometriä katkeraa märinää kun isä ei sitä ja tätä jne. Suurelle osalle yksinhuoltajia katkeroituminen isän (halusi tämä isäksi tai ei) edesottauksista on elämä ssuurin sisältö. Ja omat voimat tietysti pitää arvioida, on raskasta hoitaa lapsi yksin. Ja oma lukuna on tosiaan se isä ja hänen tulevat perhensä ja ihmissuhteensa, millaisen osan lapsi siellä saa, päätyykö "ylimääräiseksi" heittopussiksi vai mitä. Vai tuleeko hylätyksi ja jääkö isättömäksi. Isäksi voi olla todella vaikea kasvaa jos ei ole edes suhteessa lapsen äidin kanssa. Lapsi on ihminen, joka onniin paljon muuta kuin nämä sekopäiden vauva-hönkäilyt tässäkin ketjussa. Hän muuttaa koko elämäsi, koko elämäsi heijastuu hänen ja häneen liittyvien asioiden kautta. Kaikissa tulevissa valinnoissa on ensisijaisesti ajateltava häntä. Ja vastattava jatkuvasti hänen tarpeisiinsa.  Itse olen sitä mieltä, että lapsi on maailman ihmeellisin asia ja yksinkin pärjää, mutta synyttäjällä on valtava vastuu siitä, millaisen elämän hän voi lapelleen tarjota. Turvattomia, pahoinvoivia lapsia on ihan liikaa, eikä yhteiskunnalla ole resursseja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

sölsköal kirjoitti:

Höpsis. Lapsi tarvii vähintään yhden aikuisen joka välittää ja pitää huolta. 

Aloittajalle. Juttele isän kanssa ensin. Voitte kyllä kasvattaa lapsen yhdessä, vaikka ette olisikaan parisuhteessa. Älä uhkaa elareilla yms. 

Mitä tarkoitat elareilla uhkaamisella?

Lapsella on oikeus elatukseen, hoivaan, perusturvaan ja omaan vanhempaansa.

Äidin ja isän on maksettava lapsen asumiskulut, sähköt, vesi, matkakulut,

vaatteet, ravinto, lääkkeet, rattaat, sänky,

koulupöytä, kengät, saapikkaat, polkupyörät,

luistimet, silmälasit, harrastukset, pelit,

leirimaksut ym. ym.

Niin, myös isän on maksettava.

Isän omaisuuden varjeleminen ja säästeliäisyys ei lain mukaan saa tapahtua hänen lapsensa kustannuksella.

Ei niin, että elatusapu alas kun isällä on lainaa -

vaan niin että lainalyhennykset pieniksi kun isällä on elätettävä.

Elatusavusta valittava ja sitä jatkuvasti alaspäin yrittävällä isällä ei ole oikeutta pitää säästötiliä. Hankkikaa naiset kunnon asianajaja, älkääkä antako miehen viedä silmiäkin päästänne!

Minun mielestäni isällä on oikeus valita haluaako isäksi vai ei. Se että naisella on täysi oikeus päättää kehossaan kasvavan lapsen kohtalosta, antaa miehelle vastaavasti mahdollisuuden valita sosiaalisesta isyydestään. Jos ei lasta halua, ei hänen ehdoillaan tarvitse ruveta elämään. On kiusantekoa ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä yksin äidiksi haluavalta ruveta kyttäämään ja tappelemaan miehen rahoista. Jos haluaa lapsen yksin, hänet pitää myös kyetä elättämään yksin, eikä repiä toisten selkänahasta yhtään mitään. Tämä on syvästi moraalinen kysymys, miten ylipäätään kunnioittaa toisia ihmisiä ja heidän oikeuksiaan. 

Ei aborttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sölsköal kirjoitti:

Höpsis. Lapsi tarvii vähintään yhden aikuisen joka välittää ja pitää huolta. 

Aloittajalle. Juttele isän kanssa ensin. Voitte kyllä kasvattaa lapsen yhdessä, vaikka ette olisikaan parisuhteessa. Älä uhkaa elareilla yms. 

Mitä tarkoitat elareilla uhkaamisella?

Lapsella on oikeus elatukseen, hoivaan, perusturvaan ja omaan vanhempaansa.

Äidin ja isän on maksettava lapsen asumiskulut, sähköt, vesi, matkakulut,

vaatteet, ravinto, lääkkeet, rattaat, sänky,

koulupöytä, kengät, saapikkaat, polkupyörät,

luistimet, silmälasit, harrastukset, pelit,

leirimaksut ym. ym.

Niin, myös isän on maksettava.

Isän omaisuuden varjeleminen ja säästeliäisyys ei lain mukaan saa tapahtua hänen lapsensa kustannuksella.

Ei niin, että elatusapu alas kun isällä on lainaa -

vaan niin että lainalyhennykset pieniksi kun isällä on elätettävä.

Elatusavusta valittava ja sitä jatkuvasti alaspäin yrittävällä isällä ei ole oikeutta pitää säästötiliä. Hankkikaa naiset kunnon asianajaja, älkääkä antako miehen viedä silmiäkin päästänne!

Minun mielestäni isällä on oikeus valita haluaako isäksi vai ei. Se että naisella on täysi oikeus päättää kehossaan kasvavan lapsen kohtalosta, antaa miehelle vastaavasti mahdollisuuden valita sosiaalisesta isyydestään. Jos ei lasta halua, ei hänen ehdoillaan tarvitse ruveta elämään. On kiusantekoa ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä yksin äidiksi haluavalta ruveta kyttäämään ja tappelemaan miehen rahoista. Jos haluaa lapsen yksin, hänet pitää myös kyetä elättämään yksin, eikä repiä toisten selkänahasta yhtään mitään. Tämä on syvästi moraalinen kysymys, miten ylipäätään kunnioittaa toisia ihmisiä ja heidän oikeuksiaan. 

Näinhän se pitäisi mennä, mut arvaapa meneekö?

Vahinkolaukaus joten ei muuta kun aborttiin mars!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meidänkö tämä pitäisi päättää?? Soita sille exälle ja puhu hänen kanssaan.

Ei, ei teidän pidä päättää. Lähinnä mietin miten muut tilanteessa toimisi. Miksi soittaisin eksälle? Miten hän vaikuttaa mihinkään ellen päätä lasta pitää?

-Ap

Ei vaikutakaan, mutta entäs jos hän haluaakin lapsen?

Sitten hän hommaa kohdun, on raskaana ja synnyttää. Eikai apn vastuulla ole vauvoja puskea.

Ei, mutta voivathan he silti haluta yhteisen lapsen.

Niin sä meinaat, että eivät halunneet jakaa edes sänkyä eikä jääkaappia enää, mutta vanhemmuuden lopun ikää kyllä?

Miksi ei? Mies voi haluta lapsen, muttei vaimoa. Nainenkin haluaa usein lapsen ilman miestä.

Niin, se siinä lapsen saamisessa on, että hänen kauttaan on pakko olla tekemisissä ihmisen kanssa jonka kanssa ei haluaisi olla tekemisissä. Sekin on aika iso asia.  

Vierailija kirjoitti:

Vahinkolaukaus joten ei muuta kun aborttiin mars!

Ja mistäs sinä tiedät että ap:n ex laukesi vahingossa? Olitko ikkunan takana katselemassa?

Pidä lapsi jos olet yli 35v ja ennestään lapseton.

Mieti asiaa kaikessa rauhassa, päätös on joka tapauksessa yksin sinun- varsinkin kun olet eronnut miesystävästäsi. Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat jossain vaiheessa elämääsi lapsia, en välttämättä lähtisi tekemään aborttia. Saatat katua sitä todella paljon myöhemmin- varsinkin jos raskaaksi tulo uudelleen, kun sitä eniten haluaisit, sattuisi olemaan vaikeaa.

Olen itse tehnyt abortin vuosia sitten. Tiesin silloin ja tiedän yhä, että se oli ainoa oikea valinta siinä tilanteessa. En koskaan ole halunnut omia lapsia, olin vasta valmistunut ja ilman työpaikkaa, liian nuori ja lisäksi suhde oli kestänyt vasta muutaman kuukauden. Kondomi petti. Ja vaikka tiedän että ratkaisu oli oikea, siitä huolimatta asiasta yli pääseminen oli vaikeaa. Eikä päätös ollut helppo.  Ja minä tiesin etten ikinä halua lapsia! Nykyään pystyn elämään asian kanssa paljon paremmin, eikä se juurikaan kummittele päässäni. Olen sinut asian kanssa niin hyvin kuin pystyn ikinä olemaan, tiedän että tein oikein.

Toisaalta tiedän myös, että jos raskaus olisi ehtinyt myöhemmille viikoille, olisi päätökseni todennäköisesti ollut erilainen....

Itse tein abortin 16 vuotiaana koska ei ollut kotia, opiskelupaikkaa tai työtä. Tottakai olisin halunnut lapsen mutta ihan oikeasti mitä mulla olisi ollut lapselle antaa? Päätös oli kaikesta huolimatta vaikea ja haikea koska tottakai olisin halunnut kaiken olevan kunnossa ja lapsi olisi saanut tulla.

Jatkoimme miehen kanssa ja muutimme yhteen. Hän 3v minua vanhempi.

Menimme naimisiin ja 11 vuotta aborttia myöhemmin syntyi esikoisemme.

Päivääkään en ole katunut joka kannalta harkittua päätöstä.