Ero tuli ja nyt olen raskaana. Abortti vai ei?

Abortti

Ja meidänkö tämä pitäisi päättää?? Soita sille exälle ja puhu hänen kanssaan.

Erolapsia ei pidä tehdä enää yhtään lisää.

Tekisin ehdottomasti abortin.

Vierailija kirjoitti:

Ja meidänkö tämä pitäisi päättää?? Soita sille exälle ja puhu hänen kanssaan.

Ei, ei teidän pidä päättää. Lähinnä mietin miten muut tilanteessa toimisi. Miksi soittaisin eksälle? Miten hän vaikuttaa mihinkään ellen päätä lasta pitää?

-Ap

En tappaisi lastani ellen olisi fyysisesti tai psyykkisesti huonossa jamassa tai huumeidenkäyttäjä! Onko sinulla muuta tukiverkkoa? Miten talous rullaa?

Pidä lapsi jos haluat lasta ja siltä tuntuu.

En tekisi aborttia jos lapsi on toivottu. Voithan kysyä mieheltä mielipidettä, mutta loppupeleissä päätös on sinun. Lapset ovat siunaus.

Vierailija kirjoitti:

En tappaisi lastani ellen olisi fyysisesti tai psyykkisesti huonossa jamassa tai huumeidenkäyttäjä! Onko sinulla muuta tukiverkkoa? Miten talous rullaa?

Psyykkisesti olen ihan terve, fyysisenä kremppana krooniset selkäkivut jotka pysyy kurissa ahkeran kuntoilun ansiosta. Talous on ihan tasapainossa, säästän omaan asuntoon, koulutukselta sh ja työskentelen psyk.osastolla.

9siis ap

Anna lapsellesi elämä. Onko suurempaa maallista rakkautta kuin äidinrakkaus? Saati lapsen rakkaus vanhempaansa kohtaan?

Hän tarttuu pienin hentoisin sormin sinun isosta sormestasi kiinni, kun syntyy.

Hän rauhoittuu sinun syliisi ja sinun äänesi kuulleessaan.

Hän hymyilee sinulle ensi kerran.

Hänen ensimmäinen sanansa on äiti.

Ja kerran, kun hän on jo iso, viisitoistavuotias, joka lähtee omille teilleen,

tai kaksikymppinen, joka soittaa äidilleen vain harvoin,

vain kaipaat sitä aikaa, jolloin hän vielä mahtui syliisi ja sinä olit hänen koko maailma, aurinko ja tähdet.

Kuinka vanha olet? Se lienee kriittisin tekijä. Itse sanoisin abortti ellei nyt ole ihan viimeiset hetket biologiselle lapselle

No jos haluat lapsen ja tiedät pystyväsi siitä huolehtimaan, pidät sen. Jos et halua, teet abortin. Abortti on loistava vaihtoehto, jos ei halua lasta. Ei se ole monellekaan mikään elämänmittainen trauma, vaikka aina sellaisella pelotellaankin. Mutta vain sinä itse tiedät, miten suhtaudut asioihin.

Ota huomioon henkiset ja taloudelliset resurssit ja mieti elämää vähän pidemmällekin, kun teet päätöstä. Minä tekisin tilanteessasi ilman muuta abortin, mutta olen jäävi vastaamaan, koska en muutenkaan halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meidänkö tämä pitäisi päättää?? Soita sille exälle ja puhu hänen kanssaan.

Ei, ei teidän pidä päättää. Lähinnä mietin miten muut tilanteessa toimisi. Miksi soittaisin eksälle? Miten hän vaikuttaa mihinkään ellen päätä lasta pitää?

-Ap

Ei vaikutakaan, mutta entäs jos hän haluaakin lapsen?

Unohda ero ja mies. Mieti tässä asiassa vain itseäsi ja vauvaa. Haluatko lapsen? Pärjäätkö yh-äitinä?

Pystytkö tekemään abortin ilman että masennut ja suret sitä loppuelämäsi.

Mitä ikinä päätätkin niin sen päätöksen kanssa pitää pystyä elämään!

Ei ole mitään järkeä pitää lasta jos et sitten sitä rakasta, huolehdi ja kasvata.

Tai jos teet abortin ja sitten märiset sitä seuraavat 20 vuotta. 

Koen abortin teon vaikeana.

Tulin itse raskaaksi pitkän tapailun päätteeksi, tapailu päättyi sillä mies sai ulkomaantyökomennuksen. Kuukausi myöhemmin sain tietää raskaudesta. Mietin asiaa ja varasin aborttiajan, peruin samana päivänä, en pystynyt. Sen jälkeen kun peruin ajan ja tein päätöksen lapsen pitämisestä, tuli valtava helpotuksen tunne. On eri asia ajatuksen tasolla miettiä aborttia kun oikeasti tehdä se.

Nyt kotona tuhnuttaa 10kk ikäinen ihana tyttö. Olen erittäin onnellinen, vauvan isä ei ole elämässämme mukana ja sen tiesin jo päätöstä tehdessäni.

Olemme pärjänneet hyvin enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä.

Ap, kannattaa muistaa se, että pärjääminen on asennekysymys. Exäsi ei voi olla määrittävässä sinun päätöstäsi. Tietenkin on myös lapsen etu jos isä on elämässä mukana, mutta ketään aikuista ihmistä si voi siihen pakottaa. Paras neuvo on se että mieti tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Erolapsia ei pidä tehdä enää yhtään lisää.

Eikä isättömiä. Isättömyys näkyy tässä yhteiskunnassa sekä rakenteellisesti, että perheissä. Pienet lapset viettävän suurinman osan valveilla oloaikansa naisten kanssa ja se näkyy lapsissa pahoinvointina ja häiriökäyttäymisenä. Lapset ovat loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Lapsi tarvitsee äidin ja isän tämä tyystin unohdettu tai vaiettu kuoliaaksi. Surullisen usein kuulen väitteitä, että lapselle riittäisi yksi kyllin hyvä vanhempi mutta näkeehän ettei se riitä.

Ikää kysyttiin jo – et kuitenkaan ole ainakaan teini sh-koulutuksesta päätellen. Jos olet lähemmäs 40 ja haluat lapsen niin tietysti tilaisuus kannattaa käyttää.

Olisiko lapsi ensimmäisesi? Jos olet nuori eikä lapsia vielä ole, niin ehkä kannattaa odottaa, että vastaan tulee mies, jonka kanssa haluat perheen perustaa. Yksinhuoltajana se on vaikeampaa.

Yksin vauvavuodesta selviäminen on melkoinen ponnistus sekä henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Kuinka paljon ja millaista apua sinulle olisi tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Koen abortin teon vaikeana.

Tulin itse raskaaksi pitkän tapailun päätteeksi, tapailu päättyi sillä mies sai ulkomaantyökomennuksen. Kuukausi myöhemmin sain tietää raskaudesta. Mietin asiaa ja varasin aborttiajan, peruin samana päivänä, en pystynyt. Sen jälkeen kun peruin ajan ja tein päätöksen lapsen pitämisestä, tuli valtava helpotuksen tunne. On eri asia ajatuksen tasolla miettiä aborttia kun oikeasti tehdä se.

Nyt kotona tuhnuttaa 10kk ikäinen ihana tyttö. Olen erittäin onnellinen, vauvan isä ei ole elämässämme mukana ja sen tiesin jo päätöstä tehdessäni.

Olemme pärjänneet hyvin enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä.

Ap, kannattaa muistaa se, että pärjääminen on asennekysymys. Exäsi ei voi olla määrittävässä sinun päätöstäsi. Tietenkin on myös lapsen etu jos isä on elämässä mukana, mutta ketään aikuista ihmistä si voi siihen pakottaa. Paras neuvo on se että mieti tarkkaan.

Lapsikin on varmasti onnelinen, kun saa kasvaa isättömä. Mutta mitä lapsesta, kun sinä saat tyydytettyä omia itsekäitä tarpeitasi.

Vierailija kirjoitti:

Unohda ero ja mies. Mieti tässä asiassa vain itseäsi ja vauvaa. Haluatko lapsen? Pärjäätkö yh-äitinä?

Pystytkö tekemään abortin ilman että masennut ja suret sitä loppuelämäsi.

Mitä ikinä päätätkin niin sen päätöksen kanssa pitää pystyä elämään!

Ei ole mitään järkeä pitää lasta jos et sitten sitä rakasta, huolehdi ja kasvata.

Tai jos teet abortin ja sitten märiset sitä seuraavat 20 vuotta. 

Tämä justiinsa on se punnintaperuste. Työtä sulla on. Onko tukiverkkoja. Ota sekin huomioon, että haluatko lapsia? Koska jos haluat, niin nyt se lapsi on tulossa. Et voi tietää tulevaisuudestasi, että tuleeko sieltä sitä oikeaa miestä ikinä vastaan, jonka kanssa voi pamauttaa sen ydinperheen vastaan. Tilausuus voi olla nyt ja tässä, ainutkertainen. Millainen isä mies olisi? Tuleeko sinusta totaaliyh vai auttaako isä? Ero ei ole kerrasta poikki, jos on yhteinen lapsi. Pakko olla seuraavat vuodet tekemisissä lapsen takia. Jos ex on hankala luonne, ehkä sen lapsen teko ei ole viisasta, tai ainakaan lapsesta hänelle ilmoittaminen. Mutta voiko lapsen puolesta tehdä niin hankalia päätöksiä? Entä jos lapsi haluaa tietää isänsä, enkä ole kertonut kuka se on?

Niillä perusteilla punnitset. Ensin mietit itse, sitten vasta isälle ilmoitat, jos ilmoitat.