Katsokaa nyt tarkkaan, ketä "autatte" ( apua vähävaraisille-ryhmät)

Kun alapää toimii moitteettoman hyvin mutta yläpää tökkii. Eletään hetki kerrallaan, nähdään netissä ihana sormus ja tilataan, puhelinlasku tulee, ei ole rahaa. Oho raskaustesti on positiivinen ja isä on Pera tai Riku ja voi se olla Jarkkokin.. olispa Jarkko, eikun se oli Pera. Ja semmoista sitten vuosi toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Aika pahamieli tuli tästä ketjusta. Olenko ihmisten mielestä oikeasti yhteiskunnan pohjasakkaa? Minulla on neljä lasta, olen työtön yh. Yksi lapsista on erityislapsi. Tosin ei kyllä oireile kotioloista, vaan on jo ihan pienenä ollut nähtävissä hänen oireensa. Parilla muullakin lapsella on mm. Oppimisvaikeuksia. Toivoisin isän osallistuvan enemmän lasten elämään, mutta minä en siihen asiaan voi enempää vaikuttaa. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä kuukausittain. Koiriakin on kaksi, isoja koiria.

Sossun luukulla en ole ikinä käynyt, enkä saa asumis- toimeentulo tms tukiakaan. Liitonpäivärahat, minimielarit ja lapsilisät.

Oikeastiko minua näin halveksitaan? Välillä on tiukkaa, mutta kynnys avunpyytämiseen on korkea ja tällaiset ketjut vielä nostavat kynnystä ennestään.

Tuettua lomaa hain meille ensimmäistä kertaa, aiemmin en ole kehdannut, ja kieltämättä nyt hävettää sekin. Jos olisin tämän ketjun lukenut ennen loman hakua,en olisi edes hakenut.

Pointtina oli, että nämä halveksinnat ja haukkumiset on aika karua luettavaa myös niille omasta mielestään kunnollisille ihmisille.

Tuetun loman maksaa yleensä RAY tai muu säätiö mistä maksetaan ns omavastuu osuus,jonka sosiaalitoimisto voi myöntää harkinnan mukaan. Se on PIKKAISEN eri asia, kuin pyytää ventovieraita ihmisiä maksamaan se loma teille! He maksavat sen omasta palkastansa, ei järjestön rahoista. Mikäli et ole oikeutettu saamaan asumistukea etkä tttukea, saat lapsilisiä,elareita,yh-korotuksia ja työttömyystukia enemmän,kuin mitä on toimeentulotuessa laskettu (oletko hakenut edes asumistukea? Olen 2 lapsen yh ja saan tienata 1500€/kk ennen kuin asumistukeni pienenee satasen verran ja siltikin saisin sitä vielä 500€ päälle!)

Joskus elämä yllättää ja ainoa vaihtoehto on pyytää apua muilta, toisilla se tilanne vain ei vain koskaan lopu. Ja ensin pitää se tuki ja apu hakea tukien muodossa, sitten mahdollisesti kysellä sitä avustusjärjestöiltä ja/tai läheisiltä ja vasta viimeisenä täysin vierailta jossain Facebookissa!

Me saatiin kerran apua pyytämättä. Se oli joulun alla neuvolan kautta meille osoitettu "hyvä mieli" -lahjakortti ruokakauppaan. Mietin voinko ottaa sen vastaan, koska en mieltänyt meitä köyhiksi, vaikka olimme kaikkien toimeentulorajojen alapuolella ja Kelaltakin aina asioidessa ehdotettiin esimerkiksi asumistukea, jota ei olla koskaan haettu. Otettiin lahjakortti vastaan mutta en ole kohdannut kenellekään kertoa, sillä olemme tottuneet pärjäämään itse.

Vierailija kirjoitti:

Aika pahamieli tuli tästä ketjusta. Olenko ihmisten mielestä oikeasti yhteiskunnan pohjasakkaa? Minulla on neljä lasta, olen työtön yh. Yksi lapsista on erityislapsi. Tosin ei kyllä oireile kotioloista, vaan on jo ihan pienenä ollut nähtävissä hänen oireensa. Parilla muullakin lapsella on mm. Oppimisvaikeuksia. Toivoisin isän osallistuvan enemmän lasten elämään, mutta minä en siihen asiaan voi enempää vaikuttaa. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä kuukausittain. Koiriakin on kaksi, isoja koiria.

Sossun luukulla en ole ikinä käynyt, enkä saa asumis- toimeentulo tms tukiakaan. Liitonpäivärahat, minimielarit ja lapsilisät.

Oikeastiko minua näin halveksitaan? Välillä on tiukkaa, mutta kynnys avunpyytämiseen on korkea ja tällaiset ketjut vielä nostavat kynnystä ennestään.

Tuettua lomaa hain meille ensimmäistä kertaa, aiemmin en ole kehdannut, ja kieltämättä nyt hävettää sekin. Jos olisin tämän ketjun lukenut ennen loman hakua,en olisi edes hakenut.

Pointtina oli, että nämä halveksinnat ja haukkumiset on aika karua luettavaa myös niille omasta mielestään kunnollisille ihmisille.

Ethän sinä edes kuulu ryhmään, josta tässä ketjussa puhutaan.

Ihmettelen myös näitä, jotka esim. täällä kiillottavat omaa sädekehäänsä sillä, että ikinä ei olla mitään pyydetty/otettu vastaan. Pointtina se, että pyytäkää ja ottakaa apua vastaan, jos sitä oikeasti tarvitsette.

Minusta tuossa ryhmässä auttaminen on ollut itselleni hyvin kasvattavaa. Olen ajatellut sen niin, että aikuiset voivat sotkea asiansa miten vain oli se sitten tyhmyydestä, kyvyttömyydestä tai mistä tahansa johtuvaa, vaikka päihteiden väärinkäytöstä. Sille en voi mitään. Sellaisia ihmisiä tulee aina olemaan. Mutta jos heillä on lapsia niin nämä lapset ovat täysin syyttömiä vanhempiensa sotkuihin. Ja lapsia haluan auttaa.

Minulla ei ole itselläkään paljon rahaa, mutta kyllä yhden ruokakassin voi silloin tällöin viedä. En ole törmännyt mihinkään törkeisiin pyyntöihin, ruokapyynnötkin ovat aina olleet hyvin vaatimattomia. Ei minun mielestäni tekoni ole turhaa eikä hukkaan heitettyä, jos lapsilla on vähän aikaa ruokaa.

Alussa tuntui pahalta miettiä, että osa perheistä tuskin saa tilannettaan koskaan täysin hyväksi, mutta jo se, että lapset näkevät muiden välittävän voi saada heidän elämänsä uusille raiteille päinvastoin kuin se, että he kuulevat ja näkevät koko ajan, miten heidän vanhempiaan halveksitaan.

On hyvin helppoa nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kun kaikki on hyvin. Itsekin olen ollut sellainen. Tämä auttaminen on avannut silmäni tajuamaan, että kaikilla ei ole niitä lähtökohtia tai sitä elämänhallintaa kuin minulla ja sen lisäksi on sattunut vielä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, työttömyyttä, sairautta, ero jne. Lisäksi monet päätökset kuten lasten määrä ja lemmikit voi olla tehty jo kauan ennen kuin edes uskoi joutuvansa hankalaan tilanteeseen.

Joten ei tuomita kaikkia suoralta kädeltä. Jokainen voi auttaa tai olla auttamatta. Tai auttaa juuri sellaista ihmistä, jonka auttaminen tuntuu "oikealta". Toisten elämän halveksuminen ei auta ketään, varsinkaan niitä lapsia, jotka joutuvat tällaisissa perheissä kasvamaan. 

En ole kyseisessä ryhmässä, mutta olen vähävarainen ja matkustaisin mielelläni Etelä-Amerikkaan lomalle.

Matkalippuja, hotellilahjakortteja ja setelitukkoja voi tuoda ulko-ovelle. 

Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ryhmässä auttaminen on ollut itselleni hyvin kasvattavaa. Olen ajatellut sen niin, että aikuiset voivat sotkea asiansa miten vain oli se sitten tyhmyydestä, kyvyttömyydestä tai mistä tahansa johtuvaa, vaikka päihteiden väärinkäytöstä. Sille en voi mitään. Sellaisia ihmisiä tulee aina olemaan. Mutta jos heillä on lapsia niin nämä lapset ovat täysin syyttömiä vanhempiensa sotkuihin. Ja lapsia haluan auttaa.

Minulla ei ole itselläkään paljon rahaa, mutta kyllä yhden ruokakassin voi silloin tällöin viedä. En ole törmännyt mihinkään törkeisiin pyyntöihin, ruokapyynnötkin ovat aina olleet hyvin vaatimattomia. Ei minun mielestäni tekoni ole turhaa eikä hukkaan heitettyä, jos lapsilla on vähän aikaa ruokaa.

Alussa tuntui pahalta miettiä, että osa perheistä tuskin saa tilannettaan koskaan täysin hyväksi, mutta jo se, että lapset näkevät muiden välittävän voi saada heidän elämänsä uusille raiteille päinvastoin kuin se, että he kuulevat ja näkevät koko ajan, miten heidän vanhempiaan halveksitaan.

On hyvin helppoa nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kun kaikki on hyvin. Itsekin olen ollut sellainen. Tämä auttaminen on avannut silmäni tajuamaan, että kaikilla ei ole niitä lähtökohtia tai sitä elämänhallintaa kuin minulla ja sen lisäksi on sattunut vielä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, työttömyyttä, sairautta, ero jne. Lisäksi monet päätökset kuten lasten määrä ja lemmikit voi olla tehty jo kauan ennen kuin edes uskoi joutuvansa hankalaan tilanteeseen.

Joten ei tuomita kaikkia suoralta kädeltä. Jokainen voi auttaa tai olla auttamatta. Tai auttaa juuri sellaista ihmistä, jonka auttaminen tuntuu "oikealta". Toisten elämän halveksuminen ei auta ketään, varsinkaan niitä lapsia, jotka joutuvat tällaisissa perheissä kasvamaan. 

Mistä ryhmästä puhut? Aloittajahan puhui monikossa eli Facebookin avustusryhmistä, joita on useita. Ja hyvin erilaisilla toimintaperiaatteilla eri ryhmät.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttuni (tuollaisissa ryhmissä ja rahat aina loppu) postailee facebookkiin usein kuvia kun on jossain ravintolassa syömässä, sanonkin usein miehelleni, että voi kun meilläkin ois varaa joskus syödä noin (molemmt työssäkäyviä)

Valitettavasti tämä on tuttu ilmiö myös omassa kaveripiirissäni. Joulun aikaan eräs perhe oli omien sanojensa mukaan niin köyhä, ettei ollut lapsille ostaa leluja. Tästä tietysti järkyttyneenä tarjouduin ostamaan perheen pienimmille parit heille mieleiset lahjat, jotta olisi edes muutama paketti avattavana. Omassa perheessämme emme ostaneet kuin kaksi lahjaa per lapsi, koska halusimme välttyä lahjaövereiltä. Oli erittäin hämmästyttävää huomata sosiaalisen median kautta, että rahattomuutta huutaneella perheellä oli kuitenkin vara syödä pikaruokaravintoloissa useamman kerran samaisen kuukauden aikana ja perheen isällä oli rahaa käydä kaljalla. Meno on pysynyt aika muuttumattomana nyt pari vuotta. Olen nopealla matkalla laskenut, että oikeasti säästeliäästi elämällä he olisivat ostaneet lapsilleen kassilisen lahjoja joka joulu. 

Vuosi sitten olisin halunnut lahjoittaa Jouluavun kautta tarvitseville. En kuitenkaan löytänyt koko Uudenmaan alueelta yhtään ilmoitusta joka olisi vaikuttanut aidosti sille, että kertaluontoisesta avusta olisi ollut mitään apua. Olen miettinyt pitäisikö ruveta pitämään ilmaisia luentoja elämänhallinasta ja siitä, miten pienillä rahoilla oikeasti selvitään. Tulisikohan kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Aika pahamieli tuli tästä ketjusta. Olenko ihmisten mielestä oikeasti yhteiskunnan pohjasakkaa? Minulla on neljä lasta, olen työtön yh. Yksi lapsista on erityislapsi. Tosin ei kyllä oireile kotioloista, vaan on jo ihan pienenä ollut nähtävissä hänen oireensa. Parilla muullakin lapsella on mm. Oppimisvaikeuksia. Toivoisin isän osallistuvan enemmän lasten elämään, mutta minä en siihen asiaan voi enempää vaikuttaa. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä kuukausittain. Koiriakin on kaksi, isoja koiria.

Sossun luukulla en ole ikinä käynyt, enkä saa asumis- toimeentulo tms tukiakaan. Liitonpäivärahat, minimielarit ja lapsilisät.

Oikeastiko minua näin halveksitaan? Välillä on tiukkaa, mutta kynnys avunpyytämiseen on korkea ja tällaiset ketjut vielä nostavat kynnystä ennestään.

Tuettua lomaa hain meille ensimmäistä kertaa, aiemmin en ole kehdannut, ja kieltämättä nyt hävettää sekin. Jos olisin tämän ketjun lukenut ennen loman hakua,en olisi edes hakenut.

Pointtina oli, että nämä halveksinnat ja haukkumiset on aika karua luettavaa myös niille omasta mielestään kunnollisille ihmisille.

Ei halveksita. Olet liiton päivärahoilla, eli ollut ilmeisesti joskus töissäkin etkä tietoisesti koko ikääsi ole halunnut olla sosiaalitoimen luukulla tekemättä mitään. Hyvä, että hait tuettua lomaa - kyllä sinä sen tarvitset tuossa tilanteessasi ja tilanteeseesi se on tarkoitettukin. Ei varmasti ole helppoa olla lähes yksin vastuussa tuosta kaikesta. Sitä paitsi elämänhallintasi näyttää olevan hyvä, koska et ole sosiaalitukia tarvinnut. Voimia arkeesi ja hae vain rohkeasti apua, jos sitä tarvitset!

Vierailija kirjoitti:

Alun perin idea on varmaan ollut ihan hyvä, esim. joulukeräys. Mutta nyt kun näitä keräyksiä on useita ja koko ajan. Ihmiset siis kerjäävät somessa tarinoillaan, joiden todenperäisyyttä ei voida tarkastaa. Sen jälkeen alkaa sataa ruokakasseja ovelle ja ruokalahjakortteja postiin. Ylläpito vielä sitten muistuttelee, että  "muistattehan varmasti toimittaa avun jos olette luvanneet, on tullut valituksia kun apua ei ajoissa olekaan jne". Voisikohan johtua siitä, että joskus kemiat ei vaan autettavan kanssa kohtaa. Jos saa  esim. jonkun ylimielisen tai vaativan viestin, niin voi kyllä auttamishalu lopahtaa.  Vaikka  miten sen ei pitäisi vaikuttaa, mutta kyllä se vaikuttaa jos aletaan "vaatia" oikeanmerkkistä haalaria lapselle eikä kelpaakaan enää keskihintainen puku.... Mun mielestä toi on muuttunut jotenkin vastenmieliseksi kauniin alun jälkeen. Ikävää, koska ainahan seassa on sellaisiakin, jotka  ovat vilpittömiä ja avun tarpeessa.

Juuri näin. Olen avustanut jo vuosia ja todennut, että koskaan ei pidä luvata mitään, jos ei ole vielä varma, pitääkö lupauksensa. Ja luvata vain sitä, mitä todellakin aikoo lahjoittaa. Ei nimittäin ole mukavaa avuntarvitsijankaan odottaa, että luvattu apu tulee eikä sitä koskaan tulekaan. Samoin, jos lupaamasi avun lähettäminen viivästyy, ilmoita siitä aina apusi saajalle. Neljä vuotta sitten joulun alla sairastuin äkillisesti ja hengenvaarallisesti ja ensimmäinen asia, mitä sairaalassa hirvittävissä kivuissakin halusin, oli että tyttäreni ilmoitti kaikille niille, joille olin jouluapua luvannut, että apuni viivästyy eikä ole tietoa, kuinka pitkään tai tulenko sairaalasta lainkaan enää kotiin. 

Facebookissa on erilaisia avustusryhmiä ja niistä kannattaa valita itselleen mieluisimmat. Joissain ryhmissä ylläpito valitsee muutaman avustuskohteen, joita sadat avustajat avustavat moni tavoin. Apua tulee alusvaatteista ja deodoranteista  lähtien aina kodinkoneisiin ja kylpyläviikonloppuihin tai laivaristeilyihin. Joissain ryhmissä ylläpito valitsee useita avustuskohteita, joille kuitenkin kerätään usealta lahjoittajalta avustuksia ja ylläpito kontrolloi, mitä kenellekin on menossa. Joissain ryhmissä taas avuntarvitsijat ottavat yhteyttä ylläpitoon, ylläpito tekee ryhmän seinälle ilmoituksen eikä puutu sen enempää koko asiaan. Ja joissain ryhmissä avun tarvitsija tai apua tarjoava laittaa ryhmän seinälle oman ilmoituksensa ja ylläpito pysyy kokonaan taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Aika pahamieli tuli tästä ketjusta. Olenko ihmisten mielestä oikeasti yhteiskunnan pohjasakkaa? Minulla on neljä lasta, olen työtön yh. Yksi lapsista on erityislapsi. Tosin ei kyllä oireile kotioloista, vaan on jo ihan pienenä ollut nähtävissä hänen oireensa. Parilla muullakin lapsella on mm. Oppimisvaikeuksia. Toivoisin isän osallistuvan enemmän lasten elämään, mutta minä en siihen asiaan voi enempää vaikuttaa. Lapset kuitenkin tapaavat isäänsä kuukausittain. Koiriakin on kaksi, isoja koiria.

Sossun luukulla en ole ikinä käynyt, enkä saa asumis- toimeentulo tms tukiakaan. Liitonpäivärahat, minimielarit ja lapsilisät.

Oikeastiko minua näin halveksitaan? Välillä on tiukkaa, mutta kynnys avunpyytämiseen on korkea ja tällaiset ketjut vielä nostavat kynnystä ennestään.

Tuettua lomaa hain meille ensimmäistä kertaa, aiemmin en ole kehdannut, ja kieltämättä nyt hävettää sekin. Jos olisin tämän ketjun lukenut ennen loman hakua,en olisi edes hakenut.

Pointtina oli, että nämä halveksinnat ja haukkumiset on aika karua luettavaa myös niille omasta mielestään kunnollisille ihmisille.

Miksi o!et noin herkkänahkainen ja koet kriitikin juuri sinuun kohdistuvaksi? Jos et kerran mitään ylimääräisiä tukia edes hae/saa niin selvästikään et nyt kuulu "kohderyhmään". Olet aika sinisilmäinen jos et ole ymmärtänyt että tässä maassa on pilvin pimein juuri tätä kuvattua pohjasakkaa jotka hävyttömästi ajattelevat että on ihan OK elää toisten siivellä eivätkä ole valmiita laittamaan tikkua ristiin tehdäkseen itse jotain tilanteelleen. Ja todella usein juuri kahden vanhemman perheet tätä erilaisten tukien pumppaamista harrastastavat. Päihteitä käytetään, kiroillaan ja tapellaan lasten kuullen ja muistetaan kovasti valittaa ja voivotella kun huonosti menee. Päivärytmi usein ihan sekaisin, kämppä kuin pommin jäljiltä ja siellä sitten seassa pyörii sekalainen setti eri ikäisiä lapsia ja elukoita kasvattaen toinen toisiaan. Meno kuin villissä lännessä. Se että olet yh ei tietenkään tee sinusta huonompaa ihmistä kuten ei myöskään työttömyys jos ei ole oma valinta. Jos kerran tiedät myös huolehtivasi hyvin lapsistasikin niin sitten sinulla ei ole mitään hävettävää. Sinun laisillesi niitä tuettuja lomia mielellään verorahoilla makseleekin mutta tässä ketjussa nyt puhutaan vähän toisenlaisista tapauksista kuitenkin. Siis niistä jotka ovat itse aiheuttaneet tilanteensa ja tietoisesti siinä pitäytyvätkin.

Vierailija kirjoitti:

"Olemme kahdeksanhenkinen perhe, isä pitkäaikaistyötön ollut vailla töitä 20 vuotta, äiti kotona jättänyt ammattikoulun kesken, lapsia ikähaarukalla 0-10, erityislapsia viisi, yksi tutkimuksissa... kotieläimiä neljä isoa sekarotuista koiraa, kaksi kissaa, hamsteri ja käärme."

Ei hitto mitä sakkia!!! Tarttiskohan tehdä jotain..? Siis muuta kuin lisää lapsia joita ette edes osaa/jaksa/viitsi hoitaa ja kasvattaa. Ihan tulee mieleen et lapset on tehty ihan vaan tulonlähteeks. Kyllä siinä on euro poikineen kun laskee toimeentulotuen pelkän perusosan, asumistuen ja lapsilisät tolle porukalle.

Nyt on mennyt ihmisiltä viimeinenkin järjenhaiven:/

Alkuasetelma on se, että kun haluaa lapsia niin ensin pitää huolen siitä että on varaa huolehtia niistä. Jos sitä rahaa ei vaan ole eikä tule niin sitten pitää ehkä kouluttautua sellaiseen ammattiin että voi olla niiden lasten kanssa tekemisissä. Sairaudet ovat useimmiten itse aiheutettuja ja Suomessa muka-sairaita on hirvittävä määrä. Sille ei tosiaan voi mitään jos on sairas tai lapsi on sairas mutta se on oma ongelma, meillä kaikilla on omat ongelmat. Ne hoidetaan itse. Jos joku hyvää hyvyyttään auttaa se on asia erikseen mutta että vaaditaan apua...

Ei kaikista tule Miss Universumejakaan vaikka kuinka haluttais. Kun ei rahkeet riitä. Sama juttu lasten teossa, äidiksi ja isäksi vain jos pystyy hoitamaan sen jälkikasvun itse. Sama lemmikkieläinten ja muun materian kanssa.

Mikä tän fb-ryhmän nimi on? Haluaisin käydä lukemassa ilmoituksia...

Voi apua, tiedän yhden tälläisen perheen.. Lapsia 6kpl, isä pienipalkkaisissa tehdashommissa ja äiti ollut suurimman osan ajasta kotona, välillä ollut tekemässä siivoushommia. Facebookissa valitetaan JATKUVASTI kuinka ei ole rahaa ostaa sitä eikä tätä, rikkaat ja hyvätuloiset on perseestä ja "on se helppoa kun joillain vain rahaa löytyy!!!1". Kuitenkin jostain löytyy äitillä rahaa laitattaa kynnet, on netistä tilattu taas semmosta ja uudet kalusteet olkkarissa. Kaikki ostetaan luotolla/velaksi, vaikka valittaa järkyttäviä laskupinoja. Kela on perseestä kun ei tee päätöksiä tarpeeksi nopeasti ja sossu on perseestä kun ei maksa kaikkea ja laittavat laskuja takaisin.

Siis ihan oikeesti. En osaa sääliä koska omilla valinnoilla on iso osa koko sopassa. Ei minkäänlaista kykyä suunnitella tulevaisuutta tai miettiä valintoja, kaikesta syytetään muita. Tässäkin tapauksessa itseppä ovat ojansa kaivaneet.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ryhmässä auttaminen on ollut itselleni hyvin kasvattavaa. Olen ajatellut sen niin, että aikuiset voivat sotkea asiansa miten vain oli se sitten tyhmyydestä, kyvyttömyydestä tai mistä tahansa johtuvaa, vaikka päihteiden väärinkäytöstä. Sille en voi mitään. Sellaisia ihmisiä tulee aina olemaan. Mutta jos heillä on lapsia niin nämä lapset ovat täysin syyttömiä vanhempiensa sotkuihin. Ja lapsia haluan auttaa.

Minulla ei ole itselläkään paljon rahaa, mutta kyllä yhden ruokakassin voi silloin tällöin viedä. En ole törmännyt mihinkään törkeisiin pyyntöihin, ruokapyynnötkin ovat aina olleet hyvin vaatimattomia. Ei minun mielestäni tekoni ole turhaa eikä hukkaan heitettyä, jos lapsilla on vähän aikaa ruokaa.

Alussa tuntui pahalta miettiä, että osa perheistä tuskin saa tilannettaan koskaan täysin hyväksi, mutta jo se, että lapset näkevät muiden välittävän voi saada heidän elämänsä uusille raiteille päinvastoin kuin se, että he kuulevat ja näkevät koko ajan, miten heidän vanhempiaan halveksitaan.

On hyvin helppoa nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kun kaikki on hyvin. Itsekin olen ollut sellainen. Tämä auttaminen on avannut silmäni tajuamaan, että kaikilla ei ole niitä lähtökohtia tai sitä elämänhallintaa kuin minulla ja sen lisäksi on sattunut vielä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, työttömyyttä, sairautta, ero jne. Lisäksi monet päätökset kuten lasten määrä ja lemmikit voi olla tehty jo kauan ennen kuin edes uskoi joutuvansa hankalaan tilanteeseen.

Joten ei tuomita kaikkia suoralta kädeltä. Jokainen voi auttaa tai olla auttamatta. Tai auttaa juuri sellaista ihmistä, jonka auttaminen tuntuu "oikealta". Toisten elämän halveksuminen ei auta ketään, varsinkaan niitä lapsia, jotka joutuvat tällaisissa perheissä kasvamaan. 

Totta. Paitsi niillä perheillä, joita keskustelun avaus koski. Niissä hankitaan lisää lapsia ja lemmikkejä, vaikkei pystytä huolehtimaan edellistenkään tarpeista.

Auttamisessa on kaksi puolta, kuten kaikessa muussakin asiassa. Riippuu vanhemmista, millaisen käsityksen ja mallin lapset saavat. Osa oppii, että ruikuttamalla löytyy aina apua ilman että itse tarvitsee tehdä muuta kuin ruikuttaa. Ja kierre jatkuu. Opitaan aivan väärä malli siitä, että tavaroita, lomamatkoja, kaikkea kivaa tipahtaa ovelle, kun vaan pyytää. Kun oikeasti suurin osa ihmisistä tekee itse niiden eteen jotain.

Miksei yksityinen henkilö sitten saisi auttaa? Saa, tottakai. Oma valintahan se on. Mutta monenko facebook-vinkujan tarve on todellinen? Se oli tämän keskustelun ydin.

Nosiis omasta mielestäni ainakin niitä lapsia ei tulisi hankkia jollei oma taloudellinen tilanne ole jo sellaisessa kunnossa, että useammankin takaiskun jälkeen pärjäisi hyvin ja pystyisi elättämään lasta ja turvaamaan tälle hyvät olosuhteet ilman kerjäämistä ja sossupummeilua.

Lisäksi jos jollakulla on tiukkaa taloudellisesti ja sattuu olemaan lapsia, niin älä nyt hemmetti mitään ylimäärästä shaibaa sinne kotiin hanki (esim. kasa erilaisia lemmikkejä, jos kovasti haluaa niin yhden voi hankkia) koska ne syövät oikeasti paljon rahaa (ruuat, eläinlääkärikulut, sirutukset, rokotukset, itsessään hankkiminen, leikkaaminen...) ja sen rahan tulisi ennemmin mennä siihen, että lapset saavat ruokaa ja että vanhemmilla on varaa bensaan jotta voi viedä lapsen kouluun/kaverille tms. ja käydä kaupassa jos asuu kauempana kaupoista.

Ainakaan montaa lasta ei kannata hankkia jos ei pysty turvaamaan heille hyvää ja taloudellisesti tasapainoista elämää. Se on sekä itselle että sille lapselle vain haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olemme kahdeksanhenkinen perhe, isä pitkäaikaistyötön ollut vailla töitä 20 vuotta, äiti kotona jättänyt ammattikoulun kesken, lapsia ikähaarukalla 0-10, erityislapsia viisi, yksi tutkimuksissa... kotieläimiä neljä isoa sekarotuista koiraa, kaksi kissaa, hamsteri ja käärme."

Anteeksi, en kuulu kyseiseen ryhmään, mutta onko siellä tälläisiä?

Aina jaksaa itseäni ihmetyttää miksi tuollainen pariskunta tekee kuusi lasta, voi hyvä luoja. Mitkä ovat henkiset sekä taloudelliset valmiudet pitää huolta koko joukosta, jossa erityislapset vaativat paljon? Olen sanaton.

Näin ei saisi sanoa, mutta kyllä tietyn pisteen jälkeen pitäisi valtion vaatia piuhat poikki.

Ja mitä tossa sakissa mukana hamsteria ja käärme? Varmaan juuri sitä porukkaa joka valittaa kun kukaan ei vuokraa asuntoa heille.

Ei ole tällaisia, tässä oli jonkun kateellisen kärjistetty mielikuva!

Ja mitä hamsteriin ja käärmeeseen tulee, ne olisivat lasten lemmikkejä joista ei juurikaan tule kustannuksia. Lapsella saa kyllä olla leluja, harrastuksia, soittimia jne. mutta kajehditaan hamsteri ja käärmettä!!! ( hamsteri elää ruuantähteillä ja käärme syö 1 hiiren/kk!!! Miettikää nyt vähän.)

Lopettakaa se köyhien kyräily ja ajatelkaa omilla aivoilla!

Hamsteri ei todellakaan elä ruuantähteillä. Sillä on oltava ihan oma hamsterille tarkoitettu siemenseos ja lisänä tuoreruokaa. Se ei voi syödä mitään ruuantähteitä. Ei se luonnollisessa ympäristössäkään mitään ruuantähteitä syö. Lisäksi tarvikkeet ja kuivikkeet. Ei hamsteri todellakaan ole halpa lemmikki. Pitää myös varautua eläinlääkärikuluihin ihan kuten muidenkin lemmikkien kohdalla. Pelkkä hankinta häkkeineen vie ens alkuun 150€. Jos perheellä ei ole rahaa kunnolla edes ruokaan tai lasten vaatteisiin niin silloin ehkä kannattaa miettiä mihin tuo raha olis järkevintä sijoittaa. Ilman lemmikeitä elää ihan hyvää elämää, mutta ilman vaatteita tai ruokaa ei.

Kun näihin aina kommentoidaan että eikö muka köyhällä ole oikeutta huvituksiin niin sanotaan sitten suoraan että ei. Köyhällä, elämänhallintaan kykenemättömällä tai viitsimättömällä työttömällä ei ole oikeutta samanlaiseen elintasoon kuin hyvin toimeentulevalla. Eihän keskiluokkakaan vaadi kahta autoa ja uima-allasta takapihalle kun rikkaillakin on. Jos kyseessä on työtön YH joka elää työmarkkinatuen ja lapsilisien varassa neljän lapsen kanssa niin millä logiikalla niillä lapsilla pitäisi olla oikeus harrastaa jääkiekkoa ja ratsastusta kun keskituloisillakaan lapsilla ei välttämättä ole varaa?

Näillä köyhillä on lähes aina ruokaa kaapissa, lapsia riittää ja usein lemmikkieläimiäkin, kaikilla älypuhelimet ja useampi pelikonsoli. Mutta koska naapurin keskituloinen perhe lähti säästetyillä rahoilla lomamatkalle tai osti hienomman auton, niin sitten perhe keksii että lomamatkat ja tyylikäs auto on jokin elämän perusedellytys johon heillä on oikeus. Miksi toisten pitää tehdä töitä elintason eteen ja toisten ei? Työttömällä, tietoisesti yli varojensa yli eläneellä köyhällä pitäisi olla oikeus vain perustarpeisiin eli ruokaan, asuntoon ja lääkkeisiin. Loput voi hankkia itse.